Sivut

perjantai 10. helmikuuta 2017

Ihan omaa syytä

Mitäs söin itseni näin isoksi. Joo,o meinas kyllä pieni epätoivo iskeä kun olin jo ihan tosi iloinen tosta tulevasta sadan kilon alituksesta ja sitten tänää tajusin että nii, 100kg... Siitä on kuitenkin matkaa mun sellaseen haavetavoitteeseen vielä 20kg. Ei saisi miettiä liikaa tulevia kiloja vaan pitää olla iloinen jo nyt lähteneistä ja älkää ymmärtäkö väärin, tottakai mä olenkin. Turhauttaa silti.

Oon sitä mieltä että lihavuus on lähes aina omaa syytä. Kukaan ei pakota syömään (vaikka hemmetin kivaahan se on ) ja kukaan muu ei voi olla vastuussa juuri sun hyvinvoinnista. Mä olen saanut ylipainoni vasta aikuisiällä miehen tavattuani, mutta en todellakaan silti syytä miestäni mun kiloista. Miksi syyttäisin, kun ei hän ole ruokaa mun suusta alas tunkenut. Tiedättekö mikä kuitenkin on omassa vastuussa se hienoin pointti? KUKAAN ei voi ottaa myöskään kunniaa pudotetuista kiloista. Niistäkään ei nimittäin ole kukaan muu vastuussa kuin juuri sinä itse. Jokainen gramma minkä olet saanut pois on myös omaa saavutusta. Kukaan pt tai kaveri tms ei voi tehdä työtä sun puolesta vaikka motivaattorina voikin tottakai toimia.

Me against myself. Eilinen treeninjälkeen selfie.. olo oli ku ylikypsällä spagetilla...

Jokapäiväiset valinnat oman terveyden eteen on loppupeleissä aika simppeleitä, musta se ei riipu tiedon määrästä koska kyllähän ihan oikeasti jokainen tietää, että ruualla kandeis varmaan juoda rasvatonta maitoa tai vettä- limpparin sijaan, tai että siwasta haettu suklaapatukka ei ole se paras vaihtoehto iltapalaksi. Turha syyttää myöskään vaikeutta ruuan tekemisessä tai saannissa koska se hetki kun venaat sitä kotipizzan lähettiä on sama joka kuluu jauhelihan ja makaronin tekemiseen. Hemmetin helppoa-nooooot. Ihmismieli kun ei ainakaan mulla toimi aina noin vaan ne on hyvin usein mieliteot mitkä ohjaa tekemistä ennen kuin joistakin asioista tulee rutiinia. Mulla on ainoastaan helpottanut matkaa ruuan preppaaminen. Teen ainakin kolmen päivän ruuat kerralla lihoista valmiiksi niin sitten ei tarvi miettiä koko aikaa hellalla seisomista ja jääkaapissa on sitä ruokaa saatavilla kun heikko hetki meinaa iskeä. Pahintahan on se nälkä ja se kun pitäisi alkaa jotain ruokaa tekemään. Ainakin mulla.

Mun ehdoton lemppari!

Hauska lisä

Lounas eilen 👍

Koitan itse myös tällä hetkellä etsiä kaupoista jotain uusia sallittuja herkkuja ja eilen testasin valion lumon rahkaa. Makuna salmiakki. Okei totuuden nimissä mä en vieläkään oikein maista mitään joten se on ihan se ja sama mitä syön, mutta parin ekan lusikallisen jälkeen toi alkoi maistua aikas hyvälle, joten peukku. Oli sellanen tätä kokeilen uudelleenkin mutten koko aikaa maku.



Eilen kävin myös ekalla wodilla miljoonaan vuoteen, tai siltä se ainakin tuntu 🙊🙈. Tehtiin vähän tempausta ja ohs:sää. Mä tein ihan tekniikkaa ja koitin lähinnä pysyy elossa. Kädet ja oikeestaan koko keho oli ihan makaronia, ja nimenomaan ylikypsää sellasta mut kyl se tästä taas pikkuhiljaa lähtee.
Huomenna ois sit saliskabat.. vähän hei jännittää mun keuhkojen burpee kunto 😂😭😉

10 kommenttia:

  1. Hei Hanna! Nyt ehdottomasti tommoset ajatukset pois! Satasen alitus on jo ihan mieletön saavutus! Mieti mitä sä oot jo pudottanut! Oliko se paino synnäreiltä lähtiessä jotain 117-120kg vai mitä? Eli jo 20 kiloa oot pudottanut! Ihan jäätävä määrä ja nyt sulla on niin hyvä tsemppi päällä, että toi toinenkin kakskyt kiloa lähtee tän vuoden aikana varmasti pois! :) Yhtään et mieti kuinka pitkä matka on vielä edessä vaan kuinka pitkä matka on jo takana! ..ja sittenhän se lopun elämän matka vasta alkaa kun opetellaan PITÄMÄÄN ne kilot kurissa! :D Laihdutushan me kyllä osataan, mutta se pudotettujen kilojen pois pitäminen.. ;) Keep rocking girl!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😘. Nii emmä surkuttele koko aikaa, välillä vaan tajuaa et hölmö sitä on ollu.. toiki on totta et ait se työ alkaa kun ylläpito alkaa. Laihdutus on kuitenkin loppupeleissä aika simppeliä hommaa 🤗

      Poista
  2. Ootpas tehnyt kivoja uudistuksia blogin ulkoasuun! :) Mie olen myös sitä mieltä, että on ihan turha syyttää miestä, kavereita, opiskeluaikoja, lapsia, kiireistä elämää tai ylipäätään ketään muuta kuin itseään lihomisesta tai laihtumisesta; mehän ne valinnat joka päivä itse teemme!

    Hei ootko muuten kokeillut koskaan tällaista treeniä, kun kuitenkin Crossfitin parissa oot treenannu; http://so-up.fi/emma-karoliina/tfw

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mä tykkään nyt ite kans enemmän 👍🤗. Siis meinaatko nyt tota itse twf konseptia vaiko jotain tiettyä treeniä 🤔? En oo tota twf juttua kokeillu mutta ymmärtääkseni aika samankaltaista on kuin crossfit ☺

      Poista
  3. Mun mielestä se "syypää" lihomiseen ei kyllä aina ole vain siitä omasta itsestä kiinni - esimerkiksi mä olen painanut yli 110 kg jo yläasteella, ja lihominen alkoi kun olin ekaluokkalainen. Olin aina todella paljon muita ylipainoisempi. Lapsi ei voi ottaa vastuuta syömisistään - toisin kuin nyt aikuisiällä, mutta elämäntapojen muuttaminen on vaikeaa kun huonot tavat on ollut iskostuneita suhun jo koko elämän ajan. Ja ihminen on kuitenkin psykofyysissosiaalinen kokonaisuus - lihavuuteen on monia syitä, ja vaikka kyllähän niihin useimmiten pystyy omilla valinnoillaan vaikuttamaan, niin aina ei välttämättä ole energiaa tai motivaatiota tehdä niitä valintoja, joita painon suunnan muuttaminen vaatisi. Hyvä kirjoitus kuitenkin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi kirjoitinkin lähes aina 😊👍. Enkä puhu lapsista sillä lapsen ylipaino on aihe johon suoraan sanoen en edes uskalla sohaista, siitäkin kyllä on mielipide 🙈.
      Aina pitää myös muistaa että pohdin kirjoituksia oman kokemisen kautta, en syytä ketään enkä tuomitse muita 😘🤗.
      Siltikin pysyn kannassani että se avain omaan hyvinvointiin on niissä omissa kätösissä, se vaatii silti paljon mutta on loppupeleissä myös sen arvoista 💪👍

      Poista
  4. Valion Lumo salmiakki, sitä täytyy testata. En ole kaupoissa huomannutkaan sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tää oli joku uus. Ihan jees oli 👍

      Poista
  5. Muista, että ikinä ei oo liian myöhäistä vaihtaa suuntaa elämässä. :) Vaikka matka on vielä pitkä ja niitä heikkojakin hetkiä varmasti tulee, niin tärkeintä on että jaksaa vaan puskea eteenpäin. Ajattele missä oot esim. kahden vuoden kuluttua jos jatkat samaan malliin. :-)

    Never give up!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤. Aivan totta. Hullunkiilto lähes silmissä minä annan kaikkeni ja katotaan mihin sillä päästään 😊💪

      Poista

Kiitos kommentista.