perjantai 11. elokuuta 2017

heitätkö rahoja kankkulan kaivoon

Tää aihe tuli mulle mieleen kun eilen kävin kaverilla kylässä jolla on myös ollut pt muinoin. Aloin pohtimaan miten paljon rahaa tuhlasin männävuosina oikeasti jälkikäteen ajateltuna hukkaan mulle sopimattomaan palveluun. Enkä puhu yhdestä vaan lähes kaikista menneistä ohjelmista ja ruokavalioista yms mitä mulla on ollut. En puhu muista kuin omista havainnoista ja kokemuksista sekä siitä mitä olen itse tajunnut jälkikäteen etten ole osannut pyytää tai hakea oikeasta paikasta apua. Kokemus opettaa.

Ollaan lähdetty menemään vikaan jo heti ensimmäisessä dieetissä jossa pyydetään rajoittamaan ruokaryhmiä tai on tarkkaa ohjetta että saa syödä vain kanaa ja jauhelihaa kasviksilla. Suurimmalla osalla ei ole jaksamista tai tietämystä siitä mitä kaikkea ihan normaalia keitto/pata/laatikko yms ruokaa voi tehdä kanasta ja kasviksista ja se kyllästyminen tulee aika nopeasti jos reseptiikkaa ei löydy päästä. Harva pt myöskään sulle reseptejä kirjottelee (poikkeuksena muuten Hanna joka kirjottelee sekä omaan blogiin että suoraan mulle kertoi muutamia hyviä :)).Ymmärrän että näin hahmottaa hyvin kuinka paljon kukakin voi syödä mutta on laiskuutta pt:n osalta lykätä samat kaavat vuodesta toiseen asiakkaille ja ajatella hommaa putkikatseisesti lihaskasvatuksen ja rasvaprosentin alenemisen kannalta. Usein unohdetaan mainita että esim tomaattimurskaa, ketsuppia voi aika huoletta käytellä jos vaan osaa niistäkin etsiä oikeat vaihtoehdot. Mönkään mennään myös yleensä välittömästi kun lähdetään heti dieettaamaan. Lasketaan heti kalorit älyttömän alhaalle ja halutaan tulosta vaa'alla. Ymmärrän että se motivoi hetken pysymään dieetissä sillä vaakaluku kun laskee tasaisesti se ruokkii motivaatiota ihan käsittämättömällä tavalla. Mutta siinä vaiheessa on jo melkeinpä unohdettu koko pitkäjänteisyys. Usein myös pt määrää tahdin, ei se kenen elämää ollaan muuttamassa. Samat ruoka-aineet seikkailee joka listalla lähes joka palvelussa ja toivoisinkin että ei oikeasti unohdettas ihan vaan paria pientäkin asiaa pitkällä aikavälillä muuttamalla saatais jo hyviä tuloksia, mutta mutta... tämä vie aikaa paljon enemmän.

Nyt jos tietäisin mitä tiedän, en lähtis salille varmaan ollenkaan. Vaikka se välistä ihan muksaa puuhaa onkin sekä tosi matalan kynnyksen paikka luoda hyvää pohjaa. Toisekseen jos on vaivoja kehossa, hommaisin avuksi fysioterapeutin tai jonkun kellä on pidempi koulutus kuin vkl tai elämänkoulu. Valitettavasti edes monenlaisia ihmisiä valmentamalla ei voi millään saada sama koulutusta ja liikepankkia aikaiseksi kuin monen vuoden koulut käynyt henkilö jolla myös on kokemus asiakkaista. Sekä monipuolinen näkemys urheilusta. Mikäli osaa auttaa vain kuntosalilla on aika pieni otanta kaikkeen hienoon mitä urheilu voi tarjota. Harva pt kääntää asiakasta pois edes siinä vaiheessa kun on edes epäilys että ei pakosti osaa aidosti auttaa.. raha puhuu, valitettavasti. Mä oon miettinyt paljon sitä että raskauden jälkeen mun ois heti pitänyt tajuta hakea apua joltain joka ymmärtää myös synnytyksen jälkeisiä vaurioita kehossa. Kroppa ei mulla ainakaan toiminut yhtään samalla tavalla oli kiloja tai ei. Lähes kaikki oli toisin ja voin kertoa että housuun kuseminen aivastaessa oli tuollon ehkä se pienin ongelma, miettikääpä tossa olotilassa jos joku laittaa sut kyykkäämään ja sanoo että kyllä se sieltä tulee... No kiitos, ei tuu...Oisko vaikka niiden syvien lihasten umpeen kurominen ja vahvistaminen ollut kuitenkin se parempi ehdotus.

Mä kuvittelin oikeasti joskus olevani hyvässä kunnossa pelkällä saliliikunnalla. Olin surullisen väärässä. En todellakaan ollut. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö joku voisi olla, itse en vain saanut sitten muuta tehtyä kuin salia, ja se nyt ei kyllä ihan kauheasti sitten muuten kehitä. Onneksi opin läksyni ja tiedän mitä osaan nykyään vaatia myös valmentajan suunnalta. Laura on ollut upea. Mä en koskaan ole ollut aidosti niin mun hyvinvoinnista välittävissä käsissä.. On pikkasen eri asia olla opiskelleen fyssarin käsissä, joutuu niin paljon keskittymään nimenomaan syvien lihasten toimintaan varsinkin raskauden runteleman kehon kanssa ja siihen miten esim selkä pidetään kasassa. Tiiän nyt että mun polvikivut osittain johtuu täysin toimimattomista pakaralihaksista. Monipuoliset treenit myös on ollut upeita. Hannan kanssa taas opin kuinka oikeasti pitää syödä paljon jotta jaksaa liikkua paljon. Ei niin että nipistetään sieltä ruuasta. Keho menee lukkoon, se on varma. Nyt koitankin vähän vielä säästää rahaa ja ehkä josko budjetti sallisi pyytäisin Hannalta myöhemmin tänä vuonna vielä hetken vinkkejä kunnes olisin täysin 'valmis' yksinään jatkamaan. Oon oppinut kaikilta jotain. Enkä vähiten niiltä mulle sopimattomimmilta. Oon myös oppinut pitkäjänteisyyttä, sitä ettei muutos tule yhdessä yössä vaan se vaatii eniten töitä mieleltä. Muuttaa asioita hitaasti. Pala kerrallaan. Senkin tiedän etten koskaan enää kyseenalaistamatta suostu mihinkään mikä vähänkin epäilyttää. Sitä oon tehnyt jo tarpeeksi. Valitettavasti olin niin tyhmä etten joskus edes tajunnut kyseenalaistaa. Myös itse kokeilemalla ja virheiden kautta on oppinut vaatimaan enemmän. Tiedän myös että mun tavoite on olla ravinto-ongelma vapaa ensi vuoden syksyyn mennessä. Niin että ollaan tasapainossa täysin rennolla otteella :)

Pitäkää kaikki hei ihan superupea ja mahtavan rento viikonloppu. Nautitaan auringosta vielä kun voidaan :)


4 kommenttia:

  1. Niin fanitan tätä siun suorapuheisuutta nyt ja aina! Go Hanna! :)

    Oon muuten itsekin saanut huomata tuon, että itsensä kanssa on helpompi tehdä töitä, kun myöntää rehellisesti (eritoten itselleen) toimineensa joskus arvojensa / sen rehellisen hyvän olonsa vastaisesti. Jotenkin sen aidon minän tunnistaa sieltä alta tuollaisen kokemuksen jälkeen paljon paremmin - olkaamme siis kiitollisia ihan kaikista kokemuksista, kuten kirjoititkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😊❤. Jatkossakin suora puhe siis toimii. Pitää olla kiitollinen kyllä kaikista kokemuksista. Niin tässä on opittu, ja paljon 😉

      Poista
  2. Tässäkin näkee että kokemus opettaa ihmistä. Pitää kokeilla asioita että löytää sen itselleen sopivan tavan tehdä asoita. Jokainen on yksilö ja yhdelle sopii tiukka kuri ja simppelit ohjeet ja toinen tykkää että on vaihtelua.

    Minusta on hauska seurata miten innostut aina yhdestä asiasta ja sitä kestää kunnes innostut taas jostain seuraavasta. Positiivista on, että innostus kestää vireillä koko ajan.

    T: Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on oppirahoja jouduttu maksamaan. Mutta oon myös kiitollinen kokemuksista sillä ilman niitä ei ehkä tietäis mitä etsiä tai tietäis mitä vaatia ja mihin pystyy. Hehe oon kyl just innostuja tyyppiä. Aina uusia virityksiä johonkin suuntaan 🤣

      Poista

Kiitos kommentista.