tiistai 4. huhtikuuta 2017

Miksi crossfit?

Halusin vähän kertoa miksi juuri minä silloin juuri hetki sitten synnyttäneenä TODELLA huonokuntoisena ja ylipainoisena halusin edes kokeilla niinkin jyrkän maineen saanutta crosfittiä. Ja maineella tarkoitan kuulopuheita ja varotteluita kuinka kandee olla huippukonnossa jo ennen kuin aloittaa. Olin myös kuullut että se on sellasta riehumista tangon ja painojen kanssa jossa ei tekniikalla koskaan ole väliä eikä loukkaantumisilta voi välttyä. Tai sitten toinen oli et no sehän on vaan sitä kiertojumppaa... Kumpikin näistä pitää ja ei todellakaan pidä paikkaansa.

Viime vuoden muistaakseni kesäkuussa löysin netflixistä dokkarin fittest on earth. Aloin kattomaan ja ihmettelin että mikä hemmetti tää on kun äijät ja mimmit on ihan jäätävän hyvässä kondiksessa ja höpisee jostain openeista ja regionalsseista. Sitten tajusin et jaaa tää kertoo crossfitistä. Tykkään kaikista urheiludokkareista ja muutenkin seuraan aika laaja-alaisesti penkkiurheilijana urheilua joten jäin kattomaan, pienistä ennakkoluuloista huolimatta. Huomasin yhtäkkiä tuijottavani ruutua todella intensiivisesti ja jotain kirjaimellisesti sytty sisällä. Tajusin et toi, toi on se laji mitä minä haluan kokeilla. Tyypit nosti raskaita painoja ja juoksi kilometrejä tehden samalla jonku miljoona kyykkyä ja punnerrusta ynnä muuta. Nää kävi vähän uimassa ja kanto hiekkasäkkejä ympäriinsä. Jotenkin mä tajusin että tossa täytyy olla ihan todella monipuolinen kunnoltaan. Minä silloisena 'vain' kuntosalityyppinä koin aina olevani todella surkea venymään, liikkuvuus oli ihan nolla ja noh aerobinen kunto oli siis alempana kuin pohjamudissa. Mun lämmittely koostui, jos koostui niin crosstrainerista ja parista lämppäsarjasta aina kullekin treenattavalle lihakselle. En myöskään oikein koskaan tykännyt sellasesta nyt hermotetaan olkalihasta tyyppisesta treenauksesta vaan tykkäsin jos oli paljon vaihtelua. Ehkä enemmän actionia oli mulle aina se juttu, ja jos jotain niin tossa dokkarissa sitä näytti olevan.

Otin yhteyttä crossfit Lahden aspaan ja aika hyvällä kädellä ladoin pöytään faktat mun maailman surkeimmasta kunnosta ja siitä että selkä oli todella huonossa kunnossa. Vastaus oli ehkä maailman lohduttavin: kaikki aloittaa jostain ja aina treeneissä on helpotusmahdollisuus joten mukaan vaan kokeilemaan. Plus siellä on myös koulutettu fyssari (Laura) yhtenä valmentajista joten liikkeitä tosiaan saa myös mulle skaalattua. No minähän lähdin kokeilemaan.. Ilmottauduin heinäkuun alotuskurssille eli on rampille ja ekat treenit odotti.

Ekat treenit oli sanalla sanoen KAUHEET. Mä mietin että ei oikeesti apua, en päässy kyykkyyn, vatsalihaksia tehdessä tuntu et kusen housuun (muut synnyttäneet varmaan tietää fiiliksen), ja burpeet oli tuottaa mulle sydänkohtauksen koska ei mun kunto niitä kestäny. Ei me tehtykkään hienoja nostoja ja eikä edes koskettu tankoon, et mitäs tää nyt on. Pikku kapinanhenki kuitenkin oli syttyny ja olin jo päättäny et tää ei jää tähän. Plus olin kurssinki maksanu :D. Sanalla sanoen mun omat odotukset oli vähän turhan korkeella omasta kunnosta ja kun en mitään mistään tienny ni kuvitelmat ei tosiaan vastannut todellisuutta. Kuitenkin joka treenin jälkeen mä päätin että hemmetti minä vielä nämä opin. Kunto myös oikeesti alkoi aika äkkiä nousta kun se edes vähän tottui tollaseen erilaiseen liikutteluun.

