maanantai 12. kesäkuuta 2017

paras tulevaisuuden menestymisen mittari on oma menneisyys

Oon niitä ihmisiä ketkä lyö päänsä seinään about kolme kertaa ennen kuin tajuaa lopettaa ja kokeilla jotain muuta. Vaikka olen aika kärsimätön, olen kuitenkin siinä mielessä pitkäjänteinen että tälleen laihdutuksen saralla oon palannut just niihin ei toimiviin ratkaisuihin aivan liian monta kertaa. Aina kun olen dieettiä aloittanut olen tehnyt asioita heti alkuun samalla kaavalla. Oon pikkuhiljaa tajunnut miten lyhytnäköinen olenkaan aiemmin oikeasti ollut. Ei se silloin ole tuntunut lyhytnäköiseltä koska ne keinot on juuri sillä hetkellä toimineet. Kuitenkin joka kerta kilot on tulleet takaisin. Voisin oikeasti sanoa että oon onnistunut laihduttamaan varmaan 100kiloa yhteensä aikuis elämäni aikana ja jokaisen myös saamaan takaisin. Vielä kertaakaan muutos ei ole ollut pysyvä joten mikä neuvoksi? No ehkä se että katson menneisyyteeni mitä olen tehnyt ja teen tietoisesti nyt asiat hyvin eri tavalla.

Ihan ensimmäisenä kirjaimellisesti lopetin dieettaamis ajattelun. Joo syön ruokavaliolla, ja joo tottakai mä katson paljonko sinne suuhun noita herkullisia asioita menööpi, mutta toisaalta niin tekee kyllä varmaan aikamoisen moni muukin. En mä kauheen montaa perusperttiä tiedä jotka syö joka päivä mäkkiä ja karkkia ja pysyy kuosissa, ainakaan jos ei satu olee 19vee kundi jolla on jäätävä aineenvaihdunta 😁. Toisekseen toi painon stressaaminen ja 'oman kehon muokkaaminen' on mulla nykyään kyllä so last season... En vaan enää jaksa. Haluun olla vahvempi ja haluun tottakai olla nopeempi, ja parempi kuntosempi mutta en kyllä enää pumppaa mitään enää sen takia että haluun pyöreemmän perseen. Se tulkoon sivutuotteena jos on tullakseen. Oonko sitten kuitenkin vaan laiskistunut ja katkeroitunut kun en päässykkään siihen bodykuntoon josta joskus haaveilin, noh joku varmaan niinkin vois sanoa mutta itse koen itseni kyllä paljon tasapainosemmaksi kuin ennen. Plus en tiedä mikä vaihe se mun elämässä oli, mutta aidosti oon niin onnellinen että se on ohi. Tätä en voi tarpeeksi painottaa: ONNELLINEN ettei mun tarvitse stressata kokoajan jokaista ylimäärästä rasvakiloa, koska se on todella rankkaa henkisesti. Kolmas muutos on se etten todellakaan juuri tee tätä ketään muuta varten. Okei, haluun mä mun miehen silmissä olla se kissa minkä se joskus baarista pokas mutta kymmenen vuoden jälkeen luulen että se jaksaa viel hetken odottaa sen kissan paluuta 😉. Enkä ole kyllä koskaan ajatellut etten hänelle kelpaa just sellasena kuin oon.




Mua ei oikeestaan ahdista omassa kehossa enää mikään. Vaikka haluunkin laihtua niin haluan sitä toimivuuden kannalta enemmän kuin ulkoisten seikkojen jos tästä hiffaa mitä meinaan. Ja siis tottakai haluun olla ulkonäkööni tyytyväinen, mut ulkonäkö ei johda tätä hommaa enää. Haluun tätä vain itseni takia, en muiden. Ehkä se miellyttämisenhalu jotenkin ulottui myös noihin ulkonäköjuttuihin ja ennen kuin sain vähän tätä itseluottamusta takasin niin olin muiden mielipiteiden varassa. Enää en. Jos mulla jonkun mielestä on liikaa ylimäärästä niin ymmärrän, se on ihan totta mutta miksi se oikeastaan häiritsee sitten kuitenkin muita enemmän kuin mua? Tässäkin on yksi mitä tietoisesti muutan. Se etten elä muiden mielikuvien varassa musta. Läski on läskiä ja läskin saa aina pois, töitä se vaatii mut enpä mä oo sitä työntekoa koskaan pelännyt.

Tulevaisuus näyttänee mihin tässä mennään mutta se on varma että menneisyys ei tällä kertaa tule mun tekemistä määrittämään.

3 kommenttia:

  1. Ärsyttää oikein, kun ei ole mitään muuta kommentoitavaa taas, kuin että jäätävän hyvä postaus johon ei ole taaskaan mitään lisättävää! :D Sinusta niiiiin huokuu rentous ja positiivinen elämänasenne tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ja tulevaisuuteen. Keep going girl!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.