maanantai 11. joulukuuta 2017

Iloa onnistumisista

Hei vaan ja hauskaa uutta viikonalkua. Nyt mulla ei ole vaakalukemia teille maanantaihin kertoa sillä päätin hyllyttää vaa'an joulukuun loppuun. 1.1 kaivan sen esiin ja aloitan viimeisen kilojen pudottamisrutistuksen KOSKAAN ja se on lupaus  👌👼. En aio enää laihduttaa. Enkä kyllä aio enää lihoa. Ei tää oikeasti niin kivaa ole.


Sori sotku 🙈
Eilen saavutin taas yhden tavoitteen kun kävin tekemässä semmosen treenin kuin filthy fifty boxilla. Siihen kuuluu nämä liikkeet.
50 x boxihyppy (50cm puuboxi). Jalat tasajalkaa boxille ja lantion suoristus boxin päällä ollessa.
50 x hyppyleukaa (painolevyn päältä hyppy. Leuka yli tangon)
50 x kahvakuulaheilautusta 12kgn kuula
50 x askelkyykky
50 x knees to elbows
50 x push press 15kgn tanko
50 x selän suoristus ghdlla
50 x wall ball heittoa (kyykyn standardit, polvikulman alapuolella käynti eli ass to grass.)
50 x burpee
50 x tuplahyppy narulla .



Nut mulla ois vielä pari viikkoa aikaa toteuttaa pari näistä :


Sitte ois tavotteet tän vuoden osalta täynnä ja aika suunnata katse vuoteen 2018 😊. Upee vuosi upeiden juttujen äärellä kyllä tulossa 👌

lauantai 9. joulukuuta 2017

Motivaation lähteillä

Oon jo pidempään luonnostellu tätä tekstiä motivaatiosta ja siis nimenomaan laihdutukseen. Oon nyt pojan syntymän jälkeen laihdutellut pikkuhiljaa pois raskaudessa tulleita massiivisia määriä kiloja ja niitäkin on vielä se 7kg jäljellä. Poika täyttää helmikuussa 2v. Mulla on siis mennyt piiiiiiitkä aika siihen mihin joku pystyy silmänräpäyksessä. 1,5v ollaan menty kokoajan piiiikkuhiljaa alaspäin, ja tässä onkin homman juju: KOKOAJAN alaspäin ⬇. Ei jojoteltu kesää varten, ei oltu kitukuureilla eikä varsinkaan asetettu älyttömiä -10kilon tavotteita ja unohdettu niitä heti kun on päästy lähelle. Vaan pitkäjänteisesti pudotettu kilo kerrallaan.

Tämähän onkin se mikä syö motivaatiota tässä hommassa varmaan tehokkaimmin. Aika. Kun kaiken pitäis tapahtua nyt heti. Jengistä on tullu kärsimätöntä ja hitaat aidot elämäntapamuutokset on unohdettu. Ei itelläkään oo hei sit se yks kerta kun oon aatellut että nyt lähtee. Otan kovan tahdin ja menoks. Kuitenkin oon havahtunut jostain jätskilaarin ääreltä epäonnistuneena ja ärsyyntynyt koko hommaan koska mulla on tullut heikko olo, mässyhimo tai aito nälkä. #fitnesslife sai mun aineenvaihdunnan niin jumiin että kuvittelin sen olevan normaalia kun olin 1200kcal dieetillä ja painonputoominen oli tuskaa. No ei se ole. Raskauden jälkeen meinasin hypätä samaan kelkkaan taas kerran mukaan mut onneks en. Enhän mä olis jaksanut mitenkään valvovan vauvan kanssa. Se on pelottavaa että silti tollasta mulle koitettiin tuputtaa. Kyllä on siinäkin hieman kyseenalaistamisen paikkaa ja aika katsoa myös ammattilaisten peiliin jos noita käy ehdottamaan.

Tällä hetkellä syön (nyt kun tiukempi vaihe on ohi) +2600kcal per päivä ja paino pysyy samassa. HUOM minä myös liikun todella paljon joten en tätäkään voi missään nimessä mainostaa kaikille sopivaksi. Voin myös paljastaa että hiilareita menee treenipäivänä about 250g kurkusta alas ja sen mä tarviin että jaksan. Kilot on kuitenkin tippuneet isommillakin kaloreilla oikein hyvin ja homma on toiminut ihan erilailla kuin koskaan ennen. Kroppakin toimii tosi hyvin. Tosin se myös reagoi mielenkiintoisilla vatsavaivoilla mikäli syön sontaa. Eli herkistytty on vähän sokerille, mikä nyt ei ole huono juttu mutta cheatpäivän kyllä tuntee nahoissaan.

Mun motivaatio taas tulee ja menee. Niinkun varmaan kaikilla elämä on niin paljon muutakin kuin laihdutus. Niin sen pitääkin olla. Hyvä tavoite auttaa kuitenkin jatkamaan ja oikea asenne. Oon Lauran kanssa kehittynyt enemmän henkisesti kuin muiden ja siinä on toinen avain. Ajattelen asioita eritavalla. Vaikutan niihin asioihin mihin voin itse vaikuttaa ja muiden koitan antaa olla. Ei ne valot risteyksessä vihreäksi karjumalla vaihdu. Tammikuussa iskee aina motivaatiopiikki ja sillon höyrytään taas vähän erilailla eteenpäin mutta just tällä hetkellä on hyvä näinkin. 😊👌.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Päivitys tauon jälkeen

Oisko aika päivitellä mitä kuuluu kun viimeisestä tekstistä on vierähtänyt hurrrrrrjasti aikaa. Lopetin dieetin tohon lokakuun loppuun ja sille on ihan syynsä miksi jäi lyhyeen. Sain hyvää tulosta eli paino on suunnilleen nyt siellä 94kilon tuntumassa ja näin on hyvä hetken. Isoin syy on kuitenkin se että Meikä lähti takaisin työelämään ja se onkin nyt tuonut tässä ihan uudenlaista totuttautumista mukanaan. En pysty antaa 'kaikkeani' dieetille joten tauko tekee jälleen terää ja tammikuussa kun rutiinit on taas vähän enemmän tuttuja on hyvä aloitella toivottavasti se viimeinen rutistus 👍. Jälleenkään tämä ei tarkoita minkään muun kuin siitä tiukimmasta asenteesta luopumista. Muuten paino saa nyt tasaantua taas tähän kohtaan. Muutenkin oon miettinyt samalla vaa' atonta joululuuta ja vaan keskittyä treeniin ja tietty töihin ja perheeseen 😉.

Kuitenkin viiminen rutistus on edessä ja se viiminen kuuluisa kymppi pitäs nyt ainakin saada pois keväällä ja sitten kuulostella miltä kropassa tuntuu. Oon kuitenkin mielestäni hoitanut tän koko homman nyt himaan ihan toisella tavalla kuin aiemmin ja pääkoppa on tullu aikasta hyvin mukana. Töihin meno meinas vähän pelottaa, mutta kun organisoi oikein niin hyvin on löytynyt sekä treenille että perheelle aikaa mutta vähän sitä vaivaa kyllä joutuu näkemään. Niin se kuitenkin menee että niille itselle tärkeille asioille se aika tuppaa löytymään mutta se vaatii sen että osaa sanoa joillekin jutuille ei, eikä potea siitä huonoa omaatuntoa, mikä on tällaselle people pleaser ihmiselle ollut joskus vaikeaa.

Mites. Haluisitteko tammikuussa jälleen tommosen maanantaisin päivittyvän painosivupalkin? Vai onko turha. Mä oon miettinyt pelkkään instaan (hannamv85) siirtymistä, mutta toistaiseksi vielä päivitän kyllä tännekin. Ens vuosi tuo kuitenkin noita kisavalmisteluita mukanaan ja sinne treenailua joten kirjoitettavaa varmasti löytyy. Kisoihin mennään jos se tuntuu hyvälle. Se ei ole kiveen kirjoitettu sillä haluun pystyä kilpailee itselle soveliaalla tasolla ja siihen vaaditaan vielä paaaaaaaljon oppimista 😁.

Nyt aamupalalle ja kohta ekoihin treeneihin viikkoon kun flunssa vähän hellittänyt otetta 😍

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

3kk:n muutoskuvat

Oisko aika esitellä taas tuloksia hieman konkreettisemmalla tasolla 😊. Elikkäs muutoskuvien aika.

Välissä on 3kuukautta eli vasemmalla heinäkuun lopussa, oikealla tänään aamulla. Enjoy.




Siinä sitä ois. Muutosta on ja hyvä niin. Kuvat on mustavalkosia sillä niissä näkyy selkeiten eikä esim eri valotus huijaa. Itseäni ei mikään ärsytä muutoskuvissa enempää kuin eri valotus, kuvakulma tai jos esim alusvaatteet tai bikinit on ihan eri mallisia sillä tollasilla jutuilla saa helposti itsensä näyttämään hoikemmalta.

Yksi asia mistä oon superilonen on mun mahan 'nousu' se ei musta roiku enää läheskään niin pahasti kuin ennen kun katsoo ylintä kuvaa. Eli ehkä mulla on toivoa sileestä masusta 💕🤙.

Sit viel kuvat joka aloitti kaiken.. ihkaeka synnytyksestä 2kuukauden jälkeen otettu, älä katso jos et haluu järkyttyä: ready..


APUA!!!




Jos minä pystyn niin tekin pystytte..

lauantai 28. lokakuuta 2017

dieettifiiliksiä

Hellurei. Tää viikko on vaan menny ohitse. Painohan teki maanantaina jälleen kurvin alaspäin mistä oon tosi iloinen. Hankalan tästä kivasta mutkasta tekee kun pitäis kirjottaa fiiliksiä blogiin mut jos ne on koko ajan HYVIÄ, niin kiinnostaako kettään :D.

Oon pidellyt kevennettyä viikkoa ja tehny treeneissä lähinnä kaikkee mitä huvittaa. Antanu kropan levätä ja itseasiassa huomenna sunnuntaina alotan uuden kyykky ja yläkroppa progression jonka ois tarkotus tosiaan tukea mun kehitystä leukoja ja kovempia kyykkyjä varten. En millään malttas ootella.

Yks syy minkä takia aloitan huomenna jo on koska mä alotan työt tiistaina ja mun treenirytmi tulee pakostakin jollain tavalla vähän muuttumaan. Eli mä siis palasin takaisin työelämään. Tosin nyt siis menen ainakin alkuun ihan osa-aikaisena ja poika on vielä suurimman osan ajastaan kotona hoidossa. Oon vaan niin ilonen duunista. Se ei nykypäivänä oo ihan itsestäänselvyys että äippälomalta mennään töihin näinkin helposti. Mähän olin omista töistäni irtisanoutunut ennen (oikeestaan just ennen) kun tiesin olevani raskaana ja vähän niinkun tyhjän päällä, kun opiskeleen piti lähteä mutta tää vaikuttaa just tällä hetkellä niin oikeelta ratkasulta.

Treenit täytyy vaan rytmittää nyt duunien mukaan ja niin että jää aikaa perheellä ja muille. Organisointia tiedossa siis ;). Ei haittaa kyllä itselleen tärkeille asioille löytää aikaa kun halua on tarpeeksi. Mulle treenit nyt vaan on yks henkireikä näissä ruuhkavuosissa :D.

Tää oli tämmönen nopee tsekkaus mitä kuuluu. Mä lähen nimittäin koht lenkille, kelatkaa sitä :D

perjantai 20. lokakuuta 2017

suunnitelmia

Eikse niin oo että jos jotain sanoo ääneen niin se on sit melkein toteutettava. No nyt mä sitten voin sanoa sen ääneen sillä sanoin sen oikeastaan jo Lauralle tossa hetki sitten. Nimittäin toiveissa ois skabata pikkukisoissa crossfitin saralla, ja sellaset järjestetään näillä näkymin ensi heinäkuussa eli 7/2018 ois mun kisadebyytti tulossa. Ainakin mikäli saan paikan lunastettua. Tähän vaikuttaa nyt muutama asia ja ne on leuat ja toes to barit. Ilman noita kahta liikettä on jopa tonne matalan kynnyksen kisoihin ihan turha lähteä sillä noi liikkeet siellä tulee tasavarmasti esiintymään, mutta mutta mulla ois nyt 8kuukautta aikaa saada ne tässä haltuun. Leuat tulee myös sillä onnistumaan että paino putoaa. Yksi syy lisää motivoitua ;).

Eli blogi muuttuu vähän nyt sitten laihdutusblogin lisäksi-> road to kuntokarkelot 2018 blogiksi. Kyllähän elämässä pitää tavotteita olla ja ihan aidosti mä oon kilpailuhenkinen ja teen asioita koko ajan tavoitteellisesti menin kisoihin tai en mutta se että mulla on sidottu suunnitelma tekee tästä vaan semmosen kirsikka kakun päälle jutun. Lauran kanssa treenaus ei sen kummemmin muutu kun se nyt on jo ollut juurikin noita heikkouksia kehittävää, mutta mun ei enää tarvi opetella niitä aivan basic juttuja vaan ollaan päästy jo vähän etenemään sinne oikealle treenauspuolelle. Nyt aletaan kohta semmost kyykkyprogressioo toteuttaa missä haetaan voimaa ja selkä-sekä vatsalihas kuurille että core tulee kuntoo.. Mä joudun myöskin peruskuntokuurille :D. Ihan oikein. Että talveksi juoksu ja kävelykamoja ettimään, kertokaa mitä tartten :D.

Emmä tiiä miks mua niin jännittää tälleen julkisesti tää sanoa, mutta jännittää kuitenki. Ehkä oon vähän hullu näitten juttujeni kanssa, mut toisaalta en mä siinä mitään menetä. Musta on nyt vaan just siistiä vähän purkaa näit juttui osiin, kattoo mun w.h.o.o.p.i.e kaavaa ja pistää hihat tuleen ja töitä tekee.

Nyt itseasiassa kaikki mitä mä teen ravinnon suhteen pitää periaatteessa olla vielä tarkempaa että saan ton painon myös järkeviin uomiin mutta jaksan vetää viel vähän kovempaa.   Tässä tapauksessa mä siis nostin mun kaloreita vähän koska treenikertoja tulee näillä näkymin pari enemmän viikkoon ja ilman ruokaa ei jaksa treenaa. Karkkilakko sujuu mutten hyvin ja välillä on kyllä heikkojakin kohtia ollut, mut onneks sain innostettua mun kaverin mukaan <3. Just eilen hän puhu mut kuilun partaalta pois.

Ihanaa viikonloppua ystävät. Mulla se menee lepäillessä.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Oikeat tavoitteet

Tänään mun päässä tapahtu jälleen käänne minkä olin tuntenut jo aika kauan mutten tässä mittakaavassa laisinkaan. Muutos on jälleen ehdottoman positiivinen ja todellakin mentaalisen työnteon tulos jossa jotenkin tää oikein kulminoitui mun mieleen kirkkaaksi. Jos en ole Lauraa vielä hehkuttanut tän aspektin tuonnista mun elämään ihan järjettömän upealla tavalla niin nyt kyllä hehkutan. Mulle toi koko mentaalinen puoli on tullut ihan hemmetin tärkeeksi ja uskon että tää mun koko homma on muuttunut nyt ihan täysin.

Tajusin niin kirkkaasti tänään että aiemmin mun tavoitteet jotka on sitoutuneet kaikki ulkonäköön tai vaakaan on olleet oikeasti mulle vääriä ja aika merkityksettömiä sillä aidosti olenhan joka kerta vähän niinkun epäonnistunut niiden saavutuksessa. Oon ottanut älyttömiä kilo viikossa miinusta, oikeasti jo alussa tietäen että epäonnistun. Koska haloo. Aika harva vetää kilo miinusta jatkuvalla syötöllö ja jo alkuun koko homma on tuhoon tuomittu.En oo oikeeastaan koskaan ajatellut sitä loppufiilistä mikä tulisi kun saavutan tavotteen enkä makustellu ja miettiny onko se niin siistiä kuin ajattelen. Kelpaisko mulle ne kehut? Uskoisinko edes niitä?

Tänään tää kaikki kulminoitu treenatessa. Mä en ole KOSKAAN tuntenu noin puhdasta riemua ja iloa yhden tavoitteen saavuttamisesta kuin mitä tänään tunsin kun tein rinnallevedon maksimi ennätyksen. Ykskään kehu minkä oon ulkonäöstäni saanut ei ole tuntunut noin hyvälle, ei vaikka nekin ihania on. Mut toi riemu että se oli jotain käsin kosketeltavaa, jotain mitä jahtasin kuukausia ja jotain minkä tein täysin itse eikä kukaan voi multa sitä pois ottaa oli jotain törkeen hienoa. Olin valmis tekemään töitä, enkä ajatellut hetkeäkään ettenkö siinä onnistuisi sillä mä oon treenannut sitä varten. Oon tehnyt osaharjotteita ja arvasin että ton kun saavutan on se jotain upeeta, mut jumankekka mikä buusti. Sama eilisen kahen kilsan soudun suhteen. Olin vaan suoraan sanoen perkeleen onnellinen. Noi on niitä kiksejä mitä varten mä asioita nykyään teen. Ei se vaaka tai ulkonäkö.