Mehän jouduttiin koko alkeiskurssi hinkkaa pelkkää tekniikkaa. Ei me nostettu mitään ykkösiä eikä tehty kovia tankotreenejä. Joka treenin lopussa halusin tosissaan kuitenkin lisää ja jäin alkeiskurssin jälkeen asiakkaaksi. Lajiin oli syttyny himo... Wodit ne vasta ekoilla kerroilla jotain oliki. Mä en edelleen päässy syväkyykkyyn ees omalla painolla ja tankokäsittelykin oli aika hakusessa. Yks asia mistä mä kuitenkin olin niin iloinen oli se että jos joku oli väittäny mulle ettei tekniikkaa muka harjoteltais ni se ei kyllä pitänyt paikkaansa. JOKA tunnilla jossa koskettiin tankoon, käytiin tekniikka läpi valmentajan kanssa. Ja uskokaa pois noi haukansilmäset tyypit tuolla (kiitos teille valkut) löys kyllä ne virheet ja korjaili niitä pois ajan mukaan. Muistaakseni about Lokakuussa sit tapahtu mulle se ehkä maailman hienoin juttu. MINÄ menin syväkyykkyyn ja huomasin et jos jotain niin liikkuvuudesta se ei ole kiinni, mun syväkyykky on nimittäin kirjaimellisesti ass to grass.. Meinasin muistaakseni alkaa tyyliin itkemään ilosta.

Marras-joulukuussa olin jo lähes kokonaan siirtyny boxille ja salitreenaus ei napannu enää sitäkään vähää, kävin ehkä kerran viikossa. Se oli musta vaan tylsää. Ei mitään muuta vikaa mut tylsää. Plus mua ahdisti niin kuin oonkin jo kertonut se miten sali aina vaan mulla liittyi laihdutukseen ja ulkonäköön. Jotenkin koin vaan sen vähän huonoksi ympäristöksi itselleni juuri noina hetkinä. Lähes kaikki kyseli miten dieetti menee jne... Ja ihan luonnollista, kyllä mä siitä itsekkin puhuin. Sama kun raskausaikana en voinutkaan treenata ja lähes aina oltiin sanomassa et no eipä oo suakaan näkynyt. Semmonen jännä fiilis..Noh ihan sama takas crossfittin.

Tammikuussa päätin et haluun viel vähän enemmän irti. Mun kunto oli jo aidosti parempi ja koskaan ei oikein tullu sellasta äh, en jaksais mennä treeneihin fiilistä. Päätin myös että haluun tulla teknisesti paremmaksi ja kuvaan astui idea Lauran valmennuksesta. Kun Laura vielä just tyyliin sillä viikolla laittoi tarjouksen omasta valmennusohjelmasta esille olin ihan sika fiiliksissä koska mä pääsin sillä jo alkuun ja sain aktivoitua mun takaketjua parempia kyykkyjä varten, kuten oon kertonut mun tän hetkinen aika siisti etukyykky on 45kg, ja voin sanoa että tää ei ole mulle ihan itsestäänselvyys.. Helmikuun aikana päätettiin että aletaan myös kolmisen kertaa kuussa treenaamaan keväällä ihan silleen yksityisopetustyyppisesti. Huomenna on muuten eka kerta, jei.

Loukkaantumisia en oo itse kokenut, mutta polven kipeytymistä välillä kyllä. Kuitenkin uskon että ennemin polvi kipeytyy ylipainosta ja ei se kipu enää ole edes kauheen pahaa. Välillä jos on juostu tai tehty air squatteja joku miljoona ;). Crossfit on sellanen laji jonka aidosti voi alottaa kuka tahansa. Siellä ei tarvi olla maratoonari voimannostaja kunnossa (toki se helpottaa) mutta treenit on just niin vaikeita kuin sun kunto antaa periksi. Kovakuntoset tahkoo omien kriteerien mukaan ja esim minä ihan eri skaalauksilla (helpotuksilla). Joku kaunis päivä mä ehkä myös opin tekemään treenit ilman helpotuksia. Se on musta kunnianhimoinen tavoite mutta siihen pyritään ;).

Toivottavasti tää teksti ihan maallikko harrastelijan näkökulmasta avas ees jotain lajista muille maallikoille. Aidosti crossfit on ehkä hauskin laji ratsastuksen kanssa mitä minä olen kokeillut. Pettymyksistä kärsineitä kannustetaan eteenpäin ja jos joku kokee onnistumisen hurrataan sitä yhdessä. Kannattaa ainakin jos mahdollisuus niin käydä kokeilemassa :)

5 kommenttia:

  1. Toi kuulostaa kyllä niin kivalta! Harmi ettei meillä pikkukylällä oo ainakaan vielä mahollista kokeilla. Mutta kuulostaa kivalta ja mielellään luen sun kuvauksia että mitä siellä reeneissä oikein on tehty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on just kivaa :). Toivottavasti sullekin aukenee tilaisuus joskus kokeilla, suosittelen vahvasti!! :)

      Poista
  2. Hei Hanna! Ihana oli lukea sun tarinasi täällä! Tuskien taivalta ollut itelläkin välillä ja miettinyt et jatkanko vai en. Tavalliselle salille en kaipaa kuitenkaan. Mutta ne toiveet ja tavoitteet mitä on itestään ei vaan kestä päivänvaloa ja haluis olla hyvä kuitenkin. Sit ku tulee joku onnistuminen, niin voi vitsit kun on magee fiilis. Ja itsensä voittamistahan se on joka kerta. :) Tsempit! Nähdään boxilla! t. Tiina

    VastaaPoista
  3. Heippa!
    Blogisi on todella inspiroiva. Tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.