maanantai 12. kesäkuuta 2017

paras tulevaisuuden menestymisen mittari on oma menneisyys

Oon niitä ihmisiä ketkä lyö päänsä seinään about kolme kertaa ennen kuin tajuaa lopettaa ja kokeilla jotain muuta. Vaikka olen aika kärsimätön, olen kuitenkin siinä mielessä pitkäjänteinen että tälleen laihdutuksen saralla oon palannut just niihin ei toimiviin ratkaisuihin aivan liian monta kertaa. Aina kun olen dieettiä aloittanut olen tehnyt asioita heti alkuun samalla kaavalla. Oon pikkuhiljaa tajunnut miten lyhytnäköinen olenkaan aiemmin oikeasti ollut. Ei se silloin ole tuntunut lyhytnäköiseltä koska ne keinot on juuri sillä hetkellä toimineet. Kuitenkin joka kerta kilot on tulleet takaisin. Voisin oikeasti sanoa että oon onnistunut laihduttamaan varmaan 100kiloa yhteensä aikuis elämäni aikana ja jokaisen myös saamaan takaisin. Vielä kertaakaan muutos ei ole ollut pysyvä joten mikä neuvoksi? No ehkä se että katson menneisyyteeni mitä olen tehnyt ja teen tietoisesti nyt asiat hyvin eri tavalla.

Ihan ensimmäisenä kirjaimellisesti lopetin dieettaamis ajattelun. Joo syön ruokavaliolla, ja joo tottakai mä katson paljonko sinne suuhun noita herkullisia asioita menööpi, mutta toisaalta niin tekee kyllä varmaan aikamoisen moni muukin. En mä kauheen montaa perusperttiä tiedä jotka syö joka päivä mäkkiä ja karkkia ja pysyy kuosissa, ainakaan jos ei satu olee 19vee kundi jolla on jäätävä aineenvaihdunta 😁. Toisekseen toi painon stressaaminen ja 'oman kehon muokkaaminen' on mulla nykyään kyllä so last season... En vaan enää jaksa. Haluun olla vahvempi ja haluun tottakai olla nopeempi, ja parempi kuntosempi mutta en kyllä enää pumppaa mitään enää sen takia että haluun pyöreemmän perseen. Se tulkoon sivutuotteena jos on tullakseen. Oonko sitten kuitenkin vaan laiskistunut ja katkeroitunut kun en päässykkään siihen bodykuntoon josta joskus haaveilin, noh joku varmaan niinkin vois sanoa mutta itse koen itseni kyllä paljon tasapainosemmaksi kuin ennen. Plus en tiedä mikä vaihe se mun elämässä oli, mutta aidosti oon niin onnellinen että se on ohi. Tätä en voi tarpeeksi painottaa: ONNELLINEN ettei mun tarvitse stressata kokoajan jokaista ylimäärästä rasvakiloa, koska se on todella rankkaa henkisesti. Kolmas muutos on se etten todellakaan juuri tee tätä ketään muuta varten. Okei, haluun mä mun miehen silmissä olla se kissa minkä se joskus baarista pokas mutta kymmenen vuoden jälkeen luulen että se jaksaa viel hetken odottaa sen kissan paluuta 😉. Enkä ole kyllä koskaan ajatellut etten hänelle kelpaa just sellasena kuin oon.




Mua ei oikeestaan ahdista omassa kehossa enää mikään. Vaikka haluunkin laihtua niin haluan sitä toimivuuden kannalta enemmän kuin ulkoisten seikkojen jos tästä hiffaa mitä meinaan. Ja siis tottakai haluun olla ulkonäkööni tyytyväinen, mut ulkonäkö ei johda tätä hommaa enää. Haluun tätä vain itseni takia, en muiden. Ehkä se miellyttämisenhalu jotenkin ulottui myös noihin ulkonäköjuttuihin ja ennen kuin sain vähän tätä itseluottamusta takasin niin olin muiden mielipiteiden varassa. Enää en. Jos mulla jonkun mielestä on liikaa ylimäärästä niin ymmärrän, se on ihan totta mutta miksi se oikeastaan häiritsee sitten kuitenkin muita enemmän kuin mua? Tässäkin on yksi mitä tietoisesti muutan. Se etten elä muiden mielikuvien varassa musta. Läski on läskiä ja läskin saa aina pois, töitä se vaatii mut enpä mä oo sitä työntekoa koskaan pelännyt.

Tulevaisuus näyttänee mihin tässä mennään mutta se on varma että menneisyys ei tällä kertaa tule mun tekemistä määrittämään.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Lauran kanssa treenailu

Noniin. Aattelin availla muutaman sanasen miten meillä treenit sujuu Lauran kanssa. Oon paljon availlu Hannan kanssa opittua ja nyt haluun avata vähän toisen puolen toimintaa eli urheilupuolta 😊. Lauran kanssa ollaan nyt muutama kuukausi treenailtu ja voin sanoa olevani oikein tyytyväinen.

Ihan ensiksikin uutta oli että mä kun meen treeniin niin mun ei tarvitse muuta kuin ilmaantua paikalle ja Laura on joka kerta koostanut mulle jo etukäteen ihan oman treenin alkulämppineen ja myöskin loppurullailujen kera. Liikkuvuus ja aktivointi on olleet tärkeessä roolissa ja tässä tosiaan on tullut huomattua että joku on koulutettu fyssari. Taisin ohimennen kerran mainita että nilkka vihoittelee ja jo kuulkaa oltiin tekemässä nilkkajuttuja samalla sekunnilla 😊☝️💛. Musta myös tuntuu että mua pusketaan joka kerran eteenpäin just yksilönä, ja treenit on todellakin mun tavoitteita arvioiden suunniteltu.


Huomaan myös että Laura haluaa mun kehittyvän varsinkin heikkouksien kanssa ja goblet squattia on tullut tehtyä useemmin kuin kerran. Tuo liike on siis kahvakuulalla tehtävä ja vahvistaa kyykyn asentoa. Myöskin lapa aktivaatioharjoituksia tehdään paljon sekä otteen pitävyys harjoituksia. Näiden vaikutuksen oon myöskin huomannut kyllä vaikuttavan suoraan kehitykseen. En esim ennen jaksanut roikkua ollenkaan omalla painolla ja aina piti varpaat pitää maassa. Nykyään pysyn jo lyhyitä aikoja hyvässä pidossa ja toivoa sopii että se eka oman kehon leukakin sieltä joskus tulee. Siihen kyllä vaikuttaa jo aika moni muukin asia 🙈😆.

Tää on ehkä hirvein selkäliike minkä täl hetkel tiedän.. tai noh on yks kauheempi ja siihen liittyy jumppapallo mut se jääköön salaisuudeksi 🙈😉

Ihmisenä tuo tytteli on aivan ihana. Todella tiukka mutta ehkä yksi empaattisimmista tyypeistä ketä oon tavannut. Siis oikeasti. Ainoa hankaluus on välillä ollut aikatauluttaminen sillä äiti-ihmisenä hoitajaa on välillä hankala löytää ja Laura itse myöskin treenaa hurjan kovasti ja valmentaa niin yksityisesti kuin meillä boxillakin joten kiirettä pukkaa molempiin suuntiin. Kuitenkin aina ollaan aika löydetty mikä on aikamoista 💖👌.. Lauran voi bongailla instasta @laurahoooo ja blogista: http://themomentsoflaura.blogspot.fi/?m=1 .


Muistakaahan treenailla kovaa ja käydä myöskin mun insta stalkkaamassa @hannamv85 😘


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Mitä valmentajat eivät aina ymmärrä

Valmentajia on laidasta laitaan. On viikonloppukurssin käyneitä, on elämänopettamia, on pitempiä kouluja käyneitä jne jne. Jokaiselle löytyy varmasti joku joka saa juuri häntä motivoitua. Matkan varrella tavoitteet voivat myös muuttua joten joskus on myös päästettävä vanhoista irti ja löydettävä ehkä uusi kokonaisuus jotta juuri oma matka voi jatkua juuri itselle sopivana. Yksi asia mihin oon kuitenkin aika universaalisti törmännyt on se että valmentajat välillä unohtavat valmentavansa aina yksilöitä ja sen ettei perusvalmennettava ole kilpailija, eikä edes halua olla. Varmaan suurin osa niistä henkilöistä jotka etsivät valmentajaa ovat muuttamassa elämänsä suuntaa johonkin päin. Eli valmentajalla on oikeasti todella iso vastuu siitä mihin sitä kannattaa lähteä viemään ja miten. Nettivalmennuksissa ja oikeastaan kaikissa myöskin edellisissä valmennusmuodoissa joissa minä olen mukana ollut, olen törmännyt todella isoon ongelmaan. Nimittäin dieetti ajattelu. Halutaan muuttaa kertaheitolla kaikki ja tosiaan saada tuloksia nopeasti vaikka se ei aina olisi pitkällä juoksulla ihan niin hedelmällistä.


Itse olen huomannut että valmentajat harvoin ovat olleet itse oikeasti ylipainoisia ja jos 'repsahdat' on se kysymys aina no miksi ihmeessä sinä söit? Sillä he eivät ymmärrä sitä himoa mikä aidosti joillakin on ruokaa tai herkkuja tai vaikkapa yhtä bileiltaa kohtaan. Ei sillä varmastikaan etteivätkö he koskaan herkuttelisi, mutta kun se heillä ei aidosti leviä käsiin samalla tavalla. Sitten puhutaankin jo juuri sen valkun kanssa siitä kuinka nyt luvataan olla kiltisti ja takaraivossa iskee jo hemmetin hemmetti, dieetille takasin. Kielto herkkuja kohtaan aivoissa on syntynyt ja sitä myöden myös todellakin himo juuuuuri niitä kiellettyjä asioita kohtaan. Henk koht mun on helpompi kun tiedän että okei tasasin väliajoin mä tuun syömään karkkia tai jädeä tms, mutta en joka päivä. En edes joka viikko mutta ei mun mitään kuukausien herkuttomia tarvitse pitää koska ei tää ole niin vakavaa ja nyt ajattelen nimenomaan vähän pidemmälle. On vaan muistettava että se mopo karkaa liian helposti jos lähtee noihin repsahduspuheisiin mukaan ja kieltää itseltään kaiken ilman että sille aidosti on syytä. Musta läskin karistaminen ei vaan ole tarpeeksi iso syy kaikesta luopumiseen..



Todella suuri osa valmentajista on myöskin aika rutinoituneita ja tietyllä tavalla myös tuloshakuisia että unohdetaan ihan aidot elämän realiteetit. Tottakai jengiä motivoi upeat nykyajan fitnessmisukat tavoittelemaan sitä ikuista kesäkuntoa mutta mihin hemmettiin on jäänyt ne oikeat elämäntapamuutokset sinne ruokailun ja liikunnanilon suuntaan? Onko niin että osa valmentajista on unohtaneet että elämän pitäisi pystyä jatkumaan myös sen elämänmuutoksen ohella ja ettei ihan aidosti ja oikeasti suuri osa työssäkäyvistä ja vaikka perheellisistä omaa kapasiteettia treenata 5kertaa viikossa plus muutama 'aerobinen' plus kalorien laskeminen ja ruuan punnitseminen jne jne. Itse en enää henk koht usko myöskään minikaloreilla elämiseen enkä siihen että peruna on pahasta. Ehkä mä olen sitten vähän outolintu mutta mä haluan kyllä mielummin elää elämääni, en elää laihduttaakseni vaan kyllä sen pitää tossa sivussa hoitua ilman että pää hajoaa tai että mun pitää koko ajan keskittyä laihdutukseen.


Mihin on siis jäänyt maalaisjärki. Mihin on jäänyt perus setti siihen että pikkuhiljaa voisi ajatella lisäävänsä vaikka yhden palikan kerrallaan pyramidiin eikä niin että pistetään pyramidi lastulevystä ensin kasaan ja katsotaan aavikkomyrskyssä kauanko se kestää. Tällä hetkellä voin varmaksi sanoa että AINOA pysyvä asia mikä mun elämään on todella varmasti tullut jäädäkseen on veden juonti, sillä sen juomista olen tässä nyt harjoitellut juomaan vuosia sen muutaman litran per päivä. Muista en uskalla sanoa mitään, sillä mun mielestä aika on liian lyhyt. Toivon toki että liikunta on tullut jäädäkseen ja uskon että onkin oli muoto mikä hyvänsä ja säännölliset ruoka-ajat samoin. Siinä on musta tosi hyvä lähtökohta loppuelämään. Hanna on mua auttanut tosi paljon tähän pitempään ajatteluun. Tiedän että Hanna on kilpavalmentaja myös mutta rehellisesti musta tuntuu aina että hän on aidosti ollut juuri mun projektista kiinnostunut ja siitä mikä mun henkinen vointi myös on. Me ei olla kertaakaan edes puhuttu että nyt pitäs kiristää jotta pysytään jossain aikataulussa. Ei ole aikataulua. En tiedä mitä tulevaisuus tän suhteen tuo mutta en usko että pitkäjänteisyys on ainakaan pahasta 💛.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Pisteltiin fat amya turpaan

Nyt on ollu kyllä sellanen viikonloppu liikunnan osalta että oksat pois. Mä päätin aikoinaan että kun eka kymppikiloa on poissa niin palkitsen itseni jollain tavalla ja palkinnoksi muodostui crossfitin saralle sellainen harjoite kuin fat amy. En olis tota harjoitusta vielä hetki sitten varmaan saanut edes läpi vietyä sillä se on oikeasti aika haastava jos ihan kylmilteen lähtee. Kuitenkin tietyt standardit liikkeissä pitää olla jotta se lopputulos olis niinkun vertailtavissa muihin. Tai oisin mä ton saanu loppuun mut kuollu matkalla 🤣

Fat amy koostuu:
50 kyykkyä (polven alapuolelle)
10 burpee (rinta käy lattiassa)
40 vatsalihasta (jalat timanttiasennossa, kädet käy varpaiden etupuolella sekä pään takana)
10 burpee
30 askelkyykkyä eteen tehtynä (ei askeltaen eikä jalkaa taakse siirtäen)
10 burpee
20 kahvakuula heilautusta pään yläpuolelle
10 burpee
10m karhukävelyä
10 burpee
20 kahvakuula heilautusta
10 burpee
30 askelkyykkyä
10 burpeeta
40 vatsalihasta
10 burpeeta
50 kyykkyä...

Aika ei ollu tuo. Kello unohtu päälle 🤣☝️





Siitä vaan testailee. :D. Viimisissä burpeissa ja kyykyissä meinas mulle tulla seinä todella pahasti vastaan ja ilman Miian huutamista en varmaan ois päässy loppuun <3. Kiitos myös Pauliina kun tulit tekee kaveriksi.Oon niin ylpee et saatiin kaikki 470toistoa tehtyä vaikka tuntukin välillä tosi pahalle ihan suoraan sanoen. Toi tehdään siis aikaa vastaan ja niin nopeasti kun pystyy.

Tänään tehtiin sitten sellanen unbroken wall ball treeni. Tän oon tehnyt kerran aiemmin ja sain 9 siis YHDEKSÄN toistoa. Muistan että aloin itkee ja olin niiiin pettynyt itseeni kun vaan luovutin. Pää ei pysynyt yhtään kasassa. Tänään otin tavoitteeksi tehdä noita heittoja ainakin 20. Uskoin että tohon pääsen vaikka toikin on ihan surkea tulos. Noh 20heittoa kun oli mennyt niin tiäettkö tuli sellanen no mitä mä enää heilun kun tavote oli täynnä. NIIN TYPERÄÄ. 28heittoa tein ja voin sanoa että kuukauden päästä tulen tekee tän uudelleen ja sillon tavote on kyllä 40heittoa. Sen vannon. Huomasin että jos tähtään johonkin niin saan sen tehtyä (kuhan se nyt on ees semirealistinen), mutta pää meinaa laota heti kun tavoite on täynnä.

Epäilen ihan liikaa vieläkin omia kykyjäni ja ehkä jopa sitä mihin mun keholla tänä päivänä pääsee. Mun on ihan tosi vaikee antaa itselleni vähän siimaa että oikeasti olen parantunut monessa jutussa aika huimasti jopa ihan viimisen puolen vuoden aikana.  Noh tosta wall ball setistä jäi sen verran hampaankoloon että päätettiin jälleen Pauliinan kanssa että perkele, tehään joku nopee setti vielä kaupan päälle ja ennen tekniikka wodia harjoitteeksi päätyi tällanen:

3kierrosta:
10 leukaa
20 punnerrusta
30 kyykkyä.

Voin sanoo et jalat on vähän tusana. Mut niin hyvä fiilis vaan kun saa pikkasen piiputtaa.

Tekniikkatunti vielä päälle ja hei kiitos ja moro. Nyt on viikonlopun pikku urheilut täynnä. Ens viikolla meillä on boxipippalot ja niissä ajattelin ottaa aika relasti. Saas nähä mitä kivaa meille on keksitty ;).




torstai 1. kesäkuuta 2017

Kiinnostaako ketään

Oon jälleen vaihteeksi miettinyt tätä bloggailua. En tällä kierroksella oo ottanut minkäännäköisiä paineita kirjoitustahdista ja kirjoitan vain kun on jotain mistä kirjoittaa. Ennen tää oli niin selvä laihdutusblogi kaikkine hermoromahduksineen sekä hyvine päivineen. Salista riitti kohistavaa ja elin, tai ainakin koitin taas elää ah niin ihanassa kuplassa. Huomaan kuitenkin muuttuneeni aika paljon. Iso sysäys tuli ns viimeistenkin siteiden katkettua vanhalle treenisalille ja sain tehdä just niin kuin tuntuu ilman jatkuvaa arvostelua ja nenää pitkin katsomista tietyltä suunnalta.


Kuitenkin huomaan että myös tietty terä kirjoittaa nimenomaan laihdutusblogia kyllä hävisi myös sen siliän tien. Kun ei mulla enää ole mitään angsteja tän homman suhteen. Enkä ees oikeen miellä itseäni enää laihistelijaksi vaan ehkä enemmän 'treenaavaksi' bloggariksi jos nyt tuollaista ilmaisua voi käyttää. Mun nykyinen laji on vaan aika marginaali vielä suomen tasolla ja koen myös sellasta tietynlaista hölmöyttä kirjoittaa crossfitistä esim liikkeiden yleismaailmallisilla nimillä koska jos et lajia harrasta niin ei ne ainakaan helpolla ilman googlen ihmeellistä maailmaa avaudu. Ite olin ainakin ihan pihalla ilmauksista ennen kun ne vaan sit tuli itsellä käyttöön. Tää myöskin asettaa ehkä tietynlaisen esteen kiinnostua blogista jossa kohistaan lajista mikä ei ole itselle tuttu. Salilla kun kuitenkin on aikalailla jokainen joskus käynyt sisällä.
Videolla vähän tempausta=squat snatchia.

video

Tässäpä olen siis dilemman edessä. Jatkaako kirjoittelua vähän niinkuin itselleni privasti vai kirjoittaa siltikin julkisesti sen suuremmin miettimättä mitä ilmaisuja mistäkin käytän. Miettimättä sitä sen enempää että kiinnostaako mun nykyinen projekti tällaisenaan ja ne jotka lukee niin lukee. Hyviä päiviä kun nyt vaan on aikalailla 99prossasesti ajasta. En esim kokisi tunnontuskia jos söisin kesäkuumalla jätskin. Enkä koe että mun tarvis selitellä sitä päätöstä syödä se jäätelö kellekään... Mutta eikös tuollaset masistelut ja aina ne uudet lupaukset pysyä siinä kuuluisassa ruodussa kuulu sit taas toisaalta hyvään laihisblogiin... Ainakin ne tuo mielenkiintoa ja vaihtelua. Meillä vaan Hannan kanssa löyty sitten vähän liian nopeesti se oikea tapa niin mun ruokamasistelut ja 'repsahtelut' jäi menneisyyteen. Juurikin puhelimessa sanoin Hannalle että tää homma toimii, sillä en enää stressaa ruuasta. Tai nytkin kun on menkat en edes aio käydä vaa'alla kattomassa niitä kahta lisäkiloa vaan meen sitten ens viikolla kattomaan ollaanko jo 97luvuissa. Viimeks paino oli 98,3kg. Eli kun sekin tulee tasaisen tappavaa tahtia alaspäin niin jääkö enää mitään riehuttavaa :D.




Jatkan siis vielä pohtimista ja katotaan miten käy. Luulen että jatkan horinoita ja ihanaa jos ne jaksaa jotakuta motivoida itsekin vaikka treenaileen ja syömään hyvällä omallatunnolla oikein :)