maanantai 5. kesäkuuta 2017

Mitä valmentajat eivät aina ymmärrä

Valmentajia on laidasta laitaan. On viikonloppukurssin käyneitä, on elämänopettamia, on pitempiä kouluja käyneitä jne jne. Jokaiselle löytyy varmasti joku joka saa juuri häntä motivoitua. Matkan varrella tavoitteet voivat myös muuttua joten joskus on myös päästettävä vanhoista irti ja löydettävä ehkä uusi kokonaisuus jotta juuri oma matka voi jatkua juuri itselle sopivana. Yksi asia mihin oon kuitenkin aika universaalisti törmännyt on se että valmentajat välillä unohtavat valmentavansa aina yksilöitä ja sen ettei perusvalmennettava ole kilpailija, eikä edes halua olla. Varmaan suurin osa niistä henkilöistä jotka etsivät valmentajaa ovat muuttamassa elämänsä suuntaa johonkin päin. Eli valmentajalla on oikeasti todella iso vastuu siitä mihin sitä kannattaa lähteä viemään ja miten. Nettivalmennuksissa ja oikeastaan kaikissa myöskin edellisissä valmennusmuodoissa joissa minä olen mukana ollut, olen törmännyt todella isoon ongelmaan. Nimittäin dieetti ajattelu. Halutaan muuttaa kertaheitolla kaikki ja tosiaan saada tuloksia nopeasti vaikka se ei aina olisi pitkällä juoksulla ihan niin hedelmällistä.


Itse olen huomannut että valmentajat harvoin ovat olleet itse oikeasti ylipainoisia ja jos 'repsahdat' on se kysymys aina no miksi ihmeessä sinä söit? Sillä he eivät ymmärrä sitä himoa mikä aidosti joillakin on ruokaa tai herkkuja tai vaikkapa yhtä bileiltaa kohtaan. Ei sillä varmastikaan etteivätkö he koskaan herkuttelisi, mutta kun se heillä ei aidosti leviä käsiin samalla tavalla. Sitten puhutaankin jo juuri sen valkun kanssa siitä kuinka nyt luvataan olla kiltisti ja takaraivossa iskee jo hemmetin hemmetti, dieetille takasin. Kielto herkkuja kohtaan aivoissa on syntynyt ja sitä myöden myös todellakin himo juuuuuri niitä kiellettyjä asioita kohtaan. Henk koht mun on helpompi kun tiedän että okei tasasin väliajoin mä tuun syömään karkkia tai jädeä tms, mutta en joka päivä. En edes joka viikko mutta ei mun mitään kuukausien herkuttomia tarvitse pitää koska ei tää ole niin vakavaa ja nyt ajattelen nimenomaan vähän pidemmälle. On vaan muistettava että se mopo karkaa liian helposti jos lähtee noihin repsahduspuheisiin mukaan ja kieltää itseltään kaiken ilman että sille aidosti on syytä. Musta läskin karistaminen ei vaan ole tarpeeksi iso syy kaikesta luopumiseen..



Todella suuri osa valmentajista on myöskin aika rutinoituneita ja tietyllä tavalla myös tuloshakuisia että unohdetaan ihan aidot elämän realiteetit. Tottakai jengiä motivoi upeat nykyajan fitnessmisukat tavoittelemaan sitä ikuista kesäkuntoa mutta mihin hemmettiin on jäänyt ne oikeat elämäntapamuutokset sinne ruokailun ja liikunnanilon suuntaan? Onko niin että osa valmentajista on unohtaneet että elämän pitäisi pystyä jatkumaan myös sen elämänmuutoksen ohella ja ettei ihan aidosti ja oikeasti suuri osa työssäkäyvistä ja vaikka perheellisistä omaa kapasiteettia treenata 5kertaa viikossa plus muutama 'aerobinen' plus kalorien laskeminen ja ruuan punnitseminen jne jne. Itse en enää henk koht usko myöskään minikaloreilla elämiseen enkä siihen että peruna on pahasta. Ehkä mä olen sitten vähän outolintu mutta mä haluan kyllä mielummin elää elämääni, en elää laihduttaakseni vaan kyllä sen pitää tossa sivussa hoitua ilman että pää hajoaa tai että mun pitää koko ajan keskittyä laihdutukseen.


