Sivut

tiistai 12. syyskuuta 2017

Se on tunne. Se menee ohi.

Ajattelin vielä vähän porautua tunnesyömiseen. Mulla se ainakin tarkoitti hetkellisen ahmintakohtauksen syntymistä tietyistä tunnetiloista. Suru, väsymys, ilo, ärtymys. Nuo kaikki laukaisivat rasvaisten ruokien himoja. Mikä sitten nyt on muuttunut? Tiedostaminen tunteista ja varsinkin noista laukaisevista tekijöistä.

Oon ehkä oppinut käsittelemään omia tunteita paremmin. Tiedän useita paikkoja ja esim tiettyjä ihmisiä jotka aiheuttavat mussa ahdistusta ja pelkkä kuvan näkeminen vie sellaseen huonoon flowohon mukaan. Oonkin tietoisesti karsinut niiden näkemistä elämästä pois. Mun mielestä ei missään nimessä kannata hakea harmeja esim instassa seuraamalla profiileja jotka aiheuttavat itselle ahdistavia tunteita. Tosin sitten pitää myös pysyä pois sieltä eikä kurkkia sillon tällön :D. Kyllä, olen tehnyt tätäkin aikoinaan. (shame).

Kuitenkin nyt varsinkin lähiaikoina on aivot sen verran oppineet että nuokin tunteet ovat tosissaan vain tunteita. Ne tunteet on kun aaltoja ja ne aallot menevät ohi. Jopa ne myrskytkin laantuvat aikanaan. Mitä niistä jää jäljelle on se oma suhtautuminen ja toimiminen noissa tilanteissa. Roskan syöminen jättää jäljelle vaan ne negatiiviset ajatukset ja oravanpyörä voi olla valmis. Mikäli taas annat itsellesi luvan tuntea myös ne veeitutukset ja harmit ja käsittelet ne sitten vaikka pidemmän kaavan mukaan kuitenkin elämää siinä jatkaen niin voit olla jo askeleen edempänä tunnesyömisestä irtipääsemistä. Ne pahat mielet menee nimittäin myös ohi mutta jos joka pahan mielen kohdalla avaat suklaalevyn mikä lohduttaa niin se paha mieli tuplaantuu sillä se katuminen syömisestä on ihan kauheeta.

Tottakai se on siinä tilanteessa paha. Turruttaminen ruualla on todella helppo ratkaisu, mutta mä olen päättänyt että nyt saatana on aika työstää ne tunteet kaikkine huippuineenkin läpi ja arvatkaa mitä? Oon onnistunut jo monen monta kertaa kiertämään sudenkuopan ja voin rehellisesti sanoa etten ole ruokailemiani ruokia katunit pitkään aikaan ❤👌

2 kommenttia:

  1. Minä oon tajunnu oman tunnesyömisongelmani vasta nyt kun on uusi parisuhde. Olen edellisellä kierroksella ahdistuneena/väsyneenä syönyt kaikkiin tunteisiin ja siitä on tullut tapa ja nyt uusi parisuhde on paljon vakaampi ja ei ole tarve enää syödä mutta vuosikausia jatkunut tapa on hankalampi kitkeä pois. Pyrin säännöllisyyteen ja suunnittelen "herkku/naposteluhetkeni" johonkin tiettyyn päivään ja kellonaikaan, että pääsen eroon siitä iltasyöpöttelytavasta. Välillä lipsuu mutta napostelujen sisältö on vaihdettu sipseistä hedelmiin tai riisikakkuihin. Oon huomannu että sillä ei oo niinkään merkitystä mitä syö vaan jotain pitää vaan tunkea suuhunsa syömisen tuskassaan :D :D
    T: Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hienoo että oot löytänyt ainakin yhden tavan kääntää syömistä. Toi että tosiaan se on myös opittu tapa tekeekin siitä vaikean päästä eroon 🤔.

      Poista

Kiitos kommentista.