torstai 27. huhtikuuta 2017

Miten vaa'aton viikko on sujunut

Aikalailla tasan viikko sitten tuli käsky jättää vaaka kaapin pohjalle ja niin tehtiin. Ihan ekana aamuna oli kyllä ihan superoutoa koska mun aamurutiineihin on jo niin kauan kuulunut että vessaan eka ja sitten ihmettelemään vaakanumeroita. Päätin kuitenkin totella ja olla hyppäämättä. Heti herättyäni oon nyt tehny niin että käyn vessassa haen kahvia samantien ja ison lasin vettä jotka yleensä saan rauhassa nautiskella kun mies on auttanut ja hoidellut poitsun kanssa aamurutiineja mikäli poitsu on herännyt aikasemmin. Juotuani oon aina ajatellut että no ei se kuitenkaan enää näyttäisi totuutta joten turha edes haaveilla. Eli aika hyvin on mennyt. Outoa mutta uusien rutiinien opetteleminen vaatii aikaa kuin myös vanhojen rutiinien purku.

Huomenna tosin hyppäsen sille ja katson mitä on tapahtunut. Vai onko mitään. Olo on superhyvä, vähän hassua joka viikko päivitellä samoja juttuja mutta kun se nyt on vaan totuus. Mun olo on hyvä. Treeni luistaa ja maistuu mielettömän hyvin. Lauran kanssa treenailtiin parikin kertaa tällä viikolla ja tänään on mun lepopäivä enkä aio tehdä mitään. Ehkä käyn rauhallisella rataslenkillä pojan kanssa ja puistossa vähän leikkimässä mutta siis mitään sen kummempaa aktiivista elämää en vietä. Tiistaina huomasin että kahden aika kovan treenin jälkeen mun keholla oli hieman vaikeuksia rauhoittua yöunille ja yö oli tosi levoton. Tehtiin silloin eka Lauran kanssa kyykkyjä kaikilla eri mahdollisilla tavoilla ja sitten meillä oli wodilla rinnallevetoa ja ylöstyöntöä plus sellanen loppujumppa että kuolo meinas korjata. Maksimisyke näytti treenin loputtua 194 että siitä voitte päätellä millä intensiteetillä vedettiin. Joutu vähän jo kiljumaan lopussa kun painot paino niin helvatun paljon... Voitte googlettaa dt crossfit jos haluatte tietää mistä oli kyse...Me tosin tehtiin se hintsusti erilailla mutta pointti tulee varmasti selväksi. Viime yön kuitenkin nukuin jo todella hyvin, heräämättä kertaakaan.

Mä mietin tossa hetki sitten tätä nyt neljää kuukautta mitä aloin kunnolla toteuttaa tätä painonpudotusta. Tokihan mä olin jo synnytyksestä lähtien vähän muka yrittänyt mutten oikein sitoutunut koko hommaan ja paino heilahteli ylösalas vähän riippuen siitä miten usein olin 'repsahtanut'. Päätin jo tammikuun koittaessa, etten aio hätäillä ja teen sen minkä voin ilman jäätävää karsimista ja kärsimistä. Nyt neljä kuukautta tätä nyrkkisääntöä noudattaneena ja varsinkin Hannan tultua kuvioihin mä voin sanoa että jokin tasapaino on aidosti löytynyt. Oon ennenkin jaksanut mainostaa että kyllä minä voin olla jollain vhh ruokiksilla eikä tunnu missään. Kyllä muuten tuntuu. En ikinä voisi enää elää niin että joku peruna on suunnilleen perisynti lounaalla... Noh voi olla että osuu omaan nilkkaan joskus mutta ainakin, jos oon tälläkin kertaa väärässä niin mut on sentään hyvin syötetty.

Ensi viikon lauantaina aattelin vähän inbodya kokeilla. Oon viimeksi käyny joskus viime syksynä joten ainakin kiloissa pitäis olla jonninverran muutosta, mutta toki mua kiinnostaa onko nyt sitten kuntosali se ainoa paikka säilyttää lihasmassa laihduttaessa. Tätähän usein jauhetaan, että missään muualla ei lihaksia tehdä ja mä haluaisin uskoa että tuo on pötypuhetta. Mutta eipä mua enää se hauiksen erottuvuus kiinnosta joten tääkin on aika se ja sama. Kuhan pääsis terveeseen hyvinvoivaan kehoon, toki kuten sanoin utelias silti olen.



Siinä vähän vielä motivointi kuvaa lauantailta. Kiitos crossfitin mä alan olee vähön solakampi muija ja paljon paremmassa kunnossa 💪


2 kommenttia:

Kiitos kommentista.