maanantai 12. kesäkuuta 2017

paras tulevaisuuden menestymisen mittari on oma menneisyys

Oon niitä ihmisiä ketkä lyö päänsä seinään about kolme kertaa ennen kuin tajuaa lopettaa ja kokeilla jotain muuta. Vaikka olen aika kärsimätön, olen kuitenkin siinä mielessä pitkäjänteinen että tälleen laihdutuksen saralla oon palannut just niihin ei toimiviin ratkaisuihin aivan liian monta kertaa. Aina kun olen dieettiä aloittanut olen tehnyt asioita heti alkuun samalla kaavalla. Oon pikkuhiljaa tajunnut miten lyhytnäköinen olenkaan aiemmin oikeasti ollut. Ei se silloin ole tuntunut lyhytnäköiseltä koska ne keinot on juuri sillä hetkellä toimineet. Kuitenkin joka kerta kilot on tulleet takaisin. Voisin oikeasti sanoa että oon onnistunut laihduttamaan varmaan 100kiloa yhteensä aikuis elämäni aikana ja jokaisen myös saamaan takaisin. Vielä kertaakaan muutos ei ole ollut pysyvä joten mikä neuvoksi? No ehkä se että katson menneisyyteeni mitä olen tehnyt ja teen tietoisesti nyt asiat hyvin eri tavalla.

Ihan ensimmäisenä kirjaimellisesti lopetin dieettaamis ajattelun. Joo syön ruokavaliolla, ja joo tottakai mä katson paljonko sinne suuhun noita herkullisia asioita menööpi, mutta toisaalta niin tekee kyllä varmaan aikamoisen moni muukin. En mä kauheen montaa perusperttiä tiedä jotka syö joka päivä mäkkiä ja karkkia ja pysyy kuosissa, ainakaan jos ei satu olee 19vee kundi jolla on jäätävä aineenvaihdunta 😁. Toisekseen toi painon stressaaminen ja 'oman kehon muokkaaminen' on mulla nykyään kyllä so last season... En vaan enää jaksa. Haluun olla vahvempi ja haluun tottakai olla nopeempi, ja parempi kuntosempi mutta en kyllä enää pumppaa mitään enää sen takia että haluun pyöreemmän perseen. Se tulkoon sivutuotteena jos on tullakseen. Oonko sitten kuitenkin vaan laiskistunut ja katkeroitunut kun en päässykkään siihen bodykuntoon josta joskus haaveilin, noh joku varmaan niinkin vois sanoa mutta itse koen itseni kyllä paljon tasapainosemmaksi kuin ennen. Plus en tiedä mikä vaihe se mun elämässä oli, mutta aidosti oon niin onnellinen että se on ohi. Tätä en voi tarpeeksi painottaa: ONNELLINEN ettei mun tarvitse stressata kokoajan jokaista ylimäärästä rasvakiloa, koska se on todella rankkaa henkisesti. Kolmas muutos on se etten todellakaan juuri tee tätä ketään muuta varten. Okei, haluun mä mun miehen silmissä olla se kissa minkä se joskus baarista pokas mutta kymmenen vuoden jälkeen luulen että se jaksaa viel hetken odottaa sen kissan paluuta 😉. Enkä ole kyllä koskaan ajatellut etten hänelle kelpaa just sellasena kuin oon.




Mua ei oikeestaan ahdista omassa kehossa enää mikään. Vaikka haluunkin laihtua niin haluan sitä toimivuuden kannalta enemmän kuin ulkoisten seikkojen jos tästä hiffaa mitä meinaan. Ja siis tottakai haluun olla ulkonäkööni tyytyväinen, mut ulkonäkö ei johda tätä hommaa enää. Haluun tätä vain itseni takia, en muiden. Ehkä se miellyttämisenhalu jotenkin ulottui myös noihin ulkonäköjuttuihin ja ennen kuin sain vähän tätä itseluottamusta takasin niin olin muiden mielipiteiden varassa. Enää en. Jos mulla jonkun mielestä on liikaa ylimäärästä niin ymmärrän, se on ihan totta mutta miksi se oikeastaan häiritsee sitten kuitenkin muita enemmän kuin mua? Tässäkin on yksi mitä tietoisesti muutan. Se etten elä muiden mielikuvien varassa musta. Läski on läskiä ja läskin saa aina pois, töitä se vaatii mut enpä mä oo sitä työntekoa koskaan pelännyt.

Tulevaisuus näyttänee mihin tässä mennään mutta se on varma että menneisyys ei tällä kertaa tule mun tekemistä määrittämään.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Lauran kanssa treenailu

Noniin. Aattelin availla muutaman sanasen miten meillä treenit sujuu Lauran kanssa. Oon paljon availlu Hannan kanssa opittua ja nyt haluun avata vähän toisen puolen toimintaa eli urheilupuolta 😊. Lauran kanssa ollaan nyt muutama kuukausi treenailtu ja voin sanoa olevani oikein tyytyväinen.

Ihan ensiksikin uutta oli että mä kun meen treeniin niin mun ei tarvitse muuta kuin ilmaantua paikalle ja Laura on joka kerta koostanut mulle jo etukäteen ihan oman treenin alkulämppineen ja myöskin loppurullailujen kera. Liikkuvuus ja aktivointi on olleet tärkeessä roolissa ja tässä tosiaan on tullut huomattua että joku on koulutettu fyssari. Taisin ohimennen kerran mainita että nilkka vihoittelee ja jo kuulkaa oltiin tekemässä nilkkajuttuja samalla sekunnilla 😊☝️💛. Musta myös tuntuu että mua pusketaan joka kerran eteenpäin just yksilönä, ja treenit on todellakin mun tavoitteita arvioiden suunniteltu.


Huomaan myös että Laura haluaa mun kehittyvän varsinkin heikkouksien kanssa ja goblet squattia on tullut tehtyä useemmin kuin kerran. Tuo liike on siis kahvakuulalla tehtävä ja vahvistaa kyykyn asentoa. Myöskin lapa aktivaatioharjoituksia tehdään paljon sekä otteen pitävyys harjoituksia. Näiden vaikutuksen oon myöskin huomannut kyllä vaikuttavan suoraan kehitykseen. En esim ennen jaksanut roikkua ollenkaan omalla painolla ja aina piti varpaat pitää maassa. Nykyään pysyn jo lyhyitä aikoja hyvässä pidossa ja toivoa sopii että se eka oman kehon leukakin sieltä joskus tulee. Siihen kyllä vaikuttaa jo aika moni muukin asia 🙈😆.

Tää on ehkä hirvein selkäliike minkä täl hetkel tiedän.. tai noh on yks kauheempi ja siihen liittyy jumppapallo mut se jääköön salaisuudeksi 🙈😉

Ihmisenä tuo tytteli on aivan ihana. Todella tiukka mutta ehkä yksi empaattisimmista tyypeistä ketä oon tavannut. Siis oikeasti. Ainoa hankaluus on välillä ollut aikatauluttaminen sillä äiti-ihmisenä hoitajaa on välillä hankala löytää ja Laura itse myöskin treenaa hurjan kovasti ja valmentaa niin yksityisesti kuin meillä boxillakin joten kiirettä pukkaa molempiin suuntiin. Kuitenkin aina ollaan aika löydetty mikä on aikamoista 💖👌.. Lauran voi bongailla instasta @laurahoooo ja blogista: http://themomentsoflaura.blogspot.fi/?m=1 .


Muistakaahan treenailla kovaa ja käydä myöskin mun insta stalkkaamassa @hannamv85 😘


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Mitä valmentajat eivät aina ymmärrä

Valmentajia on laidasta laitaan. On viikonloppukurssin käyneitä, on elämänopettamia, on pitempiä kouluja käyneitä jne jne. Jokaiselle löytyy varmasti joku joka saa juuri häntä motivoitua. Matkan varrella tavoitteet voivat myös muuttua joten joskus on myös päästettävä vanhoista irti ja löydettävä ehkä uusi kokonaisuus jotta juuri oma matka voi jatkua juuri itselle sopivana. Yksi asia mihin oon kuitenkin aika universaalisti törmännyt on se että valmentajat välillä unohtavat valmentavansa aina yksilöitä ja sen ettei perusvalmennettava ole kilpailija, eikä edes halua olla. Varmaan suurin osa niistä henkilöistä jotka etsivät valmentajaa ovat muuttamassa elämänsä suuntaa johonkin päin. Eli valmentajalla on oikeasti todella iso vastuu siitä mihin sitä kannattaa lähteä viemään ja miten. Nettivalmennuksissa ja oikeastaan kaikissa myöskin edellisissä valmennusmuodoissa joissa minä olen mukana ollut, olen törmännyt todella isoon ongelmaan. Nimittäin dieetti ajattelu. Halutaan muuttaa kertaheitolla kaikki ja tosiaan saada tuloksia nopeasti vaikka se ei aina olisi pitkällä juoksulla ihan niin hedelmällistä.


Itse olen huomannut että valmentajat harvoin ovat olleet itse oikeasti ylipainoisia ja jos 'repsahdat' on se kysymys aina no miksi ihmeessä sinä söit? Sillä he eivät ymmärrä sitä himoa mikä aidosti joillakin on ruokaa tai herkkuja tai vaikkapa yhtä bileiltaa kohtaan. Ei sillä varmastikaan etteivätkö he koskaan herkuttelisi, mutta kun se heillä ei aidosti leviä käsiin samalla tavalla. Sitten puhutaankin jo juuri sen valkun kanssa siitä kuinka nyt luvataan olla kiltisti ja takaraivossa iskee jo hemmetin hemmetti, dieetille takasin. Kielto herkkuja kohtaan aivoissa on syntynyt ja sitä myöden myös todellakin himo juuuuuri niitä kiellettyjä asioita kohtaan. Henk koht mun on helpompi kun tiedän että okei tasasin väliajoin mä tuun syömään karkkia tai jädeä tms, mutta en joka päivä. En edes joka viikko mutta ei mun mitään kuukausien herkuttomia tarvitse pitää koska ei tää ole niin vakavaa ja nyt ajattelen nimenomaan vähän pidemmälle. On vaan muistettava että se mopo karkaa liian helposti jos lähtee noihin repsahduspuheisiin mukaan ja kieltää itseltään kaiken ilman että sille aidosti on syytä. Musta läskin karistaminen ei vaan ole tarpeeksi iso syy kaikesta luopumiseen..



Todella suuri osa valmentajista on myöskin aika rutinoituneita ja tietyllä tavalla myös tuloshakuisia että unohdetaan ihan aidot elämän realiteetit. Tottakai jengiä motivoi upeat nykyajan fitnessmisukat tavoittelemaan sitä ikuista kesäkuntoa mutta mihin hemmettiin on jäänyt ne oikeat elämäntapamuutokset sinne ruokailun ja liikunnanilon suuntaan? Onko niin että osa valmentajista on unohtaneet että elämän pitäisi pystyä jatkumaan myös sen elämänmuutoksen ohella ja ettei ihan aidosti ja oikeasti suuri osa työssäkäyvistä ja vaikka perheellisistä omaa kapasiteettia treenata 5kertaa viikossa plus muutama 'aerobinen' plus kalorien laskeminen ja ruuan punnitseminen jne jne. Itse en enää henk koht usko myöskään minikaloreilla elämiseen enkä siihen että peruna on pahasta. Ehkä mä olen sitten vähän outolintu mutta mä haluan kyllä mielummin elää elämääni, en elää laihduttaakseni vaan kyllä sen pitää tossa sivussa hoitua ilman että pää hajoaa tai että mun pitää koko ajan keskittyä laihdutukseen.


Mihin on siis jäänyt maalaisjärki. Mihin on jäänyt perus setti siihen että pikkuhiljaa voisi ajatella lisäävänsä vaikka yhden palikan kerrallaan pyramidiin eikä niin että pistetään pyramidi lastulevystä ensin kasaan ja katsotaan aavikkomyrskyssä kauanko se kestää. Tällä hetkellä voin varmaksi sanoa että AINOA pysyvä asia mikä mun elämään on todella varmasti tullut jäädäkseen on veden juonti, sillä sen juomista olen tässä nyt harjoitellut juomaan vuosia sen muutaman litran per päivä. Muista en uskalla sanoa mitään, sillä mun mielestä aika on liian lyhyt. Toivon toki että liikunta on tullut jäädäkseen ja uskon että onkin oli muoto mikä hyvänsä ja säännölliset ruoka-ajat samoin. Siinä on musta tosi hyvä lähtökohta loppuelämään. Hanna on mua auttanut tosi paljon tähän pitempään ajatteluun. Tiedän että Hanna on kilpavalmentaja myös mutta rehellisesti musta tuntuu aina että hän on aidosti ollut juuri mun projektista kiinnostunut ja siitä mikä mun henkinen vointi myös on. Me ei olla kertaakaan edes puhuttu että nyt pitäs kiristää jotta pysytään jossain aikataulussa. Ei ole aikataulua. En tiedä mitä tulevaisuus tän suhteen tuo mutta en usko että pitkäjänteisyys on ainakaan pahasta 💛.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Pisteltiin fat amya turpaan

Nyt on ollu kyllä sellanen viikonloppu liikunnan osalta että oksat pois. Mä päätin aikoinaan että kun eka kymppikiloa on poissa niin palkitsen itseni jollain tavalla ja palkinnoksi muodostui crossfitin saralle sellainen harjoite kuin fat amy. En olis tota harjoitusta vielä hetki sitten varmaan saanut edes läpi vietyä sillä se on oikeasti aika haastava jos ihan kylmilteen lähtee. Kuitenkin tietyt standardit liikkeissä pitää olla jotta se lopputulos olis niinkun vertailtavissa muihin. Tai oisin mä ton saanu loppuun mut kuollu matkalla 🤣

Fat amy koostuu:
50 kyykkyä (polven alapuolelle)
10 burpee (rinta käy lattiassa)
40 vatsalihasta (jalat timanttiasennossa, kädet käy varpaiden etupuolella sekä pään takana)
10 burpee
30 askelkyykkyä eteen tehtynä (ei askeltaen eikä jalkaa taakse siirtäen)
10 burpee
20 kahvakuula heilautusta pään yläpuolelle
10 burpee
10m karhukävelyä
10 burpee
20 kahvakuula heilautusta
10 burpee
30 askelkyykkyä
10 burpeeta
40 vatsalihasta
10 burpeeta
50 kyykkyä...

Aika ei ollu tuo. Kello unohtu päälle 🤣☝️





Siitä vaan testailee. :D. Viimisissä burpeissa ja kyykyissä meinas mulle tulla seinä todella pahasti vastaan ja ilman Miian huutamista en varmaan ois päässy loppuun <3. Kiitos myös Pauliina kun tulit tekee kaveriksi.Oon niin ylpee et saatiin kaikki 470toistoa tehtyä vaikka tuntukin välillä tosi pahalle ihan suoraan sanoen. Toi tehdään siis aikaa vastaan ja niin nopeasti kun pystyy.

Tänään tehtiin sitten sellanen unbroken wall ball treeni. Tän oon tehnyt kerran aiemmin ja sain 9 siis YHDEKSÄN toistoa. Muistan että aloin itkee ja olin niiiin pettynyt itseeni kun vaan luovutin. Pää ei pysynyt yhtään kasassa. Tänään otin tavoitteeksi tehdä noita heittoja ainakin 20. Uskoin että tohon pääsen vaikka toikin on ihan surkea tulos. Noh 20heittoa kun oli mennyt niin tiäettkö tuli sellanen no mitä mä enää heilun kun tavote oli täynnä. NIIN TYPERÄÄ. 28heittoa tein ja voin sanoa että kuukauden päästä tulen tekee tän uudelleen ja sillon tavote on kyllä 40heittoa. Sen vannon. Huomasin että jos tähtään johonkin niin saan sen tehtyä (kuhan se nyt on ees semirealistinen), mutta pää meinaa laota heti kun tavoite on täynnä.

