Sivut

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Oisko sulla kumminkin ongelmia ruuan suhteen?

'Ei mulla oikeesti mitään ongelmaa tunnepuolella oo'. Yleisin vastaus kun aletaan miettimään mistä ylipaino johtuu. Mä vaan tykkään syödä. Mut eikö oikeestaan kaikki meistä kuitenkin tykkää syödä, ja ne jotka eivät todellakaan tykkää syömisestä niin heillä nyt usein on sitten toiseen suuntaan se ongelma ruuan kanssa. Vai miltä kuulostaa: Äkkiä kymmenen kiloa pois kesäksi tai syksyksi tai jouluksi ja sitten kerätään ne piiiikkuhijaa huonoilla (usein niillä aidoilla) elämäntavoilla takaisin. Sitten silmät kirkkaana huijataan jopa itseään että ollaan terveitä ja ruuan kanssa ei mitään ongelmaa. Kuitenkin jos sulla on sitä ylipainoa niin jos se ei johdu syömisestä niin mistäs sitten? Harva huvikseen kerää painoa. Harva järkevästi syövä peruspertti myöskään joutuu dieettaamaan vaan se vähän niinkun kulkee sen henkisen puolen kanssa käsikädessä. Ei ihmiset joilla on normaali suhtautuminen ruokaan joudu kulkemaan kana ja salaatti mukana vaan he eivät ajattele koko asiaa sen kummemmin.

Mulla kesti ihan jäätävän kauan edes tajuta että oon täysin tunne-juhla-sosiaalinen syöjä. Söin kun oli juhlat, söin kun otti päähän söin kun huvitti ja söin paljon. Ruoka herätti mussa mielihyvän tunteita tosi paljon ja nautin kun sain syödä, varsinkin kaikkea hyvää. Siis mun aivot oikein huusi mielihyvästä. Ahminta olisi varmasti jatkunut ellen sattuis olemaan sitä tyyppiä että ne kilot myös kertyy todella helposti. Ahminta ois luultavasti jatkunut myös ellen olisi saanut poikaani. Kyllä mä haluan hänelle olla se esimerkki enkä rasite. Itse koitan saada asennetta ruokaa kohtaan koko ajan neutraalimmaksi ja neutraalimmaksi, siltikin odotan lauantaita aina välillä kun kuuta nousevaa että saa edes sen hetken herkutella. Mulla se mopo karkaa vielä ihan liian helposti kätösistä. Kuitenkin siitä oon iloinen että olen saanut töitä tehtyä että kotiruoka on oikein passelia tavaraa myös paljon urheilevalle. Proteiinin mättö ja hiilareiden välttely ei enää kuulu mun elämään mikä keventää oloa ja aika paljon paksuntaa lompakkoa. Meijän kauppalaskutkin on pienentyneet kun kaikki vois safkailla samoja keittoja ja samoja laatikoita mistä riittää useampaan kuin neljään kertaan.

Sitä en aina hiffaa miksi ollaan valmiita tekemään fyysisellä puolella niin paljon töitä, mutta sitten kielletään juuri ne henkisen puolen jutut. Mitä jos olisikin valmis tekemään molemmilla puolilla sitä duunia? Itse olen tällä kierroksella päättänyt hoitaa nää henkiset asiat nyt niin hyvään kuntoon että näitä ruokaongelmia ei aidosti enää tule. Mut jumantsuikkeli tää on paljon raskaampaa kuin treenaaminen. Omien ongelmien ja omien heikkouksien kaivaminen esiin juuri henkiseltä kantilta vaatii tosi paljon. Kukapa haluaisi myöntää olevansa heikko ja sitä mä nimenomaan olen ruuan suhteen. Pystyn vetämään oksennuskurkussa treenejä läpi mutta saman työn tekeminen uusien elämäntapojen puolelle onkin sitten vaikeempaa. Henkistä puolta joutuu treenaa paljon kauemmin kuin fyysistä. Näin se vaan on, sillä pysyvien muutosten tekeminen vaatii hiton paljon enemmän aikaa. Kroppa voi alkaa näyttää hetkessä paremmalle, mutta pääkopan parantuminen voikin viedä sitte kuukausi-ellei vuositolkulla aikaa.

8 kommenttia:

  1. Aamen, olet asian ytimessä!

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Kiitos blogista.

    VastaaPoista
  3. Hei. Millä tavalla työstät tuota henkistä puolta? Onko sinulla siihen jotain ammatti apua,terapiaa? Itsellä ihan sama tuo tunnepuolen syöminen,lapsena opittu tapa palkita ruualla tunne kun tunne. Ja turruttaa tunteet ruualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole varaa terapiaan mutta työstän koko ajan itse tunnetiloja jotka laukaisevat ruuan himon. Periaatteessa joudun käymään koko ajan keskustelua pään sisällä mikäli on tunnekuohussa. Selvitän ensin mistä tunne johtuu ja sitten kun himo usein iskee niin aletaan työstää sitä miksi himo iskee. Eli mistä se kumpuaa. Joskus hyvällä joskus huonolla menestyksellä. Tällä mä oon aika hyvin nyt saanut itseäni jo ohjelmoitua uudelleen, mut tää on tosi raskasta koska toi sisäinen keskustelu vie voimia ja aikaa...

      Poista
  4. En ole tuommoista ajatellutkaan että voisi tehdä.
    Haluaisin kanssa terapiaan mutta eihän sinne tosiaan ole varaa eikä sitä taida missään olla helposti tarjolla ( työterveys esim) Toisaalta meillä ei ole muutenkaan toimivaa työterveyttä niin tuskin tähänkään saisi apua.
    Hienoa että sulla työkalu kuitenkin nyt työstää asiaa,en tiedä pystysinkö tuohon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paperi ja kynä on halpa aloitus. Kirjottamalla työstää ajatuksenvirtaa ja mind map missä vaan viivoilla hyppää asiasta toiseen on auttanut alkuun 😘. Eikä tän yrittäminen ainakaan maksa mitään 😊

      Poista

Kiitos kommentista.