torstai 20. huhtikuuta 2017

Paino junnaa ja mä en tiedä miten suhtautua

Olo on ihan tosi ristiriitainen. Kuten otsikossakin sanotaan, mun paino joko nyt junnaa tai sahaa kilon väliä ja en osaa yhtään suhtautua tähän sen ehkä vaatimalla tavalla. Tänä aamuna vaaka näytti 100.5kg ja meinasin vetää hepulit. Aidot ja oikeet hepulit... Syön hyvin, en 'lipsuile' ollenkaan koska ei edes tee mieli lipsuilla, okei joskus oon jättäny illan hedelmän väliin koska oon rehellisesti unohtanut mutta noin niinkun muuten kaikki menee kaavan mukaan ja olo on hyvä. Silti määritän edelleen mun olotilan ton vaa'an mukaan. Ärsyttää kun se pilaa päivän jo heti aamusta ja pitäs vähän taas rauhottua sen suhteen.

Olotila muutoksia on sen verran että mulla on sillon tällön kylmä. En tiedä ihan tarkkaan mistä tuo johtuu ja onko normia, mutta pitänee muistaa Hannalle asiasta mainita. Energiaa löytyy ja pystyn vetää oikeasti aika kovia treenejä mulle peräkkäin läpi. Toissapäivänä tais kaks aika kovaa treeniä kyllä sen verran vaikuttaa että yöstä tuli aika levoton. Hermosto kävi vissiin vähän ylikierroksilla koska heräilin läpi yön. Mä en jotenkin vaan saa tuota vaakalukua päästäni ja kun mun mielestä mun pitäs olla jo vähintään alle satasessa pysyvästi niin ärsyttää senkin edestä. Ristiriitaa tilanteeseen luo myös se etten haluaisi ainakaan vielä alkaa vähentää noita ruokia vaan haluisin että mun keho toimis oikein myös näillä. Mutta mitä jos se ei vaan toimi? Mitä jos kaiken jälkeen on vaan todettava ettei mun kroppaa vaan luovu rasvasta näinkin isoilla kalorimäärillä. En haluis uskoo tähän.

Sata kiloa on kuitenkin oikeesti tosi paljon. Vaikka miten päin sitä kääntää niin en mä haluis tän painonen olla. Oon nyt tammikuusta asti koittanut olla nätisiti ja oon iloinen että -7kiloa on jäänyt matkalle ja jopa niin että aika rennosti oon mennyt, mutta silti mielessä on että vaikka pitkällä tähtäimellä mennäänkin niin 7kg vajaaseen 4kuukauteen on minun kokoisesta aika vähän. Toisaalta ajattelen että nää on nyt sitten pysyviä kiloja pois koska oon tehnyt tän kerrankin ilman minkäännäköistä ruokaryhmien karsimista. Tottakai minä silti haaveilen edelleen kilon pompsauksista alaspäin. Toisaalta haaveilen myös ykssarvisesta tohon takapihalle ja molemmat tuntuu yhtä realistisilta tässä vaiheessa.

Ettei tää nyt menis ihan valitusvirreksi niin yleisolo mulla on kuitenkin törkeen hyvä. Oikeesti mä voin todella hyvin ihan niin henkisesti kuin tuntuu että fyysisestikin. Aikaa mä haluisin enemmän treenailla, koska mulla muhii suunnitelma ensi kevään varalle josta paljastan ehkä enemmän kunhan oon jutellut yhden asiassa viisaamman tyttösen kanssa ;). Mikäli tää tulee toteutumaan on mulla aika hauska treenivuosi tavoitteiden kanssa edessä.


6 kommenttia:

  1. Tsemppiä Hanna! Tiedän tunteen, kun vaa'an luku kuiskii koko ajan takaraivossa ja tuntuu, että se häivyttää muuten todella hyvän olon ja mielen taka-alalle. Mieti kuitenkin, miten hieno saavutus siun matka on jo tähän mennessä ollut: olet löytänyt lajin josta todella nautit ja jonka parissa on todella paljon ja jatkuvasti mahdollisuuksia kehittyä (fyysisesti ja psyykkisesti) ja miten olet onnistunut hienosti jo nyt pudottamaan painoa! Ja ennen kaikkea, millaisia saavutuksia oot CrossFitin parissa saanut! Painonpudotuksessa tullee aina kausia, jolloin kaikki tuntuu junnaavan paikallaan. Keho totuttelee uuteen toimintaan, mikä voi viedä paljonkin aikaa. Toki asiasta kannattaa jutella koutsin ym. kanssa jos se painaa mieltä, on nimittäin onni että on ympärillä sellaisia ihmisiä, joille puhua!

    Paljon tsemppiä jatkoon! Niin kuin oon joskus Lahden boxilla tainnut mainita, niin siun matkaa ja työtä on todella inspiroivaa seurata. Tuut varmasti pääsemään tavoitteisiisi!

    Annastiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi en kestä kuinka kauniisti sanottu :). kiitos. Ja niin totta. Lajinvaihto on ollut niin hyväksi, ja kaikki mitä oon jo oppinut ja saavuttanut on pelkkää plussaa. Välillä synkkyys vaan tuntuu kovemmin mutta onneksi sit on ihmisiä ketkä jaksaa kuunnella ja tsemppaa.

      Tuu pian taas Lahteen reenaa ;)

      Poista
  2. Sulla on menny tosi hienosti ja kadehdin sitä energiaa ja tarmoa millä teet treeniä. Sinun ruokakuvat näyttää nyt monipuolisemmilta ja varmasti keho reagoi myös siihen. Hyvä kun oot päässy leventämään ruokalistaa ja silti paino pysyy samassa. Siihen kannattaa olla tyytyväinen ☺️ Älä anna vaakan pilata hyvää fiilistä, unohda se taas vaikka hetkeksi.

    Mulla on tavoitteena kans lahduttaa normaalilla ruokavaliolla. Itse oon aina dietannu vähillä hiilareilla ja energioilla, ja toimiihan se ja paino laskee nopeaan. Vaan sitten kun et jaksa enää laskea, tulee kilot takaisin korkojen kanssa.

    Mulla on kans aina ollut tapana asettaa joku -10kg kahdessa kuukaudessa -tavoite ja sitten aina epäonnistun. Tietenki. Muutaman kerran olen myös vetäny pussikeitokuurit ja saanu kropan niin sekaisin että edellisestä toipumiseen meni melkein vuosi. Ei noin enää. Nyt yritän totutella normaaliin terveelliseen ruokavalioon, lisätä liikuntaa ja katsoa miten keho vastaa.

    Varmaan taas epäonnistun, mutta yritän silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsi kun kuulostaa tutulle. Mä tänään vähän jubailen ja puran Hannan kanssa, ja katotaan mitä tehrään ... Oon vähän liian hätähousu ;).

      Kyllä sä onnistut, me molemmat onnistutaan, kun ei lannistuta. Ei se joka onnistuu heti vaan se joka jaksaa yrittää vielä uudelleen ;) <3

      Poista
  3. Meinasinpas ehdottaa ihan samaa, että jospa jättäisit vaa'an hetkeksi kokonaan pois. Yrität nauttia uuden ruokavalion tuomasta energiasta ja hyvästä olosta miettimättä painoa, niin saattaa olla, että se painokin sieltä lähtee laskuun.

    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootta ihan oikeessa :). Mä stressaan liikaa vaakaa vaikka oikeasti olo on aivan sikahyvä näinkin. Mun on vaan tosi vaikee päästä noista luvuista eroon. Niin ohjelmoitu niitä seuraamaan...
      Kiitos tsempistä <3

      Poista

Kiitos kommentista.