Mihin on siis jäänyt maalaisjärki. Mihin on jäänyt perus setti siihen että pikkuhiljaa voisi ajatella lisäävänsä vaikka yhden palikan kerrallaan pyramidiin eikä niin että pistetään pyramidi lastulevystä ensin kasaan ja katsotaan aavikkomyrskyssä kauanko se kestää. Tällä hetkellä voin varmaksi sanoa että AINOA pysyvä asia mikä mun elämään on todella varmasti tullut jäädäkseen on veden juonti, sillä sen juomista olen tässä nyt harjoitellut juomaan vuosia sen muutaman litran per päivä. Muista en uskalla sanoa mitään, sillä mun mielestä aika on liian lyhyt. Toivon toki että liikunta on tullut jäädäkseen ja uskon että onkin oli muoto mikä hyvänsä ja säännölliset ruoka-ajat samoin. Siinä on musta tosi hyvä lähtökohta loppuelämään. Hanna on mua auttanut tosi paljon tähän pitempään ajatteluun. Tiedän että Hanna on kilpavalmentaja myös mutta rehellisesti musta tuntuu aina että hän on aidosti ollut juuri mun projektista kiinnostunut ja siitä mikä mun henkinen vointi myös on. Me ei olla kertaakaan edes puhuttu että nyt pitäs kiristää jotta pysytään jossain aikataulussa. Ei ole aikataulua. En tiedä mitä tulevaisuus tän suhteen tuo mutta en usko että pitkäjänteisyys on ainakaan pahasta 💛.

6 kommenttia:

  1. Olipa hyvää pohdintaa. Saman kielen puhuminen on melkoisen tärkeää, jotta ymmärretään toisiamme :)

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtava postaus - ole täysin samoilla linjoilla sinun kanssa ja oikeastaan juuri siksi en salillekaan ole menossa. Se ei ole mua laisinkaan eikä mulla ole aikaakaan. Eikä jaksamista. Eikä sitä tärkeintä, mielenkiintoa saati rahaa maksella pt:lle. En tosin täystyrmää ajatusta, voi olla että sinne on pakko vääntyä, mutta varmasti vasta sitten kun oma pääkoppa on kunnossa. Ei tota lapasesta lähtemistä tiedä kuin toinen samasta kärsivä, että mitä ne fiilikset oikein onkaan kun syö.
    Ko Hanna kuulostaa juuri oikealle henkikölle sun tueksi!
    Ja vautsi oot kyllä tiivistynyt taas sitten viime näkemän ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna on ollut niin mahtava timantti mun pääkopalle et oon iloinen kun hänet löysin.

      Henkinen puoli on mulla noussu tässä kyllä niin tärkeeks että onneks osaan tätä nykyä vaatia itselleni just sitä oikeeta tukea. Liikunnanilo on todellakin löytämisen arvonen asia ja se ei muuten pakottamalla löydy.

      Poista
  3. Hanna <3 Vaikka meidän lähtökohdat onkin aika erilaiset, oikeastaan täysin ääripäät toisiinsa nähden, niin jotenkin tuntuu että todellakin tiedän mistä tässä tekstissäsi puhut! Näitä siun cf-aikaisia tekstejä on ollut ihana lukea. Oon tosi onnellinen, että olet löytänyt oman juttusi ja sen myötä paljon rentoutta ja muutakin hyvää elämässäsi, ainakin jos olen oikein aistinut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiäkkö mä uskon että tiedät. Mä luulen että meillä on toisiaan niin vastaavat kokemukset vaikka ei tosiaan samat olekkaan 💖. Oot aistinut ihan oikein, oon superpaljon judt rennommalla meiningillä ja varsinkin ilolla liikenteessä. Ei paljon päätä oo kiristellyt lähiaikoina 😁💛

      Poista

Kiitos kommentista.