Sivut

lauantai 7. tammikuuta 2017

Asuuko sisälläni ikuinen pullukka

Käytiin eilen leffassa vihdoin kattomassa uusin star wars.. kyllä olen myös osanörtti 🙈. Meillä yleensä on tiukasti leffailtaan kuulunut karkki ja poppari sekä limukka. Nyt sitten olikin mulla eka sellanen koetinkivi tän dieetin kanssa, mutta arvatkaa mitä: helposti meni. Mä en ajattele mitään muuta nyt kuin että mässyllisiä leffailtoja on varmasti myös edessä päin joten en menetä yhtään mitään vaikken nyt syönytkään. Tää on sitä positiivisen mielen voimaa. Ennen oon aina aatellut kun en nyt saa syödä tai että jään jostain paitsi niin nyt oon kääntänyt tän kyllä toisinpäin. On ihan ok olla leffassa pelkkä vichypullo mukana. 😊.




Ei tää nimenomainen dieetti kestä kuin hetken ja sitten katellaan uudet kuviot. Vähän jo jännittää mihin saakka kesään mennessä ollaan tultu 😉. Oisko sitä kuitenkin jo pienempi niin että muutkin huomaa...

Vaikea hetki oli kuitenkin kun vietiin poitsuliini mun äiskälle hoitoon ja siellä oli normaaliin tapaan kahvipullat pöydässä. Mun teki mieli sitä kahvipullaa ja taas aloin miettimään että oonpa nyt törkee kun kieltäydyn kun joku tarjoaa... ja siis meijän äiti kyllä ymmärtää.. ettei ole siitä kyse. Tuli vaan sellanen hassu olo että peruskohteliaisuudesta mun kuuluisi ottaa se pulla että muilla ja myös mulla ois mukavampi olo. En oikeen osaa selittää. Onneks kahvihetki ei kestänyt kuin hetken ja päästiin karkaamaan miehen kanssa.. koitan muuttaa koko ajan aatteluani siihen että mä oon kyllä jo oman osani herkuista saanut. Eikä ne ole mulle onnea tuonut.. ehkä kevyempi keho kuitenkin toisi paremmin sitä onnea ja veisi itsetuntoa ylöspäin.

Eilisen ruokis

Ikuisen sisäisen pullukan nujerrus on vaikeaa...mutta taistellen jatkan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista.