Sivut

tiistai 16. toukokuuta 2017

kävelevä esimerkki liikkuvuuteen

Oon niin monesti halunnu kirjottaa tästä, mutta en oikein tiedä miten tekstin ois alottanut ja sitten se on vaan jäänyt. En tiedä miksi musta tuntuu että kauhean moni jo hieman vanhempi (30 ylöspäin) ajattelee ettei uuden vähänkään vaativamman harrastuksen aloittaminen oikein ota onnistuakseen. On jo vähän ehkä kangistuttu kaavoihin eikä ehkä uskalleta laittaa kroppaa koville mikäli siihen ei ole totuttu, ja tää koskee mun mielestä varsinkin vähän ylipainoisia. Ajatellaan ettei kehdata kun ei osata tai ei kehdata kun mitä ne muut ajattelee tai ei haluta kun ei oikein ehkä pysty ja jokin juttu sattuu alussa.

Kuntosali on mun mielestä sellanen tosi matalan kynnyksen paikka aloittaa. Monilla saleilla on myös hyviä opastunteja joista ensimmäisen usein saa ilman veloitusta ja siinä näytetään miten laitteet yms toimii. Sali on myös toisaalta aika pelottava paikka koska juurikin 'fitness' ihmiset niissä käy ja helposti tulee sellanen ei tuonne kehtaa mennä fiilis. Myös esim uimahalli ja uiminen on sellasia että voi mennä aika helposti ja toisaalta taas se uimapuku pelottaa... Isompia kynnyksiä onkin sitten aloittaa jokin esim koripallo tai jalkis tai vaikka sähly ihan alusta mikäli ei koskaan aiemmin ole sitä tehnyt. Mun ymmärtääkseni sellasia höntsäsarjoja kuitenkin löytyy aikalailla kaikista kaupungeista ja niihin pääsee vielä suht helposti mukaan. Correct me if I'm wrong.

Itselleni oli tooooooosi iso kynnys lähteä crossfittiin mukaan, vaikka halu ja mielenkiinto lajia kohtaan oli kyllä kova. Vähän oli siellä täällä varoiteltu ettei kandee ja et siihen vaatii tosi hyvän kunnon. No kuten jo aiemmassa tekstissä 'miksi crossfit' käsittelin tätä aihetta niin en siihen enää palaa. Lyhyesti, puheet osoittautui vääräksi. Se mikä kuitenkin osoittautui oikeaksi oli että liikkuvuutta oikeasti tarvitaan mutta sitähän me kyllä harjoitellaan aikalailla myös joka kerta. Muutaman vuoden kuntosali harjoittelu ilman oikeanlaista lämmittelyä ja venyttelyrutiinia oli kangistanut mut todella pahasti. Kyykkyä tehdään usein vajaasti, ei syvälle jolloin liikerata ei ole täydellinen eikä liikkuvuutta niinkään vaadita, prässissä on tärkeämpää tuntuma kuin liikkuvuus. Harvemmimpa mulle sanottiin että venytähän hieman olkalihasta ennen kun pumppaat olkapäitä. Mikäli vähän sattuu, niin kuulin monta kertaa että no ei se haittaa, puske läpi vaan. Oikeastihan toi on jo ensimmäinen signaali keholta että lopeta, hajoan kohta. Jos niveliin sattuu ei lämmittely ole mennyt kohdilleen ja pitäis palata pienempiin painoihin ja tekniikkaan. Meillä on kuitenkin vain yksi keho ja varaosia ei ainakaan vielä saada edes tieteen ihmeellisin keinoin.

Haluisin kuitenkin vähän kertoa että liikkuvuutta voi ihan aidosti helpoillakin jutuilla lisätä todella paljon jopa näin kangistuttua. Mä oon oikeasti kävelevä esimerkki siitä että oon aina ajattellut olevani huono venymään tai saati että pystyisin vaativampiin liikkeisiin kun ei kehon joustavuus ja liikeradat anna periksi. Olen huomannut että tää ei pidä paikkaansa. Hitaasti mutta varmasti oon päässyt tosi vaativiinkin asentoihin ja kehoon on tullut selkeästi ryhdikkyyttä ja voimaa kannatella itseään enemmän. Syväkyykkyyn sujahtaminen on tasan kiinni mun polvista joille täytyy aidosti antaa aikaa lämmetä ja tottua liikkeeseen. Kuitenkin joka kerta kun olen ne lämpimäksi saanut, ei mua ole niihin koskenut. Haluaisin suositella teille instagramista sellaista kanavaa kuin theperformancekey eli the performance key. Siellä mun henk koht valmentaja Laura Hämäläinen on tehnyt todella hienoa työtä ja laittanut paljon kehoa pelkästään avaavia ja lämmittäviä juttuja esille. Liikkeet on sopinut mulle niin ihan aloittelijana kuin vielä nykyäänkin joten tasosta se ei jää kiinni. Muistan myös kerran kun alkeiskurssilla näin millasia treenejä jengi veti tuolla boxilla läpi. Meinasin et ei suatana, enhän minä tollaseen pysty ja eilen itse tangon vieressä oksennus kurkussa tosi kovan treenin jälkeen maatessani tajusin on rampilaisten kävellessä sisään, että TOIVOTTAVASTI mun kokonen likka toimii edes vähänkään inspiraationa niille 'huonompi'kondiksisille ketkä ovesta käveli sisään siinä, että jos tuokin niin hemmetti kyllä minäkin vielä pystyn. Vaikka siihen hetki ehkä menisikin.

Hienoin asia mitä oon uudelta harrastukselta saanut onkin juuri tää liikkuvuus ja pystyminen asioihin. Oon nähnyt ja kuullut hirveästi juttuja että mihin hittoon tarvii jotain käsilläkävely taitoja tai autonrenkaan kääntämistä, mutta kun se pointti ei ehkä ookkaan siinä. Itse oon vähän sitä mieltä että mitä väliä on kauniilla lihaksilla tai hoikalla kropalla jos et saa käsiä suorin jaloin edes lattiaan. Syväkyykkykin on aikoinaan ollut ihmiselle tosi luontainen asento ja nykyään se on unohdettu laji. Haluan todellakin pystyä tekemään vähän kaikkea, kuten ehkä vielä nelikymppisenäkin kiipee puuhun mun pojan kanssa. Uskalluksesta se on kiinni nykyään 🙈.

Joten uskaltakaa kokeilla uusia asioita, oikeasti jos vähänkään kärsivällisyyttä opetella niin teissäkin on ihan samanlaista vahvuutta!  Jos haluatte niin Menkää ratsastaa niillä pelottavilla hepoilla tai potkikaa palloa kentällä vaikka kunto ei kestäis, joku päivä se todellakin kestää  potkia palloa, eikä ne hepatkaan näytä kuin pikkuponeilta ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista.