Sivut

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Omien pinttymien pois opettelu

- Aloitan huomenna / ensimmäinen tammikuuta / ensi maanantaina / ensi viikolla
- Söin yhden leivän joten mitä väliä vedänkö loppupäivän läskiksi
- Tekee ihan hirveästi mieli herkkuja, mutta jos mies sanoo että vaan vähän karkkia niin mitä järkeä sortuu ollenkaan. Haluan karkkia, sipsiä ja suklaata. Jos mahdollista niin myös roskaruokaa.
- En päässyt treenaamaan joten onko väliä syönkö oikein.
- Topias valvoi koko yön / nukuin huonosti- olen ansainnut jotain hyvää
- Vitsi kun ois hyvä leffa / sarja koneella -> herkkuja
- Uusi kirja jota voisin lukea -> herkkuja
- Paastoan koko päivän jotta voin sitten illalla herkutella
- 'Tankkaan'
- Oon kipeä, joten saan herkutella. (flunssa, kuume, migreeni, varvaskipu...)
- En pysty kontrolloimaan päivän syömisiä, esim reissussa joten syön just mitä haluan ja paljon.
- Päästään niin harvoin ravintolaan tai ulos joten haluan syödä paljon.
- Loma

Yllä muutamia lauseita mitä olen päässäni pyörittänyt useammin kuin kerran. Olen myös ulkoistanut syitä muihin kuin itseeni. Oon miettinyt mistä ihmeestä oon esimerkiksi saanut päähäni tuon että jos syön jotain ohi kontrolloidun ohjeen, on koko päivä pilalla ja sitten mennään ja kovaa. Tää on välillä yhtä taistelua. Oon myös useasti miettinyt että ihan hemmetin sama oonko lihava, ketä kiinnostaa mä haluan syödä jotain hyvää.. Mutta kun vastaus on että mua itseäni kiinnostaa, niin pikku umpikujassahan tässä ollaan... Noi ylläolevat lauseet myöskin hallitsee mun tekemisiä ruuan kautta. Meidän esim perjantaina pitäs viedä Topsukka hoitoon ja mitä mä mietin on että mun päivällinen venyy ja miten sen järjestäis niin että se ois myös mun mielelle ihan ok juttu ilman sitä että tulee tunne kontrollin menetyksestä ja halusta sitten syödä mitä sattuu.

Suurimman osan noista tilanteista osaan jo välttää. Toi leffa / kirja juttu oli mulle varmaan kaikista pahin ahminnan aiheuttaja pari vuotta sitten. Halusin istua sohvalla uppoutuneena muulta maailmalta ja katsella leffoja ja syödä. Nykyään osaan nauttia elokuvista ja kirjoista myös ilman herkkuja ja se ei aiheuta enää ahdistusta muuten kuin aniharvoin. Paastoaminenkin on jo aikalailla hävinnyt, ja suurin syy on aamupala. Oon niin tottunut syömään aamupalan että se vähän niinkuin estää ton paastoamisen. Kipeenä olo ja väsymys on nykyään pahimmat jotka laukaisee mulla noita himoja. Viime flunssassa pystyin joka päivä puhumaan itseni ahminnan ääreltä pois vetomalla siihen etten kuitenkaan maista mitään joten ihan turha mun on syödä herkkuja. Se oli kyllä yhtä taistelua.Mä en keksi muuta keinoa noiden tilanteiden kääntämiseen muuta kuin ne kohtaamalla. Jotenkin mun on opittava selvitymyään jokaikisestä noista kohdista jotta voin kokonaan laittaa ne taakseni. Se on pitkä prosessi, mutta kuten Vanessalle jo kommenteissa vastasinkin, mä oon omasta mielestäni niin sanotusti parantumisen tiellä, sillä pystyn myöntämään ongelmat ja tiedostan laukaisevia tekijöitä hyvin. Alussa, mutta kuitenkin oikeaan suuntaan menossa.

Hanna Rantala teki mulle nyt tosiaan ruokavalion millä pitäisi edetä crossfitissä etiäpäin vähän niinkun siinä sivussa painoa pudoatten. Eli nyt mennään vähän niinkun toiseen suuntaan ja unohdetaan se ulkonäkö hetkeksi. Ei kokonaan- koska niinkuin kirjoitin niin kyllä mä haluan painon pudottaa, mutta ensin pitää saada kroppa ja mieli toimimaan oikein. Kaloreita tuli RUTKASTI lisää ja mä syön treenipäivinä 8x päivässä vähän päälle 2600kcal, jotta verensokeri pysyisi tasaisena. Pieniä annoksia mutta koko ajan... Hiilareita on paljon, ja näin ollen kroppa tulee keräämään nestettä sekä paino tulee vähän alkuun ainakin nousemaan. Meillä on Hannan kanssa 3kuukauden diili ja sitä jatketaan tarpeen mukaan. Mun lopullinen tavoite on kuitenkin oppia itse koostamaan ruokavalion niin että paino pysyy jossain vaiheessa ilman kikkailua täysin stabiilina. Eli ihan loppujen lopuksi haluan lopettaa dieettaamisen kokonaan ja elää ilman ruokaongelmia. En tiedä kuinka todennäköistä ja mahdollista tuo on mutta se on tavoite. En halua elää jatkuvasti ruokavalioiden alla miettimässä offia ja dieettikausia, koska en todellakaan enää tähtää niihin tavoitteisiin mihin joskus ehkä tähtäsinkin. Suomeksisanottuna haluan että mulla on normaalikokoinen vartalo (mikä tämä nyt kullekin on) joka toimii joka tilanteessa. Haluan olla aidosti tyytyväinen kehossani.

Mä uskon että tällanen ihan uusi tilanne voi aiheuttaa ongelmia alkuun, mutta meillä Hannan kanssa on myös tässä diilissä jokaviikkoinen puhelinaika jossa puretaan viikko ja tunteet näiden suhteen joten henkistä valmennusta aika paljon tiedossa. Eli vaikka etänä mennään niin mä luulen että tää vois toimia mulle aika hyvin..

7 kommenttia:

  1. Hei! Mun piti kommentoida jo tuohon edelliseen kirjoitukseen, mutta ootko koskaan ollut tai ajatellut hakeutua psykoterapiaan? Tunnistan kirjoituksessa asioita, joiden käsittelyyn olen saanut paljon apua terapeutin avulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis vasta nyt oon. En oikein ehkä edes ennen halunnut myöntää että mulla ois oikee ongelma jos tiedät mitä meinaan... sanotaan näin että se voi olla ajankohtaista mikäli tää nyt ei ala itse työstämällä aukeemaan ollenkaan. Uskon että terapiasta voisi olla myös mulle apua, mut ymmärätkö jos sanon etten vielä oo ns 'valmis'...

      Poista
    2. Tiedän, ja ymmärrän! Ensinnäkin asian myöntäminen (ja julkisesti kertominen!) ylipäätään on pelottavaa ja rohkeaa, samoin terapiaan hakeutuminen. Voi olla vaikeaa uskoa, mutta terapeutille puhuminen on parhaimmillaan aivan ihanan vapauttavaa. :)

      Kärsivällisyyttä, armollisuutta ja sallivuutta kevätpäiviisi!

      Poista
  2. Mulla pyörii aika ajoin kanssa päässä tuo että ei muita haittaa et oon lihava, ihan sama siis jos en laihdu. Mutta kun mua itteä haittaa... :-) Jotenki pitäis vaan sisäistää se,et en mä kuntoile ja syö hyvin kenenkään muun takia, vaan itseäni varten.

    VastaaPoista
  3. Herran jestas sentään, kuinka sä oot saanut listattua kaikki nuo syyt, jotka pyörii mun päässä?? Uskomattoman helpottavaa ja valaisevaa, että joku muu painii täysin samojen asioiden parissa! Mulle on pahin tuo "Jos syön tän yhden suklaan niin päivä on pilalla ja ihan sama vaikka sen jälkeen mätän levyllisen"... Miks sitä on näin kieroutunut ajattelutapa ruuan suhteen? Yritän itsekin kovasti opetella sallivaa ja rentoa suhtautumista ruokaan, mutta miten se on niin helkkarin vaikeeta? Itse syytän vähän 2000-luvun alun naistenlehtiä, joissa kilpaa kerrottiin mitä pitää tehdä että laihtuu, mutta missään ei ollut päätä eikä häntää... Meni pikku pää ihan sekasin :(

    Halusin vaan kertoa, että samojen ongelmien kanssa painitaan muuallakin! Blogistasi olen saanut itselleni paljon motivaatiota ja ajatuksia, kiitos :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.