Sivut

torstai 19. huhtikuuta 2018

Muutos lähtee aina itsestä

Ootko yksi niistä jotka on feilannut #fitlaiffin jo ainakin kymmenen kertaa? Yksi niistä jotka aloittaa aina maanantina, koska eihän kukaan aloita keskiviikkona tai sunnuntaina. Ootko yksi niistä jotka innostuu ja kun se alkuinto lakkaa ekaan töyssyyn unohtaa koko homman ja aikoo odottaa parempaa aikaa? Mä voin kertoo oikeesti salaisuuden, sitä oikeeta aikaa ei tuu ikinä.

Oikeaa aikaa odotellessa, huomaat että odotat vielä ens vuonnakin, joko samassa painossa tai isompana. Oikeita hetkiä tulee sekä  motivaation puuskia useinkin, mutta niiden kiinniottaminen pitkäjänteiseksi työksi vaatii superpaljon töitä. Mulla ne oikeet hetket millon motivaatio on ollut suurimmillaan on aina sijoittuneet tammikuulle, en tiedä miksi mutta mun päässä tammikuu on oikea hetki laihduttaa. Kuitenkin ilman kokovuotista mentaliteettia että nyt hoidetaan homma maaliin, ois tammikuu aika lyhyt aika muutokseen. Nyt eletään huhtikuuta ja vaihdellenhan on mullakin mennyt tämä vuosi tähän saakka. Välillä ollut ihan suoraan sanoen paskoja hetkiä, päiviä ja viikkoja, mutta kun suurimmaksi osaksi on menty perusrutiineilla on painoa lähtenyt noin -10kg. Joku vois sanoa että hirveän vähän, mutta itse tiedän mikä saavutus toi mulle on.

Tästä pääsenkin pointtiin, mikäli juuri sä et ole valmis tekemään töitä, ei ykskään valmentaja, motivaattori kuva tai inspiraation lähde saa sua maaliin asti. Se mantra minkä Laura muhun on iskostanut toimii niin hyvin kaikkeen: 'luota prosessiin = trust the process' . Mikäli teet asioita vaikka pikkuaskelin mutta koko ajan niin kohta sä löydät itsesi tavoitteesta. Joillain se matka on pidempi ja kivikkoisempi, mutta maaliin pääset aina kunhan vaan ihan ensin aloitat ja vaikka kaadut niin jatkat tekemistä. Mä olen kaatunut ainakin miljoona kertaa. Lihonut kilot takaisin, tippunut raiteilta ja repsahtanut vaikka kuinka monesti ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, oon koko ajan maalia lähempänä. En ole vielä siellä mutta pääsen sinne koska mä todellakin oon tehnyt tällä kertaa muutosta juurikin näin pikkuhiljaa. Mun miksi haluan tätä on mulle vaan niin tärkeä että pikkuromahdukset ei minua kaada.

Mietin miten voisin auttaa teitä ja motivoida teitä ketkä mun blogia luette parhaiten, ja parhaiten uskon auttavani olemalla rehellinen siitä ettei tää oikeasti ole aina helppoa. Oon sitä mieltä et sun on vaan aloitettava, jostain vaikka pienestä ja jos voimavarat on vähissä ja suklaa on ainoa mikä lohduttaa, niin en ehkä siitä ekana luopuis kokonaan. Suklaalevyn sijaan vois hyvä idea syödä vaikka vaan puol levyä. IHAN MIKÄ TAHANSA pienikin muutos oikeasti lasketaan, ja sä et ole epäonnistunut vaikka et heti vetäskään pelkkää riisiä ja kanaa. Ne ajat voi tulla myöhemmin, mutta ALOITA edes jostain. Pikkuaskelia <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista.