Sivut

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vaikeuksista voittoon

Eilen oli ihan sairaan vaikea päivä herkuttoman suhteen. Olin töissä ja yleensä en kiinnitä minkäänmaan huomiota siihen mitä ihmiset sieltä kaupasta kotiinsa roudaa, mutta eilen huomasin jokaisen pätkispatukan ja joka ikisen pienenkin sipsipussin.. Huaah. Noh ei siinä, onneksi olin loppuun saakka töissä joten herkkujen ostomahdollisuuteni olivat kyllä eliminoidut. Tosin onhan tossa toi abc... Mutta ei. En sortunut ja nyt oon ihan pirun ylpeä itsestäni. Mulla ei todellakaan ole mitenkään rautanen selkäranka näissä jutuissa ollut ikinä, mutta tätä nykyä oon kyllä useammin kuin kerran onnistunut pysymään päätöksessäni ja puhumaan itseni pois herkkujen ääreltä ihan järkevillä syillä.


Vähänkään kun on taas tullut oltua unettomuuden kanssa tekemisissä niin heikkoudet alkaa näkyä. Mulla väsymys sekä hormonitoiminta saa mielen hieman joustamaan, mutta kyllä mä muistan ne kaikki syyt miksi mä nyt teen tän tällasessa rutistuksessa. Koitan pitää tuoreena mielessä koko ajan miksi teen tän nyt tällaisessa rutistuksessa. Se helpottaa. Normaalistihan sallin itselleni joka viikon lauantai tai sunnuntai sen yhden cheatmealin ja se on ollut toimiva taktiikka mulla. Haluan vaan vähän antaa sysäyksen taas keveyemmälle itselleni olemalla sokerittomalla tän tammikuun. Sitten helmikuussa sen verran palataan että kerran viikossa cheatmeal on paikallaan. Plus kyllä mä ihan vähän haluan todistaa itselleni että pystyn olemaan yhden kuukauden ilman herkkuja, ja se olisi tosi iso voitto pitkästä aikaa tän laihduttelun osalta. Oon ottanut vähän takkiini tossa loppuvuonna.


Siltikin oon ollut sillä kannalla että vaikkei aina mennä tukka putkella ja rasiaeväillä niin voi onnistua. Ei laihdutus tarkoita kaikesta luopumista ja ikuista kiukuttelua kaikille. Miehen kanssahan tehtiin kiukuttelupurkki. Laitan sinne kaksi euroa aina kun kuulemma valitan turhasta, sillä ihan itse olen päättänyt olla sokerilakossa sekä dieetata vähän vauhdikkaammin eikä se ole millään tavalla mun miehen syy tai kenenkään muunkaan läheisen. Ei dieetti oikeuta olemaan hirviö ja jos ei oo varovainen niin kohta sun tukiverkko on niin v***uuntunut sun toimintaan ettei ne jaksa enää edes tukea. Itse en vielä ole euroakaan kiukkupurkkiin laittanut, HYVÄ MINÄ.

Tästäkin eteenpäin menen siis iloisena eteenpäin ja muistan että minä teen työt ja vain minä itse myös voitan tästä hommasta ne palkinnot ;).






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista.