keskiviikko 30. elokuuta 2017

Oisko sulla kumminkin ongelmia ruuan suhteen?

'Ei mulla oikeesti mitään ongelmaa tunnepuolella oo'. Yleisin vastaus kun aletaan miettimään mistä ylipaino johtuu. Mä vaan tykkään syödä. Mut eikö oikeestaan kaikki meistä kuitenkin tykkää syödä, ja ne jotka eivät todellakaan tykkää syömisestä niin heillä nyt usein on sitten toiseen suuntaan se ongelma ruuan kanssa. Vai miltä kuulostaa: Äkkiä kymmenen kiloa pois kesäksi tai syksyksi tai jouluksi ja sitten kerätään ne piiiikkuhijaa huonoilla (usein niillä aidoilla) elämäntavoilla takaisin. Sitten silmät kirkkaana huijataan jopa itseään että ollaan terveitä ja ruuan kanssa ei mitään ongelmaa. Kuitenkin jos sulla on sitä ylipainoa niin jos se ei johdu syömisestä niin mistäs sitten? Harva huvikseen kerää painoa. Harva järkevästi syövä peruspertti myöskään joutuu dieettaamaan vaan se vähän niinkun kulkee sen henkisen puolen kanssa käsikädessä. Ei ihmiset joilla on normaali suhtautuminen ruokaan joudu kulkemaan kana ja salaatti mukana vaan he eivät ajattele koko asiaa sen kummemmin.

Mulla kesti ihan jäätävän kauan edes tajuta että oon täysin tunne-juhla-sosiaalinen syöjä. Söin kun oli juhlat, söin kun otti päähän söin kun huvitti ja söin paljon. Ruoka herätti mussa mielihyvän tunteita tosi paljon ja nautin kun sain syödä, varsinkin kaikkea hyvää. Siis mun aivot oikein huusi mielihyvästä. Ahminta olisi varmasti jatkunut ellen sattuis olemaan sitä tyyppiä että ne kilot myös kertyy todella helposti. Ahminta ois luultavasti jatkunut myös ellen olisi saanut poikaani. Kyllä mä haluan hänelle olla se esimerkki enkä rasite. Itse koitan saada asennetta ruokaa kohtaan koko ajan neutraalimmaksi ja neutraalimmaksi, siltikin odotan lauantaita aina välillä kun kuuta nousevaa että saa edes sen hetken herkutella. Mulla se mopo karkaa vielä ihan liian helposti kätösistä. Kuitenkin siitä oon iloinen että olen saanut töitä tehtyä että kotiruoka on oikein passelia tavaraa myös paljon urheilevalle. Proteiinin mättö ja hiilareiden välttely ei enää kuulu mun elämään mikä keventää oloa ja aika paljon paksuntaa lompakkoa. Meijän kauppalaskutkin on pienentyneet kun kaikki vois safkailla samoja keittoja ja samoja laatikoita mistä riittää useampaan kuin neljään kertaan.

Sitä en aina hiffaa miksi ollaan valmiita tekemään fyysisellä puolella niin paljon töitä, mutta sitten kielletään juuri ne henkisen puolen jutut. Mitä jos olisikin valmis tekemään molemmilla puolilla sitä duunia? Itse olen tällä kierroksella päättänyt hoitaa nää henkiset asiat nyt niin hyvään kuntoon että näitä ruokaongelmia ei aidosti enää tule. Mut jumantsuikkeli tää on paljon raskaampaa kuin treenaaminen. Omien ongelmien ja omien heikkouksien kaivaminen esiin juuri henkiseltä kantilta vaatii tosi paljon. Kukapa haluaisi myöntää olevansa heikko ja sitä mä nimenomaan olen ruuan suhteen. Pystyn vetämään oksennuskurkussa treenejä läpi mutta saman työn tekeminen uusien elämäntapojen puolelle onkin sitten vaikeempaa. Henkistä puolta joutuu treenaa paljon kauemmin kuin fyysistä. Näin se vaan on, sillä pysyvien muutosten tekeminen vaatii hiton paljon enemmän aikaa. Kroppa voi alkaa näyttää hetkessä paremmalle, mutta pääkopan parantuminen voikin viedä sitte kuukausi-ellei vuositolkulla aikaa.

maanantai 28. elokuuta 2017

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Tänään on taas paino punnittu ja päivitin sen myös tuonne listaan. Lauantaina paino oli jo alempanakin mutta täällä minä otan vain maanantait huomioon sillä se nyt jotenkin tuntuu parhaalta 😁. Painoa oli viikossa lähtenyt -400g ja olen tähän sillein semioktyytyväinen. Tiättekö? Haluisin aina enemmän mutta tällä mun tyylillä laihduttaessa en usko että se tulee kiloittain tippumaan sillä haluan sen yhden herkkuateriasetin pitää lauantaisin. Niin kauan kun paino putoaa oon tyytyväinen.


Eilen mulla meni ruokarytmi ja vähän ruuatkin silleen noin about kalorien sisään sillä oltiin mun äidin luona lähes koko päivä ja illalla ystäväni migreeni tuli vierailemaan. Onneksi meni ohi helpolla.



Tänään meillä alkoi muutenkin boxilla tekniikkaviikko joten superraskaat treenit on nyt viikon ajan sivussa. Musta toi jako tuolla on aika kiva et kolme viikkoa tehdään aika koviakin treenejä ja yksi viikko jolla meijät hölmöilijätkin vähän niinkun pakotetaan ottaa iisimmin. Plus kuka on koskaan kuullut että on tekniikaltaan liian hyvä nostaa mitä tahansa painoja? Liikelaajuudet ja liikkuvuus noin muutenkin tulee näillä tutuksi 👌.

Mulla on superhyväfiilinki ja teen tästäkin viikosta superhyvän. Muistakaa antaa parhaanne joka päivä niin ette voi feilata missään 💦🤙

perjantai 25. elokuuta 2017

Henkinen niskalenkki

'Söin kahvipullan, joten mitä väliä vaikka vetäisin koko päivän läskiksi kun en kerran ollut ilman herkkuja'. Käsi sydämmellä kuinka moni muu teistä on ajatellut joskus näin? Mä ainakin lähes joka kerta kun oon ollut esim vierasilla ja siellä myös osin kohteliaisuussyistä olen syönyt tuon nimenomaisen kahvipullan, mutta muuten ei ole ollut tarkoitus herkutella. Oon ajatellut päivän olevan pilalla joten oikeastaan ihan on se ja sama vetää kerta kiellon päälle ja syödä lisää.

Eilen käytiin kaverin kanssa ensin uudessa sellaisessa pizzapaikassa lahdessa. Ravintola nimeltään Horus (voin muuten lämpimästi suositella). Kyse oli todella siis italialaistyyppisestä pizzapaikasta ei mistään kotipizza, rax yms paikasta missä saa myös kebabia. Vaan puhtaasti pizzat myytin sliceinä ja päälliset olivat tuoreita. Itse otin 2x slicen ja vettä. Päällisenä mulla oli tuoretta tomaattia, rucolaa, ilmakuivattu kinkku sekä parmesanlastua ja loraus balsamicoa, toinen oli vahingossa tilattu mozzarella. Eli aika upeat täytteet. Pizza ei uinut juustossa joten koin tämän ihan ok ruuaksi silloin tällöin. Lisäksi päätettiin mennä pieneen kahvilaan (kahvila Oskari) ja siellä otin kahvin sekä brownien koska voin. Oli jotain maailman vapauttavinta nauttia se yksi brownie palanen sekä kahvi ilman huonoa omaatuntoa. Oikeasti pari vuotta sitten laihduttaessa tää ei olisi tullut edes kyseeseen.


Olisin ollut himassa yksin syömässä kanaa ja kasviksia, koska olisin ahdistunut ihan kauheasti ulkonasyömisen ideasta. Nyt tunsin kyllä kuinka ajatuksissa oli edelleen kaapeissa lauantaita odottavat salmiakkisuklaakuulat mutta ne jäi odottamaan. Päätin että lauantai on joka tapauksessa mun cheat päivä ja yks extempore brownie ei kokonaisuutta kaada. KOKONAISUUS. Se on nyt ratkaiseva avain tässä koko hommassa. Voin halutessani viettää myös sosiaalista elämää joskus syöden sen kahvileivoksen ja jättää herkuttelun siihen. Ajatustyötä on tähän pisteeseen joutunut tekemään aika paljon mutta olen niin iloinen että vihdoin mulla on ajatustyö edes aluillaan oikeaan suuntaan.


Mä söin eilen aikalailla kalorien sisään, vaikkakin enemmän varmasti sokeria ja rasvaa kuin normipäivänä mutta mitä väliä? Eihän se mun koko viikkoa kaada missään nimessä. Se jos olisin vedellyt siihen muuta päälle olisi taas aivan varmasti kaatanut viikon tuloksen. Oon omasta mielestäni nyt hyvässä tasapainossa. Tässä tilassa on myös mulle suotuisinta pudottaa liikakilot veks. Tunnen itseäni jo sen verran että kun kerran jotain opin ja se avautuu oikein mulle niin se kyllä usein sitten jää voimaan. Henkinen niskalenkki övereistä on selkeästi alullaan.


Kohta vetämään perjantaitreenit ja hyvällä fiilarilla viikonloppuun.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Onko bodypositive ilmiö vain tekosyy lihavuudelle?

Päätinpä tarttua aiheeseen vaakakapina nyt kun se on tässä hetken pyörinyt mielessä ja myös pinnalla on paljon. Aloin miettimään juttua kun mäkin usein insataan tägään bodypositive tägin mikäli laitan esim kokovartalokuvan ja haluan viestittää että kaikki ylipainoiset eivät tosiaan surkuttele olotilaansa ja ole koko ajan masentuneita vartaloissaan. Kuitenkin mäkin koko ajan laihdutan ja aidosti ja oikeasti uskon että tulen esimerkiksi olemaan terveempi ja paremminvoiva mikäli olisin normaalipainoinen. Uskon myös että vaateahdistukset eivät ole läheskään niin pahoja tai että oma peilikuva ei sitten kuitenkaan ihan niin paljon aiheuta sitä masennusta mikäli kilot olisivat poissa. Voinko siis tällöin oikeasti sydämestäni välittää viestiä oman kehon hyväksymisestä?

Mä nimittäin kyllä hyväksyn kehoni nykymuodon, mutta vain siksi että tiedän tän tilan olevan vain väliaikainen. Mähän kuitenkin koko ajan pyrin siihen normaalipainoon. En edes ajattele että jäisin tähän kroppaan tyytyväisenä joten hyväksyn nykytilan juuri sen vuoksi. Pohdin että useinkin bodypos-liikkeen takana on ihmisiä joilla on- tai on ollut ruuan kanssa ongelmia ja usein myös kiloja on liikaa. Onko nämä ihmiset aidosti hyväksyneet itsensä vaiko luovuttaneet? Onko koko ilmiö vain tekosyy elää sitten ehkä vähän myös epäterveellisesti?

maaliskuu 2016.. En voi väittää olevani kauhean onnellinen olomuotooni tässä kuvassa.
Hetki sitten otettu enkä mä siltikään kyllä tähän halua jäädä vaikka työn tulokseen nähden olenkin onnellinen olomuodossani.

Mun mielestä normaalipaino, ja paino sanalla normaali on oikeasti varmaan se meille suotuisin olotila. En ymmärrä myöskään laihuuden ihannointia ja sitä en todellakaan itsekään hae takaa. En myöskään ymmärrä lihasintoilua eli 'fitness'kehoa. En hae myöskään sitä enää. Musta kaikkien ilmiöiden taustalla löytyy jonkun ihmisen idea siitä mikä on meille kaikille muille oikein. Sitten jengi innostuu ja lähtee mukaan noudattamaan hetkeksi ja unohtaa miettiä matkalla et niin, onkohan tää sittenkään mun juttu. Itse oon tehnyt ton saman jo niin monta kertaa että sormetkaan ei riitä laskemaan. Ensin tuli suurimmat pudottajat kalorilaskureineen, sitten karppaus, sitten fitness ja sitten täysromahdus ja kilot takasin. Kaiken jälkeen mietin myös että mitähän hemmettiä oon aina miettinyt mukaan lähtiessäni. Jotenkin sitä on ehkä ajatellut mitä muut näkevät kuitenkin enemmän kuin mitä mä itse näen. Oon siis lähtökohtaisesti ajatellut muiden mielipiteitä ja arvostusta enemmän kuin omaani.
work hard for it. Vaikka vielä näyttäsinkin isolle treeneissä niin ihan sama, treenaaminen on tasan sen arvosta.


Nyt haluaisin kuvitella olevani tän kaiken jälkeen omalta kohdaltani ainakin pirun verran fiksumpi. Uskoisin että kun mietin tarkemmin tota bodypositive juttua niin löydän siitä uskomattoman paljon hyvää, mutta myös niitä vaarakohtia mihin on helppo upota. On paljon helpompi hyväksyä itsensä ja syödä se yksi suklaapatukka sen varjolla useamman kerran viikossa. On helpompi upota epäterveellisyyteen senkin uhalla että oma keho kärsii vaikka olisi kuinka onnellinen. Varsinkin näin kun ei halua edustaa pluskokoa, sillä enhän mä halua. Haluan edustaa terveitä elämäntapoja ja mun mielestä pluskoko ei vaan istu siihen. Kuitenkin oon terve ja pluskokoinen. Kauhea ristiriita siis kaiken tän välillä. Henkinen hyvinvointi terveyden uhalla, mihin se raja vedetään? Onko se omassa päässä vai saako yhteiskunta sen meille kertoa? Itse pyrin ehkä siihen nyt että olisin koko ajan mahdollisimman hyvä versio itsestäni, en halua verrata itseäni muihin. Ja mun paras versio ei paina lähes 100kiloa. Mun paras versio on jotain mutta ja siihen mä haluan pyrkiä. Matkahan tässä on mielenkiintoinen sinne parhaaseen ja niin sen pitää ollakin.

Laura antoi mulle eilen aika mielettömän sitaatin, mikä pätee kaikkiin tilanteisiin: full effort is full victory. Näihin viisaihin sanoihin on hyvä lopettaa tää pohdinta. Olit mitä tahansa niin pyri olemaan paras sinä. Ei muiden paras vaan omasi.

maanantai 21. elokuuta 2017

Paino maanantai

Noniin, ajattelin että ihan jo oman järkevöitymisen kannalta laitan painon ylös joka maanantai. Maanantai on kuitenkin se 'yleisin' vaakapäivä ja ainahan kaikki dieetit alkavat maanantaina joten lisäsin nyt tohon sivuun palkin mistä kaikki pääsee joka maanantai seuraamaan mun painon edistymistä. Oon itseasiassa tän aamun tuloksesta aika iloinen sillä puolukkapäivien alun ja cheat-aterian osuessa samoille päiville voisi turvotus olla paljon PALJON pahempaakin. Turpoatteko te paljon yleensä hormonitoiminnan aikaan? Mulle semmonen +1,5kg on aika perusnestepöhö.

Aamusta vaaka näytti siis tulosta 99,2kg mikä on muuten täsmälleen sama kuin viime punnituksessa joten uskoisin että seuraavalle viikolle voisi olla tiedossa jo vähän pudotusta tiedossa. Vieläkään en suostu paineita ottamaan (enpä;)) mutta nyt on kyllä selkeästi semmonen diettaamismoodi enemmän päällä kuin esimerkiksi kesällä. Mikä on tätä tilannetta ajatellen hyvä asia.



Mun upee koutsi taas oli keksinyt mulle pikkusen pään menoa. Muistattekos kun viime viikolla jouduin vähän availemaan mikä on mun 'miksi' syy? noh tällä viikolla joudun availemaan kiitollisuuden aiheita. Musta noi on maailman siisteimpiä tehtäviä koska ei tommosia tule oikeasti ajateltua ikinä ihan vaan huvikseen. Tällä viikolla pääsen siis mitä luultavimmin oppimaan jälleen uutta myös itsestäni ja mikäs sen palkitsevampaa. Nää pienet jutut on juuri niitä miksi Laura on vaan niin paljon parempi valmentaja mulle kuin vielä muut olleet. Hän laittaa mut töihin myös ajatuksissa, eikä vaan ja ainoastaan treeneissä. Niinhän oikeasti hyvä valmentaja tekee. Pääsee vähän myös sinne pään sisään avamaan juttuja. Löytää niitä perimmäisiä juttuja. Hän vaan jotenkin sopii mulle tosi hyvin enkä joudu yhtään 'esittämään' tai yrittää edes miellyttää. Tiiän että ei mun tarvii, ja kelpaan tällasena vähän hömelönä ja ihan tavallisenakin.

Tänään olis juoksutreenit boxilla, mutta mun polvet ei ihan syty vielä juoksuun joten arvatkaas mitä mä meen pumppaa boxille 👋😉. No joo, oikeasti meen tekemään mun selkä- ja olkaohjelmaa johon kuuluu erilaisia auttavia liikkeitä isompia liikkeitä varten. Hei semmonen kanava instagramissa kuin @theperformancekey !! Laittakaapa katseluun. Sieltä löytyy juurikin noita avaavia liikkeitä mitä on myös kotona helppo toteuttaa. Ja mikäli ette vielä seuraa niin kipin kapin instaan laittamaan mut seurantaan @hannamv85 päivittelen instaa paaaaljon ;).

lauantai 19. elokuuta 2017

Tasakalori dieetti + cheat päivä

Noniin, cheatpäivän ääreltä hellos kaikille. Tai no oikeastaan mun cheat päivä ei ole päivä vaan ateria. Nyt haluun vähän avata miten lähden liikenteeseen ja miten meinaan sitten seuraavat päivät toteuttaa jotta saan haluamani kalorivajeen viikossa pidettyä järkevällä tavalla. Mullehan cheat ateria oikeasti on lähinnä päätä varten, ei kehoa. En ole niin suuressa kalorivajeessa, enkä edes missään vaiheessa aio olla, että tarvisin cheat päivää aineenvaihdunnallisista syistä.




Itsehän olen nimittäin sitä tyyppiä että jos mulle antaa oikeasti cheatpäivän ja vapaat kädet niin yksi asia on varma ja se on näpistä lähteminen. Mä voin syödä ihan hillittömät määrät ruokaa ja vaikka se paha olo iskee niin ei ongelmaa lappaa vielä päälle vähän lisää, eli ihan aidosti jos kiloja meinaa tiputtaa niin mässypäivällä jos on samaa tyyppiä kun minä, voi tappaa lähes viikon tuloksen kalorivajeessa. Roskaruuasta ja herkuista saa helposti 6000kcal päivässä kasaan jos alottaa aamulla ja lopettaa illalla. Siitä voi laskea että esim. mä saisin tossa pelkkiä tyhjiä pluskaloreita itselleni aikaiseksi n. 3300kcal ja mikäli yhden rasvakilon pudotukseen vaaditaan se n. 3500kcal niin eikös toi tee viikossa aikalailla plus - nolla. Elikkäs se miten minä aion toimia hieman nyt poikkeaa mistään aiemmasta.

Mä nimittäin lasken mun cheat aterian kalorit. Jotka tänään tulevat pyörimään noin 2300kalorin pakeilla. Yhteiskalorit tältä päivältä tulevat olemaan noin 3000 kaikki aamupalat sekä lounaat että välipala mukaan lukien. HUOM mä en jätä syömättä siksi että pidän cheat aterian. En panttaa aamusta iltaan vaan syön kaiken minkä olen suunnitellut aamusta ja päivälliseksi sitten tuon ison mätön.. Noin. Yhteensä tossa on plussaa nyt siis mun kaloreilla missä haluan ne pitää noin +800kcal. Aion siis huomenna ja maanantaina tasottaa vajetta syömällä molempina päivinä -200kcal vähemmän jolloin pluskaloreita jää enää +400kcal ja ne saavat jäädä, sillä kulutin ne yhdellä ylimääräisellä liikuntatunnilla pois jolloin peruskalorivaje ruuasta säilyy ja matemaattisesti laskien painon pitäisi jatkaa putoamista. Teoriahan ei aina kohtaa vaan turvotus on taattu huomenna, mutta pikkuhiljaa sen pitäisi laskea ja päästäisiin alemmaksi kuin viime ma. Olikohan tämä tarpeeksi selkeä.




Cheat päiväähän voi vietellä monilla tavoilla mutta mulle ei toimi oikeesti se että ilahtuisin enää kaurapuurosta aamiaisena... Tai että saan syödä makaronia peruspäivänä. Juu ei. Haluun ihan itse valita ruokani ja koska noi ylläolevat kuuluu mun perusravintoon niin syön sit sellasta mitä aidosti tekee mieli, enkä edes esitä että riisikakku ois heaven :D. Tänään mun teki mieli grillata (kaatosateessa) ja lakuja joten niitä sitten. Ens viikolla jotain muuta 😁.

Tällä piffillä jaksaa hyvin taas hieman tiukistella viikon verran 😗


perjantai 18. elokuuta 2017

Hyvä pössis

Nyt on taas hyvä pössis asioiden sujumisen suhteen. Ruokis lähti taas sujumaan sulavasti, ei ongelmia siinä. Painoa en oo teille tarkastanut, teen sen maanantaina näillä näkymin. Mä mietin sellasta et kiinnostaako teitä mielummin tarkka painonpäivitys esim joka ma tai pe tms vai sitten onko ihan sama 😊? Ite en sitä aio stressata mutta koska alotin nyt kuitenkin vähän tiukemman linjan niin on munkin sitä seurattava jotta tiiän säätää ruokista 👌.




Huomenna ois sit myös eka cheat ateria ja aattelin grillata pekoniherkkusieniä ja pihviä 😆🙈. Voiks tätä jooko silti kutsuu dieetiks? Voi voi.


Silti normaalisti enemmän näitä 💖

Mä eilen mietin tota liikunnalla itsensä vähän huijaamista. Itse käytän sykemittaria ja se antaa raa'an arvion kulutuksesta. Eilen kulutin sen mukaan n900kcal crossfitissä mutta mä itse uskon että kulutus on lähempänä 600-800kcal ja tossakin on suuri heitto. Ennen saatoin ajatella että voin nyt sitten syödä enemmän ja mikäli haluun kiloja pudottaa niin nyt se ei kyllä toimi. Varsinkaan kun noi kulutetut on ihan sattumaa mitä ne oikeasti on.

Pakko hieman olla ankarampi. Lepopäivinä mulla jää parisataa kaloria pois ruuasta jo treenijuomien vuoksi ja noitakaan en joka treenissä käytä. En enää oikein ajattele mitään lihaksenkasvatusjuttuja niin toi liian proden mättäminen tuntuu tosi hassulta itselle. Ja lihan kulutus itsellä parin dokkarin jälkeen semisti ällöttää 🙈. Ei sillä kyllä mä lihaa ja maitotuotteita käytän mutta todellakin vähemmän kun ennen. Ois ihana osata tehä maistuvia kasvisvaihtoehtoi jo poitsua aatellen mutta ajan kanssa jos alkas pitelee ihan kasvisruokapäiviä kotosalla 😊.

Tänään perstai, huomen cheatpäivä. Päivittelen varmaan fiilareita 👊

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Takasin liikenteeseen

Heipparallaa, lauantaina juhlittiin tyttöjen kanssa ja sekä siitä että flunssasta joka koitti puskea päälle johtuen oon ollut levossa nyt pari päivää. Tänään meillä oli Lauran kanssa taasen treenit ja rauhassa lähettiin liikuttelemaan kehoa. Kuumehan mulla ei noussut vaan kroppa oli tukossa, ja kurkussa asui kaktus. Kiitos kuitenkin kaverin antaman vinkin löysin tollasen kurkkuun suihkutettavan sinkkisuihkeen joka sai mut parannettua. Tästä pikku oloilusta kuitenkin johtuen mun hyvin alkanut kiristely loppui kuin seinään ja joudun nostaa kädet virheen merkiksi. Aina ei mee niinkun strömsössä ja paino on päässyt kapuamaan 99,2kg eli kilo lisää edelliseen. Noh tuohan ei meitä estä eikä edes hidasta vaan lähdetään taas höyryten eteenpäin ja nyt mä teen jotain mistä en sen kummempia paineita ota mutta haluun kuitenkin jonkun tavoitteen asettaa ja nyt ollaan tässä luvussa jo tarpeeksi kauan killuttu joten virallisesti ilmoitan että lokakuun 15päivänä painan alle 95kiloa. Se kuulostaa musta järkevälle tavoitteelle kahdelle kuukaudelle.



Eihän siitä mitään tuu että saarnaan kuinka hienoa on olla rennosti ja sit kuitenkin kyl mua häiritsee nää liikakilot. Joten niskasta kiinni ja etiäpäin. Me alotetaan muutenkin Lauran kanssa syyskuussa intensiivitreeni jakso joten on ihan hyvä jo lajin kannalta painaa vähemmän. Josko se yks leukakin sieltä joku kaunis päivä ilmaantuisi. Voin kertoa että on vähän eri edes yrittää roikkua tangossa 100kilolla kuin 80kilolla. Jos jotakuta kiinnostaa, lähden sillä liikenteeseen että kalorit pyörii 2000päälle ja joka lauantai on vapaa ateria jota en punnitse. Eliii aika isolla määrällä safkaa silti liikenteessä.

Laura pisti mut tekee muutenkin eilen vähän kotitehtäviä. Ensinnäkin mun piti vastata kysymykseen mikä on mun miksi... sepä olikin hieman hankalaa 🙈. Vastaushan venyi a4:sen molemmille puolin.. plus mun piti vielä laittaa tavoitteet ylös. Teki muuten tollanen harjotus aika hyvää.. Sai vastattua itselleenkin miksi sitä harrastaa ja haluaa juuri tuossa lajissa kehittyä. Varsinkin kun motivaatio ei ole alkuunkaan ulkonäkölähtöinen. Kuukaudessa mun pitäs saada miesten punnerrus ja kyykyn formi nätiksi.

Nyt syömään iltapalaa ja sit 😴😴😴


perjantai 11. elokuuta 2017

heitätkö rahoja kankkulan kaivoon

Tää aihe tuli mulle mieleen kun eilen kävin kaverilla kylässä jolla on myös ollut pt muinoin. Aloin pohtimaan miten paljon rahaa tuhlasin männävuosina oikeasti jälkikäteen ajateltuna hukkaan mulle sopimattomaan palveluun. Enkä puhu yhdestä vaan lähes kaikista menneistä ohjelmista ja ruokavalioista yms mitä mulla on ollut. En puhu muista kuin omista havainnoista ja kokemuksista sekä siitä mitä olen itse tajunnut jälkikäteen etten ole osannut pyytää tai hakea oikeasta paikasta apua. Kokemus opettaa.

Ollaan lähdetty menemään vikaan jo heti ensimmäisessä dieetissä jossa pyydetään rajoittamaan ruokaryhmiä tai on tarkkaa ohjetta että saa syödä vain kanaa ja jauhelihaa kasviksilla. Suurimmalla osalla ei ole jaksamista tai tietämystä siitä mitä kaikkea ihan normaalia keitto/pata/laatikko yms ruokaa voi tehdä kanasta ja kasviksista ja se kyllästyminen tulee aika nopeasti jos reseptiikkaa ei löydy päästä. Harva pt myöskään sulle reseptejä kirjottelee (poikkeuksena muuten Hanna joka kirjottelee sekä omaan blogiin että suoraan mulle kertoi muutamia hyviä :)).Ymmärrän että näin hahmottaa hyvin kuinka paljon kukakin voi syödä mutta on laiskuutta pt:n osalta lykätä samat kaavat vuodesta toiseen asiakkaille ja ajatella hommaa putkikatseisesti lihaskasvatuksen ja rasvaprosentin alenemisen kannalta. Usein unohdetaan mainita että esim tomaattimurskaa, ketsuppia voi aika huoletta käytellä jos vaan osaa niistäkin etsiä oikeat vaihtoehdot. Mönkään mennään myös yleensä välittömästi kun lähdetään heti dieettaamaan. Lasketaan heti kalorit älyttömän alhaalle ja halutaan tulosta vaa'alla. Ymmärrän että se motivoi hetken pysymään dieetissä sillä vaakaluku kun laskee tasaisesti se ruokkii motivaatiota ihan käsittämättömällä tavalla. Mutta siinä vaiheessa on jo melkeinpä unohdettu koko pitkäjänteisyys. Usein myös pt määrää tahdin, ei se kenen elämää ollaan muuttamassa. Samat ruoka-aineet seikkailee joka listalla lähes joka palvelussa ja toivoisinkin että ei oikeasti unohdettas ihan vaan paria pientäkin asiaa pitkällä aikavälillä muuttamalla saatais jo hyviä tuloksia, mutta mutta... tämä vie aikaa paljon enemmän.

Nyt jos tietäisin mitä tiedän, en lähtis salille varmaan ollenkaan. Vaikka se välistä ihan muksaa puuhaa onkin sekä tosi matalan kynnyksen paikka luoda hyvää pohjaa. Toisekseen jos on vaivoja kehossa, hommaisin avuksi fysioterapeutin tai jonkun kellä on pidempi koulutus kuin vkl tai elämänkoulu. Valitettavasti edes monenlaisia ihmisiä valmentamalla ei voi millään saada sama koulutusta ja liikepankkia aikaiseksi kuin monen vuoden koulut käynyt henkilö jolla myös on kokemus asiakkaista. Sekä monipuolinen näkemys urheilusta. Mikäli osaa auttaa vain kuntosalilla on aika pieni otanta kaikkeen hienoon mitä urheilu voi tarjota. Harva pt kääntää asiakasta pois edes siinä vaiheessa kun on edes epäilys että ei pakosti osaa aidosti auttaa.. raha puhuu, valitettavasti. Mä oon miettinyt paljon sitä että raskauden jälkeen mun ois heti pitänyt tajuta hakea apua joltain joka ymmärtää myös synnytyksen jälkeisiä vaurioita kehossa. Kroppa ei mulla ainakaan toiminut yhtään samalla tavalla oli kiloja tai ei. Lähes kaikki oli toisin ja voin kertoa että housuun kuseminen aivastaessa oli tuollon ehkä se pienin ongelma, miettikääpä tossa olotilassa jos joku laittaa sut kyykkäämään ja sanoo että kyllä se sieltä tulee... No kiitos, ei tuu...Oisko vaikka niiden syvien lihasten umpeen kurominen ja vahvistaminen ollut kuitenkin se parempi ehdotus.

Mä kuvittelin oikeasti joskus olevani hyvässä kunnossa pelkällä saliliikunnalla. Olin surullisen väärässä. En todellakaan ollut. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö joku voisi olla, itse en vain saanut sitten muuta tehtyä kuin salia, ja se nyt ei kyllä ihan kauheasti sitten muuten kehitä. Onneksi opin läksyni ja tiedän mitä osaan nykyään vaatia myös valmentajan suunnalta. Laura on ollut upea. Mä en koskaan ole ollut aidosti niin mun hyvinvoinnista välittävissä käsissä.. On pikkasen eri asia olla opiskelleen fyssarin käsissä, joutuu niin paljon keskittymään nimenomaan syvien lihasten toimintaan varsinkin raskauden runteleman kehon kanssa ja siihen miten esim selkä pidetään kasassa. Tiiän nyt että mun polvikivut osittain johtuu täysin toimimattomista pakaralihaksista. Monipuoliset treenit myös on ollut upeita. Hannan kanssa taas opin kuinka oikeasti pitää syödä paljon jotta jaksaa liikkua paljon. Ei niin että nipistetään sieltä ruuasta. Keho menee lukkoon, se on varma. Nyt koitankin vähän vielä säästää rahaa ja ehkä josko budjetti sallisi pyytäisin Hannalta myöhemmin tänä vuonna vielä hetken vinkkejä kunnes olisin täysin 'valmis' yksinään jatkamaan. Oon oppinut kaikilta jotain. Enkä vähiten niiltä mulle sopimattomimmilta. Oon myös oppinut pitkäjänteisyyttä, sitä ettei muutos tule yhdessä yössä vaan se vaatii eniten töitä mieleltä. Muuttaa asioita hitaasti. Pala kerrallaan. Senkin tiedän etten koskaan enää kyseenalaistamatta suostu mihinkään mikä vähänkin epäilyttää. Sitä oon tehnyt jo tarpeeksi. Valitettavasti olin niin tyhmä etten joskus edes tajunnut kyseenalaistaa. Myös itse kokeilemalla ja virheiden kautta on oppinut vaatimaan enemmän. Tiedän myös että mun tavoite on olla ravinto-ongelma vapaa ensi vuoden syksyyn mennessä. Niin että ollaan tasapainossa täysin rennolla otteella :)

Pitäkää kaikki hei ihan superupea ja mahtavan rento viikonloppu. Nautitaan auringosta vielä kun voidaan :)


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesän yhteenveto

Moikka kaikille. Kesä oli ja kesä meni. Viime tekstissä kerroinkin että tauotin sopparin Hannan kanssa enkä noudattanut mitään ruokavaliota pilkulleen koko kesänä vaan halusin että paino olisi ylläpidossa eli ei liiku ylös eikä alas. Arvatkaas mitä, siinä onnistuin ja ekaa kertaa kävin tänään vaa'alla about kuukauteen ja se näytti 98.2kg. Oikeastaan se on 100g vähemmän kuin ollessaan alimmillaan.

Toki joku voi ajatella että ylläpito tässä vaiheessa on tyhmää, mutta olin niin kauan dieetillä ja ruokavalioilla ja kaikenmaailman hömpötys yrityksillä että tauko tuli oikeaan paikkaan. En myöskään halua jojota tai olla kesäksi miinus kymppi laihduttaja ja sitten grillata ja juhlia kilot kesällä lähes kokonaan takasin vaan haluan että pikkuhiljaa saan kilot siihen määrään missä sitten pysytään 😊. Eli edelleen olen ei pikadieettien ja kituilun kannalla. Oon nauttinut kesästä, syönyt fiksusti välillä herkutellen ja liikkunut koko kesän samaan tahtiin ellen enemmänkin kuin talvella. Nauttinut poitsun kanssa peuhaamisesta ja selkeästi levännyt. Ootan syksyä siis innolla ja huomisesta alan hieman jälleen tarkkailemaan syömisiä, mutta edelleen kalorit korkealla.



Lähtötilanne

Laura on super! Ollaan kesällä tehty paljon pohjatyötä ja harjoteltu vaikeitakin olympianostoja pala kerrallaan ja jos joku on tullut selväksi niin se että mun selkä kaipaa vahvistusta ja nimenomaan kannatteluun eikä mitään turhia pumppiliikkeita vaan niin että selkä jaksaa myöskin kannatella mun raskasta yläkroppaa.




Laura teki mulle sekä työntäviä että vetäviä liikkeitä varten 8viikon tukiohjelman ja sitä tässä nyt viikko tahkottu.

Nyt siis alkaa hieman tiukemmat linjat, ja blogi päivittynee useammin kun alan mittoja ja vaakaa hieman enemmän seuraamaan 👍. Nyt oottaa treenit ja sinne siis 😁