lauantai 29. huhtikuuta 2017

Mittoja

En ookkaa hetkeen mittoja päivitellyt ja nyt ois uudet otettuna 😁.

Nyt tulis sitten. Muutos edelliseen on suluissa. Alkumitat otettu syyskuussa ja edelliset helmikuussa.

Rinnan alta: 89cm (-1cm) yht -5cm
Hauis o: 35cm v:35cm (+2cm, +1.5cm) yht -1cm ja -0.5cm
Vyötärö : 89cm (-6.5cm) yht -10cm
Mahan levein kohta: 113cm (-6cm) yht -21cm
Lantio: 123cm (-5cm) yht -10cm
Reisi o: 75cm v: 75cm ( +1cm, +-0) yht -3cm ja -3cm

Tuytyväinen olen 👌🏋🤸. On kiva että tasaisezti tässäkin asiassa edetään. Yhden muutoskuvan haluan vielä jakaa teidän kanssa. Nimittäin vuoden työn tuloksen. Viime vuoden huhtikuusta tähän päivään 😲. Onhan tossa jonninverran matkalle sulanut.





perjantai 28. huhtikuuta 2017

Noniiiin sujahtihan se

Paino nimittäin ja alemmas 👌. Välillä pitkäjänteisyys kannattaa näinkin hätähousulla 😂. Piti vaan vähän sitä luottoa kaivella ja hyvä että kaivelin. Hanna oot pro ja oon kiitollinen sun tuesta ja neuvoista! Ollaan nyt kuukausi menty ja mä oon oppinut itsestäni ja ravinnon tärkeydestä kovaa treenatessa ihan mielettömän paljon. Oon ehkä myös oppinut ja totuttanut kehoani pikkuhiljaa tosiaan oikeasti ottamaan hieman suurempaa treenikuormitusta vastaan ja niinkuin toinen mun ihanista tukijoista ja valmentajista eli Laura sanoikin niin eka pitää oppia treenaa ennenkun voi treenata 💪. Väitän olevani tällä hetkellä aika onnekas että oon saanut kaksi noin upeeta ja välittävää tukijaa mun matkalle. Paino oli siis sujahtanut pitkälle alle sataan ollen 99.2kg.



Mä mietin että pitäiskö hommaa kesällä heinäkuussa korttia salille vai heppailemaan.. oon vähän kahden vaiheilla. Salilla vois toisaalta tehdä hyvin tukiliikkeitä crossfittiä varten. Mun yläselkä ja lapatuki on meinaan luvattoman huonossa kunnossa ja oishan se halvempaa mutta en oo piiitkään aikaan ollu taas hepan selässä ja vähän veri vetäis sinnekin. Siinä ratsastaessa se keskivartalo taas kehittyis ja varsinkin syvät lihakset. Tosin painoa on tuohon vielä sen verran etten oikein tiedä sen puolesta jääkö heppailut väliin. Joudun jokatapauksessa heinäkuuhun venaamaan sillä aika ei riitä millään kaikkeen ennenkuin mies vähän lomailee ja pystyy pikkusen enemmän poitsun kanssa temmeltää. Mikäli mulla ei ois vastuuta toisesta ihmisestä ois helpompaa käydä vähän sielläsuntäällä mut pojan kanssa vietetty aika on tärkeempää 💖👍. Se kasvaaki viel niin nopeeta 🤤🙈. On myös ihan höpsö, niinku äiteensä.

On aika siistiä kun oma proggis puksuttaa eteenpäin hyvää vauhtia ja yleisfiilis on oikein positiivinen. Ois kiva jakaa tätä omaa fiilinkiä vaan kaikille ja kaikki samassa veneessä olevat kuulkaa, me niiiiiin onnistutaan tässä kun vaan päätetään. Jokainen omalla tyylillään, kaikki yhtä mahtavina! Uskon että mun asettama 95kilon painotavoite täyttyy helposti aikarajaan eli elokuun loppuun mennessä. Mutta nöyränä meen koko ajan eteenpäin.  Turha lähteä riehumaan kun vielä on kuitenkin oikeasti niin paljon töitä edessä ja vaikka tää ei ole aikaan eikä kiloihin sidottu projekti niin tottakai mä iloitsen jokaisesta menetetystä grammasta minkä oon saanut pois.

Tsemppiä naiset <3 Ja ihanaa vappua.





torstai 27. huhtikuuta 2017

Miten vaa'aton viikko on sujunut

Aikalailla tasan viikko sitten tuli käsky jättää vaaka kaapin pohjalle ja niin tehtiin. Ihan ekana aamuna oli kyllä ihan superoutoa koska mun aamurutiineihin on jo niin kauan kuulunut että vessaan eka ja sitten ihmettelemään vaakanumeroita. Päätin kuitenkin totella ja olla hyppäämättä. Heti herättyäni oon nyt tehny niin että käyn vessassa haen kahvia samantien ja ison lasin vettä jotka yleensä saan rauhassa nautiskella kun mies on auttanut ja hoidellut poitsun kanssa aamurutiineja mikäli poitsu on herännyt aikasemmin. Juotuani oon aina ajatellut että no ei se kuitenkaan enää näyttäisi totuutta joten turha edes haaveilla. Eli aika hyvin on mennyt. Outoa mutta uusien rutiinien opetteleminen vaatii aikaa kuin myös vanhojen rutiinien purku.

Huomenna tosin hyppäsen sille ja katson mitä on tapahtunut. Vai onko mitään. Olo on superhyvä, vähän hassua joka viikko päivitellä samoja juttuja mutta kun se nyt on vaan totuus. Mun olo on hyvä. Treeni luistaa ja maistuu mielettömän hyvin. Lauran kanssa treenailtiin parikin kertaa tällä viikolla ja tänään on mun lepopäivä enkä aio tehdä mitään. Ehkä käyn rauhallisella rataslenkillä pojan kanssa ja puistossa vähän leikkimässä mutta siis mitään sen kummempaa aktiivista elämää en vietä. Tiistaina huomasin että kahden aika kovan treenin jälkeen mun keholla oli hieman vaikeuksia rauhoittua yöunille ja yö oli tosi levoton. Tehtiin silloin eka Lauran kanssa kyykkyjä kaikilla eri mahdollisilla tavoilla ja sitten meillä oli wodilla rinnallevetoa ja ylöstyöntöä plus sellanen loppujumppa että kuolo meinas korjata. Maksimisyke näytti treenin loputtua 194 että siitä voitte päätellä millä intensiteetillä vedettiin. Joutu vähän jo kiljumaan lopussa kun painot paino niin helvatun paljon... Voitte googlettaa dt crossfit jos haluatte tietää mistä oli kyse...Me tosin tehtiin se hintsusti erilailla mutta pointti tulee varmasti selväksi. Viime yön kuitenkin nukuin jo todella hyvin, heräämättä kertaakaan.

Mä mietin tossa hetki sitten tätä nyt neljää kuukautta mitä aloin kunnolla toteuttaa tätä painonpudotusta. Tokihan mä olin jo synnytyksestä lähtien vähän muka yrittänyt mutten oikein sitoutunut koko hommaan ja paino heilahteli ylösalas vähän riippuen siitä miten usein olin 'repsahtanut'. Päätin jo tammikuun koittaessa, etten aio hätäillä ja teen sen minkä voin ilman jäätävää karsimista ja kärsimistä. Nyt neljä kuukautta tätä nyrkkisääntöä noudattaneena ja varsinkin Hannan tultua kuvioihin mä voin sanoa että jokin tasapaino on aidosti löytynyt. Oon ennenkin jaksanut mainostaa että kyllä minä voin olla jollain vhh ruokiksilla eikä tunnu missään. Kyllä muuten tuntuu. En ikinä voisi enää elää niin että joku peruna on suunnilleen perisynti lounaalla... Noh voi olla että osuu omaan nilkkaan joskus mutta ainakin, jos oon tälläkin kertaa väärässä niin mut on sentään hyvin syötetty.

Ensi viikon lauantaina aattelin vähän inbodya kokeilla. Oon viimeksi käyny joskus viime syksynä joten ainakin kiloissa pitäis olla jonninverran muutosta, mutta toki mua kiinnostaa onko nyt sitten kuntosali se ainoa paikka säilyttää lihasmassa laihduttaessa. Tätähän usein jauhetaan, että missään muualla ei lihaksia tehdä ja mä haluaisin uskoa että tuo on pötypuhetta. Mutta eipä mua enää se hauiksen erottuvuus kiinnosta joten tääkin on aika se ja sama. Kuhan pääsis terveeseen hyvinvoivaan kehoon, toki kuten sanoin utelias silti olen.



Siinä vähän vielä motivointi kuvaa lauantailta. Kiitos crossfitin mä alan olee vähön solakampi muija ja paljon paremmassa kunnossa 💪


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Heikkoudet ja vahvuudet

Aika tehdä vähän erilaista listaa itsestä. Otin tän ihan julkiseksi haasteeksi itselleni kun sain Heidiltä (kiitos sulle kaikesta vertaistuesta <3) eräänlaisen idean listata mun omia tavoitteita sekä tän hetkisiä heikkouksia ja vahvuuksia. Aattelin itse että laajennan tän jutun urheilun ulkopuolellekin mutta kyllä mä aattelin myös urheilija minän puolet pohtia avoimeksi. Se ehkä tulee auttamaan mua tulevaisuudessa.

Heikkoudet:

Koska haluan nää saada pois alta ja päättää kuitenkin positiiviseen moodiin listaan ensin heikkoudet ja avaan vähän ajatuksia niiden takana.
- Kärsimättömyys: oon sekä laihduttajana että urheilijana oikeasti aika kärsimätön ja mun ärsytyksen sietokyky on ehkä banaanikärpäsen luokkaa. Haluan tuloksia heti. Usein kyllästyn nopeasti jos mitään ei tapahdu ja ikäänkuin unohdan koko homman ja keksin jotain uutta. Tää on isoin alue mitä mun pitää työstää. Oon sitä jonkinverran saanut jo parannettua enkä oo ihan helisemässä (tai no oon mutta en niin paljon) niin nopeasti kuin ennen. Tää on pikemmin laihdutusurakkaa ajatellen kuin mitään muuta.
- Kestävyys: mun perus ja kestävyyskunto on nolla. Siis ehkä jopa alempana kuin nolla. Tai siltä se ainakin tuntuu. Tää on työn alla Lauran kanssa. Uskoisin että kyseisen böönan avulla saan tähän muutosta. Ajattelin myös aloittaa kesänkorvilla ihan peruskuntolenkit aamuisin ulkona mahdollisuuksien mukaan. Tosin vihaan lenkkeilyä että ehkä tähän tuun keksimään jotain tilalle.
- Miellyttämisenhalu: ajattelen välillä ihan liikaa muiden mielipiteitä enkä ehkä osaa jopa pitää omaa päätäni tarpeeksi. Tässä törmätään helposti ongelmaan mikäli matkassa on mukana ihmisiä jotka mielummin dominoivat ja haluavat vaan olla oikeassa kuin että annettais myös muille tilaa... oon näihin törmännyt jo liikaa ja koitan kovasti vähän kovettaa itseäni nykyään vähän vähemmän muiden mielipiteille arvoa antavaksi. Onneksi tän tyyppiset ihmiset usein sitten jää matkasta myös pois.

Vahvuudet:

- Palo: mun on todella vaikee selittää tätä, mutta crossfit on oikeasti sytyttäny jotain mun sisällä. En oo varmaan mistään näin rankasta urheilulajista koskaan nauttinut näin paljon. Se on jo vähän masokismin rajaa hipovaa, mutta se tunne kun makaan boxin lattialla kaikkeni antaneena jonkun rankan setin jälkeen on jotain niin siistiä. Sama koskee myös tätä uutta Hanna ruokaohjelmaa. Koen siitä niin paljon hyötyä. Lyön vaikka sitten painon kanssa päätä vähän seinään, että voin fyysisesti aivan törkeen hyvin. Tuli mun sisällä on syttynyt ihan uuteen liekkiin näiden suhteen. Mikä ihaninta myös huomata noi kaksi asiaa tukee toisiaan. Tää palo on se mikä ulottuu kyllä myös muihin asioihin elämässä mutta nyt puhuin vain näiden suhteen.
- Uskallus: Pelkään monia asioita, ja välillä tosiaan mietin liikaa mitä muut ajattelee, mutten siltikään ole koskaan sen antanut estää mua joko onnistumasta tai munaamasta täydellisesti. On monia asioita mitkä on hävettänyt näin jälkeenpäin mutta siltikään en kadu pätkääkään. En enää pelkää kyseenalaistaa tai ksysyä niitä vaikeitakaan kysymyksiä jos joku epäilyttää. En myöskään koskaan enää anna itseni ajautua jonkun kuplan sisään, mistä ei nää muiden kantoja asioihin tai rentous elämää kohtaan katoaa.
- Positiivisuus: oon loppujen lopuksi aika lepposa kaiffari kunhan oon hyvin syötetty ja nukutettu ;). Oon mielestäni positiivinen ja ajattelen usein vaikeissakin tilanteissa että kyllä tämä tästä. Niin laihdutuksen kuin kaiken muunkin suhteen.
- Asenne: en pelkää kovaa työtä, enkä ajattele olevani paras. Ajattelen kuitenkin että oikealla asenteella pystyn ylittämään itseni tavoin joista jotkut voi jopa yllättyä.  Oon valmis tekemään persuduunia vaikka tappiin asti mikäli se tarkoittaa että opin jonkin uuden vähän vaikeamman asian. Enkä pelkää työstää mun heikkouksia, en katso muita enää kadehtien että mäkin haluaisin pystyä vaan minä sitten yritän niin kauan että pystyn. Oikeella asenteella pääsee jo pitkälle.

Ootteko te koskaan miettineet omia heikkouksianne ja myös noita hyviä puolia? Haastankin kaikki vähän listaamaan itselleen. Askel kerralla mä aion vahvistaa myös nuo heikkoudet vahvuuksiksi 💪

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

taste tasting

*yhteistyössä Delightfinland*

Testauksessa hieman välipalapatukkaa. Kouluarvosanoin mennään ja toivottavasti tekin pääsette edes hieman kokemaan mitä mun makunystyrät sanoi näistä uusista patukoista joissa ei lisäaineilla pelailla. Tein pieniä paloja ja makustelin niitä.



Makuina oli ginger lemon, cocoa peanut sekä peanuts raisins & sea salt. Myös prodepatukka choco brownies pääs testiin.


Makuraadin ykkösvalinta oli cocoa peanuts. Maistu hintsusti pähkinäsuklaalle, ei huonoa sanottavaa 👍 8/10.


Ginger lemon oli hyvänä kakkosena. En kyllä inkivääriä maistanut mutta sitruuna rulettaa mun makunystyröille aina. 7/10.




Chocobrownies ei kyllä valitettavasti ollu mun makuun. Turhan jauhonen. Ei toiminu. 5/10

Viimeisenä oli seasalt maku ja tääkään ei oikeen toiminu. Päällimäisenä maistu rusina ja jäi vähän hampuihin kiinni. Ei huono mutta ei hyväkään. 6/10.

Patukoissa sytytti maodottomuus sekä lisäaineettomuus. Kaks ekaa kelpas mun makunystyröille tosi hyvin ja maistuivat. Käykääs tsekkaa lisää instasta @delightfinland!! Varmasti löytyy patukka omaan makuun.
Facebookista : feeldelightfinland
Sekä jälleenmyyjiltä : http://www.alfandelight.com/fi/myyntipisteet/

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Hyvän olon perässä

Vaaka piiloon oli aika suora käsky Hannalta eilen💖. Onneksi. Tuntuu että vihdoin joku ottanut ohjat mun järjenkäytölle joka tuntuu aina välillä katoavan 😂👌. No okei mä ihan vähän tällasta käskyä odottelinkin. Käyn ihan liian usein ja stressaan, ja saan kaikennäköisiä ajatuksia päähäni jotka ei todellakaan ole toteuttamiskelposia! Lähinnä hulluuksissani jo ajattelin et jos vaan en söis ihan noin paljon, mutta se olis ollut typerintä mitä voisin tehdä. Plus mä aikalailla luotan Hannan ammattitaitoon ihan todella paljon 👍. Hän selittää mulle miksi niin tehdään ja vaikuttaa aidosti niin ymmärtäväiseltä ja kiinnostuneelta mun voinnista etten kyl tiedä miten päin olla. Tosi onni että löysin hänet. Ehkä silläkin on vaikutusta että oon itse vähän järkevämpi ja jaksan pohtia näitä juttuja myös itse joka kantilta, enkä ihan pelkilteen painon kannalta.



Ruokajakaumaa muutettiin, mutta hyvin vähän. Vähän lisää hiilaria. Ihan pikkusen rasvaa pois. Nyt mun pitää vaan luottaa prosessiin ja antaa hyvän fiiliksen viedä mut kokonaan mukaansa. Täytyy taas muistaa niitä alkuperäisiä syitä miksi mä näin nyt teen. En hetken huuman vaan pitemmän ajan pysyvän hallinnan kannalta. Sanoinkin eilen että tää miten nyt syön on aidosti sellanen helppo mitä vois jatkaa vaikka tappiin saakka. Ainoo kun oppis silmämääräisesti kattomaan ruokansa, mutta toisaalta juteltiinkin yhden ystävän kanssa että eipä toi ruuan punnitseminen ole mulle mikään hankala juttu. Aika luonnollinen jopa nykyään... En tällasta monen kymmenen kilon jojottelua jaksa enää tän jälkeen tehdä, vaan nyt opetellaan oikeasti ne elintavat ja rutiinit mitkä kantaa loppuun.

Tänään crossfitissä on kyykkyä. Etu sekä taka. Aloitettiin viime viikolla sellanen kyykkyprogressio juttu ja tänään jatkuu.. Viime viikolla tein tekniikkatangolla koska takakyykky  sakkaa ja tänään sain saman kohtelun tangon alla. Mulla ei nyt vaan jostain syystä sujunut yhtään. Nöyryyttä ja harjoitusta lisää.



Ilta menee rentoillessa. Kyllä tämä tästä kun antaa sen hyvänolon vaan napata mukaansa 🤗

torstai 20. huhtikuuta 2017

Paino junnaa ja mä en tiedä miten suhtautua

Olo on ihan tosi ristiriitainen. Kuten otsikossakin sanotaan, mun paino joko nyt junnaa tai sahaa kilon väliä ja en osaa yhtään suhtautua tähän sen ehkä vaatimalla tavalla. Tänä aamuna vaaka näytti 100.5kg ja meinasin vetää hepulit. Aidot ja oikeet hepulit... Syön hyvin, en 'lipsuile' ollenkaan koska ei edes tee mieli lipsuilla, okei joskus oon jättäny illan hedelmän väliin koska oon rehellisesti unohtanut mutta noin niinkun muuten kaikki menee kaavan mukaan ja olo on hyvä. Silti määritän edelleen mun olotilan ton vaa'an mukaan. Ärsyttää kun se pilaa päivän jo heti aamusta ja pitäs vähän taas rauhottua sen suhteen.

Olotila muutoksia on sen verran että mulla on sillon tällön kylmä. En tiedä ihan tarkkaan mistä tuo johtuu ja onko normia, mutta pitänee muistaa Hannalle asiasta mainita. Energiaa löytyy ja pystyn vetää oikeasti aika kovia treenejä mulle peräkkäin läpi. Toissapäivänä tais kaks aika kovaa treeniä kyllä sen verran vaikuttaa että yöstä tuli aika levoton. Hermosto kävi vissiin vähän ylikierroksilla koska heräilin läpi yön. Mä en jotenkin vaan saa tuota vaakalukua päästäni ja kun mun mielestä mun pitäs olla jo vähintään alle satasessa pysyvästi niin ärsyttää senkin edestä. Ristiriitaa tilanteeseen luo myös se etten haluaisi ainakaan vielä alkaa vähentää noita ruokia vaan haluisin että mun keho toimis oikein myös näillä. Mutta mitä jos se ei vaan toimi? Mitä jos kaiken jälkeen on vaan todettava ettei mun kroppaa vaan luovu rasvasta näinkin isoilla kalorimäärillä. En haluis uskoo tähän.

Sata kiloa on kuitenkin oikeesti tosi paljon. Vaikka miten päin sitä kääntää niin en mä haluis tän painonen olla. Oon nyt tammikuusta asti koittanut olla nätisiti ja oon iloinen että -7kiloa on jäänyt matkalle ja jopa niin että aika rennosti oon mennyt, mutta silti mielessä on että vaikka pitkällä tähtäimellä mennäänkin niin 7kg vajaaseen 4kuukauteen on minun kokoisesta aika vähän. Toisaalta ajattelen että nää on nyt sitten pysyviä kiloja pois koska oon tehnyt tän kerrankin ilman minkäännäköistä ruokaryhmien karsimista. Tottakai minä silti haaveilen edelleen kilon pompsauksista alaspäin. Toisaalta haaveilen myös ykssarvisesta tohon takapihalle ja molemmat tuntuu yhtä realistisilta tässä vaiheessa.

Ettei tää nyt menis ihan valitusvirreksi niin yleisolo mulla on kuitenkin törkeen hyvä. Oikeesti mä voin todella hyvin ihan niin henkisesti kuin tuntuu että fyysisestikin. Aikaa mä haluisin enemmän treenailla, koska mulla muhii suunnitelma ensi kevään varalle josta paljastan ehkä enemmän kunhan oon jutellut yhden asiassa viisaamman tyttösen kanssa ;). Mikäli tää tulee toteutumaan on mulla aika hauska treenivuosi tavoitteiden kanssa edessä.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

On niitä hyviä ja huonoja treenejä

Hyvää uutta viikkoa. Toivottavasti on ollut rento meno pääsiäisenä ja keho ja mieli saanut muillakin levätä. Meillä oli poika pari päivää hoidossa ja käytiin ihan rauhaksiin miehen kanssa syömässä kahdestaan nepalilaisessa. Ah ihan mun feivörit ruokaa. Oli niin hyvää. Relattiin ja teki niin hyvää. Okei käytiin sulkista pelaamassa myös, kun ei sitäkään ole pitkään aikaan tehty ja oli ihan sikahauskaa. Hassua miten nykyään jollain tavalla on vaan kiva liikkua. Ihan oikeastaan sama mitä tekee kuhan on hauskaa.




Ennen kuitenkin tota sulista kävin vähän jerkkaamassa (ylöstyöntämässä) tankoa boxilla ja jööses mikä veeitutus... En saanu tehtyä mitään oikein ja keskittyminen oli aivan kadoksissa, olin oikeesti ku pikkumangusti adhd kohtauksessa. Harvoin vedän treeneissä mitään itkupotkuraivareita, mut mua otti niin paljon päähän että lähin boxin ovista ulos poraamaan vähäks aikaa ja koitin vaan kasata itteeni. En onnistunu. Koko treeni meni aivan reisille... Noita päiviä sattuu sillon tällön, mutta eipä siinä tilanteessa auta vaikka kuka sanois mitä. Ellen mä saa omaa päätä kasaan, ei sitä muutkaan voi saada. Olin kyllä varmaan sen näkönenkin että ei kannata ees yrittää... Oli ehkä liian kovat odotukset omista kyvyistä ja aika palata jälleen ihan maan tasalle perusasioita oppimaan. Tän hetkinen 2rm (rep max) on siis split jerkissä 40kg ja siihen on nyt hyvä jäädä uutta oppimaan. Josko seuraavalla kerralla ois sitten tuo henkinenkin puoli taas kunnossa.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina sitten oli taas niin ihanaa perus crossfit jumppaa kun olla ja vaan voi. Meillä oli 2x 5min amrap (eli niin monta kierrosta/toistoa kuin 5minuutissa saa) jossa toisessa oli liikkeinä burpee box jump, ja toisena pull up (leuanveto). Toisessa setissä oli liikkeinä air squat ja toisena push up (punnerrus). Tää oli vaan niin kivaa. Piti tehdä ekana 2 sitte 4 sitte 6 jne toistoa molempia liikkeitä ja ennenkun oon vihannu burpeita ja air squatteja niin nykyään salaa vähän digailen niistä. Eli edellisen treenin karvas maku oli kyllä tolla perusjumpalla pois pyyhitty. Sain oikeenkin itseäni tyydyttävät tulokset ja kokonaisuudessaan tein yhteensä kaikkia liikkeitä 158toistoa. Toki oisin voinu ehkä vähän kiristää, mutta halusin saada hyvän olon ja fiiliksen ja tein sen mukaan.

Eilen olikin sitten 2rm rinnallevedossa syväkyykyn kautta. Edellinen mun 2rm on ollut tuossa 27,5kg ja en asettanut mitään odotuksia sen kummemmin itselle, halusin saada teknisesti hyvät toistot kasaan 20minuutissa ja onnistuin omasta mielestäni hyvin. Ja joo, okei paransin sellaset 'pikkuset' 12,5kg mun vanhaa peeärrää ja vetäsin 40kg tulokseksi että kai mä vähän oon tyytyväinen ;). Mut just näin se välillä menee tuolla, on niitä hemmetin hyviä päiviä ja sitten niitä kökköjä joista sitten pääsee yli kun hetken rauhottuu ja palailee perusjuttuihin. Niistä perusasioista se pyramidi koostuu.



Kaikkia varmaan kiinnostelee myös osittain toi mun painon kehitys ja se on edelleen siellä 100kilon tuntumassa, lauantaina se oli 99,7kg ja tänään se oli 100kg tasan eli keikkuu puolen kilon sisässä. Voi olla että pääsiäisen yhden päivän ruoilla oli vaikutus tai sitten ei. En kyl ressaillu oo ihan hirveesti. Mulla noita jumeja on tullut jostain syystä ihan tasasesti ja sama linja jatkuu. Sieltä se sitten kaiketi pomppailee taas alaspäin. Mä päätin niin vakaasti että kikkailut loppuu ja vaakaa en aio tuijottaa vaan oloa, vaikka tottakai painonkin olis suotavaa tulla alas. Mä tiedän kuitenkin miten laihdutetaan nopeesti mutta en ole koskaan oppinut miten syödään normaalisti joten nyt on sen aika :). Laihdutus kun ei mitään rakettitiedettä sinänsä ole... Se painon ylläpito vaan tuntuu olevan...  Kolmisen viikon päästä mulla on inbody mittaus ja ois kiva jos muutosta ois tullut, mutta senkin näkee sitten.



Huh tässä vähän pidempi päivitys... Onko kellään muuten kysymyksiä tai kiinnostaako jokin tietty juttu? Voisin toteutella jotain toivejuttuja jos hyviä tulee eteen :).

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Suorituskyky ennen painoa

Ja ulkonäköä, mutten viiti tehdä liian pitkää otsikkoa 😂. Oon huomannut yhden aika radikaalin muutoksen itsessäni lähikuukausina ja varsinkin lähiviikkoina. Mun itsetunto on alkanut nousemaan parantuneen fyysisen kunnon myötä. Mitä enemmän saan voimaa lisää, teknistä osaamista lisää ja kestämistä henkiseltä kantilta lisää, tuntuu että pää ja vointi paranee koko ajan.

Oon tehnyt nyt pari viikkoa jo putkeen pr treenejä eli parantanut treeni treeniltä jotain pientä osa-aluetta ja sekös kuulkaa tuntuu hyvälle. Vaakahan ei ole liikahtanut kiitos hormonitoiminnam mutta arvatkaa mitä, KERRANKIN mua ei stressaa toi kapine. Paino tulee alas kun on tullakseen 💪. Mä otan mielummin nää tulokset tuolla boxin puolella kuin vaihdan niitä vaakatuloksiin ja se on uutta mulle.


Ylläolevan kuvan oisin aikoinaan sensuroinut koska selkäläskit ja maha mutta en enää. Tossa tangossa oli mun sen hetkinen pr tulos tempauksessa (30kg) ja paransin tosta tulosta vielä lisäpainoilla joten musta tää kuva ansaitsee tulla julkiseksi. Piste.

Ihan jos rehellisiä ollaan niin mun persikan pyöreys on ehkä vika asia mun mielessä 🤣🍑. Tai mun mahan koko. Jos mä tällä kropalla tällä tavalla syömällä saan näitä tuloksia edes puoliksi tätä tahtia tahkottua eteenpäin, oon tyytyväinen. Lähinnä mua kiinnostais löytää uudet urheilupökät jotka pysyis treenimenossa mukana 🙈✌.

Eilen tein toisen ennätyksen. Oon varmasti ennenkin kironnut wall balleja sekä blogissa että instassa (hannamv85) mutta eilisen 16minuuttisen aikana sitouduin niihinkin uudella asenteella. Heitin jokaikisen vaaditun heiton vaaditussa ajassa ja jestas et olin jopa vähän ylpee itestäni. En missäön nimessä ole se paras kuntosin mut kehityssuunta on oikea joten olo on ihan pirun hyvä!



Tsemppiä muille ihanille ja muistakaa olla ylpeitä myös niistä pienistä askelista eteenpäin 💖


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Vaarallinen trendi

Oon ennenkin kirjoittanut jotain pientä ns esikuvana olemisesta ja siihen nyt sen enempää juuttuen oon huomannut lähiaikoina lukevani aika kriittisellä silmällä juttuja joissa jaetaan omia ruokavalioita nettiin edes suht tarkasti. Monet bloggarit tekee näin ja tokihan ne kiinnostaa ihan hirveästi varsinkin jos tahkoaa tulosta haluaa monet tietää miten se tapahtuu.

Siinä avaa kaks ovea joita ei ehkä kannattaisi. Ensinnäkin altistaa itsensä turhalle kriitikille, ja varsinkin jos joku osuu herkkään kohtaan saattaa viatonkin palaute satuttaa, myös mulle on aikoinaan näin käynyt,. Se tuntuu pahalle ja asettaa ihan turhia paineita omille harteille. Toisekseen kun kertoo muille ihmisille omia ruokavaliojuttujaan voivat he ottaa niitä käyttöönsä ymmärtämättä miksi niin tehdään ja sitä että ne ovat oikeasti henkilökohtaista kulutusta ajatellen laadittu (ainakin toivon mukaan). Toki on myös palveluita joissa jaetaan samanlaista settiä monille ja niihin en itse lähtisi enää mukaan. Ymmärrän niidenkin pointin mutta siinä saattaa taas se kuuluisa maalaisjärki monelta kadota.

Jotenkin unohtuu että siellä ruudunkin takana on ihan oikeita aitoja ihmisiä lukemassa tätäkin blogia (mä ainakin välillä unohdan, pölö kun olen) ja olen itsekkin jakanut omia kokemuksiani ruokiksista. Henk koht oon yrittänyt aina korostaa että kyseessä on nimenomaan mun tarpeisiin suunniteltu kokonaisuus jota ei voi niineen siirtää muille. Kaikkien kehot toimii erilailla ja se on fakta. En myöskään itse henkilökohtaisesti enää tule koskaan kannustamaan ketään jättää mitään tiettyä ruoka-ainetta esim hiilaria ruokavaliosta pois. Siistiminen on sitten eri asia. En myöskään itse aloita enkä suosittele että muutkaan aloittaa enää yhden yhtäkään 'pika' laihdutuskuuria taikka pikadieettiä. Ne on ehkä mainioin tapa hommata se syömishäiriö ja jumittua ruuan kanssa painimiseen koko loppuiäksi. Nyt suljen pois tästä ihka-aidosti lääkärin apua tarvitsevat joko niin yli-tai alipainoiset että radikaali vaihtoehto on ainoa keino, mutta hekin varmasti itse osaavat hakea muilta tahoilta sitten apua kun ovat valmiita. Enkä myöskään tarkoita kilpalajeja harrastavia, hekin ovat aivan eri kategoriaan kuuluva yhteisö ja se pitäisi myös tajuta. Mikäli olet harrastaja ei sun tarvitse elää kuin huippu-urheilija konsanaan. (Piia Pajunen kirjoitti muuten omaan blogiinsa juurikin tuosta aiheesta ihan järjettömän hyvän kirjoituksen!!).

Itseäni jännittää nykyään aika paljon jos joku nuori lukeekin mun juttuja ja on silleen, no koska Hanna jätti pois ton ja ton, niin mäkin jätän. Oikeasti on mullakin tietynlainen vastuu vaikka en voikaan muiden tekemisiin vaikuttaa. Voin kuitenkin vaikuttaa sisältöön mitä jaan ja nykyään haluun jakaa enemmän terveyteen ja treeni-intoon liittyviä juttuja, vaikka tässä painoa koitetaankin pitkällä tähtäimellä pudottaa, paino sanoilla pitkällä tähtäimellä. Elämänmuutoksen kautta mä uskon saavani liialliset ruokasekoilut kuriin sekä painon vakaantumaan sille kuuluvaan paikkaan. Tottakai mulle vieläkin tulee joinain päivinä fiiliksiä et nyt äkkiä tää paino hemmettiin ja katellaan sitten missä kunnossa jatketaan, mut nyt on mentävä järki päässä ja henkinen hyvinvointi edellä. Hannan kanssa juurikin on tästä kyse. Haluan painon pois, mutta JÄRKEVÄSTI. Nyt kun mun aineenvaihdunta tosiaan toimii, en todellakaan halua sitä mitenkään 'vaarantaa'. Enkä muuten halua myöskään vaarantaa mun nousukiitoisia treenituloksia.

Mä oon nyt erityisesti tykännyt tosta Hannan ruokavaliosta sillä sillä lentää treenissä aidosti hiki, ja huomaan että mun aineenvaihdunta on alkanut toimia uudella tavalla. Vessa on tullut enemmän kuin tutuksi... Mähän olin ennen oikeesti usein ummikko ja jouduin käyttää kuitulisiä yms... Hiki lensi ehkä kovissa treeneissä mut ei juurikaan, nyt uskon ihan aidosti tilanteen parantuneen. Myöskin uni tulee ajallaan ja on syvempää kuin ennen. En tiedä voiko kaikkea laittaa lisätyn hiilarin ja lisätyn ruuan piikkiin mut uskoisin näin. Kilppariarvot mitkä otettiin hetki sitten oli kaikki tosi hyvillä kantimilla. Eli mitään ongelmia ei ole. Jopa kolestrolit olivat hyvät.

Tänään lepopäivä ja huomenna taas uus viikko 💪. Terveellistä, maukasta ja etenkin hauskaa sunnuntai päivää kaikille 😊

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Vapaus maistuu hyvälle

Heippatirallaa, paaaljon on taas mahtunut muutamaan päivään ja kiirettä on pitänyt. Aloitettiin Lauran kanssa treenaaminen nyt sitten tosissaan (muttei vakavasti) ja voi vitsi mitkä ekat treenit meillä oli. Tehtiin ihan takakyykkyä tekniikalla ja mä olen sanalla sanoen PASKA siinä. En enää niin huono kuin ennen mut jeesus et on kivinen tie vielä edessä. Paljon vaatii keskivartaloharjoitusta lisää sekä pakara-aktivaatiota että edes viitsii lähteä isompia painoja kokeilemaan. Nyt Laura korjas pari aika isoa mutkaa pois matkasta ja esim mun katse oli missä sattui ja sen kun korjasi oikeaan kulmaan alkoi sujua jo huomattavasti paremmin. Sain yhden aika hyvännäköisen ja varsinkin tuntuisen 30kilon takakyykyn tehtyä ja siihen laitettiin stoppi. Itseasiassa mun koko vuoden tavoite oli 1x 30kg kyykyssä koska tiesin kuin huono oon siinä joten ainakin yksi tavoite tälle vuodelle saatettu loppuun.
Tehtiin myös mavea mikä on mun suuri rakkaus. Siinä korjattiin liike mahdollisimman suoraviivaiseks ja tehtiin sellanen raskas mut silti hyvin kasassa pysyvä ykkönen olikohan 95kilolla jos en väärin muista. Lähinnä siis tsekkailtiin parin ison liikkeen tekniikat ja mitä niistä nousee ja mistä lähdetään.

Mua harmitti ainoostaan se että ihan alkuun kyykkyä tehdessä mua huippas joka ikinen kerta kun tulin ylös, kunnes huomasin etten hengitä. Siis pidätin koko toiston ajan henkeä.. että näin.. Ton kun tajus niin alko vähän helpottaa. Harvemmin enään seuraan sykemittarilla kaloreita mut se että meillä kulu ton tunnin aikana yli 600kcal oli mulle aika yllätys.



Kävin illalla myös sitten salilla tekemässä treenin mut ei ois varmaan pitäny. Tuli taas se sama ahdistus ja varsinkin kun illalla siellä on niin paljon porukkaa niin musta tuntuu että oon vaan kaikkien tiellä, kun en veivaa kauheen tosissaan. Noh onneks voin nykyään myös mennä tekemään boxille mun treenit enkä ehkä tarvii mihinkään tuota kuntosalin puolta niin eipä tarvii näitäkään tän enempää stressata. Km on kyllä hyvä sali, mikäli ihan kuntosalia etsii ja Samuli ja Nina on supermukavia. Tein oikeesti vaan puolet mun aktviointi jutuista ja 10minuutin hiitin ja lähin pois. Huomenna teen sit tuplat. Meen tekemään oman aktivoinnin ja wodin.

Eilen mulla oli hieroja. Käyn Petteri Haukalla physioproteamilla ja voin kyl lämpimästi suositella. Todella huolellinen hieroja joka ainakin mulla on saanu monia pikkukremppoja kuntoon. Aukastiin vähän jalkoja ja takareidet oli oikeesti niin kosketusarat että ei se hierojakaan mikään ihmemies ole joten myös kehonhuoltoa lisää.



Hannan kanssa myös päiviteltiin tänään kuulumiset ja vähän rukattiin ruokista uuteen kuntoon. Mitään hirveen radikaalia ei tullut ja sain itsekin vaikuttaa muutoksiin joten pisteet siitä 👍. Hanna myös oikeasti aidosti vaikutti kiinnostuneelta miten on mennyt ja miltä kropassa tuntuu ja onneks pystyin kertoo et tooooodella hyvin. Hikoilen treenissä, juoksen vähän vessassa ja nukun paremmin kun vuosiin ni eihän tässä kauheesti valittamista ole 😂💪.

Kohta lähen reenailee mut tälleen pikkupäivitys tässä. Loppuun vielä kuvat mun uudesta kevättakista ja hei koko on 42!!! Aika siistiä.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Miksi crossfit?

Halusin vähän kertoa miksi juuri minä silloin juuri hetki sitten synnyttäneenä TODELLA huonokuntoisena ja ylipainoisena halusin edes kokeilla niinkin jyrkän maineen saanutta crosfittiä. Ja maineella tarkoitan kuulopuheita ja varotteluita kuinka kandee olla huippukonnossa jo ennen kuin aloittaa. Olin myös kuullut että se on sellasta riehumista tangon ja painojen kanssa jossa ei tekniikalla koskaan ole väliä eikä loukkaantumisilta voi välttyä. Tai sitten toinen oli et no sehän on vaan sitä kiertojumppaa... Kumpikin näistä pitää ja ei todellakaan pidä paikkaansa.

Viime vuoden muistaakseni kesäkuussa löysin netflixistä dokkarin fittest on earth. Aloin kattomaan ja ihmettelin että mikä hemmetti tää on kun äijät ja mimmit on ihan jäätävän hyvässä kondiksessa ja höpisee jostain openeista ja regionalsseista. Sitten tajusin et jaaa tää kertoo crossfitistä. Tykkään kaikista urheiludokkareista ja muutenkin seuraan aika laaja-alaisesti penkkiurheilijana urheilua joten jäin kattomaan, pienistä ennakkoluuloista huolimatta. Huomasin yhtäkkiä tuijottavani ruutua todella intensiivisesti ja jotain kirjaimellisesti sytty sisällä. Tajusin et toi, toi on se laji mitä minä haluan kokeilla. Tyypit nosti raskaita painoja ja juoksi kilometrejä tehden samalla jonku miljoona kyykkyä ja punnerrusta ynnä muuta. Nää kävi vähän uimassa ja kanto hiekkasäkkejä ympäriinsä. Jotenkin mä tajusin että tossa täytyy olla ihan todella monipuolinen kunnoltaan. Minä silloisena 'vain' kuntosalityyppinä koin aina olevani todella surkea venymään, liikkuvuus oli ihan nolla ja noh aerobinen kunto oli siis alempana kuin pohjamudissa. Mun lämmittely koostui, jos koostui niin crosstrainerista ja parista lämppäsarjasta aina kullekin treenattavalle lihakselle. En myöskään oikein koskaan tykännyt sellasesta nyt hermotetaan olkalihasta tyyppisesta treenauksesta vaan tykkäsin jos oli paljon vaihtelua. Ehkä enemmän actionia oli mulle aina se juttu, ja jos jotain niin tossa dokkarissa sitä näytti olevan.

Otin yhteyttä crossfit Lahden aspaan ja aika hyvällä kädellä ladoin pöytään faktat mun maailman surkeimmasta kunnosta ja siitä että selkä oli todella huonossa kunnossa. Vastaus oli ehkä maailman lohduttavin: kaikki aloittaa jostain ja aina treeneissä on helpotusmahdollisuus joten mukaan vaan kokeilemaan. Plus siellä on myös koulutettu fyssari (Laura) yhtenä valmentajista joten liikkeitä tosiaan saa myös mulle skaalattua. No minähän lähdin kokeilemaan.. Ilmottauduin heinäkuun alotuskurssille eli on rampille ja ekat treenit odotti.

Ekat treenit oli sanalla sanoen KAUHEET. Mä mietin että ei oikeesti apua, en päässy kyykkyyn, vatsalihaksia tehdessä tuntu et kusen housuun (muut synnyttäneet varmaan tietää fiiliksen), ja burpeet oli tuottaa mulle sydänkohtauksen koska ei mun kunto niitä kestäny. Ei me tehtykkään hienoja nostoja ja eikä edes koskettu tankoon, et mitäs tää nyt on. Pikku kapinanhenki kuitenkin oli syttyny ja olin jo päättäny et tää ei jää tähän. Plus olin kurssinki maksanu :D. Sanalla sanoen mun omat odotukset oli vähän turhan korkeella omasta kunnosta ja kun en mitään mistään tienny ni kuvitelmat ei tosiaan vastannut todellisuutta. Kuitenkin joka treenin jälkeen mä päätin että hemmetti minä vielä nämä opin. Kunto myös oikeesti alkoi aika äkkiä nousta kun se edes vähän tottui tollaseen erilaiseen liikutteluun.

Mehän jouduttiin koko alkeiskurssi hinkkaa pelkkää tekniikkaa. Ei me nostettu mitään ykkösiä eikä tehty kovia tankotreenejä. Joka treenin lopussa halusin tosissaan kuitenkin lisää ja jäin alkeiskurssin jälkeen asiakkaaksi. Lajiin oli syttyny himo... Wodit ne vasta ekoilla kerroilla jotain oliki. Mä en edelleen päässy syväkyykkyyn ees omalla painolla ja tankokäsittelykin oli aika hakusessa. Yks asia mistä mä kuitenkin olin niin iloinen oli se että jos joku oli väittäny mulle ettei tekniikkaa muka harjoteltais ni se ei kyllä pitänyt paikkaansa. JOKA tunnilla jossa koskettiin tankoon, käytiin tekniikka läpi valmentajan kanssa. Ja uskokaa pois noi haukansilmäset tyypit tuolla (kiitos teille valkut) löys kyllä ne virheet ja korjaili niitä pois ajan mukaan. Muistaakseni about Lokakuussa sit tapahtu mulle se ehkä maailman hienoin juttu. MINÄ menin syväkyykkyyn ja huomasin et jos jotain niin liikkuvuudesta se ei ole kiinni, mun syväkyykky on nimittäin kirjaimellisesti ass to grass.. Meinasin muistaakseni alkaa tyyliin itkemään ilosta.

Marras-joulukuussa olin jo lähes kokonaan siirtyny boxille ja salitreenaus ei napannu enää sitäkään vähää, kävin ehkä kerran viikossa. Se oli musta vaan tylsää. Ei mitään muuta vikaa mut tylsää. Plus mua ahdisti niin kuin oonkin jo kertonut se miten sali aina vaan mulla liittyi laihdutukseen ja ulkonäköön. Jotenkin koin vaan sen vähän huonoksi ympäristöksi itselleni juuri noina hetkinä. Lähes kaikki kyseli miten dieetti menee jne... Ja ihan luonnollista, kyllä mä siitä itsekkin puhuin. Sama kun raskausaikana en voinutkaan treenata ja lähes aina oltiin sanomassa et no eipä oo suakaan näkynyt. Semmonen jännä fiilis..Noh ihan sama takas crossfittin.

Tammikuussa päätin et haluun viel vähän enemmän irti. Mun kunto oli jo aidosti parempi ja koskaan ei oikein tullu sellasta äh, en jaksais mennä treeneihin fiilistä. Päätin myös että haluun tulla teknisesti paremmaksi ja kuvaan astui idea Lauran valmennuksesta. Kun Laura vielä just tyyliin sillä viikolla laittoi tarjouksen omasta valmennusohjelmasta esille olin ihan sika fiiliksissä koska mä pääsin sillä jo alkuun ja sain aktivoitua mun takaketjua parempia kyykkyjä varten, kuten oon kertonut mun tän hetkinen aika siisti etukyykky on 45kg, ja voin sanoa että tää ei ole mulle ihan itsestäänselvyys.. Helmikuun aikana päätettiin että aletaan myös kolmisen kertaa kuussa treenaamaan keväällä ihan silleen yksityisopetustyyppisesti. Huomenna on muuten eka kerta, jei.

Loukkaantumisia en oo itse kokenut, mutta polven kipeytymistä välillä kyllä. Kuitenkin uskon että ennemin polvi kipeytyy ylipainosta ja ei se kipu enää ole edes kauheen pahaa. Välillä jos on juostu tai tehty air squatteja joku miljoona ;). Crossfit on sellanen laji jonka aidosti voi alottaa kuka tahansa. Siellä ei tarvi olla maratoonari voimannostaja kunnossa (toki se helpottaa) mutta treenit on just niin vaikeita kuin sun kunto antaa periksi. Kovakuntoset tahkoo omien kriteerien mukaan ja esim minä ihan eri skaalauksilla (helpotuksilla). Joku kaunis päivä mä ehkä myös opin tekemään treenit ilman helpotuksia. Se on musta kunnianhimoinen tavoite mutta siihen pyritään ;).

Toivottavasti tää teksti ihan maallikko harrastelijan näkökulmasta avas ees jotain lajista muille maallikoille. Aidosti crossfit on ehkä hauskin laji ratsastuksen kanssa mitä minä olen kokeillut. Pettymyksistä kärsineitä kannustetaan eteenpäin ja jos joku kokee onnistumisen hurrataan sitä yhdessä. Kannattaa ainakin jos mahdollisuus niin käydä kokeilemassa :)

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kateuskortti

Välillä miettii omien aika kärkkäidenkin mielipiteiden kanssa olevansa oikeassa. Kuitenkin näin aikuistuessa ja kasvaessa sitä on tajunnut että vaikka minä näkisin asian olevan näin, ei kaikki koe asioita tai tunteitaan samoin. Laihdutus on ehkä yksi repivimmistä asioista mistä ihmiset voi keskustella ja varsinkin naisten kesken. Kuka vetää vhh, kuka syö pelkkää hiilaria, kuka tekee sitä ja kuka tekee tätä ja aina sen kuvitellaan olevan se paras tapa. Varsinkin itselle. Ite oon henk koht kokeillu oikeestaan kaikkea. Pussikeittoja jaksoin vissiin kaks päivää et jos niitä ei laskettas kun ei mun mielenlujuus niitä kestänyt. Pää sekasin koko laihisviidakosta sitä vetää täydellä tohinalla asioista toiseen hirveesti miettimättä. Vasta ihan lähiaikoina oon miettinyt mihin minä pystyn on tärkeää, ja että vaikka esim pussikeitot ei mulle sopinut oon ihan lähipiirissä nähnyt ihmisiä ketkä niillä on onnistuneet. En kuitenkaan ole heille katkera tai kateellinen heidän onnistumisistaan sillä ei se ole minulta pois, ei ne läskit minuun kerry sitä tahtia mitä heiltä putoaa... Huolissani joo välillä, sillä sen vähän mitä minä ymmärrän, on esim nuo pussikeitot aika raju keino laihduttaa eikä niillä voi iäisesti pysyä. Pysyykö henkinen puoli myös mukana on mulla mielessä sillä takaisinlihoaminen on ehkä helpointa tässä maailmassa, trust me I know!!!

Hiukan välillä mietityttää myös uskaltaako omia mielipiteitä aina sanoa ääneen ja miten asian esittäisi niin ettei vaikuta töykeältä. Se on nimittäin vaikeaa. Jos kritisoi vähän väärin on helppo loukata. Usein myös syytetään sitten kateudesta tai ettei ole tsemppaava vaikka tarkoitus on eri. Toi kateus on varmasti hyvin yleinen mutten oikeasti halua uskoa että kaikki joilla on sanottavaa on sitten vaan kateellisia. En mä esim usko että kukaan on mulle mitenkään kateellinen kun mulla menee hyvin sillä tää on mun elämä. Mä en omalla hyvyydellä tai huonoudella voi muihin vaikuttaa tai ainakaan toivon etten sillä sen kaiken motivaation on löydyttävä sieltä omasta itsestä. Toivon olevani hyvä esikuva niille ketkä haluaa mun olevan, mutta missään nimessä en voi kaikkia miellyttää vaikka välillä haluaisinkin. Tää laihduttelu on kuitenkin vaan laihduttelua ja elämä on jotain muuta, vaikka tää tällä hetkellä isoa roolia näytteleekin.

Mä en jotenkin enää ees 'halua näyttää pystyväni tähän' sillä oikeasti mä pystyn mutten tiedä missä ajassa. Siihen mun hyvänolon painoon pääsyyn menee joko vuosi tai kaksi, kumpi on oikein tai parempi on ihan täysin mielipide kysymys. Juteltiin mun miehen kanssa tänään itseasiassa sellasesta että ei se miten oikein ja hyvin tekee asioita määritä sussa mitään. Jos multa vietäis liikunta elämästä kokonaan pois, voisinko jatkaa eteenpäin. Uskon että voisin. Mä rakastan liikkua tällä hetkellä mutta crossfit tai juoksu tai kuntosali ei mitenkään liity siihen kuka minä olen vaan se on HARRASTUS. Tää musta unohtunut monelta. Mennään pää kolmantena jalkana koska jumppa jumppa jumppa ja se on niin elämäntapaa niin elämäntapaa mutta mitä susta jää kun se otetaan pois. Tai sun on vaikka pakko lopettaa se oma laji ja alkaa pyöräillä. Pystytkö elää. Pohdinnan arvonen juttu 😉 olisitko se kuitenkin sinä. Addiktoituminen ihan mihin tahansa voi olla huono juttu. Kannattaa välillä lähteä koklaa uusia juttuja ja liikkua sieltä omalta alueelta pois. Ties kenet tai mitä sieltä löytää 💖✌

Pakko muuten loppuun laittaa


Tänään oli se päivä 💪