perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuun yhteenveto

Aika tehdä tästä menneestä kuukaudesta jälleen pikkuinen yhteenveto. Tää kuu oli yhdellä sanalla sanoen VAIKEA. Muutama eka viikko meni ihan eksyksissä ruokavalion suhteen ja paino nousi hetkellisesti. Tää kuukausi oli myös tietyllä tapaa todella puhdistava ja henkisesti jälleen kasvattava. Opin asioita itestäni ja pystyin ne myöntämään niin itselleni mutta myös muille. Sanoin tietyille asioille ja myös ihmisille hyvästit. Tietyllä tapaa surin tosi paljon menetettyä, mutta niiden kadottua myös iloitsen uusista aluista. Meinasin jo alkaa sensuroimaan blogia jotta vain kutsua pyytäneet saisivat sitä lukea sillä oon kirjoittanut joistakin hyvin henkilökohtaisista asioista ja tietyistä taisteluista jotka on vasta alussa, mutta toisaalta sitten taas miksi. Tää blogi on mun tunteiden purkua varten ja käsittelen asioita joita tunnen ja nään vain omalta kantiltani. Tää on se paikka jossa minä voin hengittää ja käsitellä omia juttuja 😊. Oon myös ymmärtänyt että kirjoitus on vaikea muoto siinä mielessä että mikäli ei henkilöä tunne on hänet tekstien takaa tosi helppo lukea väärin.

Kuten sanoin alkukuu meni plörinäksi ja vasta kuun lopussa sain langat käsiini. Paino ei siis laskenut oikeastaan minnekkään. Tai no laski se tasan 100kiloon mikä on alempana kuin helmikuussa. Voisin sanoa että tää maaliskuu oli sellainen murroskuukausi. Tein niinkuin halusin enkä kerrankin ottanut kaikkia muita huomioon ensin. Avasin suutani kun koin tarpeen ja pyysin myös anteeksi loukattuani, niin tarpeen vaatiessa. Kuitenkin oon iloinen että pystyn seisomaan täysin omien sanojeni takana joskin turhat kimpaantumiset vois jättää välillä väliin, mut sitä tuskin on näkyvissä 😂. Lähin extempore ryyppyreissulle tyttöjen kera ilman pelkoa lihomisesta tai muista mietteistä ja luulen että olen myös saanut pari uutta ystävää lisää. . Sanoin ei monille jutuille ja myös kyllä monille uusille. Hassua miten paljon saakaan yhteen kuukauteen mahtumaan 💖. Maaliskuu oli myös vähän sellanen että lopeta laihduttaminen ja ala elää kuukausi. Vaikee selittää mutta ymmärsin että en halua elää elämääni läpi 'offilla ja dieetillä' vaan päästä tiettyyn painoon jossa on hyvä olla ja terveysriskit pienenee ja pysyä siinä, ilman kikkakonsteja.

Maaliskuun aikana sain myös boxilla vetästyä enkkoja aika moneen eri juttuun mikä riemastutti ihan hirveästi. Lähes heti ton Hannan ruokiksen saatuani kyykkytulos nousi 45kiloon ykkösenä. Piiiiikkasen olin iloinen. Toki vähän veikkailen että ruokaakin kovempi syy oli Lauran tekemä pakara aktivaatio ohkelma mitä oon itsenäisesti kotosalla tehnyt. Oppii vähän millä sitä kyykätään. Toinen iso ihmetystä tuottanut oli tuplahypyt hyppynarulla sekä 55wallball heittoa. Kaikkeen sitä kykeneekin kun oikein jaksaa asennoitua ja olemaan nöyrä.

En oo ihan varma mitä odotan huhtikuulta. Ainakin Lauran kanssa treenejä, veikkaan hieman kuolevani... odotan myös miten toi uus safkis alkaa pötkimään pidemmän päälle ja uskon että tästä tulee hyvä setti niin sanoakseni. Motivaatio asioiden tekemiseen on huipussa ja jotenkin mieli on ehkä 100kertaa kevyempi kuin se on aikoihin ollut. Tuntuu jotenkin kuin uusi alku ois alkamassa elämään ja ehkä se vähän näin onkin. 💖👍

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Eka päivä takana uutta ruokavaliota

Eilen mulla alkoi Hannan tekemän ruokiksen noudatus. Muutos edellisiin on todella suuri ja vaikka vieläkin joudun alkuun punnitsemaan ruuat on valinnan varaa kyllä runsaasti. Tarkkoja lukuja ja grammamääriä en blogiin ilmoita tällä kertaa sillä tämä on mulle tehty ruokis ja olen siitä maksanut. Eilen paljastin että kaloreita on runsaasti ja safkis on hiilaripainotteinen. Yksi iso muutos on myös treenijuomiin. Kaikki aminot jätettiin pois ja treenijuomana toimii vesi. Myöskään palkkaria ei tarvitse juoda jos ei esim turhia lisäaineita tai ravinteita jostain syystä halua vaan Hanna on tehnyt ohjeet palautus smoothieen. Itse koen helpommaksi hera+malto+ hedelmä yhdistelyn. Noihin urheilujuomiin saa pitkän pennin uppoamaan jos kaikkea juo joten tähän muutokseen olin kyllä tosi tyytyväinen. Proteiinit turvataan normaali ravinnolla. Mä en huippu-urheilijaksi tähtää joten koen etten ihan kaikkia noita tarvitse. Mulla ei myöskään ole enää niin lihaksen kasvatusinto vaan lähinnä nykyisen säilyttäminen joten siinäkin mielessä.. Joskus jos haluan saan aminot varmasti ottaa mukaan eli ei niitä pois ole suljettu.

Ei enää tarvitte ihan kaikkia purkeloita kaupasta kantaa.

