sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Sitten kun se on kestänyt vuosia, se on uusi elämäntapa

Oon miettiny kovasti miksi syyskuu on mennyt näinkin helposti rullaten eteenpäin. Ei oo tehny yhtään tiukkaa ja suurin osa johtuu varmaankin omasta suhtautumisesta asiaan. Jotenkin tieto että oon itse vastuussa itselleni näistä jutuista ottaa paineita suorittamisesta pois. Oon ennenkin just miettinyt sitä että mikäli mulle tulee hirveitä suorituspaineita niin on jotenkin helpompi murtua niiden alla. Nyt kun teen tätä vaan itelleni niin ei tule suorituspaineita. Okei joo kyllä mä haluan motivoida blogin lukijoita ja instaseuraajia, mutta nää kaks asiaa ei mulle sen kummempia paineita luo.

En ala hehkuttaa vieläkään että tää on niin mun uusi elämäntapa ja näin mennään, koska oikeasti mä en tiedä. En voi tietää kun oon vasta niin lyhyen aikaa harrastanut crosfittiä ja oon niin vähän aikaa ihan oikeasti ollut tällasella ruokavaliolla. Vieläkin välillä mietin niitä hetkiä kun tekee sikana mieli karkkia, kuin helposti ne vanhat tavat nostaa päätään. On aivan liian helppoa jäädä kiinni suklaamaailmaan ja roskaruokaan koska ne maistuu niiiin hyvälle. Niitä on helppo saada ja niistä on tosi helppo saada huonoina hetkinä mielihyvää.

Ei ihan tuore kuva minusta juhlimassa.
Raskaana

Ihan pieniä ei olla oltu...

Välillä mietin miten kävisi jos tulisin uudelleen raskaaksi. Mietin lihoisinko samoihin mittoihin sillä en voisi laihduttaa ja paino nousisi joka tapauksessa tekisin mitä tahansa sillä raskaudessa painon kuuluu nousta. Olenko kiinni vaan vaakalukemassa silloin kun se menee alaspäin. Pysynkö vielä kahden vuoden päästä olemaan samassa painossa tasapainoisesti? Noi on aika isoja kysymyksiä mihin vaan aika näyttää vastauksen. Siitä syystäkin koitan nyt tehdä tätä vähän hitaammin, koko ajan ollen edes jonkinnäköisessä tasapainossa. Vaikeina hetkinä koitan kovasti työstää niitä ajatuksia positiiviseen. Esim mulla hormonitoiminnan käynnistyessä tulee aina vähintään kaks kiloa lisää painoa ja ne kaksi kiloa tasan pysyy siihen saakka kun menkat loppuu. Noina päivinä on suoraan sanoen ihan perseestä olla laihiksella sillä jotenkin sitä päässään ajattelee lihoneensa vaikka mistään tuollasesta ei ole kyse.

Tammikuussa
Se on se hetkellinen mielikuva siitä lihavasta herkkuja nautiskelevasta Hannasta joka noina hetkinä palaa mieleen ja mietin oonko mä muttunut? Ei mulla ole mitään rautasra itsekuria jolla voin kehuskella vaan jotenkin haluan uskoa että nyt kun vaan elän niinkun haluan elää vielä kahdenkin vuoden päästä ja siitäkin eteenpäin niin sitten se toteutuu. Mut oonko sittenkin vaan hyväuskonen hölmö?  Niin monta kertaa kuitenkin oon laihduttanut. Aina muiden ohjeilla enkä koskaan miettinyt mitä itse tekisin. Ehkä, tai sitten olen aidosti oppinut jotain matkan varrella.


Matka on pitkä mutta haloo mikä matka on jo tultu. En sano elämäntapa, mutta sanon että pirun lähellä ollaan jo aitoa muutosta myös syvällä sisässä.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Päivän ruuat kuvina

Ajattelin huvikseni kuvata teille mun tän päiväiset ruuat. Enjoy <3.



Aamupala puuro of course sekä kuppi kahvia ja vielä vettä kylkeen.



Lounas kanaa, perunoita ja kasviksia öljyllä.



Treenijuomat suoraan shakerista.



Välipala prodelättyjä omenasoseella ja vähäkalori-suklaasiirapilla Kuppi kahvia kylkeen.
Prodeletut tehdään näin: 2x kananmuna, 1 banaani ja n. 30g valitsemaasi proteiinijauhetta. Blenderissä sekaisin, ja paista pienessä määrässä voita. So easy!


 
Käytiin myös ihanien tylleröisten kanssa suunnittelemassa Lontoon reissua. Itse pysyin kokis zero linjalla, eikä haitannut.

Oisko tää nyt huono outfit of the day tyyppinen kuva ;)


Päivällinen bulguria sekä kanaa ja kasviksia. Loraus öljyä ja vähän natu-jugurttia kastikkeeksi.



Iltapala rahkaa, natu-jugurttia, mansikka öljyä sekä granolaa. LOVE!


Bonuksena vielä magnesium, mitä otan joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Lepopäivät on aina vähän vaikeempia

Hippistä. Oma samsung sanoi itsensä irti eilen, pudottuaan ja oon ihan pihalla miten elän ilman omalla puhelimella somettamista taas vähän aikaa. Onneksi on olemassa ihania auttavia ihmisiä ja kiitos M kun ihan pyyteettömästi lainasit omaa varapuhelintasi hetkeksi. Tuli tarpeeseen.
Hassua miettiä että vasta vuosi sitten sain edes puhelimen jolla pystyi menemään facebuukkiin tai instagramiin. Heh, nopeestippa jää koukkuun tollasiin elämän pieniin helppouksiin.

Eilen oli lepopäivä ja kauppapäivä. Sain uppoo kauppaan vaihteeks 120e kun haettiin viikoks ruuat ja noista oli ns ylimääräsiin joku 15e (yks jaffapipari-paketti, 2x kinuskisuklaa levy, ja yks joululahja poitsulle). Ja ei en syöny jaffapipareita (mieli teki) enkä edes tota kinuskisuklaata (oli tarjous euron kpl) vaan ne oli piparit oli lähinnä mun isää varten joka kävi eilen kylässä kahvilla. Hän asuu kuopion suunnalla ja pääsee harvemmin käymään poitsuu kattomassa. Suklaat ostin, koska tarjous :D. Meillä on yleensä aina satasen luokkaa noi kauppakassit... Toki jos menee kaikki pesuaineet kerralla ostaa ni on kyllä parikymppiä aina enemmän.




Lepopäivät on kyllä selkeästi vaikeimpia olla diettimoodissa. Mulla ne on aina just ne vähäkalorisemmat päivät. Jotenkin myös liikunta lisää semmosta halua pysyä kaidalla tiellä ja haluunkin syödä hyvin. En halua tosiaan esittää et kaikki ois aina ihan ruusuilla tanssimista, mutta kyllä nyt on vaan ollut jotenkin ihan tosi helppoa koko dieetti. Toki ollaan vasta syyskuun loppupuolella ja kaks ja puol kuukautta vielä edessä että heleppo se on aina alussa sanoa. Ylläolevissa kuvissa on myös suuuuuuri helpotus makean himoon sillä prodeletut on uusi rakkaus ja niihin kun riipasin bonnen omenaa päälle ja tota kastiketta sekä ripauksen kanelia niin hei moro! HYVÄÄ.

Tänään oli semisti löysä olo ja meinasin jo jättää oman tukiohjelman sikseen kun treenit meni seiskaan illalla. Mä oon ihan selvästi ennemin viideltä kuin seiskalta treenaaja mutta koska ei ollut mitään sykettä nostattavaa niin päätin mennä. Ja oi kun teki hyväää... Hei kun mies kuitenkin vahtii niin miksi en livahtas hetkeks boxille. Toi on mun ikiomaa irtiottoa ja aikaa ja I love it.



Nyt on siistiä alottaa taas viikonloppu. Tällä viikolla mä en näillä näkymin pidä cheatpäivää vaan kiristän ens viikonloppuun sillä sillon menee ehkä juhlinnan puolelle joten nyt oon kiltisti siihen saakka ;).

torstai 21. syyskuuta 2017

Onko toi juoksu nyt ihan oikeesti ihmisten laji?

Äh juoksua crossfit-tunnilla. Mun ehkä suurin heikkous koko hiton lajissa on juoksu. Tai no joo heikkous sellasista mitkä on edes mahdollisesti tehtävissä, en todellakaan osaa mitään muscle uppeja tehdä että en laske niitä mukaan. Mua vaan ärsyttää kun ei se tossu oikeesti tunnu kauheen kevyeltä. Eilen oli tällainen alla oleva treeni jossa siis aikaa vastaan tehtiin niin nopesti kuin voitiin niin kolme kierrosta joihin kuului:
400m juoksu
21 kahvakuula heilautusta (mulla 12kg kuula joka oli kyl aika kevyt)
12 Leuanvetoa (itse tein istuen tangon alta)




Eli koko treenissä oli siis yhteensä 1,2km juoksua plus noi sörsselit päälle. Tuntu kun oisin koko ajan siellä juoksemassa ollut. Mulla nousee syke heti tyliin ekan askeleen jälkeen yli 180. Voitte kuvitella mikä olo tollasella sykkeellä on juosta. Mulla meni 14minuuttia koko ton väsäämiseen ja olin selkeästi hitain. Niin ärsyttävää. Toki oon ylpee että sain juostua (tai siis köpötettyä slow motionilla) lähes kaikki kierrokset ja jouduin pikakävelee vaan pienen osan, mutta milloin koittaa se päivä kun vaan juoksen?

Elopaino on tässäkin mun mielestä iso tekijä, luulis tossun nousevan vähän helpommin siinä vaiheessa kun ois se 20kg vähemmän painoa. Siltikään en todellakaan ala välttelemään juoksutreenejä sillä pakko mun vaan on joskus tuokin oppia. Piste. Harmittaa vaan välillä. Loppuun meillä oli vielä semmonen vatsahapotus mitä en edes pystyny kunnol tekee. Makasin omassa hiessäni ja mietin elämää meijän boxin lattialla. Kirjaimellisesti. Nää on niitä hetkiä kun treeni ei aina oo sitä upeinta maailmassa.





Onneks illalla olikin sitten toka treeni Lauran äässihermotuksen parissa. Plus jos päivän coretreeni oli paha niin hei hellou. Harmi että unohdin kuvata koska waaaauuu mitä liikkeitä tuo neitonen laitto mut taas yrittää. Sanon yrittää, koska en ainakaan kauhean viehkeälle näyttänyt niitä tehdessäni. Pahin on ehdottomasti sellainen kierros missä ensin keikuttiin penkin reunalla vatsat tiukkana alaselästä kupissa ja nostettiin yhtä jalkaa kerrallaan. Sen jälkeen siirryttiin heti 'hollow hold'-pitoon josta suoraan roikkumaan polvet nostettuna ysikymppiin masun niin korkealle kun pystyy ja siinä sit killuttiin. Tekee mun uinuville vatsalihaksille aika todella hyvää. Tosin nyt oon niin juntturassa että lepopäivä tulee enemmän kuin tarpeen.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Viikonloppua odotellessa

Tää viikko on mennyt aikasta mukavasti etiäpäin. Emmä tiiä uskaltaako sitä ääneen sanoa mutta juurikin tällä hetkellä on jostain kumman syystä helppoa dietata. Ei se sitä ole ollut vielä kauheen montaa kertaa aikasemmin. Äh toivon mukaan tää ei oo vaan jotain alkuflowta heh. Missä on tämä Hanna ollut all my life? Mitenhän onko kukaan muu lähtenyt syysdietille mukaan : haha jouluksi kuntoon ;).



Eilen oli crossfitissä maastaveto päivä. Sain oman enkkani rikottua ja kiskoin 4 x 97,5kg ylös. Vähän jäi kaivelemaan satku mutta ens kerralla sitten. Mun koko vuoden tavoite oli saada vedettyä 110kg yhden kerran maasta ja uskoisin että vuoden lopussa tuo kyllä tulee nousemaan. Eilen tehtiin siis alkulämppien ja teknisten lämppien jälkeen viisi nelosta joissa haettiin maksimipainoja. Mulla toi enkka nous kolmossarjalla ja siihen meni kaikki lataus.

Nyt muuten vasta huomasin että kukas haukansilmä se minuu tarkkailee. Ihana Laura <3


Oon kyllä nyt tykännyt tehdä kovasti näitä juttuja mitä teen. Viikonloppuna meillä on likkojen kanssa hieman ensi vuoden tyttöjen reissun suunnittelua ja mun piti mennä yhden kaverin kanssa kattomaan se uus mother leffa, mut arvatkaa kolme kertaa näkyyks täällä Lahden takapajulassa mitään tuollasta elokuvaa edes ohjelmistossa.. No ei. Höh.

Loppuviikko taas täysii, eiks vaan ;).

maanantai 18. syyskuuta 2017

Raskas viikko=oikeus mässyttelyyn?

Laiffi ei oo kyllä aina ruusuilla tanssimista ja edellinen viikko todellakin sen todisti. Mein pikkumies sai flunssan jälkitautina keuhkoputkentulehduksen ja unen määrän keskiviikosta eteenpäin voin melkein laskea olevan alle20h.. yhtenä yönä nukuin jopa 2h. Voin kertoa että se ei riitä. Varsinkaan jos haluisi että kroppa palautuu samalla. Onneksi lauantaina saatiin vihdoin ab-lääkitys ja nyt alkoi helpottamaan.

Ennen oisin sortunut jo ekan huonon yön jälkeen mässyttelemään, mutta arvatkaa mitä? Nyt en. Ootin kiltisti lauantaita ja sillon kävin hakemassa pönän ben and jerrys blondie brownie jäätelöä. Sain syötyä ehkä puolet kun tuli raja täyteen. On muuten makeeta settiä jopa mun suuhun 😁. Mutta niin hyvää ja odotuksen arvosta myös. Jännää oli ettei toi nyt edes loppujen lopuksi tuntunut odottelulta.


Pikkuhiljaa henkinen työ kantaa tulosta enkä heti vaikean hetken tullen ole enää jääkaapin ja karkkihyllyn pauloissa. Aika hieno fiilis. Oon kyllä iloinen. Myös vaaka kiitti tänä aamuna ja laski 97,1kiloon elikkäs se ois -500g vähemmän kuin viime viikolla. Aika siistiä.

Huii kohta on lokakuu ja pitäs mittoja plus vähän vertauskuvia otella. Vähän jännittää näkyykö niissä nyt muutosta ja jos kyllä niin kuinka paljon tai vähän 😁.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Pyramidi kuntoon alhaaltapäin

Meillä tuolla crossfitissa on tapana valmentajilla painottaa että perusasiat kuntoon ja sitten vasta kikkailut päälle. Oon tähän koittanut kiinnittää extrahuomiota nyt ruokavalion suhteen sekä myös sitten itse liikunnan kanssa. Ennen olisin jo tähän aikaan suunnilteen vuosi sisään jotain lajia joko loukkaantunut ainakin vähän jostain tai sitten kipeänä torsonnut menemään ajatellen että kipu kuuluu liikuntaan. Vähintään oisin lipsunut ruokavaliossa ihan mennen tullen, sokea ohjeiden noudattaminen on vaan niin turkasen tylsää jos yhtään ei ole mielikuvitusta käyttää kokkaamiseen. Mulla ei ennen ole sitä ollut. Ruokavalio on kuitenkin se pyramidin pohja ja nimenomaan kehitystä ajatellen energiatasojen tulee olla kohdallaan.


Syön aikalailla samoja raaka-aineita päivästä toiseen koska se on paljon helpompaa, mutta mulla on myös ollut sitä että jos lapussa on lukenut riisi/makaroni, niin peruna on sitten ollut kokonaan poissa koska olen ajatellut sen olevan 'kielletty'. En siis ole ennen osannut yhtään soveltaa. Nykyään on onneksi toisin. Ymmärtämällä ensinnäkin mitkä ovat niitä hiilareita, mitkä prodeja, ja mitkä rasvoja pääsee jo pitkälle. Sitten kun noi edes yleiset käsitteet on hallussa, kaupassa käyntikin on jo paljon kivempaa kun tutkii miten ohra soveltuu siihen omaan juttuun, eikä tarvikkaan esim syyä aina kaurapuuroa (kaurapuuro kyl silti rulettaa 👌). Nykyään bulgur on mun aivan lemppari hiilari mistä rakentaa ateria. Itseasiassa myös meijän pikkumies on bulgur fani että pisteet kyseiselle elintarvikkeelle myös siitä. Bulgurissa on aikalailla samat arvot kuin riisissä joten niiden kuivapainojen mukaan on turvallista mennä.





Aamulla koin onnistumisen sitten taas tuolla olympianostojen muodossa, kun meillä oli kakkostoisojen maksimi tempauksessa hangistä, elikkäs siis polven yläpuolelta oli tangon lähdettävä liikenteeseen. Oon viimeksi tuota erikseen liikkeenä kokeillut maaliskuun lopussa ja saanut ilmaan 17,5kg. Ahkeran pohjan rakennuksen ja perusveivaamisen ansiosta nyt nousi 32,5kg.





Se on viidessä kuukaudessa aika kova korotus ja viiminen nosto oli vielä paras. On kannattanut hinkata tekniikkaa vaikka voin kertoa että jos liikkeen oppimiseen menee 10 000 toistoa niin mä oon saanut niitä aika paljon vähemmän kasaan. Eli missään nimessä nämäkään nostot ei mua tokion olympialaisiin vie 😆. Mut hei koko ajan eteenpäin kuitenkin.
Liike kokonaisuudessaan on videoitu intagramiin josta pääsee sen kurkkimaan ❤😍. Hannamv85 oli käyttäjänimi 👍

tiistai 12. syyskuuta 2017

Se on tunne. Se menee ohi.

Ajattelin vielä vähän porautua tunnesyömiseen. Mulla se ainakin tarkoitti hetkellisen ahmintakohtauksen syntymistä tietyistä tunnetiloista. Suru, väsymys, ilo, ärtymys. Nuo kaikki laukaisivat rasvaisten ruokien himoja. Mikä sitten nyt on muuttunut? Tiedostaminen tunteista ja varsinkin noista laukaisevista tekijöistä.

Oon ehkä oppinut käsittelemään omia tunteita paremmin. Tiedän useita paikkoja ja esim tiettyjä ihmisiä jotka aiheuttavat mussa ahdistusta ja pelkkä kuvan näkeminen vie sellaseen huonoon flowohon mukaan. Oonkin tietoisesti karsinut niiden näkemistä elämästä pois. Mun mielestä ei missään nimessä kannata hakea harmeja esim instassa seuraamalla profiileja jotka aiheuttavat itselle ahdistavia tunteita. Tosin sitten pitää myös pysyä pois sieltä eikä kurkkia sillon tällön :D. Kyllä, olen tehnyt tätäkin aikoinaan. (shame).

Kuitenkin nyt varsinkin lähiaikoina on aivot sen verran oppineet että nuokin tunteet ovat tosissaan vain tunteita. Ne tunteet on kun aaltoja ja ne aallot menevät ohi. Jopa ne myrskytkin laantuvat aikanaan. Mitä niistä jää jäljelle on se oma suhtautuminen ja toimiminen noissa tilanteissa. Roskan syöminen jättää jäljelle vaan ne negatiiviset ajatukset ja oravanpyörä voi olla valmis. Mikäli taas annat itsellesi luvan tuntea myös ne veeitutukset ja harmit ja käsittelet ne sitten vaikka pidemmän kaavan mukaan kuitenkin elämää siinä jatkaen niin voit olla jo askeleen edempänä tunnesyömisestä irtipääsemistä. Ne pahat mielet menee nimittäin myös ohi mutta jos joka pahan mielen kohdalla avaat suklaalevyn mikä lohduttaa niin se paha mieli tuplaantuu sillä se katuminen syömisestä on ihan kauheeta.

Tottakai se on siinä tilanteessa paha. Turruttaminen ruualla on todella helppo ratkaisu, mutta mä olen päättänyt että nyt saatana on aika työstää ne tunteet kaikkine huippuineenkin läpi ja arvatkaa mitä? Oon onnistunut jo monen monta kertaa kiertämään sudenkuopan ja voin rehellisesti sanoa etten ole ruokailemiani ruokia katunit pitkään aikaan ❤👌

maanantai 11. syyskuuta 2017

Painopäivittelyä ja fiilistelyä

Noin ikään. Paino oli sujahtanut ekaa kertaa raskauden alun jälkeen alle 98kg. Oon ihan superiloinen sillä oon ollut flunssassa nyt kolmisen päivää ja tänään vasta pääsen edes kevyttä treeniä tekemään. Mulla nous ihan kunnon kuume ja kurkku oli kyllä todella kipeä, onnekseni meni myös nopeasti ohi. Ärsyttävää kun luulin jo selvinneeni sillä pikkumies oli jo viime viikonalussa kipeä ja mies siinä heti jälkeen mut mulla starttaskin vasta myöhään. Höh. Noniin paino oli kuitenkin 97,6kg ja sehän putosi massiivisen -800gpudotuksen jälkeen vielä toiset -500g. Nyt on kyllä todella hyvä tatsi ja oon löytänyt selkeästi kaavan mikä toimii mulle. Eli herkkuja kerran viikossa maltillisesti ja pari päivää vähän kaloreita tiputtaen. Maltillista pudotusta tuntuu tapahtuvan koko ajan tällä tavalla.

Kyllä tässä hetki meni taas saada se oma mieli mukaan toimintaan sillä eihän nää ruuan punnitukset ole mun ideaali ajatus ruokailusta. Tosin se menee osittain jo niin rutiinilla ettei se nyt sen enempää kyllä huoltakaan aiheuta joten... Plus marraskuun loppuun on kuitenkin enää se kolmisen kuukautta jollonka mulla alkaa uusi tasausjakso kuukauden ajaksi ja siihen mennessä jos ois mahdollisimman lähellä 90kiloa niin keväälle jäisi sitten loput 10kg pudotettavaa. Tää ois vähän niinkun plääni. En haluu ajaa kroppaa liian pitkällä kiristämisellä hätään ja kuitenkin silmissä siintää se täysin stressitön ruokailu ja hyvinvointi tämän osalta. Enkä halua ajaa itseäni tilaan jossa peruskulutus laskee huimasti sillä sekin on ihan urbaani legenda etteikö pienemmätkin ihmiset saisi syödä ihan kunnolla. Plus kunnon liikunnalla sitä kulutusta voi lisätä entisestään ;).