Sivut

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Laihtukaa keittiössä, älkää liikunnalla

Toissapäivänä oli ihan kauhea ilta ja se jatkui vielä eiliseen pitkälle päivään. Mulla nimittäin pamahti migreeni käsiin ja alkoi niin oudoilla oireilla etten ehtinyt reagoida töissä siihen mitenkään. Eihän se lääke enää siinä vaiheessa auta kun päänsärky vaan jyrää kaiken yli ja jouduin jättämään mun työvuoronkin kesken. Inhoon jättää ketään pulaan, mutta sain asiat hoidettua siihen pisteeseen että työkaverit pärjäs vajaamiehityksellä. Migreenihän sitten mulla herättää ihan kauheat herkkuhimot (tai se lääke oikeastaan). Eilen olin valmis myymään äitini japaniin kotiorjaksi jos oisin saanu herkkuja, mutta tiesin että olo ois vaan pahentunu jos olisin koko päivän vetänyt sokeria napaan. Illalla tiesin olevani menossa elokuviin jos olo kestää ja päätinkin että siellä sitten syön jos syön.




Kävin jumppaamassa rinnallevetoa sekä kyykkyä ja ihan shittiä. Tajusin että migreenin jälkeen on ihan turha koittaa mitään tommosta vähänkään vaativampaa nostelua harrastaa. Tuntu vaan perseelle. Ei kiinnostanu yhtään. Kyykyt meni silti hyvin, mutta tuntuma oli ihan superhuono ja seuraavan kerran jätän armotta väliin. Emmä tiedä mitä mä edes ajattelin kun menin.

Illalla kävin sitten tosiaan elokuvissa kattomassa deadpool 2:sen ja siellä ihan hyvillä mielin vedin kyllä karkkia ja niitä jotain snackseja naamariin. Mun piti olla sokerittomalla 14.7 saakka mut hei, ihan sama. En mä joka päivä natusta karkkia ja elän muuten aika siivosti tällä hetkellä niin tommonen ei paljon hetkauta. Oon kyllä nykyään sitä mieltä että mikäli mä tiedän että sokerin mättäminen ei aiheuta aamulla sitä harmia niin voi syödä. Sit jos se on ihan semmonen ylimääränen ja turha ja siitä tulee paha mieli, niin mielummin silloin jättää väliin. Pystyn aika hyvin jo tunnistaa semmosen turhan ja semmosen mistä ei tuu paha mieli seuraavana päivänä. On ihn eri asia olla siitä herkusta hyvillä mielin vielä seuraavanakin päivänä kuin juuri sillä hetkellä. Mikäli se masentaa niin itseäänhän siinä vaan on pettänyt ja saanut ihan turhaa harmia itselleen aikaan.

Tänään mulla oli treenit Lauran kanssa ja tehtiin semmonen 'bench mark' treeni. Eli tossa treenissä on aina samat toistot. Tällä kertaa kyseessä oli dt. Siihen kuuluu 5 kierrosta:
12 maastavetoa
9 rinnallevetoa polven yläpuolelta ja ei saa mennä kyykkyyn
6 ylöstyöntöä
Toi tehdään aikaa vastaan niin nopeasti kun pystytään. Mun aika oli tänään 9.21 kun se viime joulukuun lopussa oli 10.29 samoilla 35kilolla molemmat tehtynä. Eli mun kunto on parantunut aika huimasti tässä puolessa vuodessa.




Loppuliike. Selkälankutus 🙄👌😁

Käyn vielä illalla tekemässä uimalassa porrastreenin. Ollaan muutaman tytsyn kanssa tehty nyt joka viikko kerran eka portaat ja sitten uimaan. Vähän siis tommonen intervalli tyyppinen treeni kai, mut me ei katota kelloo minkään palautusten kannalta. Enkä kyllä oikein sykkeitäkään noissa seuraa. Kuhan pidän hauskaa. Mulle nykyään liikunta on se mikä tuottaa niin paljon iloa. Ennen saliaikoina se oli oikeestaan vähän ahdistavaa kun seuras sen myötä koko ajan myös ulkonäköä ja painoa. Nyt kun ei ole sitä rasitetta niin voi aidosti sanoa että en liiku enää päivääkään semmosta liikuntaa mitä en halua. Haluun pitää hauskaa ja nauttia! Siksi mä jaksankin raahautua wodeille ja tekee turhia kyykkyjä migreenin jälkeen, se on kivaa vaikka välillä tuntuukin paskalta.

Muistkaa siis löytää se aito ilo ja nautinto liikunnasta. Älkää tehkö sitä vaan laihtumisen toivossa, laihtukaa keittiössä ja liikkukaa nautinnolla.

2 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus :) Oon etsiskellyt omaa liikuntamotivaatiotani ja nyt kun koira on potilaana ja liikuntakiellossa (varvas murtunut) niin mähän voin oikeesti mennä vaikka fillaroimaan ilman mitään suorituspakkoa. Käydä vaikka pepsimaxilla jossain.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.