Eilinen meni kyllä syödessä ja vielä kerran syödessä. 8:ssa ateriassa oli puputtamista, mutta yllätyksekseni koin nälkää myös iltaa kohden. Onneksi iltapala oli runsas ja en tiedä voiko vaikuttaa, mutta mä nukuin ihan SAIRAAN hyvin viime yön. Oon kärsinyt jo tosi pitkään huonoista yöunista, mutta heräsin tasan kerran viime yönä ja nukahdin vessakeikan jälkeen heti uudelleen. Oon siis ennen iltaisin ollut mitään hiilaria syömättä ja lähinnä valkuaismunakkaalla mennyt. Nyt oli lautasella hedelmää, leipää, jugurttia, siemeniä ja leikkelettä. NAMS. Munakkaiden jälkeen oli aika luxusta. Mulla on siis iltahiilari ollut kaamea peikko, että ei saa syödä. Jälleen, mukavaa vaihtelua että noita uskomuksia vähän kumotaan jonkun ammattilaisen toimesta. Paino ei eilisen jälkeen muuten ylöspäin ollut tullut grammaakaan. Se on nyt junnannut paikallaan jo pari viikkoa vähän heilahdellen, eilen ollen 101,5kg ja tänään se oli 100.8kg. Joo ei saa jäädä vaakaan kiinni, mutta nyt koitetaan hoitaa yksi pinttymä kerrallaan, ja vaa'alla ravaaminen tulee sitten hetken päästä.

Iltapala
Tällä hetkellä ainoa mitä ns stressaan on että saan kaiken syötyä oikeisiin aikoihin ja ehkä ihan vähän hampaita, kun syö monta kertaa niin happohyökkäys, mut purkka on onneksi keksitty. Täytyy tänään kun Hannan kanssa jutellaan pari kohtaa selventää, mutta muuten voisin sanoa aika innolla tähän lähteväni mukaan. Aina mä kyllä uuteen lähden innolla, joten eipäs nyt kirota näitä juttuja heti alkuun, mutta tässä on sellanen safkis että olo on todella aidosti hyvä heti ekasta päivästä lähtien. Treeneissä jakso aika hemmetin hyvin ja meikä joka ei ennen osannut kyykätä sitten ollenkaan, vetelin itselleni etukyykky kolmosesta enkat aika helposti. Joo nolot 37,5kg mutta jos viime heinäkuussa mulle olis joku sanonu että pystyn tollaseen oisin nauranu aika päin naamaa koska en päässyt kyykyssä edes omalla painolla alas. Väsyin heti.

Eiliset crossfit iltatreenit (kävin aamupv hoitaa noi kyykyt ja 10min hiitin pois alta) oli muuten aikamoista jumppaa. Meillä oli kilsan soutu+40 rinnalle vetoa ja jerkkiä+kilsan juoksu aikaa vastaan. Mulla oli pohkeet aivan soseena jo valmiiksi ja penikat huus hoosiannaa kyllä niin kovaa että itse jouduin tekemään juoksuosuuden pätkien ja kävelemään osittain. Kuitenkin sain aika hyvän ajan ja koko homma oli ns ohi 19,36min. Alkulämppäjuoksut siihen päälle ja hohhoijjakkaa kun oli mahti treeni.



Oon aina treeneistä päästyäni äimistynyt miten tyytyväinen voi omaan suoritukseen olla, minä siis JUOKSIN. Sekin olisi ollut mahdottomuus vielä hetki sitten. Soudun hoidin alta pois aika tasan 4minuuttiin ja rivet 7-8 noston seteissä aika nopeasti. Vikaan osuuteen tuhlasin sitten aikaa eli ens kerralla kovempaa ;).

Tiättekö mä meen nyt syömään :D. Mahtia keskiviikkoa kaikille. Ihanaa kun on hyvä olla ihan vaan näin.


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Omien pinttymien pois opettelu

- Aloitan huomenna / ensimmäinen tammikuuta / ensi maanantaina / ensi viikolla
- Söin yhden leivän joten mitä väliä vedänkö loppupäivän läskiksi
- Tekee ihan hirveästi mieli herkkuja, mutta jos mies sanoo että vaan vähän karkkia niin mitä järkeä sortuu ollenkaan. Haluan karkkia, sipsiä ja suklaata. Jos mahdollista niin myös roskaruokaa.
- En päässyt treenaamaan joten onko väliä syönkö oikein.
- Topias valvoi koko yön / nukuin huonosti- olen ansainnut jotain hyvää
- Vitsi kun ois hyvä leffa / sarja koneella -> herkkuja
- Uusi kirja jota voisin lukea -> herkkuja
- Paastoan koko päivän jotta voin sitten illalla herkutella
- 'Tankkaan'
- Oon kipeä, joten saan herkutella. (flunssa, kuume, migreeni, varvaskipu...)
- En pysty kontrolloimaan päivän syömisiä, esim reissussa joten syön just mitä haluan ja paljon.
- Päästään niin harvoin ravintolaan tai ulos joten haluan syödä paljon.
- Loma

Yllä muutamia lauseita mitä olen päässäni pyörittänyt useammin kuin kerran. Olen myös ulkoistanut syitä muihin kuin itseeni. Oon miettinyt mistä ihmeestä oon esimerkiksi saanut päähäni tuon että jos syön jotain ohi kontrolloidun ohjeen, on koko päivä pilalla ja sitten mennään ja kovaa. Tää on välillä yhtä taistelua. Oon myös useasti miettinyt että ihan hemmetin sama oonko lihava, ketä kiinnostaa mä haluan syödä jotain hyvää.. Mutta kun vastaus on että mua itseäni kiinnostaa, niin pikku umpikujassahan tässä ollaan... Noi ylläolevat lauseet myöskin hallitsee mun tekemisiä ruuan kautta. Meidän esim perjantaina pitäs viedä Topsukka hoitoon ja mitä mä mietin on että mun päivällinen venyy ja miten sen järjestäis niin että se ois myös mun mielelle ihan ok juttu ilman sitä että tulee tunne kontrollin menetyksestä ja halusta sitten syödä mitä sattuu.

Suurimman osan noista tilanteista osaan jo välttää. Toi leffa / kirja juttu oli mulle varmaan kaikista pahin ahminnan aiheuttaja pari vuotta sitten. Halusin istua sohvalla uppoutuneena muulta maailmalta ja katsella leffoja ja syödä. Nykyään osaan nauttia elokuvista ja kirjoista myös ilman herkkuja ja se ei aiheuta enää ahdistusta muuten kuin aniharvoin. Paastoaminenkin on jo aikalailla hävinnyt, ja suurin syy on aamupala. Oon niin tottunut syömään aamupalan että se vähän niinkuin estää ton paastoamisen. Kipeenä olo ja väsymys on nykyään pahimmat jotka laukaisee mulla noita himoja. Viime flunssassa pystyin joka päivä puhumaan itseni ahminnan ääreltä pois vetomalla siihen etten kuitenkaan maista mitään joten ihan turha mun on syödä herkkuja. Se oli kyllä yhtä taistelua.Mä en keksi muuta keinoa noiden tilanteiden kääntämiseen muuta kuin ne kohtaamalla. Jotenkin mun on opittava selvitymyään jokaikisestä noista kohdista jotta voin kokonaan laittaa ne taakseni. Se on pitkä prosessi, mutta kuten Vanessalle jo kommenteissa vastasinkin, mä oon omasta mielestäni niin sanotusti parantumisen tiellä, sillä pystyn myöntämään ongelmat ja tiedostan laukaisevia tekijöitä hyvin. Alussa, mutta kuitenkin oikeaan suuntaan menossa.

Hanna Rantala teki mulle nyt tosiaan ruokavalion millä pitäisi edetä crossfitissä etiäpäin vähän niinkun siinä sivussa painoa pudoatten. Eli nyt mennään vähän niinkun toiseen suuntaan ja unohdetaan se ulkonäkö hetkeksi. Ei kokonaan- koska niinkuin kirjoitin niin kyllä mä haluan painon pudottaa, mutta ensin pitää saada kroppa ja mieli toimimaan oikein. Kaloreita tuli RUTKASTI lisää ja mä syön treenipäivinä 8x päivässä vähän päälle 2600kcal, jotta verensokeri pysyisi tasaisena. Pieniä annoksia mutta koko ajan... Hiilareita on paljon, ja näin ollen kroppa tulee keräämään nestettä sekä paino tulee vähän alkuun ainakin nousemaan. Meillä on Hannan kanssa 3kuukauden diili ja sitä jatketaan tarpeen mukaan. Mun lopullinen tavoite on kuitenkin oppia itse koostamaan ruokavalion niin että paino pysyy jossain vaiheessa ilman kikkailua täysin stabiilina. Eli ihan loppujen lopuksi haluan lopettaa dieettaamisen kokonaan ja elää ilman ruokaongelmia. En tiedä kuinka todennäköistä ja mahdollista tuo on mutta se on tavoite. En halua elää jatkuvasti ruokavalioiden alla miettimässä offia ja dieettikausia, koska en todellakaan enää tähtää niihin tavoitteisiin mihin joskus ehkä tähtäsinkin. Suomeksisanottuna haluan että mulla on normaalikokoinen vartalo (mikä tämä nyt kullekin on) joka toimii joka tilanteessa. Haluan olla aidosti tyytyväinen kehossani.

Mä uskon että tällanen ihan uusi tilanne voi aiheuttaa ongelmia alkuun, mutta meillä Hannan kanssa on myös tässä diilissä jokaviikkoinen puhelinaika jossa puretaan viikko ja tunteet näiden suhteen joten henkistä valmennusta aika paljon tiedossa. Eli vaikka etänä mennään niin mä luulen että tää vois toimia mulle aika hyvin..

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Minä.

Mietin ruokaa lähes koko ajan. Mitä syön, kuinka paljon syön ja mitä sitten tapahtuu. Oon huomannut että mulla on syömishäiriö. Ihan aidosti ja oikeasti. Haluan olla koko ajan kontrollissa siitä mitä syön ja kun en voi olla se ahdistaa mua aivan sikana.  Nyt tulee raakaa tekstiä siitä miten tähän on tultu. En halua loukata tällä ketään ja kaikki mitä oon tehnyt oon tehny ne ihan itselleni, mutta en ehkä ennenkun vasta nyt ookkaan ymmärtänyt että tein paljon asioita myös vain miellyttääkseni muita.. 

Oon hakenu hyväksyntää ympäriltä ja VARSINKIN valmentajilta niin kauan kun mä muistan. Ratsastaessa olin pieni tytöntyllerö ja pelkäsin mun valkkua aika palajon, silloinkin kuitenkin huomasin että haluan olla aina vaan parempi koska sillä sai kehuja. Vaikka oma fiilis oli aina etten riitä. Sama potkunyrkkeilyssä, mutta nyt tuli jo ruokavaliot kehiin ja piti olla kevyempi koko ajan. Teininä se riitti mulla hetkelliseen bulimia kokeiluun. Oksennus lähti, ahminta jäi. En vielä tuolloin lihonut, mutta sillä siunaamalla kun jätin urheilun alkoi painokin nousta ja biletyskuviot vei myös mukanaan. 

Tapasin mieheni, muutettiin kaupunkia ja lihosin entisestään. Sitten keksin alkaa laihduttaa. En tiennyt kirjaimellisesti mistään mitään ja vedin painon 1200kalorilla per päivä alas. Tota kalorimäärää en kuitenkaan jaksanu kauaa ylläpitää ja kun se loppui jäi jäljelle jälleen päätään nostanut ahminta sekä huono omatunto jokaisesta suupalasta jonka söin. Paino kohosi yli 100kiloon ja tässä sitä oltiin. Pari pt:tä myöhemmin löysin Sampon. 

Halusin tälläkin kerralla tehdä vaikutuksen ja noudatin ohjeita ja sain painon alas. Koen myös saaneeni tosi paljon kehuja edistymisestä ja oli ihanaa kun muut huomasi miten paljon töitä tein. Jälleen sisällä kävin ihan eri kamppailuita mistä kukaan ei tiedä mitään ennenkuin nyt. Nimittäin se dieetti millä mä laihdutin ei jälleen sopinut mun ahmintaoireille ja ennen pitkää myös blogia kirjoittaessa olin vuoroin syömättä mitään ylimäärästä ja vuoroin vedin ahmimalla kaiken. Paino tippui ja kehuja tuli edelleen koska ei KUKAAN tiennyt mitä mä tein. Liikuin niin saatanasti että se ilmeisesti kompensoi ne hetket kun ahmin. Mun itsetunto oli aivan pirstaleina ja ihan juuri ennen raskaaksi tuloa mä romahdin aivan täysin. Koin olevani totaaliluuseri. Edelleen esitin olevani se iloinen minä mutta olin aivan hukassa. Tietyllä tavalla jäin kiinni treenaamiseenkin koska mitään muuta mulla ei ollut. Nautin siitä kun olin ahkera mutta toisaalta mua ei kiinnostanut yhtään. Halusin jälleen toimia oikein niinkuin ohjeessa sanottiin. Väsyin henkisesti tosi pahasti ja jengi luuli mua varmaan ylimieliseksi vaikka oikeasti mua vaan vitutti koko ajan ja kaikki koska olin aivan eksyksissä itseni kanssa. Edelleen korostan että esim Sampo ei olisi voinut mua tässä enää auttaa sillä hän ei tiennyt!!! Eikä kyllä kukaan muukaan...

Raskaana aloin hengittää. Lihosin mutta pistin sen kaiken sen piikkiin että urheilu jäi. Oikeasti vetelin lähes juustokakun päivässä ja olin kun mitään ei ois tapahtunu. Siltikin raskaus teki mun päälle vaan hyvää. Se oli fyysisesti rankinta mitä oon koskaan kokenut mutta se että lihoin niiiiiiin paljon pakotti mut ikäänkuin unohtamaan edes haaveet bodyfitneksestä mikä oli kuin kivitaakka olis nostettu mun harteilta. Eikä omien haaveiden kuulu aiheuttaa tollasta oloa. Ei omista unelmista pitäisi ahdistua noin helvetin paljon. Sanoin välittömästi että se on nyt mennyttä aikaa. Synnytyksen jälkeen 116kiloisena olin valmis palaamaan kuntosalille vaikka se pieni ääni omassa takaraivossa sanoi älä. Mä silti jälleen halusin pystyä samaan kuin ennen ja halusin ne samat kehut joita sain aiemmin. Tällä kertaa en kuitenkaan edes alussa suostunut aloittaa ruokavaliota vaan söin vähän niinkun miten sattui. Välillä paremmin välillä en, mutta enää ei tullut niin pahoja ahmintoja. 

Heinäkuussa tein päätöksen aloittaa crossfitin ihan vain koska kerrankin halusin. En tuntenut ketään ja sain aloittaa täysin alusta ihan täysin omana itsenäisenä itsenäni. 

Tässä on nyt 9kuukautta menty vähän yli ja tän vuoden aikana on tapahtunu älyttömästi kehitystä. Ei ehkä niinkään laihdutuksen puolella mut oon saanut mun elämään tietynlaista suorapuheisuutta ja avoimmuutta lisää. Edelleen oon todella miellyttämisenhaluinen ja mun täytyy tarkkailla tätä tosi paljon nyt kun aloitan uuden valmennuspolun. Tää ei saa enää mennä niin että minä koitan miellyttää valmentajia vaan niin että teen tasan itseäni varten töitä. Se on TODELLA vaikeeta. En pysty kertomaan kuinka paljon nää jutut on mua muuttanut. Topias niin paljon että terve, mutta crossfit ympäristö jossa ulkonäöllä ei ole väliä. Eikä se ole salillakaan varmaan muille kun mulle. En osaa selittää miksi. Ehkä koen tällä kertaa epäonnistuneeni siellä. En vaan enää kykene. Voin mennä tekee treenin mutten ainakaan ihan heti palaa vakituiseksi. Oon huomannut olevani tosi pohtiva blogissani viime aikoina ja ehkä se on joillekin outoa. Nyt on kuitenkin sellainen kausi että nää pohdinnat ajaa mua koko ajan terveempään minäkuvaan. Terveempään mieleen ja ehkä toi syömishäiriö jää taakse ja voin alkaa myös sen suhteen hengittää. 

Tää on varmaan rehellisin ja itsekkäin sekä itselle hyvää tekevin teksti minkä oon koskaan kirjoittanut. Toivon ymmärtystä ja salaa jälleen hyväksyntää mutta nyt lähinnä vain itseäni varten. 💖

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Tavoitepainon hölmöys

Hassu otsikko, mutta ehkäpä pointti aukeaa tekstissä 👍. Aina kun olen aloittanut laihduttamisen on mulla ollut jokin tietty tavoitenumero mielessä. Ennen se oli päästä noin 70kiloon mikä kylläkin tällä hetkellä ei todellakaan ole kauhean ns realistinen paino mulle.. tällä hetkellä mun tavoitepaino on siellä kasikympin tuntumassa. Tavoitepaino, siis mikä helvetti se oikeasti edes on 🤔?

Mitäs sitten kun se ihmenumero jota tavoittelen on vaa'alla ja se voittajafiilis herää about viideksi minuutiksi, jäänkö edelleen seuraamaan joka päivä vaakaa että se varmasti nyt on se sama luku siellä. Vaiko hylkään koko homman ja keksin jotain uutta tavoiteltavaa? Vai otan sitten aina vaan alemman painon tavoitteeksi enkä oikeasti koskaan ole tyytyväinen oloon. Otan sata selfiee ja belfiee per päivä jotta näen olenko varmasti nyt oikean kokoinen ja elän epävarmuudessa sitten lopunelämää... EN HALUA! Mutta onko mulla vaihtoehtoa kun aivot on niiiin tiukasti ohjelmoitu jo painotavoitteeseen jptta voin hyväksyä. Miksi koskaan sekoitinkaan pääni näillä jutuilla...

Mä oikeasti haluan elää terveellisesti. Siis aidosti ja oikeasti nautin tietynlaisesta kurinalaisuudesta, vaikka välillä kapinoinkin sitä vastaan 🙈 ja aidosti haluan voida hyvin. Mua ärsyttää olla myöskin kymmenen kiloa hevimpi kuin mun mies on. Haluan olla hoikempi ja haluan että mua ei enää luokitella lihavaksi myöskään muiden puolelta, pois lukien ne hörhöt kenen mielestä normikokoiset m-tytöt on lihavia. Ja nyt käytän m-kokoa vaan esimerkkinä koska varmasti pointti aukesi. Kuitenkin tietynlainen protestointikausi on selkeästi meneillään ja koitan hakea myös järkeeni sellaista tavoitetta mikä motivoi mua mutta sen saavuttaessani olen juuri siihen tyytyväinen. Olen ehkä vähän todennut ettei se oikeasti vaan voi olla ulkonäöllinen tai painoon sidottu tavoite, mutta mikäs sitten.

Mulla on ainakin ihan hemmetin paha tapa haluta lisää ja lisää. En todellakaan ollut tyytyväinen kun saavutin edelliskerralla sen painon mihin pyrin koska ei se kroppa vaan näyttänyt omaan makuun vieläkään tarpeeksi hyvältä. Oon niin tullut siihen tulokseen että joo seuraan vaakaa mutta ehkä paras motivaatio on se kuinka pitkään pystyn olemaan esim herkuttelematta hyvin mielin. Eli niin että en joudu pakottamaan itseäni herkuttomuuteen vaan lähinnä pyrin kohtuukäyttöön 😁👍. Pyrin siihen ettei tee mieli. Pyrin siihen etten kutsu sortumista enää sortumiseksi vaan vähät ajattelen koko asiaa ja liikun eteenpäin. Uskon että tällätavalla muutan itseänikin terveempään suuntaan kaikintavoin.

Nää on välillä vaikeita juttuja ja pohdinnan aihe varmaan itse kullekin.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Pikku paljastuksia

Heipparallakkaa. Nyt menee tosi kivasti ja motivaatiobuustilla taas kovvoo etiäpäin. Tänään aamulla paino oli 100.9kg joten jälleen ollaan kilon päässä kaksnumeroisista ja tämähän riemastutti kovasti. Ehkä mun maaliskuun tavoite kaksnumeroisiin sittenkin onnistuu ja vaikkei onnistuis niin who cares kun fiilis on niin mahtava. Oon myös sellasta pikkurentoutta löytämässä syömiseen, mutta kyllä mua tietyt jutut jännittää. Esim leivän syöminen. Lähtee tosi helposti käsistä mutta aidosti en voi ilman leipää loppuelämää elää joten silloin tällöin yhden palan ruualla syöminen pitää oppia hallitsemaan ilman että tulee - noh kaikki on menetetty fiilistä.


Vähän myös voin paljastaa että mulle on tulossa ruokavalmennusta nimenomaan crossfitlajia ajatellen. En ikinä voisi kehittyä tossa lajissa hiilarittomalla tai kitudieetillä, enkä halua tuhota aineenvaihduntaani typeryydellä joten halusin ihan näihin lajeihinkin perehtyneen mielipiteen. En vaan halua oppia dieettaamaan vaan oikeasti elämään. Mä ihan vähän kauhulla kuuntelen ja luen juttuja joissa mennään tosi nopeasti ketoosidieetille tai tosi vähäkaloriseksi ja silti lisätään jäätävät määrät liikuntaa koska kesäkunto... Mutta kaikki oppii eri tavoin ja mulla ei ole varaa arvostella.

Mun treeni muuttuu niin että Laura Hämäläinen ottaa 'vastuun' mun treenikehityksestä 5.4 lähtien ja ootan tätä kuin kuuta nousevaa.. Hanna Rantala taas hoitaa ton ruokapuolen huhtikuusta lähtien. Mun ja Sampon valmennussuhde on nyt virallisesti takanapäin ja matkaan jäi niin paljon hyviä muistoja ja neuvoja että kyllä mun on kelvannut treenata. Nyt kuitenkin uudet haasteet ja sitä varten tarvitaan uutta remmiä vetämään mua etiäpäin. Mikäli fitnesslajit kiinnostaa en voi parempaa valkkua kuin Sampo suositella!

Pikku muistoja 💪
Pakko kyllä sanoa et oon ollut jo pitkään onnentyttö siinä mielessä et oon löytänyt aina sen itselleni rakkaan lajin johon oon pystynyt lyömään kaiken tiskiin. Kun lähdin fitnessmaailmaan haahuilin hetken ja sit löysin Sampon joka kyl oli juuri sitä mitä tarttin silloin. Nyt crossfitissä musta mulla ja Lauralla synkkaa jo nyt hyvin ja vaikka Laura on nuorempi kun mää niin mä taas häntä kyllä katson tosi paljon ylöspäin sitten valmentajana ja uskon että me päästään mun tavoitteisiin kunhan vaan teen töitä.

Uskon että ens vuonna samaan aikaan blogia kirjoittelee aika erinäköinen mimmi. Erinäköinen ja aika paljon kovemmassa kuosissa oleva. Niin hyvin mielin uutta päin 💪


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Voiko lihava olla urheilullinen

Juteltiin jonkin aasinsillan kautta eilen miehen kanssa nykymaailmasta ja sen ulkonäkökeskeisyydestä. Turhahan sitä on kieltää, kyllä kauneus tässä maailmassa rulettaa ja yhä nuoremmat tyttöset kokee ulkonäköpaineita. Se missä minä kasarinlapsena leikin 12vuotiaana vielä keppihevosilla on nykypäivän 12vuotias jo ihan erilailla joutunut aikuisuuden kynnykselle. Some ja muu maailma lataa varsinkin naisten niskaan aika kovaa kuvaa siitä millaista kauneus on, ainakin yleisen mielipiteen mukaan. Poikkeus ei ole se mikä vahvistaa säännön, vaan jos olet vähintään kokoa xl niin olet poikkeus et sääntö mikäli olet yleisen mielipiteen mukaan hyväkuntoisen ja kauniin näköinen. Usein terveys liitetään samaan nippuun.



Mietin että katsoisko kukaan mua ja ajattelis et onpa urheilullinen tyttö. Tuskin. Useimmat varmaankin ennemmin pitäisi vähän pullukkana ja miettisivät että kandeis varmaan tuonkin löytää joku liikuntaharrastus... ottaen huomioon että mäkin aikalailla käyn sen 5xviikossa treenaamassa.

Mulla se ei olekaan liikunta mikä ratkaisee mun koon vaan syöminen. Oon lähes aina harrastanut jotain liikuntaa ja aika intohimoisesti. Ruokailua olen opetellut vasta viimeiset nelisen vuotta ja vieläkin tarvitsee oppia. Ruokailu on se mihin mulla jysähtää aina kaikki. Nyt on hyvä vaihe päällä mutta tottakai mä mietin milloin uusi huono vaihe tulee, kuinka kauan se sillä kertaa kestää ja miten voisin estää sen tulemisen. Tänään oli tippunut paino viime viikosta 1.1kg eli se oli 101.5kg, mutta ennen repsahdusta ja tyttöjen iltaa se oli 100.2 joten vieläkin maksellaan veroja ns virheistä.



Onneksi matkalla on jotain jäänyt taskuunkin ja en luovuta ekan virheen sattuessa. Nyt mennään koko ajan eteenpäin välillä hitaammin ja välillä nopeammin. 😊👌.

Mitä mieltä te olette. Miellättekö pullukampia urheilulliseksi ?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Pysähdy, hengitä ja huomaa että olet elossa

Huomaan välillä kouhottavani liian lujaa asiasta toiseen. En aina tajua kun innostun että pieni määrä kärsivällisyyttäkin olisi ihan hyvä asia ja kohtuus kaikessa voisi mulla olla sellainen hyvä ohjenuora. Kuitenkin inhoan myös sitä että monet kääntää tuon kouhotuksen mua vastaan eivätkä ymmärrä että mä kyllä mietin valintojani. Niillä on yleensä syy jossain syvällä ja olen tietyllä tavalla ihan helvetin ylpeä että uskallan kokeilla uusia juttuja ja lähteä innolla mukaan moneen. Nyt haluun vähän kertoa mietteitä dieetistä ja siitä miltä tällä hetkellä tuntuu noin yleisestikin. Vähän myös haluun avata miten suhtaudun menneisiin.

Muistan joskus aikoja sitten kirjoittaneeni vanhaan blogiini kuinka 'fitness' pelasti mut ahminnalta. Näin jälkikäteen ajateltuna tää on toki ihan totta, mutta ahmintaoireiden kadottua tuli tilalle tyhjää. Tyhjää joka täyttyi kontrollin halulla sekä kontrollin menetyksellä. Aloin pelätä hiilihydraatteja. Aloin pelätä ihan normaalia kinkkukiusausta ja jauhelihakastiketta sillä se ei ollutkaan sitä 'puhdasta' ruokaa ja kastiketta ottaessa et voi olla gramman tarkka. Ruokavaaka hallinnoi syömisiä ja kun ei hallinnoinut tuli hetkiä jolloin mentiin kaasu pohjassa munkkiostoksille. Tietyllä tavalla sekoitin päätäni entisestään. Sitten tulin raskaaksi ja sain ns tekosyyn heittää sen vaa'an pois ja syödä... sekin lähti näpistä ja siinä sitä taas oltiin synnärillä 125kg lasissa ja vyöryen eteenpäin.

Oman pääni mukaan kouhotin enkä pysähtynyt oikein koskaan kyseenalaistamaan mitään sen kummemmin tai miettimään onko tää mulle. Näin lehdistä ja kaikkialta illuusion upeista bikinibodeista ja salilla aina joku kisadieetillä jonka keho muuttui koko ajan pienemmäksi. Tiedän myös työmäärän mikä siihen vaaditaan mutten koskaan pysähtynyt miettimään olenko oikeasti valmis luopumaan niin paljosta saadakseni jotain mikä on kaunis esitellä.  Kirjoitan vähän kärjistetysti enkä tunne muuta kuin kunnioitusta ihmisiä kohtaan ketkä tuollaiseen pystyy, mutta luojan kiitos mun ei tarvitse enää edes miettiä. Ehkä voisin sanoa näinkin että raskaus pelasti mut sitten taas fitnekseltä, jälleen kärjistetysti. Raskauskilot toivat myös paljon vaivoja mun elämään ja nyt tässä ollessa voisin sanoa että crossfit pelasti mut niiltä..  sillä tiellä ollaan ja nyt tuntuu hyvälle. Äitiys on myös sellainen aika kova kasvattaja 😁.

Mun mietteissä on tälläkin hetkellä lähes joka päivä kalorit ja ruoka ja ei elämän ihan aidosti pitäisi aina pyöriä laihdutuksen ympärillä. Enkä tarkoita nyt etteikö mun pitäisi laihduttaa, sillä elämä ylipainon kanssa ei myöskään ole mun juttu ja aidosti mun tarvitsee laihduttaa, mutta se kiire ja muille näyttäminen on taaksejäänyt. Joo paineita on tietenkin onnistua kuten olen kertonut mutta myös rauhaa on tullut. En enää ruoski itseäni jos repsahdan, vaan liikun eteenpäin. Olen jälleen oppinut uutta itsestäni, olen oppinut ettei tää ole pikajuoksu vaan nyt ihan aidosti opetellaan myös rentoutumaan ruuan suhteen eikä mun tarvitse inhota itseäni jos aina ei suju. Juuri nyt sujuu todella hyvin. Paino jälleen kääntynyt viikossa hyvin laskuun ja huomenna katotaan missä ollaan 😊👌. Kuntoa on myös taottu lisää ja eilen koin aivan mahtavan onnistumisen boxilla. Tein 55wall ball heittoa mikä on siis liike jossa heitetään 6kilon painoista palloa syväkyykystä ylös noustessa viivan yli joka on naisilla about 2, 5metrin korkeudessa. Tein heitot myöskin 55maastavedon jälkeen joten en tässä voisi olla ylpeämpi. Vielä hetki sitten 9 noita sai mut itkemään.

Tässä mun mietteitä. Oon hyvinkin hyvässä tilassa tällä hetkellä ja oikein onnellinen tästä.


torstai 16. maaliskuuta 2017

Hylkää epäluulot niin kehityt

Mua aina jaksaa välillä huvittaa miettiä vanhoja mielipiteitäni asioista mistä en oikeasti ole tiennyt sen kummemmin mitään. Enkä ole myöskään vaivautunut ottamaan sen enempää selvää. Pikkuhiljaa sitä on kuitenkin tajunnut että mitä vanhemmaksi sitä muuttuu sitä vähemmän asioista oikeasti mitään tietää ja tiedonjano on kehittynyt. Onneksi. Myös oma ajattelutapa on muuttunut.

Oon koittanut tässä nyt myös pikkuhiljaa kehittää itseäni myös henkisesti. En tahdo elää enää muiden tekemien muottien enkä mielipiteiden varassa vaan haluan rakentaa omani. Muistan elävästi kun en vielä tiennyt crossfitistäkään mitään ja mulla oli jo silti mielipide että paska laji... se on sitä pelkkää riehumista ympäriinsä. Nyt silleen vähän hävettää 🤣🙊. Luojan kiitos olin sen verran hullu että halusin siltikin kokeilla, vaikka mua koko ajan joka puolelta varoiteltiinkin. Löysin todella kivan lajin ja ehkä vieläkin paremman ympäristön treenata kuin kuvittelin 💖👌.  Musta on ihanaa nyt jälkeenpäin huomata että kun vaan uskaltaa vähän avautua ympäristölle ja avartaa omaa näkemystään, maailma on täynnä superhienoja juttuja. Pitää vaan uskaltaa astua sen oman kuplan sisältä pois.

Hei kuka tietää, mun seuraava intohimo voi olla vaikka jalkapallo tai JOOGA. Mut tiedättekö se on mun oma vapaavalintani 😊. Toinen mitä juuri hetki sitten taisin blogissa sanoa on, etten aio mitään vihetsmoothieita pipertää jos ne ei omaan suuhun maistu hyvälle... noh.. tänään avarsin hieman näkemystäni ja laitoin varovaisen kourallisen tuorepinaattia oman aamumarjasmoothieni sekaan. Nepä ei sieltä maistunut ja oli hyvää vihreästä huolimatta eli jälleen pieni avartuminen toi jotain hyvää elämään. Toki tästä on lehtikaalisipseihin vielä vähän matkaa, mutta niiden aika tulee jos on tullakseen. Enää en ajatusta sulje pois 😁.

Ehkä tekstin pointti on sellainen että kunnioitetaan kaikkien omia valintoja. Kunnioitetaan aidosti sitä että jaksaa yrittää. Sen oman lajin ei tarvitse olla se ainoa oikea ja sen oman mielipiteen voi aukaista myös muutokselle, näin saa elämään ihan hirveästi lisää hienoja asioita. Kiitos ja aamen 👌

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Nyt sitä selkärankaa

Blogin kirjoittaminen, varsinkin laihdutusblogin kirjoittaminen on kivaa silloin kun kaikki sujuu kuin rasvattu. Sitten on niitä aikoja jolloin blogin pitäminen tuntuu turhalta ja typerältä koska mikään ei suju. Viimiset pari viikkoa on olleet tätä jälkimmäistä sorttia ja viikonlopun harvinaislaatuinen extempore tyttöjen ryyppy ilta oikein sinetöi paketin 🙈. Nyt onkin aika putsata pöytä ja aloittaa puhtaalta alustalta. Viikonlopun reissuriennoista eilisen aamun paino oli 102.4kg eli tehokkaasti pyyhin koko helmikuun tuloksen pois. Mihin tästä?

No hemmetti eteenpäin 😊. Eilen pääsin jo treenaamaan ja olen foodpreppaillut taas viikon ruokia mulle ja miehelle. Poitsu on terve!!!!! Ja mun riennot on taas hetkeksi riennetty. Teki kyllä hyvää nollata pää mutta sanoinkin mun kavereille että aidosti toi juominen ei ole mun juttu enää.. en oo pitkään aikaan ollut mikään biletyttö ja jälleen totesin että jätän noi baarien polttamiset maan tasalle jo jollekin muulle 😉😄. Zombiväsymys yhdestä illasta on jo jäätävä.

Poikien ruoka ja mun jauhikset




Nyt laskeskelin että tossa nyt tuli sitten ikäänkuin vahingossa viikon koko kehon lepo. Okei vähän vähemmillä unilla, mutta lihasten ja hermoston pitäisi ainakin olla kuosissa isompaan kuormitukseen. Haluisin nyt varovaiseksi tavoitteeksi ottaa huhtikuun loppuun saakka taas täysin puhtaan syömisen. EI lipsumisia. Enkä nää mitään syytä miksen onnistuis mutta varovaisen, sillä en halua pettyä itseeni. Ja mulla on palkinto mielessä 😂😂😂. Selväksi on myös itselle tullut että samalla linjalla jatkan kesän loppuun. Eli mun dieetti vaihe tiukemmin jatkuu elokuun loppuun. Sitten jälleen tilanne katsaus. Toivon että elokuun lopussa olisi paino alle 95kg...

Pikkuhiljaa 😊.  Tänään olisi tuplatreenipäivä. Eka vähän omaa ja sitten aerobista wodia perään. Burpeita 😃🙈. Cant wait...




torstai 9. maaliskuuta 2017

Rankka viikko

Nyt on kyllä huoli painanut vaakakupissa enemmän kuin mikään muu. Poika edelleen korkeassa kuumeessa ja eilen käytiin jo lääkärissä. Lääkärissä ei selvinnyt muuta kuin crp:n kohoaminen ja se että meidän vesseli ei todellakaan kuumeesta huolimatta ole push over. Sen verran kovaa joutui herraa kiinni pitelemään verta otettaessa. Toisaalta hän myös jaksaa leikkiä ja tämä on hyvä asia. Perjantaina uudestaan jos kuume edelleen jatkuu ja viime yöstä päätellen se jatkuu 😥.

Ruuat ei ole edelleenkään olleet 'listan' mukaisia mutta nyt sentään on pizzat jääneet pois 👍. Yksinkertaisesti kyse on jaksamisesta ja siitä etten ole kauppaan päässyt. Ollaan vuorotellen käyty miehen kanssa ostamassa edes jotain, mutta eilen elin kananmunilla ja leivällä. Taisin mä smoothien juoda aamusta. Yöt on menty 3-4tunnin unilla ja päivät zombina. Voin kertoa että väsyttää.

Tällasta olotilaa ei ehkä voi ymmärtää muuten kuin sen kokemalla. Huoli, väsymys ja kuitenkin halu pitää langat käsissä.. ei ehkä nyt se helpoin keissi.
Toivottavasti pikkupoitsu paranis jo pian. Tää äippä haluu jo terveen pikkukaiffarin takas hulluttelemaan ❤.


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kun kaadut, nouse ylös ja jatka matkaa

Mulla on suoraan sanoen ollut ehkä paskin viikonloppu plus vielä eilinen syömisten kanssa miesmuistiin. Ei pitäny olla mitään cheatpäiviä, mutta oon vaan ihminen ja välillä näitä hetkiä taitaa tulla mulle sillon tällön. Tärkeintä tässä nyt ehkä on käydä oman itseni kanssa läpi ensinnäkin miksi näin kävi ja toisekseen sen että matka tästä jatkuu aivan entiseen tapaan. Enhän mä kai jää hankeenkaan makaamaan kun liukastun 😊. Söin kyllä siis ihan oikeasti päin peetä koko viikonlopun. Eilen oikein voitelin viikonlopun pizzalla ja karkeilla. I'm only human...

Tänä aamuna mietin hetken että okei en sitten syö hiilaria ollenkaan vaan ns nollaan viikonlopun kunnolla... noh mitähän sillä saavuttaisin? Luultavasti jäätävän nälän ja iltaan mennessä uuden kierteen. Eli ei, normaali ruokis vaan käyttöön ja tästä se taas lähtee 😊. Mä lupasin itselleni että tavat muuttuu ja nyt huomaan tän asian muutoksen. En lähde kikkailemaan vaan hyväksyn ns tappioni ja liikun eteenpäin.

Meijän poitsu on ollut tosta 1vuotis rokotuksesta lähtien niiiiiin kiukkunen että huhhuh. Hän reagoi rokotteisiin aina. En siltikään jättäis rokottamatta, mutta kyllä mä pari kirosanaa oon öisien levottomuuksien takia päästellyt. Ollaan siis taas takaisin rikkonaisissa öissä ja hirveellä taistelulla saan ton jäbän ees päikkäreille.. näin ollen oon koko ajan ihan poikki ja minä, väsymys ja herkut kyllä tiedetään. Toivottavasti tää nyt ei kestäs ihan järkyn pitkään. Eilen nousi vielä kuume josta meitä varoteltiinkin neuvolasta ja oon siis poitsun kanssa valvonut nyt 2yötä lähes kokonaan. Tänään onneksi mies sanoi että sun vuoro nukkua.

Pääsen siis jopa treenaamaan. Mulla unet ei yleensä treenaamisintoon vaikuta mutta huono syöminen + huonot yöunet plus päänsärky ei oo mua mihinkään jäätäviin tuloksiin siivittänyt. Täytyy kyllä sanoa että hyvä viba hävisi hetkeksi. Josko se taas löytyisi uudelleen 😊❤. Tsemppiä kanssasisaret!


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Sisäinen muutos

Mä joudun aina välillä pohtimaan näitä onnellisuusjuttuja, varsinkin nykyään kun elämä muuttui lapsen myötä kertalaakista aivan täysin erilaiseksi kuin ennen. Väittäisin että mulla meni aikalailla tämä koko ensimmäinen vuosi täydessä myllerryksessä ja siitä vähiten kärsi ehkä mun mies 🙈. Sisältä olen myös aika erilainen kuin ennen. Tietyllä tavalla hyvinkin paljon seesteisempi kuin ennen ja jos jotain niin vauveli kehittää hermoja 😂 joka tietty auttaa sitten muuten tässä proggiksessa.


Tajusin noin syyskuussa että ei hemmetti oon kyllä oikeasti ihan liian iso ollakseni hyvän itsetunnon omaava ja heti tajusin että itsetuntoni on myös ihan maissa. Koitin varmaan yrittää pitää sellasta olen onnellinen nahoissani muuria yllä, mutta kyllä totuus on etten tuntenut itseäni onnelliseksi siinä, enkä vielä tässäkään kehossa. Kuitenkin koko elämäntapamuutos prosessin aloittamiseen ja tavoitteiden sekä realististen toiveiden läpikäymiseen meni se muutama kuukausi ennen kuin edes pystyin lähteä oikeaa muutosta tekemään. Päätin jo joulukuun lopussa että nyt tehdään tää fiksusti. Ei jojoilua enää. Ei mitään ihmedieettejä ilman hiilaria vaan nyt mennään oikeasti koko ajan isommilla kalorimäärillä ja niin että jos paino tippuu hitaammin niin sitten tippuu. Päätin myös tehdä dieetin itselleni, koska mä osaan ja itse tiedän parhaiten mihin voimavarat riittää ja milloin voin kiristää niin halutessani. Keho muuttuu se on fakta ja vaaka ei ole ainoa mittari. Haluan muuttua myös sisäisesti ja painolla on osansa siihen mutta ennemmin haluan pystyä pitää painon nyt lopullisesti pois. VAIKKA tulisin joskus uudelleen raskaaksi. Ei enää +30 kiloa tänne koskaan enää.



Mun mielestä mun paino on pudonnut hitaasti mutta keho on muokkaantunut kyllä jopa suht hyvin. Luulen että end goal mulla tulee olemaan noin 80kilon tuntumissa eli vielä sellanen 20kiloa on matkaa. En kuitenkaan märehdi jos jumitun 85kiloon eikä se paino siitä enää laske muuten kuin poppakonstein. Mitään miljoonaa hiittiä viikossa ja 6salipäivä yhteenvetoa on enää multa turha odottaa... crossfit jää mun ainoaksi lajiksi huhtikuusta lähtien ainakin hetkeksi. Tää on sekä budjetti että aika kysymys. En myöskään halua ns harrastaa mitään mikä ei jaksa niin kiinnostaa.. ja kuten oon aiemminkin sanonut niin mun salikipinä on tällä hetkellä kadoksissa ja kadonneen hauiksen meysästäminen ja posettelu peilin kautta ei oo nyt mulle se juttu 😊. Pointsit niille kelle on, mutta myös toi salin ulkonäkökeskeisyys on mulle niin ahdistava juttu tällä hetkellä et ei kiitos.
Serious business 😂

Oon miettinyt millainen on mun unelmien keho. Oivalsin että tällä hetkellä haen mahdollisimman monipuoliseen käyttöön soveltuvaa kroppaa. En tarvii tuhotonta määrää lihaksia ja pyöreitä olkapäitä tai pystyä äässiä, suoraan sanoen niillä ei tee mitään jos oikeasti kestävyys on nolla. Haluun sellasen joustavan ja liikkuvan kehon, ilman hirveitä kolotuksia joka puolella. haluun olla se 92-vuotias hiihtäjä tuolla joka huutaa muille että pois alta 😉. Vaikken hiihtoa harrastakkaan. Sellanen urheilullisen näköinen, mitä se nyt kellekin tarkoittaa, mulle lähinnä sellasta sopusuhtaista vartta josta näkyy että joskus on jotain tehty... Muistan kun pohdin ettei terveyssyyt ole mulle pääprioriteetti ja ilokseni huomasin kun tätä tekstiä luonnostelin että vaikken ajattele kymmenien vuosien päähän niin jokin on muuttunut ja mietin asioita myös sen kannalta että eläisin mahdollisimman terveen ja liikkuvan elämän. Haluan myös näyttää Topsu poitsulle liikunnallisen esimerkin. Nimenomaan monipuolisen liikunnallisen esimerkin.

Toivottavasti mun tän hetkinen hyväolo välittyy myös teille. Nyt on hyvää meininkiä ja positiivista vibaa ilmoilla 😘