lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kateuskortti

Välillä miettii omien aika kärkkäidenkin mielipiteiden kanssa olevansa oikeassa. Kuitenkin näin aikuistuessa ja kasvaessa sitä on tajunnut että vaikka minä näkisin asian olevan näin, ei kaikki koe asioita tai tunteitaan samoin. Laihdutus on ehkä yksi repivimmistä asioista mistä ihmiset voi keskustella ja varsinkin naisten kesken. Kuka vetää vhh, kuka syö pelkkää hiilaria, kuka tekee sitä ja kuka tekee tätä ja aina sen kuvitellaan olevan se paras tapa. Varsinkin itselle. Ite oon henk koht kokeillu oikeestaan kaikkea. Pussikeittoja jaksoin vissiin kaks päivää et jos niitä ei laskettas kun ei mun mielenlujuus niitä kestänyt. Pää sekasin koko laihisviidakosta sitä vetää täydellä tohinalla asioista toiseen hirveesti miettimättä. Vasta ihan lähiaikoina oon miettinyt mihin minä pystyn on tärkeää, ja että vaikka esim pussikeitot ei mulle sopinut oon ihan lähipiirissä nähnyt ihmisiä ketkä niillä on onnistuneet. En kuitenkaan ole heille katkera tai kateellinen heidän onnistumisistaan sillä ei se ole minulta pois, ei ne läskit minuun kerry sitä tahtia mitä heiltä putoaa... Huolissani joo välillä, sillä sen vähän mitä minä ymmärrän, on esim nuo pussikeitot aika raju keino laihduttaa eikä niillä voi iäisesti pysyä. Pysyykö henkinen puoli myös mukana on mulla mielessä sillä takaisinlihoaminen on ehkä helpointa tässä maailmassa, trust me I know!!!

Hiukan välillä mietityttää myös uskaltaako omia mielipiteitä aina sanoa ääneen ja miten asian esittäisi niin ettei vaikuta töykeältä. Se on nimittäin vaikeaa. Jos kritisoi vähän väärin on helppo loukata. Usein myös syytetään sitten kateudesta tai ettei ole tsemppaava vaikka tarkoitus on eri. Toi kateus on varmasti hyvin yleinen mutten oikeasti halua uskoa että kaikki joilla on sanottavaa on sitten vaan kateellisia. En mä esim usko että kukaan on mulle mitenkään kateellinen kun mulla menee hyvin sillä tää on mun elämä. Mä en omalla hyvyydellä tai huonoudella voi muihin vaikuttaa tai ainakaan toivon etten sillä sen kaiken motivaation on löydyttävä sieltä omasta itsestä. Toivon olevani hyvä esikuva niille ketkä haluaa mun olevan, mutta missään nimessä en voi kaikkia miellyttää vaikka välillä haluaisinkin. Tää laihduttelu on kuitenkin vaan laihduttelua ja elämä on jotain muuta, vaikka tää tällä hetkellä isoa roolia näytteleekin.

Mä en jotenkin enää ees 'halua näyttää pystyväni tähän' sillä oikeasti mä pystyn mutten tiedä missä ajassa. Siihen mun hyvänolon painoon pääsyyn menee joko vuosi tai kaksi, kumpi on oikein tai parempi on ihan täysin mielipide kysymys. Juteltiin mun miehen kanssa tänään itseasiassa sellasesta että ei se miten oikein ja hyvin tekee asioita määritä sussa mitään. Jos multa vietäis liikunta elämästä kokonaan pois, voisinko jatkaa eteenpäin. Uskon että voisin. Mä rakastan liikkua tällä hetkellä mutta crossfit tai juoksu tai kuntosali ei mitenkään liity siihen kuka minä olen vaan se on HARRASTUS. Tää musta unohtunut monelta. Mennään pää kolmantena jalkana koska jumppa jumppa jumppa ja se on niin elämäntapaa niin elämäntapaa mutta mitä susta jää kun se otetaan pois. Tai sun on vaikka pakko lopettaa se oma laji ja alkaa pyöräillä. Pystytkö elää. Pohdinnan arvonen juttu 😉 olisitko se kuitenkin sinä. Addiktoituminen ihan mihin tahansa voi olla huono juttu. Kannattaa välillä lähteä koklaa uusia juttuja ja liikkua sieltä omalta alueelta pois. Ties kenet tai mitä sieltä löytää 💖✌

Pakko muuten loppuun laittaa


Tänään oli se päivä 💪

14 kommenttia:

  1. Heippa!
    Samoja ajatuksia täälläkin. Oon huomauttanut joskus joillekin, jotka treenaavat kovaa, että tuo proteiinin mättäminen vetää kropan tukkoon ja urheileva tarvii hiilaria(kaikki tarvii). Olen saanut kuulla olevani kateellinen. Kateellinen mistä?
    Olen aidosti vähän huolissani, että jotkut naiset uskovat esim. yhtä pt:tä tms "asiantuntijaa" ja saattavat pilata aineenvaihduntansa tuollaisella.
    Kyseenalaistaisin hyvin vahvasti tämän proteiinin syömisbuumin. Se herättää vain niin tulisia mielipiteitä, että ehkä parempi olla hiljaa.
    Joidenkin sokeus syömis- ja treeniasioissa huolestuttaa mua. Että teen nyt tätä superdieettiä viidettä vuotta, kun pt käskee. Mites ajattelisit sitten kroppasi kestävän normaalia ruokaa, kun hiilarit olleet pannassa vuosia? Vai proteiinidieetilläkö loppuelämä.
    Jotenkin vain omituinen ilmiö D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siinä vaan kun on kova palo tehdä jonkin tavoitteen eteen töitä voi muu maailma unohtua. Itse en enää lähtisi noita teitä tallaamaan mutta en koe myöskään että tollanen on multa pois 😊. Jääpähän mulle sit enemmän hiilaria 😂😂😂. Onhan toi ilmiönä aika mielenkiintoinen ja se millaisella vauhdilla se suomessakin räjähti. Olisi mukava tietää mikä on se seuraava, musta tää ilmiö on ehkä onneksi vähän poistumassa ja luulen että sellanen terve tasapaino on seuraava 👍. Ainakin itsellä se on seuraava tavoite 😉

      Poista
  2. Onneksi olkoon!

    Tepa

    VastaaPoista
  3. Monelle esimerkiksi pussikeittokuuri sopii hyvin siihen painonpudotuksen aloitukseeen. Saadaan ruokamäärä alas, nälkä vähän kuriin ja vatsalaukku tottumaan pienempään ruokamäärään ja samalla ehkä nostetaan motivaatiota, kun saa vähän painoa pois. Tämän jälkeen kuuluisikin sit lähteä ns. normaalille (dieetti)ruualle, eli terveellisesti kaikkea.

    Jos kommentoin jonkun laihdutusta,en ole kateellinen siitä. Usein se kova yritys vie helposti osan järjestä mennessään :D

    Ja useammin olen huolissani niistä älyttömistä treenimääristä kuin siitä ruokavaliosta. Nykyisin elämä vain on aika hektistä ja kroppa ei vaan jaksa sitä työntekoa ja suorittamista vielä vapaa-ajallakin. Lepo unohtuu liian monella. Ja monestihan sitä ei tunne sillä hetkellä itseään väsyneeksi, mutta kun on levännyt ja pitänyt treenitaukoa vaikka viikon, huomaa oman olon nousseen ihan uudelle tasolle, vaikka ensin ei olisi lepoa kaivannutkaan.

    Tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta tuo levon unohtaminen. Sitä paahtaa joka paikkaan ja unohtaa sen levon tärkeyden. Ite sorrun myös tähän. Onneksi vähän herkemmin osaan jo jarruttaa.

      Pussikeitoista mulla on tosiaan vain muiden seuraamiskokemusta ja itsellä ei riittäisi ikinä motivaatio niihin. En vaan yksinkertaisesti henk koht niitä jaksais, mutta oon kyllä nähny niiden tehoavan ja juurikin varmasti lisää monilla intoa kun paino putoaa 😊.
      Heh järki tosiaan lähtee ja nälkä tuo kiukunkin esiin 😂😂😂.

      Poista
  4. Taas mielettömän hyvä postaus. Ei mitään lisättävää!

    VastaaPoista
  5. Olen vähän vanhempi ja laihdutuksen saralla kokeneempi valitettavasti negatiivisessa mielessä. Luulen tietäväni, mistä tämä sun kirjoitus sai alkunsa ja vähän ihmettelin itsekin samaa asiaa. Jatkuvalla dieettaamisella ja jojoilulla saa sitä perusaineenvauhduntaa koko ajan vain huonommaksi. Karppauksesta liittyy usein hiilarittomuus mutta se korvataan rasvalla ja ne puhuu rasvapolttoisesta aineenvaihdunnasta silloin. Jos jättää sen rasvankin pois, se on puhdas kitukuuri joka pidemmällä tähtäimellä sekoittaa kroppaan ajan entisestään. Pussikeitot pi kropan ennätysvauhtia säästöliekille joka ei ihan muutamassa vuodessa palaudutaan normaaliksi. Itse olen tosiaan olen nutraamalla laihduttanut varmaan 40-50 kiloa ja sen jälkeen vaikka millä dieetillä. Lopputulos on, että olen painavampi kuin koskaan ja kilot on todella todella vaikea saada pois. Mutta tiedän, että siinä laihdutuksen flow:ssa ei tämmöisiä halua kuulla.

    Siitä olen onnellinen, että liikunta on pysynyt mukana kohta 20 vuotta, 3 raskautta ja kohta 8 vuotta "ruuhkavuosia". On se kuitenkin henkireikä, missä muodossa tahansa (ja on kyllä muodot vaihtuneet vuosien varrella). Hyvä postaus sulla ja tosiaan paljon ajattelemisen aihetta!0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei se lähde ajatteluun mikään salaisuus oo eli tosta sannan pudotusblogin kommenttiboxista lähti ajatus liikkeelle. Korostan kuitenkin että Sannan kanssa meillä on oikein asialliset välit 😊. Molemmat tukee toisiaan eri tyylistä huolimatta.
      Toinen syy oli sitten eräs henkilö jolle en tätä lausetta enempää enää suo ajatuksiani enkä tilaa elämässäni 😁.

      Mullakin on jo aika paljon huonoja kokemuksia ja pelottaa aidosti mihin normaali kehonkuva ja normaali liikunta ruokineen on hävinnyt. Jos ei ole kilpailutavoitteita ei musta tarvi edes yrittää elää niinkuin kilpailja. Koskien mitä tahansa lajia. Liikunta on hyväksi mutta se voi olla metsälenkki päivittäin koiran kanssa 👍

      Poista
  6. Anteeksi hei noista kirjiotusvirheistä (kirjotan ipadillä...). Sulla vielä toimii aineenvaihdunta, eli olet sikäli hyvässä tilanteessa😊 Mä sekoilin noiden dieettien kanssa melkeen sen parikymmentä vuotta (josta olin kyllä normaalipainoinenkin pitkään), mutta niin se kai on että jokaisen täytyy itse kokea ne asiat. Ihan vasta tyyliin parina viime vuotena on ruvettu puhumaan kunnolla dieettaamisen yhteydestä hormonitoimintaan, esim. Fitness-dieettien vaikutusta kilpirauhasen vajaatoiminnan puhkeamiseen jne. Kaikki liikunta silti on hyväksi, suomalaiset liikkuvat liian vähän edelleen perus arkiliikuntaakaan. Lasten kohdalla jo näkee sen, että liikutaan kun raahataan harrastuksiin, arkiliikuntaa aivan liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei haittaa, hyvin sain selvää :). Se on ihan totta, että vasta viime aikoina on tosiaan puhuttu noista mainitsemistasi jutuista varmaan myös sen takia että suosio räjähti niin isoksi. Itse toivon että jengi tajuis oikeasti ajatella juuri sitä mihin itse tähtää ja mihin itse pystyy ja siitä rakentaisi niin sanotusti legopalikat kasaan. Eikä niin että dublot on kädessä, rakenna linna. tiäkkö... Mä olen kyllä onnekas että kilppari pelaa ja muutenkin kaikki tolla puolen kunnossa. Nyt vaan pitää se säilyttää näin :)

      Poista

Kiitos kommentista.