Sivut

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Onko bodypositive ilmiö vain tekosyy lihavuudelle?

Päätinpä tarttua aiheeseen vaakakapina nyt kun se on tässä hetken pyörinyt mielessä ja myös pinnalla on paljon. Aloin miettimään juttua kun mäkin usein insataan tägään bodypositive tägin mikäli laitan esim kokovartalokuvan ja haluan viestittää että kaikki ylipainoiset eivät tosiaan surkuttele olotilaansa ja ole koko ajan masentuneita vartaloissaan. Kuitenkin mäkin koko ajan laihdutan ja aidosti ja oikeasti uskon että tulen esimerkiksi olemaan terveempi ja paremminvoiva mikäli olisin normaalipainoinen. Uskon myös että vaateahdistukset eivät ole läheskään niin pahoja tai että oma peilikuva ei sitten kuitenkaan ihan niin paljon aiheuta sitä masennusta mikäli kilot olisivat poissa. Voinko siis tällöin oikeasti sydämestäni välittää viestiä oman kehon hyväksymisestä?

Mä nimittäin kyllä hyväksyn kehoni nykymuodon, mutta vain siksi että tiedän tän tilan olevan vain väliaikainen. Mähän kuitenkin koko ajan pyrin siihen normaalipainoon. En edes ajattele että jäisin tähän kroppaan tyytyväisenä joten hyväksyn nykytilan juuri sen vuoksi. Pohdin että useinkin bodypos-liikkeen takana on ihmisiä joilla on- tai on ollut ruuan kanssa ongelmia ja usein myös kiloja on liikaa. Onko nämä ihmiset aidosti hyväksyneet itsensä vaiko luovuttaneet? Onko koko ilmiö vain tekosyy elää sitten ehkä vähän myös epäterveellisesti?

maaliskuu 2016.. En voi väittää olevani kauhean onnellinen olomuotooni tässä kuvassa.
Hetki sitten otettu enkä mä siltikään kyllä tähän halua jäädä vaikka työn tulokseen nähden olenkin onnellinen olomuodossani.

Mun mielestä normaalipaino, ja paino sanalla normaali on oikeasti varmaan se meille suotuisin olotila. En ymmärrä myöskään laihuuden ihannointia ja sitä en todellakaan itsekään hae takaa. En myöskään ymmärrä lihasintoilua eli 'fitness'kehoa. En hae myöskään sitä enää. Musta kaikkien ilmiöiden taustalla löytyy jonkun ihmisen idea siitä mikä on meille kaikille muille oikein. Sitten jengi innostuu ja lähtee mukaan noudattamaan hetkeksi ja unohtaa miettiä matkalla et niin, onkohan tää sittenkään mun juttu. Itse oon tehnyt ton saman jo niin monta kertaa että sormetkaan ei riitä laskemaan. Ensin tuli suurimmat pudottajat kalorilaskureineen, sitten karppaus, sitten fitness ja sitten täysromahdus ja kilot takasin. Kaiken jälkeen mietin myös että mitähän hemmettiä oon aina miettinyt mukaan lähtiessäni. Jotenkin sitä on ehkä ajatellut mitä muut näkevät kuitenkin enemmän kuin mitä mä itse näen. Oon siis lähtökohtaisesti ajatellut muiden mielipiteitä ja arvostusta enemmän kuin omaani.
work hard for it. Vaikka vielä näyttäsinkin isolle treeneissä niin ihan sama, treenaaminen on tasan sen arvosta.


Nyt haluaisin kuvitella olevani tän kaiken jälkeen omalta kohdaltani ainakin pirun verran fiksumpi. Uskoisin että kun mietin tarkemmin tota bodypositive juttua niin löydän siitä uskomattoman paljon hyvää, mutta myös niitä vaarakohtia mihin on helppo upota. On paljon helpompi hyväksyä itsensä ja syödä se yksi suklaapatukka sen varjolla useamman kerran viikossa. On helpompi upota epäterveellisyyteen senkin uhalla että oma keho kärsii vaikka olisi kuinka onnellinen. Varsinkin näin kun ei halua edustaa pluskokoa, sillä enhän mä halua. Haluan edustaa terveitä elämäntapoja ja mun mielestä pluskoko ei vaan istu siihen. Kuitenkin oon terve ja pluskokoinen. Kauhea ristiriita siis kaiken tän välillä. Henkinen hyvinvointi terveyden uhalla, mihin se raja vedetään? Onko se omassa päässä vai saako yhteiskunta sen meille kertoa? Itse pyrin ehkä siihen nyt että olisin koko ajan mahdollisimman hyvä versio itsestäni, en halua verrata itseäni muihin. Ja mun paras versio ei paina lähes 100kiloa. Mun paras versio on jotain mutta ja siihen mä haluan pyrkiä. Matkahan tässä on mielenkiintoinen sinne parhaaseen ja niin sen pitää ollakin.

Laura antoi mulle eilen aika mielettömän sitaatin, mikä pätee kaikkiin tilanteisiin: full effort is full victory. Näihin viisaihin sanoihin on hyvä lopettaa tää pohdinta. Olit mitä tahansa niin pyri olemaan paras sinä. Ei muiden paras vaan omasi.

4 kommenttia:

  1. Mulle bodypositive on sitä, että kropan koolla tai muodolla ei ole merkitystä kun arvioidaan toista ihmisenä. Kroppa kertoo loppujen lopuksi tosi vähän siitä ihmisestä. Voi olla ylipainoinen, mutta hyvässä fyysisessä kunnossa, terve ja aktiivinen. Mulle ne on terveitä elämäntapoja. Se että on hyvässä fyysisessä kunnossa, terve ja jaksaa olla aktiivinen vaatii myös ravinnolta tiettyjä asioita. En usko, että pullamössöllä toteutuu yksikään noista.
    T: Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, tosi hyvin ajateltu. Itse liitän sen lähimpänä juuri tuohon ulkonäköaspetkiin. Uskon myös että pelkällä pullamössöllä on todella vaikea aidosti tuntea olonsa hyväksi. Ainakaan niin hyväksi kuin olisi mahdollista. Siellä täällä pulla päivässä on ihan jees ;)

      Poista
  2. Tätä asiaa voi tutkia niin monelta kantilta. Mutta silti olen jossain märin sitä mieltä että vaakakapinat ja bodypositiivisuudet on lupaa olla epäterveellisesti lihavia. Hanskat tiskiin-mentaaliteelillä vaan. Ainakin omassa ystäväpiirissä on lihavia ihmisiä jotka omaavat niin huonot elintavat, että se haittaa jo terveyttä. Mutta jos lääkäri huomauttaa asiasta niin siitä vain suututaan. Ymmärrän senkin, itse saman kokeneena.
    Mutta ei se lääkäri sitä ruokaa sun suuhus mätä, vaan sinä ihan itse olet sen sinne laittanut, niin toisaalta turha sille on kimmastua jos hän on huolissaan sinusta. Mutta nämä asiat menevät niin ihmisen henkilökohtaisuuksiin ja syvälle, että on tosi vaikeita juttuja kyllä.
    Kunpa ystäväni tajuaisivat sen, että ei se bodypositiivisuus heitä terveeksi tee, vaikka itsesi kanssa olisikin hyvä olla. Kyllä se niin on että diabetes yms sieltä tulla jolkottaa, vaikka kuinka olisi positiivinen paskoilla elämäntavoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri näin. Toki aisioita voi ilmaista monella eri tavalla,mutta kyllähän useat ottavat helposti itseensä jos edes kehdataan ehdottaa uusia tapoja elämään. Itse koitan olla positiivinen omassa kehossani mutta en halua juuri antaa tuota tekosyytä että antaa sitten mennä vaan. Ei, kyllä positiivinen voi olla ja pitää itsestään ja silti koko ajan parantaa tapoja ja parantaa myös kehoa. Sillä kyllä, minusta ylipaino on tietyllä tavalla myös omavalintainen sairaus. Ei ehkä niin rajusti kuin nyt tuo lause antaa ymmärtää mutta ehkä hiffaat mitä haen :)

      Poista

Kiitos kommentista.