Sivut

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Sitten kun se on kestänyt vuosia, se on uusi elämäntapa

Oon miettiny kovasti miksi syyskuu on mennyt näinkin helposti rullaten eteenpäin. Ei oo tehny yhtään tiukkaa ja suurin osa johtuu varmaankin omasta suhtautumisesta asiaan. Jotenkin tieto että oon itse vastuussa itselleni näistä jutuista ottaa paineita suorittamisesta pois. Oon ennenkin just miettinyt sitä että mikäli mulle tulee hirveitä suorituspaineita niin on jotenkin helpompi murtua niiden alla. Nyt kun teen tätä vaan itelleni niin ei tule suorituspaineita. Okei joo kyllä mä haluan motivoida blogin lukijoita ja instaseuraajia, mutta nää kaks asiaa ei mulle sen kummempia paineita luo.

En ala hehkuttaa vieläkään että tää on niin mun uusi elämäntapa ja näin mennään, koska oikeasti mä en tiedä. En voi tietää kun oon vasta niin lyhyen aikaa harrastanut crosfittiä ja oon niin vähän aikaa ihan oikeasti ollut tällasella ruokavaliolla. Vieläkin välillä mietin niitä hetkiä kun tekee sikana mieli karkkia, kuin helposti ne vanhat tavat nostaa päätään. On aivan liian helppoa jäädä kiinni suklaamaailmaan ja roskaruokaan koska ne maistuu niiiin hyvälle. Niitä on helppo saada ja niistä on tosi helppo saada huonoina hetkinä mielihyvää.

Ei ihan tuore kuva minusta juhlimassa.
Raskaana

Ihan pieniä ei olla oltu...

Välillä mietin miten kävisi jos tulisin uudelleen raskaaksi. Mietin lihoisinko samoihin mittoihin sillä en voisi laihduttaa ja paino nousisi joka tapauksessa tekisin mitä tahansa sillä raskaudessa painon kuuluu nousta. Olenko kiinni vaan vaakalukemassa silloin kun se menee alaspäin. Pysynkö vielä kahden vuoden päästä olemaan samassa painossa tasapainoisesti? Noi on aika isoja kysymyksiä mihin vaan aika näyttää vastauksen. Siitä syystäkin koitan nyt tehdä tätä vähän hitaammin, koko ajan ollen edes jonkinnäköisessä tasapainossa. Vaikeina hetkinä koitan kovasti työstää niitä ajatuksia positiiviseen. Esim mulla hormonitoiminnan käynnistyessä tulee aina vähintään kaks kiloa lisää painoa ja ne kaksi kiloa tasan pysyy siihen saakka kun menkat loppuu. Noina päivinä on suoraan sanoen ihan perseestä olla laihiksella sillä jotenkin sitä päässään ajattelee lihoneensa vaikka mistään tuollasesta ei ole kyse.

Tammikuussa
Se on se hetkellinen mielikuva siitä lihavasta herkkuja nautiskelevasta Hannasta joka noina hetkinä palaa mieleen ja mietin oonko mä muttunut? Ei mulla ole mitään rautasra itsekuria jolla voin kehuskella vaan jotenkin haluan uskoa että nyt kun vaan elän niinkun haluan elää vielä kahdenkin vuoden päästä ja siitäkin eteenpäin niin sitten se toteutuu. Mut oonko sittenkin vaan hyväuskonen hölmö?  Niin monta kertaa kuitenkin oon laihduttanut. Aina muiden ohjeilla enkä koskaan miettinyt mitä itse tekisin. Ehkä, tai sitten olen aidosti oppinut jotain matkan varrella.


Matka on pitkä mutta haloo mikä matka on jo tultu. En sano elämäntapa, mutta sanon että pirun lähellä ollaan jo aitoa muutosta myös syvällä sisässä.

4 kommenttia:

  1. Näytät ihan mielettömän hyvältä!! <3

    Kommentoin tuota raskausajan painonnousua.
    Mulla on itsellä kolme poikaa, joista nuorin 4kk. Kolmannessa raskaudessa päätin, etten lihota itteäni niihin mittoihin mitä aiemmin. Se myös onnistui! Lähtpaino oli melkein 10kg vähemmän mitä edellisessä raskaudessa, ja paino nousi raskausaikana (vain) 10kg. Olin tosi tyytyväinen. Mutta mun elämäntavat oli oikeasti hyvät koko raskausajan. Liikunta jäi kyllä tosi vähäiseksi puolivälin jälkeen, koska liitoskivut, mutta ruokavaliolla painonnousun sai pidettyä ruodussa.

    Ja silti, tuosta 10kg:sta on 3kg vieläkin jäljellä. Sen verran ns. lihoin tuon raskauden aikana.

    Pointti oli siis se, että painon ei oikeasti tarvi nousta sitä 20kg raskausaikana. :) (surprise!)Mutta huomaan, että monet (itseni mukaan lukien) jotenkin antaa itselleen luvan lihoa niiden 9kk aikana ihan mielin määrin.

    Tsemppiä jatkoonkin, katsoin että sulla oli paino laskenut 1200g kuluneen viikon aikana!!! ONNEA!!! Oot upea mimmi! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan eka kiitos kauniista sanoista 😊. Oon kyllä itekkin jo aika tyytyväinen 😛.

      Ja tohon raskausaikaan. Oon niiiiin samaa mieltä että ei sitä tarvitte lihoa noin paljon (+30).. mäkin jotenkin vaan täysin päästin pitkän kitukuurin jälkeen vapaalle ja näihän siinä käy. Liikuntakielto päälle niin avot. Jos seuraava tulee niin jotain kyllä järkeä pitää päähssä olla.

      Sulla on hienosti kyllä sit onnistunu tuo hallinta. Sietää olla ylpee ❤

      Poista
  2. Siis vau, miltä näytät! Ihan superhyvältä! Katselin jo aiemmissa postauksissa olevia kuvia ja mietin kommentoisinko. Nyt en enää malttanut olla kommentoimatta. Ihan mahtavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kommentoit :) Ja kiitos, lämmittää kovasti mieltä :)

      Poista

Kiitos kommentista.