Epäilen ihan liikaa vieläkin omia kykyjäni ja ehkä jopa sitä mihin mun keholla tänä päivänä pääsee. Mun on ihan tosi vaikee antaa itselleni vähän siimaa että oikeasti olen parantunut monessa jutussa aika huimasti jopa ihan viimisen puolen vuoden aikana.  Noh tosta wall ball setistä jäi sen verran hampaankoloon että päätettiin jälleen Pauliinan kanssa että perkele, tehään joku nopee setti vielä kaupan päälle ja ennen tekniikka wodia harjoitteeksi päätyi tällanen:

3kierrosta:
10 leukaa
20 punnerrusta
30 kyykkyä.

Voin sanoo et jalat on vähän tusana. Mut niin hyvä fiilis vaan kun saa pikkasen piiputtaa.

Tekniikkatunti vielä päälle ja hei kiitos ja moro. Nyt on viikonlopun pikku urheilut täynnä. Ens viikolla meillä on boxipippalot ja niissä ajattelin ottaa aika relasti. Saas nähä mitä kivaa meille on keksitty ;).




torstai 1. kesäkuuta 2017

Kiinnostaako ketään

Oon jälleen vaihteeksi miettinyt tätä bloggailua. En tällä kierroksella oo ottanut minkäännäköisiä paineita kirjoitustahdista ja kirjoitan vain kun on jotain mistä kirjoittaa. Ennen tää oli niin selvä laihdutusblogi kaikkine hermoromahduksineen sekä hyvine päivineen. Salista riitti kohistavaa ja elin, tai ainakin koitin taas elää ah niin ihanassa kuplassa. Huomaan kuitenkin muuttuneeni aika paljon. Iso sysäys tuli ns viimeistenkin siteiden katkettua vanhalle treenisalille ja sain tehdä just niin kuin tuntuu ilman jatkuvaa arvostelua ja nenää pitkin katsomista tietyltä suunnalta.


Kuitenkin huomaan että myös tietty terä kirjoittaa nimenomaan laihdutusblogia kyllä hävisi myös sen siliän tien. Kun ei mulla enää ole mitään angsteja tän homman suhteen. Enkä ees oikeen miellä itseäni enää laihistelijaksi vaan ehkä enemmän 'treenaavaksi' bloggariksi jos nyt tuollaista ilmaisua voi käyttää. Mun nykyinen laji on vaan aika marginaali vielä suomen tasolla ja koen myös sellasta tietynlaista hölmöyttä kirjoittaa crossfitistä esim liikkeiden yleismaailmallisilla nimillä koska jos et lajia harrasta niin ei ne ainakaan helpolla ilman googlen ihmeellistä maailmaa avaudu. Ite olin ainakin ihan pihalla ilmauksista ennen kun ne vaan sit tuli itsellä käyttöön. Tää myöskin asettaa ehkä tietynlaisen esteen kiinnostua blogista jossa kohistaan lajista mikä ei ole itselle tuttu. Salilla kun kuitenkin on aikalailla jokainen joskus käynyt sisällä.
Videolla vähän tempausta=squat snatchia.

video

Tässäpä olen siis dilemman edessä. Jatkaako kirjoittelua vähän niinkuin itselleni privasti vai kirjoittaa siltikin julkisesti sen suuremmin miettimättä mitä ilmaisuja mistäkin käytän. Miettimättä sitä sen enempää että kiinnostaako mun nykyinen projekti tällaisenaan ja ne jotka lukee niin lukee. Hyviä päiviä kun nyt vaan on aikalailla 99prossasesti ajasta. En esim kokisi tunnontuskia jos söisin kesäkuumalla jätskin. Enkä koe että mun tarvis selitellä sitä päätöstä syödä se jäätelö kellekään... Mutta eikös tuollaset masistelut ja aina ne uudet lupaukset pysyä siinä kuuluisassa ruodussa kuulu sit taas toisaalta hyvään laihisblogiin... Ainakin ne tuo mielenkiintoa ja vaihtelua. Meillä vaan Hannan kanssa löyty sitten vähän liian nopeesti se oikea tapa niin mun ruokamasistelut ja 'repsahtelut' jäi menneisyyteen. Juurikin puhelimessa sanoin Hannalle että tää homma toimii, sillä en enää stressaa ruuasta. Tai nytkin kun on menkat en edes aio käydä vaa'alla kattomassa niitä kahta lisäkiloa vaan meen sitten ens viikolla kattomaan ollaanko jo 97luvuissa. Viimeks paino oli 98,3kg. Eli kun sekin tulee tasaisen tappavaa tahtia alaspäin niin jääkö enää mitään riehuttavaa :D.




Jatkan siis vielä pohtimista ja katotaan miten käy. Luulen että jatkan horinoita ja ihanaa jos ne jaksaa jotakuta motivoida itsekin vaikka treenaileen ja syömään hyvällä omallatunnolla oikein :)





lauantai 27. toukokuuta 2017

Kun ruoka ei enää ahdista

Aaaah kesä tulee ja luonto alkaa vihertämään. Kuka muu saa tästä valosta aitoa energiaa päiväänsä ja paljon. Jopa niin paljon että uusi pojan unirytmi on ihan ok. Hän siis herää noin puoli kuudelta.

Mulla kesä tulee noudattamaan näillä näkymin ihan samaa kaavaa kuin tää talvikin. Eli treeniä ja perhe-elämää. Pari illanistujaista on jo alustavasti sovittuna mutta kuten oonkin sanonut me ei olla mitenkään että jeee loma nyt heti siiderille ja terassille pariskunta oltu koskaan. Eikä olla kyllä mökkeilijöitäkään. Minä ja mies lähdetään juhannuksen aikoihin ulkomaille To-su ja siinä on näillä näkymin kesän reissut. Mikäli jonnekin muualle lähdetään lähtee poitsu sitten mukaan, mutta toi viikonloppu on tällä kertaa ihan parisuhteelle pyhitetty. Tekee hei ehkä sit aika hyvää. Tää mulla kun ei ole kesäksi kuntoon projekti niin myös laihisproggis jatkuu tuossa sivussa. Oikeastaan tää ei ole ehkä enää ees niin laihisproggiskaan koska en mä ajattele oikeestaan enää ollenkaan paljon syön tai kalorimääriä... Syön Hannan antaman rungon mukaan ja olo tuntuu hyvälle.

Jokseenkin ajatukset ja mietinnät on nykyään enemmän juurikin treenipainotteisia. Vaihdos on käynyt vähän niinkun pikkuhiljaa ja oon tyytyväinen tähän. Mä en oo ruuasta stressanut pitkään aikaan, enkä esim juurikaan just tulevasta kesästä että tarvii kieltäytyä taas kaikesta ruuasta, kun ei tosiaan tarvitse. Joo annoskoot pitää pitää järkevänä mutta jotenkin niin vapauttavaa kun tää ihan aidosti sujuu niinkun ajattelematta. En ole painoakaan stressannut pitkään aikaan ja vaa'alla ei tarvitse joka päivä juosta kun se tulee alas kun on tullakseen. Kerran viikossa käyn tsekkaamassa jotta vähän tietää mutta ei mulla tule sellasia riemunkiljahduksia eikä masennusta meni se miten tahansa. Katon et selvä, ja eteenpäin.

Mulla ei ole oikeasti pitkään aikaan siis vuosiin ollut tällasta oloa. Henki kulkee ja jotenkin saan happea enemmän eikä ruoka ahdista. Painokaan ei oikeestaan ahdista. Ei elämä silti ole aina ruusuilla tanssimista mutta jotenkin kun aika iso ahdistuksen aihe on poistunut elämästä on ihan tosi paljon vapaampi olla. Oon koittanut pohtia syitä tähän muutokseen ja en ole yhtä keksinyt. Ehkä se on nyt vaan pikkupalasten summa. Väitän olevani paremmassa kunnossa kuin varmaan kymmeneen vuoteen ja mulle todellakin on väliä millasessa kunnossa mun keuhkot ja hapenottokyky on. Jotenkin saan niin paljon enemmän irti kaikesta ja kyllä toi Hannan kanssa asioiden purkaminen myös jeesaa tosi paljon. EN tajuu että kaks kuukautta on jo menty ja kolmas vielä jäljellä, mutta oon jo vähän kysynyt että voidaanko vielä jatkaa. Ehkä se on vähän sellanen vielä hetken turvaverkko hyvä olla.

Tänään tein boxilla tempauksen ennätyksen. 35kg syväkyykystä ylös. Enpä ois ton tuloksen uskonut tulevan mut nii vaa pamahti. Pienet sille.

Hauskaa viikonlopun jatkoa 😊





keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Ruokapäiväkirja

Musta on aina tosi mielenkiintosta nähdä mitä muut syö ja nyt oon koittanut kuvata omia ruokiani joita tällä hetkellä tykkään syödä. Hannan ruokiksella on tosi paljon varaa myös vähän soveltaa ja itse päättää mitä kuinkain päivinä syö. Mä oon aika rutiinien orja ja tykkään syödä samojakin ruokia päivästä toiseen. Aina löytyy joku uus lemppari ja sillä menee taas hetken aikaa kunnes vaihtuu.

Aamiainen: n klo 7

Aamun ruoka on sellanen mikä ei kyllä vaihdu. Mä syön puuroa. Puuron makua taas saan vaihdeltua erimakuisilla öljyillä sekä eri marjoilla. Vadelmat on kestosuosikka ja öljyistä pitkään käytössä oli hasselpähkinäöljy. Nyt ostin rypsäriä mansikan maulla ja toimii kyllä kuin häkä.
Mun puuroannos on aika hyvän kokoinen ja kiva startti päivään. Raejuusto on yleisin proden lähde kun en jaksa muita ja toi on helpoin. Raikkari tosin ei enää ole edes rasvaton malli.


Tosi kiva uus tuttavuus 😊


Ensimmäinen välipala: n klo 10

Vihersmoothie tai esim yosa sport rahka. Useimmiten valitsen vihersmoothien, jonka kasaan pinaatista, kurkusta, avokadosta, chilistä, Tuoreen limen mehusta sekä herasta. Nyt ostin minttua ja kokeilen sitä mausteeksi. Puolikas banaani silottaa tekstuurin kivaksi. Aluksi olin toooooodella epäileväinen näiden suhteen mutta nyt ne vähän kuuluu jo päivään.




Lounas: usein n klo 12-13

Tää on sellanen millon mitäkin sattuu olemaan valmiina. Joko kanaa / jauhista tai lohta. Hiilariksi valikoituu useimmiten bulgur, mutta pastakin välillä. Peruna ja riisi on jääneet vähemmälle käytölle selkeästi. Kasviksia kylkeen ja salaattia ja välillä lurautan sokeritonta ketsuppia tai rasvatonta jugurttia hieman kylkeen. Joskus jopa jos on oikein tehnyt mieli niin oon kuulkaa ihan majoneesia lurauttanut. En todellakaan paljoa mutta mauksi. Sriratcha on muuten kanssa yks lemppari. Rasvaksi käytän ihan oliiviöljyä. On tässä lounaaksi välillä mennyt munakas leivän päällä kasviksienkin kanssa kun lihat on olleet loppu. Onneksi kaikki on mahdollista kun vaan vähän miettii.




Välipala nro 2: n klo 14

Tää on aina joku yosa tai rahka tai, no oon esim noita valion luomu jogurttipuuroja kokeillut ja toimii. Pari kertaa myös alpron go on myös. Just ihanaa vaihtelua.





Välipala nro 3: n klo 16

Lähes joka päivä kahvi ja elovena välipalakeksi. Suurinta herkkua tällä hetkellä. Mun käsityksen mukaan ihan aidosti treenejä varten vähän hiilaria koneeseen on tän tarkoitus.



Päivällinen: n klo 19

Sama kun lounas mutta jos oon treenannut niin isompi määrä hiilihydraatteja on tässä annoksessa. Eli hiilarinmäärä tuplaantuu. Myöskin treenin jälkeen nautitun palkkari+malto yhdestelmä niin tää annos on jo oikeasti iso.




Iltapala: n klo 21

Iltapala on mulla vakiintunut samalla tavoin kuin aamupala. Syön lähes aina leivän päällisineen ilman rasvaa juustolla, ja jugurtin myslillä. Mulla on ruokiksessa pari palaa leipää tai desi mysliä ja oon vähän niinkun jakanut ne niin että puolet eli yks pala leipää ja vähemmän mysliä. Koen että tää on helpoin ja maukkain yhdistelmä. Jugurtti on rasvatonta luonnonjugurttia ja ai että mä tykkään. Myöskin hedelmä kuuluu mulla iltaan. Se on useimmiten mandariini jos tämä sattuu kiinnostaa.


Miltäs kuulostaa. Ruokis on tosi runsas ja monipuolinen ja mieliteot on oikeastaan nollassa.Tällä on paino nyt pudonnut tasaseen tahtiin ja treenit kulkenut todella hyvin. Uskon että tää ruokamäärä jossakin vaiheessa varmastikin pienenee mutta en usko että alle 2000kcal mennään missään vaiheessa ja ainakin mä teen kaikkeni ettei mentäs ees lähelle tota. Nyt kaloreita tulee n 2600kcal riippuen treenistä. Oon jotenkin aina luullut ettei näin isoilla kaloreilla voi laihtua mutta nytpä sekin on todistettu vääräks. Olo on mitä mainioin, ja näillä mennään 😁👍.

tiistai 16. toukokuuta 2017

kävelevä esimerkki liikkuvuuteen

Oon niin monesti halunnu kirjottaa tästä, mutta en oikein tiedä miten tekstin ois alottanut ja sitten se on vaan jäänyt. En tiedä miksi musta tuntuu että kauhean moni jo hieman vanhempi (30 ylöspäin) ajattelee ettei uuden vähänkään vaativamman harrastuksen aloittaminen oikein ota onnistuakseen. On jo vähän ehkä kangistuttu kaavoihin eikä ehkä uskalleta laittaa kroppaa koville mikäli siihen ei ole totuttu, ja tää koskee mun mielestä varsinkin vähän ylipainoisia. Ajatellaan ettei kehdata kun ei osata tai ei kehdata kun mitä ne muut ajattelee tai ei haluta kun ei oikein ehkä pysty ja jokin juttu sattuu alussa.

Kuntosali on mun mielestä sellanen tosi matalan kynnyksen paikka aloittaa. Monilla saleilla on myös hyviä opastunteja joista ensimmäisen usein saa ilman veloitusta ja siinä näytetään miten laitteet yms toimii. Sali on myös toisaalta aika pelottava paikka koska juurikin 'fitness' ihmiset niissä käy ja helposti tulee sellanen ei tuonne kehtaa mennä fiilis. Myös esim uimahalli ja uiminen on sellasia että voi mennä aika helposti ja toisaalta taas se uimapuku pelottaa... Isompia kynnyksiä onkin sitten aloittaa jokin esim koripallo tai jalkis tai vaikka sähly ihan alusta mikäli ei koskaan aiemmin ole sitä tehnyt. Mun ymmärtääkseni sellasia höntsäsarjoja kuitenkin löytyy aikalailla kaikista kaupungeista ja niihin pääsee vielä suht helposti mukaan. Correct me if I'm wrong.

Itselleni oli tooooooosi iso kynnys lähteä crossfittiin mukaan, vaikka halu ja mielenkiinto lajia kohtaan oli kyllä kova. Vähän oli siellä täällä varoiteltu ettei kandee ja et siihen vaatii tosi hyvän kunnon. No kuten jo aiemmassa tekstissä 'miksi crossfit' käsittelin tätä aihetta niin en siihen enää palaa. Lyhyesti, puheet osoittautui vääräksi. Se mikä kuitenkin osoittautui oikeaksi oli että liikkuvuutta oikeasti tarvitaan mutta sitähän me kyllä harjoitellaan aikalailla myös joka kerta. Muutaman vuoden kuntosali harjoittelu ilman oikeanlaista lämmittelyä ja venyttelyrutiinia oli kangistanut mut todella pahasti. Kyykkyä tehdään usein vajaasti, ei syvälle jolloin liikerata ei ole täydellinen eikä liikkuvuutta niinkään vaadita, prässissä on tärkeämpää tuntuma kuin liikkuvuus. Harvemmimpa mulle sanottiin että venytähän hieman olkalihasta ennen kun pumppaat olkapäitä. Mikäli vähän sattuu, niin kuulin monta kertaa että no ei se haittaa, puske läpi vaan. Oikeastihan toi on jo ensimmäinen signaali keholta että lopeta, hajoan kohta. Jos niveliin sattuu ei lämmittely ole mennyt kohdilleen ja pitäis palata pienempiin painoihin ja tekniikkaan. Meillä on kuitenkin vain yksi keho ja varaosia ei ainakaan vielä saada edes tieteen ihmeellisin keinoin.

Haluisin kuitenkin vähän kertoa että liikkuvuutta voi ihan aidosti helpoillakin jutuilla lisätä todella paljon jopa näin kangistuttua. Mä oon oikeasti kävelevä esimerkki siitä että oon aina ajattellut olevani huono venymään tai saati että pystyisin vaativampiin liikkeisiin kun ei kehon joustavuus ja liikeradat anna periksi. Olen huomannut että tää ei pidä paikkaansa. Hitaasti mutta varmasti oon päässyt tosi vaativiinkin asentoihin ja kehoon on tullut selkeästi ryhdikkyyttä ja voimaa kannatella itseään enemmän. Syväkyykkyyn sujahtaminen on tasan kiinni mun polvista joille täytyy aidosti antaa aikaa lämmetä ja tottua liikkeeseen. Kuitenkin joka kerta kun olen ne lämpimäksi saanut, ei mua ole niihin koskenut. Haluaisin suositella teille instagramista sellaista kanavaa kuin theperformancekey eli the performance key. Siellä mun henk koht valmentaja Laura Hämäläinen on tehnyt todella hienoa työtä ja laittanut paljon kehoa pelkästään avaavia ja lämmittäviä juttuja esille. Liikkeet on sopinut mulle niin ihan aloittelijana kuin vielä nykyäänkin joten tasosta se ei jää kiinni. Muistan myös kerran kun alkeiskurssilla näin millasia treenejä jengi veti tuolla boxilla läpi. Meinasin et ei suatana, enhän minä tollaseen pysty ja eilen itse tangon vieressä oksennus kurkussa tosi kovan treenin jälkeen maatessani tajusin on rampilaisten kävellessä sisään, että TOIVOTTAVASTI mun kokonen likka toimii edes vähänkään inspiraationa niille 'huonompi'kondiksisille ketkä ovesta käveli sisään siinä, että jos tuokin niin hemmetti kyllä minäkin vielä pystyn. Vaikka siihen hetki ehkä menisikin.

Hienoin asia mitä oon uudelta harrastukselta saanut onkin juuri tää liikkuvuus ja pystyminen asioihin. Oon nähnyt ja kuullut hirveästi juttuja että mihin hittoon tarvii jotain käsilläkävely taitoja tai autonrenkaan kääntämistä, mutta kun se pointti ei ehkä ookkaan siinä. Itse oon vähän sitä mieltä että mitä väliä on kauniilla lihaksilla tai hoikalla kropalla jos et saa käsiä suorin jaloin edes lattiaan. Syväkyykkykin on aikoinaan ollut ihmiselle tosi luontainen asento ja nykyään se on unohdettu laji. Haluan todellakin pystyä tekemään vähän kaikkea, kuten ehkä vielä nelikymppisenäkin kiipee puuhun mun pojan kanssa. Uskalluksesta se on kiinni nykyään 🙈.

Joten uskaltakaa kokeilla uusia asioita, oikeasti jos vähänkään kärsivällisyyttä opetella niin teissäkin on ihan samanlaista vahvuutta!  Jos haluatte niin Menkää ratsastaa niillä pelottavilla hepoilla tai potkikaa palloa kentällä vaikka kunto ei kestäis, joku päivä se todellakin kestää  potkia palloa, eikä ne hepatkaan näytä kuin pikkuponeilta ;).

perjantai 12. toukokuuta 2017

Joudutko luopumaan paljosta?

Tossa migreenin pyörteissä ollessa koitin vähän kaikkia keinoja päästä tuosta eroon. Mulla on kokeiltu monia lääkkeitä mutta teollisesta sokerista luopuminen selkeästi pitää mulla noita kohtauksia vähän edes poissa. Lääkkeet toki on käytössä, mutta myös ruokavalion avulla saan ns pidennettyä kohtausten väliä eli niitä ei ole koko aikaa. Tosin nurinkurista on että kohtauksen hieman hiipuessa kroppa huutaa makeaa, en tiedä mistä johtuu mut näin on ollut jo kauan. Kahvi ja suklaa on sellanen yhdistelmä että kohtaus saattaa jopa lieventyä. Älkää kysykö miksi, en tiedä. 'Kahvipäänsärky' se syy ei ole koska en ole juonut kahvia vasta kun Topiaksen syntymän jälkeen ja kahvi on aina mulla autellut vähän.



Halusin nyt tällä uudella suhtautumisella painonpudotukseen myös huomioida nää kohtaukset ja vähän koko ajan kuulostella voisinko elää näin lopun elämääni ruokaillen vai tuntuuko musta siltä että koko ajan joudun luopumaan jostain ja ruokavalion noudattaminen on yhtä itkupotkuraivaria. En ole vielä ollut sellasella dieetillä minkä oisin sutjakasti saanut siirrettyä normi elämään sillä niissä on aina ollut juuri tuo luopumisen tunne vahvasti läsnä.Yllättäen koska kyllä kilot on hiipineet joskus pikkuhiljaa joskus rysäyksellä takaisin. Kiire saada kilot pois ja luopumisen tunne ruokia kohtaan on aika pirullinen yhdistelmä. Tällä kertaa yllättäen kumpaakaan noista tunteista ei ole vielä tullut. Nyt on vähän yli kuukausi Hannan valmennusta takana, ja koen että oon saanut enemmän kuin yhteensä muiden valmennuksessa. Mitään keltään pois viemättä Hannan tyyli myöskin valmentaa ja keskustella asioista sopii mulle todella hyvin. Ehkä se on vaan fakta että pitää löytää se oikea combo mikä toimii. Ei se mikä hetken tuntuu hyvältä vaan pitkällä juoksulla. Myös se että koen saavani syödä oikeastaan mitä haluan. Mieliteot on pois sillä mikään ei ole kielletty, on vain järkevämpiä valintoja joita olen jo hieman oppinut soveltamaan. Mikäli haluan lisätä rasvatonta jugurttia hieman raithaksi intialaistyyliseen safkaa niin lisään. Ilman että edes koen siitä huonoa omaatuntoa mikä myös oli vahvasti ennen syömisissä mukana. Huono omatunto jos söi edes jotain ohi ruokavalion. Mikä on vähän sellasta tyhmää natsiutta myös itseä kohtaan. Siis herranjestas jos kasviksista kielletään jokin niin eikös se oo vähän älytöntä? Käsi sydämmellä kuka meistä on lihonut maissin tai porkkanan syömisellä?

Tää oli muuten tosi kiva välipala 👍

Mulla ei esim oo ollut ongelmia syömisten kanssa nyt yli kuukauteen. Ei ahmimisia (käsi aidosti sydämmellä), ei oikeestaan kummempia mielitekoja eikä edes ton ryyppäjäisten jälkeen tuntunu ollenkaan pahalta vedellä lohikeittoa. Jotenkin aidosti uskon että kultainen keskitie on pikkuhiljaa myös löytymässä mun kartalta. Mulla menee omasta mielestä hyvin, paino on pudonnut koko ajan, yhtään plussaviikkoa ei vielä ole tullut (niitäkin tulee varmasti), ja tänään paino oli jälleen pudonnut ollen 98,7kg eli jos eiliseen vertaa niin -500g.


Oon ihan todella tyytyväinen. Hanna on myös ihanasti saanut mut ymmärtämään ettei mulla ole oikeasti kiire. Kunhan se muutos on pysyvää niin silloin olen onnistunut. Itse vähän oon laskeskellut että jos ensi kevään kesän korvilla ois loput -18kiloa poissa niin oisin todella tyytyväinen. Silloin mulla ois mennyt n-40kilon pudottamiseen vähän yli kaksi vuotta. Näin kun laskee niin ei toi kuulosta ollenkaan hassummalta. Varsinkin mikäli oon saanut vähän lihasta tilalle, vähän kuntoa kovemmaksi ja pysyvät kilot pois. Täytyy sanoa että on aika ihanaa olla onnellinen ja hyvässä tilassa. Ehkä paras neuvo mitä vois muutamia virheitä tehneenä juuri kertoa on että olkaa armollisia ja löytäkää se oma tyyli ilman kiireen tuntua. Antakaa sitä aikaa. Ei laihdutuksen kuulu rajoittaa sosiaalista elämää ja muita tekemisiä, vaan sen ois oikeasti aidosti parempi sopia omaan elämäntyyliin ja antaa painon pudota pikkuhiljaa. Tsemppiä ihanat ja uskomattoman hauskaa viikonloppua kaikille .

torstai 11. toukokuuta 2017

illanvieton jälkitulos

Hetki vierähtäny. Onneksi vaan pieni sellainen. Lauantain ilta oli niin menestys mulle, ja tutustuin paremmin neljään aivan mahtavaan neitoseen. Kiitos teille illasta. Mun osalta ilta vaan päättyi migreeniin mikä on oikeasti isoin syy etten enää hirveästi alkoholiin koske. Tosi usein mulla vaan tulee pää kipeäksi ja se eskaloituu migreeniin, valitettavasti tääkään ilta ei ollut poikkeus, mutta onneksi kello alkoi tässä vaiheessa olemaan jo kolme joten tuskin ihan hirveän myöhään oisin muutenkaan enää jaksanut. Mähän en siis ikinä ole ollut saunasiiderin enkä terassikaljojen ystävä. Yleensä pepsimax on se mun juoma ollut... Mulla on vähän että jos juon niin sitten se on ihan aidosti kyllä bilemeiningeissä... Näitä kertoja ei vuoteen montaa mahdu. Nuoruudessa varmaan sain ihan tarpeeksi :D.

Seuraava aamu oli jo hetken parempi ja käytiin pojan silmää myöskin näyttämässä lääkärissä (juoksi puskan läpi ja silmä tulehtui... ah tätä äitiyttä välillä). Illalla migreeni kuitenkin repes uudelleen liitoksista ja sitä on nyt korjailtu ma ja ti. Syömiset on mennyt miten sattuu, ei nyt mässäillen mutta en ole jaksanut ihan koko aikaa olla syömässä joten isompina annoksia harvemmin kerrallaan silloin kun on kyennyt. Valitettavasti edes suklaa ei päänsärkyyn auttanut joten sekin kokeilu jäi lyhyeen. Eilen oli eka normipäivä ja pääsin treenaamaan. Onneksi! Paino nousi makoilulla ja lääkkeillä ja nesteytyksellä vain +200g, tänään kävin tosiaan ihan mielenkiinnosta ja se oli 99,2kg. Eli eipä tossa nyt hirveetä damagea otettu. Eikä sillä väliä kunhan pää pysyy kunnossa.

Eilen tosiaan tehtiin tempauksia syväkyykkyyn ja sain omat enkat tehtyä mistä olin ihan superiloinen. Onneksi myös päivän ruuat meni kaikki alas ja oikein sillä en varmaan ois muuten jaksanut. Tossa mulle tulikin makoillessa vähän mieleen että jos urheillessa oikeasti kuluttaa paljon kaloreita on siellä tankissa oltava myös sitä bensaa mitä kuluttaa. Mulla sali ei kuluttanut ihan hirveästi, voi johtua omasta intensiteetistä ja muista seikoista mutta kyllä se oli sitten se hiitin hinkkaaminen mikä sai kalorit kulumaan ei punttaus. Crossfit on sitten ollut ihan toista maata ja kalorit kyllä palaa yhden tunnin aikana todella tehokkaasti. Hanna sen mulle hienosti jotenkin sanoikin että on syötävä jotta voi kuluttaa. Musta on myös jotenkin ihana kun Laura meille joskus on rampin (alkeiskurssin) alussa sanoi että tätä ei sitten oikein karppaamalla tai vhh:lla voi harrastaa ja lähes joka treenin jälkeen (vieläkin) sanoo että muistakaahan syödä. Mulla meni vähän turhankin kauan hiffata että ei se ruoka ole se vihollinen. Nyt Hannan safkiksella on ollut aika järkälemäisiä noi mun ns tulosten nousut ja se miten myös kestävyys on selkeästi parempi.

Tänään ois juoksutreeniä ja kyykkyä tiedossa. Toi juoksu on vaan niin megadeath. En osaa juosta sit yhtään. Ainakaan taloudellisesti. Mä vähän venailen että tonne saatas juoksukoulu pystyyn ;)


lauantai 6. toukokuuta 2017

Hyvä paha inbody

Tänään olikin inbody mittaus. Ehkä huonoin aika kuukaudesta puolukkapäivien takia mut hei, edellisestä niin kauan että oli nyt olosuhteista riippumatta hyvä käydä. Tulokset yllätti nimittäin positiivisesti 👌.

Mähän en ole punttitreeniä harrastanut enää todella pitkään aikaan ollenkaan, en ole käyttänyt muita lisäravinteita kuin palkkaria. Oon syönyt hiilaria paljon, syönyt ruokaa rutkasti enemmän kuin ennen. Proteiinia on ns minimimäärä urheilijalle. Jotkut vois luulla että laihaläskiys tervetuloa mut hei lihasmassa oli tällä kertaa lisääntyny 💪💪💪💪. Paino oli siis tippunut n. -8kg ollen tänään tasan 99kg. Lihasmassaa tullut +700g. Rasvaa oli tippunut -9.2kg. En oikeen tiiä miten päin tässä olis kun oon niin hiton onnellinen 🏋.

Oikeestaa ylläolevat on siinä mielessä sivuseikkoja että vaikka töitä on vielä tehtävissä niin mä oon löytänyt niin upeen lajin crossfitin parissa missä voin muokkaa kroppaa, parantaa mun kunnon törkeen hyväksi ja mikä pääasia hankkia ihania kokemuksia.

Vanha inbody

Uusi inbody
Tänään aion nauttia vähän juhlajuomaa. Hengata ihanien ihmisten kanssa ja nauttia illasta. Mulla on siis tänään rento ilta tiedossa 😘🍸. Oikein mahtavaa viikonloppua!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Yhteisöllisyyttä ja terveellisempi hamppariohje

Vappu takana ja ylläripylläri meillä rullas arki kotona just niinkuin muinakin päivinä, eli mää en pitänyt hulluttelupäiviä. Tänä vuonna en maistellut munkkeja enkä skumppaa. Mää reenasin kylläkin mutta muuten haluttiin vaan ottaa chillisti koko vappu ilman suunnitelmia. Miehellä vähän työstressiä niin halusin myös että hän relaa ja saa levätä.

Onneks reenaus oli vaan jumalattoman kivaa sillä meillä oli vähän tiimiwodeja parina päivänä. Eli tehtiin joko pareittain tai joukkueina. Nää on niitä päiviä jolloin oon niin onnellinen meijän crossfit-pesueesta. En oo missään itse henkilökohtaisesti tavannu noin upeeta ja iloista jengiä puurtamassa ja kannustamassa toisiaan. Tänäänkin vedettiin pikkuleikkimielisiä skaboja ja se kannustus on vaan hianoo. Plus kun tekee tällasia sitä vähän niinkun unohtaa olevansa välillä liikkumassa oksu kurkussa ja pitää vaan kavereiden kanssa hauskaa 💖.

Yhteisöllisyys onkin ehkä crossfitin suola. Mä joskus aattelin et tollanen on ihan kulttimeininkiä mut niin siihen kulttiin vaan ajautuu 😂👌. Enkä kadu pätkääkään. Ei se sitä tarkota ettei ois muuta elämää mut kyllähän harrastuksen pitää olla itelle kivaa ja nuo ihanat ihmiset tuolla on kultaa ja vaan lisää tohon lajiin niin paljon.




Treenin jälkeen olikin hyvä naatiskella hampparista. Ja vieläpä terveellisestä. 😁



Tarvitset:
1 kokonaisen täysjyvä ruispalan
80g kanan rintafiettä
Avokadoa
Oman mielen mukaan härpäkkeitä.

Itse laitoin kanan sekä leivät 45sek mikroon ja lisukkeiksi hieman chipotle kastiketta sekä n rkl salsaa ja kurkkua. Eikun nauttimaan. Niin hyvää ja erittäin hyvä vaihtoehto jauhikselle ja makaronille sillon tällön 👌

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Mittoja

En ookkaa hetkeen mittoja päivitellyt ja nyt ois uudet otettuna 😁.

Nyt tulis sitten. Muutos edelliseen on suluissa. Alkumitat otettu syyskuussa ja edelliset helmikuussa.

Rinnan alta: 89cm (-1cm) yht -5cm
Hauis o: 35cm v:35cm (+2cm, +1.5cm) yht -1cm ja -0.5cm
Vyötärö : 89cm (-6.5cm) yht -10cm
Mahan levein kohta: 113cm (-6cm) yht -21cm
Lantio: 123cm (-5cm) yht -10cm
Reisi o: 75cm v: 75cm ( +1cm, +-0) yht -3cm ja -3cm

Tuytyväinen olen 👌🏋🤸. On kiva että tasaisezti tässäkin asiassa edetään. Yhden muutoskuvan haluan vielä jakaa teidän kanssa. Nimittäin vuoden työn tuloksen. Viime vuoden huhtikuusta tähän päivään 😲. Onhan tossa jonninverran matkalle sulanut.





perjantai 28. huhtikuuta 2017

Noniiiin sujahtihan se

Paino nimittäin ja alemmas 👌. Välillä pitkäjänteisyys kannattaa näinkin hätähousulla 😂. Piti vaan vähän sitä luottoa kaivella ja hyvä että kaivelin. Hanna oot pro ja oon kiitollinen sun tuesta ja neuvoista! Ollaan nyt kuukausi menty ja mä oon oppinut itsestäni ja ravinnon tärkeydestä kovaa treenatessa ihan mielettömän paljon. Oon ehkä myös oppinut ja totuttanut kehoani pikkuhiljaa tosiaan oikeasti ottamaan hieman suurempaa treenikuormitusta vastaan ja niinkuin toinen mun ihanista tukijoista ja valmentajista eli Laura sanoikin niin eka pitää oppia treenaa ennenkun voi treenata 💪. Väitän olevani tällä hetkellä aika onnekas että oon saanut kaksi noin upeeta ja välittävää tukijaa mun matkalle. Paino oli siis sujahtanut pitkälle alle sataan ollen 99.2kg.



Mä mietin että pitäiskö hommaa kesällä heinäkuussa korttia salille vai heppailemaan.. oon vähän kahden vaiheilla. Salilla vois toisaalta tehdä hyvin tukiliikkeitä crossfittiä varten. Mun yläselkä ja lapatuki on meinaan luvattoman huonossa kunnossa ja oishan se halvempaa mutta en oo piiitkään aikaan ollu taas hepan selässä ja vähän veri vetäis sinnekin. Siinä ratsastaessa se keskivartalo taas kehittyis ja varsinkin syvät lihakset. Tosin painoa on tuohon vielä sen verran etten oikein tiedä sen puolesta jääkö heppailut väliin. Joudun jokatapauksessa heinäkuuhun venaamaan sillä aika ei riitä millään kaikkeen ennenkuin mies vähän lomailee ja pystyy pikkusen enemmän poitsun kanssa temmeltää. Mikäli mulla ei ois vastuuta toisesta ihmisestä ois helpompaa käydä vähän sielläsuntäällä mut pojan kanssa vietetty aika on tärkeempää 💖👍. Se kasvaaki viel niin nopeeta 🤤🙈. On myös ihan höpsö, niinku äiteensä.

On aika siistiä kun oma proggis puksuttaa eteenpäin hyvää vauhtia ja yleisfiilis on oikein positiivinen. Ois kiva jakaa tätä omaa fiilinkiä vaan kaikille ja kaikki samassa veneessä olevat kuulkaa, me niiiiiin onnistutaan tässä kun vaan päätetään. Jokainen omalla tyylillään, kaikki yhtä mahtavina! Uskon että mun asettama 95kilon painotavoite täyttyy helposti aikarajaan eli elokuun loppuun mennessä. Mutta nöyränä meen koko ajan eteenpäin.  Turha lähteä riehumaan kun vielä on kuitenkin oikeasti niin paljon töitä edessä ja vaikka tää ei ole aikaan eikä kiloihin sidottu projekti niin tottakai mä iloitsen jokaisesta menetetystä grammasta minkä oon saanut pois.

Tsemppiä naiset <3 Ja ihanaa vappua.





torstai 27. huhtikuuta 2017

Miten vaa'aton viikko on sujunut

Aikalailla tasan viikko sitten tuli käsky jättää vaaka kaapin pohjalle ja niin tehtiin. Ihan ekana aamuna oli kyllä ihan superoutoa koska mun aamurutiineihin on jo niin kauan kuulunut että vessaan eka ja sitten ihmettelemään vaakanumeroita. Päätin kuitenkin totella ja olla hyppäämättä. Heti herättyäni oon nyt tehny niin että käyn vessassa haen kahvia samantien ja ison lasin vettä jotka yleensä saan rauhassa nautiskella kun mies on auttanut ja hoidellut poitsun kanssa aamurutiineja mikäli poitsu on herännyt aikasemmin. Juotuani oon aina ajatellut että no ei se kuitenkaan enää näyttäisi totuutta joten turha edes haaveilla. Eli aika hyvin on mennyt. Outoa mutta uusien rutiinien opetteleminen vaatii aikaa kuin myös vanhojen rutiinien purku.

Huomenna tosin hyppäsen sille ja katson mitä on tapahtunut. Vai onko mitään. Olo on superhyvä, vähän hassua joka viikko päivitellä samoja juttuja mutta kun se nyt on vaan totuus. Mun olo on hyvä. Treeni luistaa ja maistuu mielettömän hyvin. Lauran kanssa treenailtiin parikin kertaa tällä viikolla ja tänään on mun lepopäivä enkä aio tehdä mitään. Ehkä käyn rauhallisella rataslenkillä pojan kanssa ja puistossa vähän leikkimässä mutta siis mitään sen kummempaa aktiivista elämää en vietä. Tiistaina huomasin että kahden aika kovan treenin jälkeen mun keholla oli hieman vaikeuksia rauhoittua yöunille ja yö oli tosi levoton. Tehtiin silloin eka Lauran kanssa kyykkyjä kaikilla eri mahdollisilla tavoilla ja sitten meillä oli wodilla rinnallevetoa ja ylöstyöntöä plus sellanen loppujumppa että kuolo meinas korjata. Maksimisyke näytti treenin loputtua 194 että siitä voitte päätellä millä intensiteetillä vedettiin. Joutu vähän jo kiljumaan lopussa kun painot paino niin helvatun paljon... Voitte googlettaa dt crossfit jos haluatte tietää mistä oli kyse...Me tosin tehtiin se hintsusti erilailla mutta pointti tulee varmasti selväksi. Viime yön kuitenkin nukuin jo todella hyvin, heräämättä kertaakaan.

Mä mietin tossa hetki sitten tätä nyt neljää kuukautta mitä aloin kunnolla toteuttaa tätä painonpudotusta. Tokihan mä olin jo synnytyksestä lähtien vähän muka yrittänyt mutten oikein sitoutunut koko hommaan ja paino heilahteli ylösalas vähän riippuen siitä miten usein olin 'repsahtanut'. Päätin jo tammikuun koittaessa, etten aio hätäillä ja teen sen minkä voin ilman jäätävää karsimista ja kärsimistä. Nyt neljä kuukautta tätä nyrkkisääntöä noudattaneena ja varsinkin Hannan tultua kuvioihin mä voin sanoa että jokin tasapaino on aidosti löytynyt. Oon ennenkin jaksanut mainostaa että kyllä minä voin olla jollain vhh ruokiksilla eikä tunnu missään. Kyllä muuten tuntuu. En ikinä voisi enää elää niin että joku peruna on suunnilleen perisynti lounaalla... Noh voi olla että osuu omaan nilkkaan joskus mutta ainakin, jos oon tälläkin kertaa väärässä niin mut on sentään hyvin syötetty.

Ensi viikon lauantaina aattelin vähän inbodya kokeilla. Oon viimeksi käyny joskus viime syksynä joten ainakin kiloissa pitäis olla jonninverran muutosta, mutta toki mua kiinnostaa onko nyt sitten kuntosali se ainoa paikka säilyttää lihasmassa laihduttaessa. Tätähän usein jauhetaan, että missään muualla ei lihaksia tehdä ja mä haluaisin uskoa että tuo on pötypuhetta. Mutta eipä mua enää se hauiksen erottuvuus kiinnosta joten tääkin on aika se ja sama. Kuhan pääsis terveeseen hyvinvoivaan kehoon, toki kuten sanoin utelias silti olen.



Siinä vähän vielä motivointi kuvaa lauantailta. Kiitos crossfitin mä alan olee vähön solakampi muija ja paljon paremmassa kunnossa 💪


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Heikkoudet ja vahvuudet

Aika tehdä vähän erilaista listaa itsestä. Otin tän ihan julkiseksi haasteeksi itselleni kun sain Heidiltä (kiitos sulle kaikesta vertaistuesta <3) eräänlaisen idean listata mun omia tavoitteita sekä tän hetkisiä heikkouksia ja vahvuuksia. Aattelin itse että laajennan tän jutun urheilun ulkopuolellekin mutta kyllä mä aattelin myös urheilija minän puolet pohtia avoimeksi. Se ehkä tulee auttamaan mua tulevaisuudessa.

Heikkoudet:

Koska haluan nää saada pois alta ja päättää kuitenkin positiiviseen moodiin listaan ensin heikkoudet ja avaan vähän ajatuksia niiden takana.
- Kärsimättömyys: oon sekä laihduttajana että urheilijana oikeasti aika kärsimätön ja mun ärsytyksen sietokyky on ehkä banaanikärpäsen luokkaa. Haluan tuloksia heti. Usein kyllästyn nopeasti jos mitään ei tapahdu ja ikäänkuin unohdan koko homman ja keksin jotain uutta. Tää on isoin alue mitä mun pitää työstää. Oon sitä jonkinverran saanut jo parannettua enkä oo ihan helisemässä (tai no oon mutta en niin paljon) niin nopeasti kuin ennen. Tää on pikemmin laihdutusurakkaa ajatellen kuin mitään muuta.
- Kestävyys: mun perus ja kestävyyskunto on nolla. Siis ehkä jopa alempana kuin nolla. Tai siltä se ainakin tuntuu. Tää on työn alla Lauran kanssa. Uskoisin että kyseisen böönan avulla saan tähän muutosta. Ajattelin myös aloittaa kesänkorvilla ihan peruskuntolenkit aamuisin ulkona mahdollisuuksien mukaan. Tosin vihaan lenkkeilyä että ehkä tähän tuun keksimään jotain tilalle.
- Miellyttämisenhalu: ajattelen välillä ihan liikaa muiden mielipiteitä enkä ehkä osaa jopa pitää omaa päätäni tarpeeksi. Tässä törmätään helposti ongelmaan mikäli matkassa on mukana ihmisiä jotka mielummin dominoivat ja haluavat vaan olla oikeassa kuin että annettais myös muille tilaa... oon näihin törmännyt jo liikaa ja koitan kovasti vähän kovettaa itseäni nykyään vähän vähemmän muiden mielipiteille arvoa antavaksi. Onneksi tän tyyppiset ihmiset usein sitten jää matkasta myös pois.

Vahvuudet:

- Palo: mun on todella vaikee selittää tätä, mutta crossfit on oikeasti sytyttäny jotain mun sisällä. En oo varmaan mistään näin rankasta urheilulajista koskaan nauttinut näin paljon. Se on jo vähän masokismin rajaa hipovaa, mutta se tunne kun makaan boxin lattialla kaikkeni antaneena jonkun rankan setin jälkeen on jotain niin siistiä. Sama koskee myös tätä uutta Hanna ruokaohjelmaa. Koen siitä niin paljon hyötyä. Lyön vaikka sitten painon kanssa päätä vähän seinään, että voin fyysisesti aivan törkeen hyvin. Tuli mun sisällä on syttynyt ihan uuteen liekkiin näiden suhteen. Mikä ihaninta myös huomata noi kaksi asiaa tukee toisiaan. Tää palo on se mikä ulottuu kyllä myös muihin asioihin elämässä mutta nyt puhuin vain näiden suhteen.
- Uskallus: Pelkään monia asioita, ja välillä tosiaan mietin liikaa mitä muut ajattelee, mutten siltikään ole koskaan sen antanut estää mua joko onnistumasta tai munaamasta täydellisesti. On monia asioita mitkä on hävettänyt näin jälkeenpäin mutta siltikään en kadu pätkääkään. En enää pelkää kyseenalaistaa tai ksysyä niitä vaikeitakaan kysymyksiä jos joku epäilyttää. En myöskään koskaan enää anna itseni ajautua jonkun kuplan sisään, mistä ei nää muiden kantoja asioihin tai rentous elämää kohtaan katoaa.
- Positiivisuus: oon loppujen lopuksi aika lepposa kaiffari kunhan oon hyvin syötetty ja nukutettu ;). Oon mielestäni positiivinen ja ajattelen usein vaikeissakin tilanteissa että kyllä tämä tästä. Niin laihdutuksen kuin kaiken muunkin suhteen.
- Asenne: en pelkää kovaa työtä, enkä ajattele olevani paras. Ajattelen kuitenkin että oikealla asenteella pystyn ylittämään itseni tavoin joista jotkut voi jopa yllättyä.  Oon valmis tekemään persuduunia vaikka tappiin asti mikäli se tarkoittaa että opin jonkin uuden vähän vaikeamman asian. Enkä pelkää työstää mun heikkouksia, en katso muita enää kadehtien että mäkin haluaisin pystyä vaan minä sitten yritän niin kauan että pystyn. Oikeella asenteella pääsee jo pitkälle.

Ootteko te koskaan miettineet omia heikkouksianne ja myös noita hyviä puolia? Haastankin kaikki vähän listaamaan itselleen. Askel kerralla mä aion vahvistaa myös nuo heikkoudet vahvuuksiksi 💪

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

taste tasting

*yhteistyössä Delightfinland*

Testauksessa hieman välipalapatukkaa. Kouluarvosanoin mennään ja toivottavasti tekin pääsette edes hieman kokemaan mitä mun makunystyrät sanoi näistä uusista patukoista joissa ei lisäaineilla pelailla. Tein pieniä paloja ja makustelin niitä.



Makuina oli ginger lemon, cocoa peanut sekä peanuts raisins & sea salt. Myös prodepatukka choco brownies pääs testiin.


Makuraadin ykkösvalinta oli cocoa peanuts. Maistu hintsusti pähkinäsuklaalle, ei huonoa sanottavaa 👍 8/10.


Ginger lemon oli hyvänä kakkosena. En kyllä inkivääriä maistanut mutta sitruuna rulettaa mun makunystyröille aina. 7/10.




Chocobrownies ei kyllä valitettavasti ollu mun makuun. Turhan jauhonen. Ei toiminu. 5/10

Viimeisenä oli seasalt maku ja tääkään ei oikeen toiminu. Päällimäisenä maistu rusina ja jäi vähän hampuihin kiinni. Ei huono mutta ei hyväkään. 6/10.

Patukoissa sytytti maodottomuus sekä lisäaineettomuus. Kaks ekaa kelpas mun makunystyröille tosi hyvin ja maistuivat. Käykääs tsekkaa lisää instasta @delightfinland!! Varmasti löytyy patukka omaan makuun.
Facebookista : feeldelightfinland
Sekä jälleenmyyjiltä : http://www.alfandelight.com/fi/myyntipisteet/