Sivut

torstai 8. helmikuuta 2018

Jumitus tuhoaa kehityksen

Jumitus on se mikä on omiaan tuhoamaan lupaavimmankin kehityksen. Ei niinkään itse asialla eli sillä että jumittaa vaan sillä mitä se tekee motivaatiolle. Silloin kun jumittaa, on se päänuppi kaikista eniten koetuksella jatkaa koko asialla sillä haloo, jos mitään ei tapahdu niin kyllähän se alkaa syömään ihan superpaljon. Kuitenkin kuukausi tai kaksi on ihan tosi lyhyt aika tehdä minkäännäköistä muutosta mihinkään ja puoli vuottakin oikeisiin elämäntapamuutoksiin on lyhyt aika.

Itsellänihän oli viikonloppuna cheatpäivä, ei ateria vaan nyt kyllä söin ihan mitä halusin ihan koko päivän. Tähän naistenpäivät vielä päälle ja noh, heh tulos olikin sitten +1kg ja paino oli 94,8kg. Elikkäs takasinpäin tultiin ja ihan kiitettävästi. Kuitenkin alaspäin on jo tultu. Eilen paino oli 94,4 ja tänään 94kg tasan. Eli enää +200g jäljellä ja ehkä saattaa maanantaina jonkinnäköinen miinuslukukin olla tiedossa. Ei iso, mutta jonkinnäköinen. Helmikuu tulee muutenkin menemään varmaan tosi pienellä tuloksella sillä joka vkl jos pitää lauantaina jonkun vapaa-aterian niin kyllähän se hidastaa tahtia. Erinomainen juttu keholle ettei se pääse tottumaan vähäksikään aikaa 'pieniin' kuitenkin 2000+ kaloreihin, huono juttu päälle joka on jo tottunut lähes kilon pudotuksiin per viikko. Nyt voikin hetken opetella sitä kuuluisaa ylläpidon henkeä, sillä silloin palkinto ei tule enää vaakalukemista vaan nimenomaan sen painon pitää pysyä ilman taistelua samoissa lukemissa ihan parin +- kilon sisällä.




Kuitenkin tiedän järjellä että vaikkei paino putoaisi kiloa viikossa on suunta oikea ja siitä kun pidän kiinni niin kaikki on hyvin. Trust the process, ei ne lyhytkantoiset tulokset mihinkään kanna vaan se perusgraindaaminen jolla saadaan näitä nyt opittuja elämäntapoja pysyviksi. En vieläkään uskalla sanoa etteikö mulla voisi lörpsähtää koko paletti, mutta nyt se tuntuu melkein kahden vuoden pikkuhiljaa opiskelun jälkeen koko ajan epätodennäköisemmältä. Tunnen oloni hyväksi myös näistä pikkuaskelista eteenpäin. Oon aika ylpeä itsestäni että oon tehnyt tän näinkin rauhassa ja oikeasti opetellut ja kuunnellut mikä tuntuu hyvälle. Pakko kertoa että fiilis on MAHTAVA.

Pakko kertoa vähän treenaamisestakin kun sekin ehkä jonkinverran kiinnostaa. Eilen tehtiin Lauran kanssa rinnallevetoa sekä ylöstyöntöä perään. Ja minä joka ei koskaan ihan hirveästi ole kiloilla päässyt kehuskelemaan sain ylös monen monituista syväkyykystä ja 40kilolla. Ottaen huomioon että aloitin rinnallevedon kepillä ja omalla painolla, on toi edistys mulle oikein passeli, ja se että ne tuntui hyvälle eli olivat teknisesti oikeasti jo riveä muistuttavia. Ehkä mun höntäskisa unelma ei nyt ole vielä kuollut. Vaikka ei sinne 40kilon rivellä vielä lähdetäkkään riehumaan, mutta oikealla aikataululla saattasin vaikka pääsä omiin tavoitteisiini.

Niin kovin haluaisin kuulla miten teillä omat projektit sujuu. Itsellä on aika uskomaton fiilis nyt kaiken suhteen ;). 




4 kommenttia:

  1. Oma projekti on lähtenyt melkein liiankin hyvin käyntiin. Palasin yli vuoden tauon (sairastumisesta johtuva) jälkeen salitreenien pariin tammikuun alussa, ja samalla otin käyttöön viikottaisen herkkupäivän, muuten terveellistä kotiruokaa kohtuullisesti. Yksi vaatekoko lähtenyt tässä reilussa kuukaudessa. Tällä viikolla peilikuva masensi, tuntui, että mitään muutosta ei tapahdu. Tänään salilla katsoin peilistä, että mitä mä höpisen, toihan näyttää jo melkeen urheilulliselta. Ennen taukoa oli kuitenkin tehty aika hyvä pohja, mutta silti ihmetyttää, miten nopeasti on kehittynyt sarjapainoissa. Pieni huoli silti mielessä, että miten tämän elämäntavan ylläpito sitten aikanaan onnistuu. Mutta askel kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan sairaan hieno tulos kuukaudessa. HYVÄ SINÄ. Askel kerrallaan oikeeseen suuntaan niin tahkoot kyl upeita tuloksia varmasti.

      Poista
  2. Mun projekti koki vähän takapakkia kun kävin työterveystarkastuksessa ja vaikka ei olis tarvinnu mennä vaakaan niin menin. Viis kiloa enemmän mitä itse arvelin. Masensi kyllä mut toisaalta on kyllä tullu ainakin habaan jerkkuakin eli syömisen mukana on kyllä tullu lihaakin :D :D En oo aiemmin pitäny mitään treenipäiväkirjaa ja nyt ajattelin ottaa senkin kehiin ja hämmentävää on ollu huomata sajapainojen kehitys kun vuoden vaihteessa otin uuden saliohjelman käyttöön ja aloitin siinä lähinnä tekniikkaharjoitteilla. Se jos mikä motivoi.

    Vaaka ei kuulu mun vko-ohjelmaan edelleenkään, mutta saa nähdä miten siinä käy. Meillä firma tarjoaa työterveyshuollon ravintoneuvontaa ja parin vuoden pituista projektia. Taidan lähteä mukaan oisko siitä mulle apua :) T: Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se ei se paino aina käyttäydy ihan linjassa kaiken muun kanssa... Olen itse ehdottomasti treenipäiväkirjan ystävä. Mäkin kirjaan joka treenin ylös koska siitä näkee ne pienetkin kehitysaskeleet. Hei toi kuulostaa tosi hyvälle ja jos mahdollisuus työhuollosta niin aina vaan parempi. Peukutan ehdottomasti :).

      Poista

Kiitos kommentista.