Sivut

perjantai 13. lokakuuta 2017

Oikeat tavoitteet

Tänään mun päässä tapahtu jälleen käänne minkä olin tuntenut jo aika kauan mutten tässä mittakaavassa laisinkaan. Muutos on jälleen ehdottoman positiivinen ja todellakin mentaalisen työnteon tulos jossa jotenkin tää oikein kulminoitui mun mieleen kirkkaaksi. Jos en ole Lauraa vielä hehkuttanut tän aspektin tuonnista mun elämään ihan järjettömän upealla tavalla niin nyt kyllä hehkutan. Mulle toi koko mentaalinen puoli on tullut ihan hemmetin tärkeeksi ja uskon että tää mun koko homma on muuttunut nyt ihan täysin.

Tajusin niin kirkkaasti tänään että aiemmin mun tavoitteet jotka on sitoutuneet kaikki ulkonäköön tai vaakaan on olleet oikeasti mulle vääriä ja aika merkityksettömiä sillä aidosti olenhan joka kerta vähän niinkun epäonnistunut niiden saavutuksessa. Oon ottanut älyttömiä kilo viikossa miinusta, oikeasti jo alussa tietäen että epäonnistun. Koska haloo. Aika harva vetää kilo miinusta jatkuvalla syötöllö ja jo alkuun koko homma on tuhoon tuomittu.En oo oikeeastaan koskaan ajatellut sitä loppufiilistä mikä tulisi kun saavutan tavotteen enkä makustellu ja miettiny onko se niin siistiä kuin ajattelen. Kelpaisko mulle ne kehut? Uskoisinko edes niitä?

Tänään tää kaikki kulminoitu treenatessa. Mä en ole KOSKAAN tuntenu noin puhdasta riemua ja iloa yhden tavoitteen saavuttamisesta kuin mitä tänään tunsin kun tein rinnallevedon maksimi ennätyksen. Ykskään kehu minkä oon ulkonäöstäni saanut ei ole tuntunut noin hyvälle, ei vaikka nekin ihania on. Mut toi riemu että se oli jotain käsin kosketeltavaa, jotain mitä jahtasin kuukausia ja jotain minkä tein täysin itse eikä kukaan voi multa sitä pois ottaa oli jotain törkeen hienoa. Olin valmis tekemään töitä, enkä ajatellut hetkeäkään ettenkö siinä onnistuisi sillä mä oon treenannut sitä varten. Oon tehnyt osaharjotteita ja arvasin että ton kun saavutan on se jotain upeeta, mut jumankekka mikä buusti. Sama eilisen kahen kilsan soudun suhteen. Olin vaan suoraan sanoen perkeleen onnellinen. Noi on niitä kiksejä mitä varten mä asioita nykyään teen. Ei se vaaka tai ulkonäkö.

Mulla todellakin on se painotavoite tuolla takaraivossa, mutta se ei ole mulle enää ulkonällisesti niinkään tärkeä vaan juurikin terveyden ja sen fiiliksen vuoksi sekä siksi että saan esim leukoja vedettyä. Teen asioita mielelläni myös tuota tavoitetta kohden ja esim ruokavaliolla pysyminen ei todellakaan tunnu pahalle. Tää on HELPPOA. Uskoisin että oon nyt niin oikeilla jäljillä että mun on vaikea epäonnistua kuhan pysyn mulle oikeissa tavotteissa. Niissä mistä pystyn kuvittelemaan juuri ton riemun ja onnistumisen tunteen. Voin kertoa että kun riemu on tuota luokkaa mitä mulla oli niin tavotteen asettaminen seuraavaan kertaan on lastenleikkiä, tota tunnetta mä todellakin haluan jahdata.

2 kommenttia:

  1. Moi,

    Luen tätä kirjoitustasi yhä uudelleen ja uudelleen ja toivon, että saisin siten itseeni vähän ryhtiä :D. Mulla on painoa vain pikkuisen liikaa (5-8 kg omasta normaalista), mutta tiedän, että tällä hetkellä saisin esim. juoksuvauhtini nousemaan parhaiten pienentämällä rasvamassaa (vs. treeniä lisäämällä). Itsekuri ei vielä riitä, mutta ehkä se tästä vielä joku päivä löytyy. Kiitos ihanasta blogista, näitä tekstejä on kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ryhditys auttaa ;). Suosittelen guuglaamaan ben bergeron w.h.o.o.p.i.e mentaalivalmennus periaatteen. Löytyy ainakin youtubesta podcastina ja on täyttä asiaa :). Kyllä se löytyy kun aika on oikea. Kiitos kauniista sanoista :)

      Poista

Kiitos kommentista.