Sivut

perjantai 12. toukokuuta 2017

Joudutko luopumaan paljosta?

Tossa migreenin pyörteissä ollessa koitin vähän kaikkia keinoja päästä tuosta eroon. Mulla on kokeiltu monia lääkkeitä mutta teollisesta sokerista luopuminen selkeästi pitää mulla noita kohtauksia vähän edes poissa. Lääkkeet toki on käytössä, mutta myös ruokavalion avulla saan ns pidennettyä kohtausten väliä eli niitä ei ole koko aikaa. Tosin nurinkurista on että kohtauksen hieman hiipuessa kroppa huutaa makeaa, en tiedä mistä johtuu mut näin on ollut jo kauan. Kahvi ja suklaa on sellanen yhdistelmä että kohtaus saattaa jopa lieventyä. Älkää kysykö miksi, en tiedä. 'Kahvipäänsärky' se syy ei ole koska en ole juonut kahvia vasta kun Topiaksen syntymän jälkeen ja kahvi on aina mulla autellut vähän.



Halusin nyt tällä uudella suhtautumisella painonpudotukseen myös huomioida nää kohtaukset ja vähän koko ajan kuulostella voisinko elää näin lopun elämääni ruokaillen vai tuntuuko musta siltä että koko ajan joudun luopumaan jostain ja ruokavalion noudattaminen on yhtä itkupotkuraivaria. En ole vielä ollut sellasella dieetillä minkä oisin sutjakasti saanut siirrettyä normi elämään sillä niissä on aina ollut juuri tuo luopumisen tunne vahvasti läsnä.Yllättäen koska kyllä kilot on hiipineet joskus pikkuhiljaa joskus rysäyksellä takaisin. Kiire saada kilot pois ja luopumisen tunne ruokia kohtaan on aika pirullinen yhdistelmä. Tällä kertaa yllättäen kumpaakaan noista tunteista ei ole vielä tullut. Nyt on vähän yli kuukausi Hannan valmennusta takana, ja koen että oon saanut enemmän kuin yhteensä muiden valmennuksessa. Mitään keltään pois viemättä Hannan tyyli myöskin valmentaa ja keskustella asioista sopii mulle todella hyvin. Ehkä se on vaan fakta että pitää löytää se oikea combo mikä toimii. Ei se mikä hetken tuntuu hyvältä vaan pitkällä juoksulla. Myös se että koen saavani syödä oikeastaan mitä haluan. Mieliteot on pois sillä mikään ei ole kielletty, on vain järkevämpiä valintoja joita olen jo hieman oppinut soveltamaan. Mikäli haluan lisätä rasvatonta jugurttia hieman raithaksi intialaistyyliseen safkaa niin lisään. Ilman että edes koen siitä huonoa omaatuntoa mikä myös oli vahvasti ennen syömisissä mukana. Huono omatunto jos söi edes jotain ohi ruokavalion. Mikä on vähän sellasta tyhmää natsiutta myös itseä kohtaan. Siis herranjestas jos kasviksista kielletään jokin niin eikös se oo vähän älytöntä? Käsi sydämmellä kuka meistä on lihonut maissin tai porkkanan syömisellä?

Tää oli muuten tosi kiva välipala 👍

Mulla ei esim oo ollut ongelmia syömisten kanssa nyt yli kuukauteen. Ei ahmimisia (käsi aidosti sydämmellä), ei oikeestaan kummempia mielitekoja eikä edes ton ryyppäjäisten jälkeen tuntunu ollenkaan pahalta vedellä lohikeittoa. Jotenkin aidosti uskon että kultainen keskitie on pikkuhiljaa myös löytymässä mun kartalta. Mulla menee omasta mielestä hyvin, paino on pudonnut koko ajan, yhtään plussaviikkoa ei vielä ole tullut (niitäkin tulee varmasti), ja tänään paino oli jälleen pudonnut ollen 98,7kg eli jos eiliseen vertaa niin -500g.


Oon ihan todella tyytyväinen. Hanna on myös ihanasti saanut mut ymmärtämään ettei mulla ole oikeasti kiire. Kunhan se muutos on pysyvää niin silloin olen onnistunut. Itse vähän oon laskeskellut että jos ensi kevään kesän korvilla ois loput -18kiloa poissa niin oisin todella tyytyväinen. Silloin mulla ois mennyt n-40kilon pudottamiseen vähän yli kaksi vuotta. Näin kun laskee niin ei toi kuulosta ollenkaan hassummalta. Varsinkin mikäli oon saanut vähän lihasta tilalle, vähän kuntoa kovemmaksi ja pysyvät kilot pois. Täytyy sanoa että on aika ihanaa olla onnellinen ja hyvässä tilassa. Ehkä paras neuvo mitä vois muutamia virheitä tehneenä juuri kertoa on että olkaa armollisia ja löytäkää se oma tyyli ilman kiireen tuntua. Antakaa sitä aikaa. Ei laihdutuksen kuulu rajoittaa sosiaalista elämää ja muita tekemisiä, vaan sen ois oikeasti aidosti parempi sopia omaan elämäntyyliin ja antaa painon pudota pikkuhiljaa. Tsemppiä ihanat ja uskomattoman hauskaa viikonloppua kaikille .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista.