lauantai 27. toukokuuta 2017

Kun ruoka ei enää ahdista

Aaaah kesä tulee ja luonto alkaa vihertämään. Kuka muu saa tästä valosta aitoa energiaa päiväänsä ja paljon. Jopa niin paljon että uusi pojan unirytmi on ihan ok. Hän siis herää noin puoli kuudelta.

Mulla kesä tulee noudattamaan näillä näkymin ihan samaa kaavaa kuin tää talvikin. Eli treeniä ja perhe-elämää. Pari illanistujaista on jo alustavasti sovittuna mutta kuten oonkin sanonut me ei olla mitenkään että jeee loma nyt heti siiderille ja terassille pariskunta oltu koskaan. Eikä olla kyllä mökkeilijöitäkään. Minä ja mies lähdetään juhannuksen aikoihin ulkomaille To-su ja siinä on näillä näkymin kesän reissut. Mikäli jonnekin muualle lähdetään lähtee poitsu sitten mukaan, mutta toi viikonloppu on tällä kertaa ihan parisuhteelle pyhitetty. Tekee hei ehkä sit aika hyvää. Tää mulla kun ei ole kesäksi kuntoon projekti niin myös laihisproggis jatkuu tuossa sivussa. Oikeastaan tää ei ole ehkä enää ees niin laihisproggiskaan koska en mä ajattele oikeestaan enää ollenkaan paljon syön tai kalorimääriä... Syön Hannan antaman rungon mukaan ja olo tuntuu hyvälle.

Jokseenkin ajatukset ja mietinnät on nykyään enemmän juurikin treenipainotteisia. Vaihdos on käynyt vähän niinkun pikkuhiljaa ja oon tyytyväinen tähän. Mä en oo ruuasta stressanut pitkään aikaan, enkä esim juurikaan just tulevasta kesästä että tarvii kieltäytyä taas kaikesta ruuasta, kun ei tosiaan tarvitse. Joo annoskoot pitää pitää järkevänä mutta jotenkin niin vapauttavaa kun tää ihan aidosti sujuu niinkun ajattelematta. En ole painoakaan stressannut pitkään aikaan ja vaa'alla ei tarvitse joka päivä juosta kun se tulee alas kun on tullakseen. Kerran viikossa käyn tsekkaamassa jotta vähän tietää mutta ei mulla tule sellasia riemunkiljahduksia eikä masennusta meni se miten tahansa. Katon et selvä, ja eteenpäin.

Mulla ei ole oikeasti pitkään aikaan siis vuosiin ollut tällasta oloa. Henki kulkee ja jotenkin saan happea enemmän eikä ruoka ahdista. Painokaan ei oikeestaan ahdista. Ei elämä silti ole aina ruusuilla tanssimista mutta jotenkin kun aika iso ahdistuksen aihe on poistunut elämästä on ihan tosi paljon vapaampi olla. Oon koittanut pohtia syitä tähän muutokseen ja en ole yhtä keksinyt. Ehkä se on nyt vaan pikkupalasten summa. Väitän olevani paremmassa kunnossa kuin varmaan kymmeneen vuoteen ja mulle todellakin on väliä millasessa kunnossa mun keuhkot ja hapenottokyky on. Jotenkin saan niin paljon enemmän irti kaikesta ja kyllä toi Hannan kanssa asioiden purkaminen myös jeesaa tosi paljon. EN tajuu että kaks kuukautta on jo menty ja kolmas vielä jäljellä, mutta oon jo vähän kysynyt että voidaanko vielä jatkaa. Ehkä se on vähän sellanen vielä hetken turvaverkko hyvä olla.

Tänään tein boxilla tempauksen ennätyksen. 35kg syväkyykystä ylös. Enpä ois ton tuloksen uskonut tulevan mut nii vaa pamahti. Pienet sille.

Hauskaa viikonlopun jatkoa 😊





2 kommenttia:

  1. Hienoa että projekti etenee ja ilman ahdistusta. Milloin aiot palata töihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en vielä oo suunnitellut paluuta 😊. En nyt hetkeen vielä ainakaan. Ja voi olla että meen sitten opiskelun kautta eli lähden ehkä jotain uutta oppimaan ensin ja sieltä paluu muihin hommiin 😊

      Poista

Kiitos kommentista.