Mulla todellakin on se painotavoite tuolla takaraivossa, mutta se ei ole mulle enää ulkonällisesti niinkään tärkeä vaan juurikin terveyden ja sen fiiliksen vuoksi sekä siksi että saan esim leukoja vedettyä. Teen asioita mielelläni myös tuota tavoitetta kohden ja esim ruokavaliolla pysyminen ei todellakaan tunnu pahalle. Tää on HELPPOA. Uskoisin että oon nyt niin oikeilla jäljillä että mun on vaikea epäonnistua kuhan pysyn mulle oikeissa tavotteissa. Niissä mistä pystyn kuvittelemaan juuri ton riemun ja onnistumisen tunteen. Voin kertoa että kun riemu on tuota luokkaa mitä mulla oli niin tavotteen asettaminen seuraavaan kertaan on lastenleikkiä, tota tunnetta mä todellakin haluan jahdata.

torstai 12. lokakuuta 2017

Henkinen muutos

Multa pyydettiin tekstiä siitä miten mun pää pysyy nykyään mukana näissä hommissa ja miten työstän asiaa. Mä tosiaankin työstän ja ainakin koitan työstää asiaa pitemmälle kuin ajatuksena: nokun laihdun niin näytän paremmalle, koska tuo ei kanna mulla kauhean pitkälle. Vaikka toki ulkonäkö on yksi syy, mutta vain yksi. Oikeastaan se on nykyään aika pieni osasyy ja mun miksi teen tätä laihdutusta ja treeniä on ihan muualla.

Mun on nyt vähän pakko verrata oloa edellisvuosiin sillä olin aivan väärillä motiiveilla liikenteessä ja ne riiteli mun omaa käsitystä vastaan tosi vahvasti. Tästä syystä en varmaan vienytkään asioita loppuun ja jätin koko 'fitness' maailman taakseni olkaa kohauttamatta sillä se ei aidosti ollut mun juttu. Ainoa motivaatio tuolloin oli hyvännäkönen vartalo millä ei ole oikeassa arjessa mulle oikeastaan juurikaan väliä. Enää, voisin korostaa. Mulla on ihan muksa olla omassa kropassa jo nyt vaikka en missään nimessä oo missään bikinikunnossa. Tai no oon siinä mielessä että hyvin voin heittää uikkarin päälle ja lähteä uimaan ilman tunnontuskia mutta useimpien mielestä näyttäsin varmaan vielä toooosi kauheelle. En ikinä ole ajatellut että ulkonäöllä kisaaminen on jotenkin hienoa enkä todellakaan olis valmis laittaa itseäni lavalle muiden arvosteltavaksi koska en ikinä ajattelisi olevani kaunein tai paras. Laji jossa vain esteettisyydellä on loppupeleissä väliä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten mä haluan itse kilpailla.



Oon joskus kirjoittanut Lauralle esseen mikä on mun MIKSI: miksi crossfit, miksi hän valmentajana ja miksi haluan tehdä juttuja joita nyt teen, mukaanlukien bloggaus ja ruokavalion noudatus. Mun oli oikeastaan todella helppo vastata noihin enkä nyt ala koko kahden sivun syytä auki kirjoittamaan, plus se oli jo turhankin henkilökohtainen niin en ihan ehkä vielä oo valmiskaan, mutta toi tehtävä auttoi mua aidosti hiffaamaan kuinka se pää pysyy mukana.

Helpointa on valita itselleen tärkeä tavoite jota kohti lähtee. Mikäli sun tavoite ja sun miksi riitelee sun arvojen kanssa ei se matka ole sinne tavoitteeseen kauheen miellyttävä. Munkin oli ohjelmoitava itseni uudelleen ajattelemaan miksi elämä olis helpompaa kevyenä. Mulle se henk koht olisi helpompaa jo poikani takia. Oman terveyden ja oon valinnut myös sellaisen harrastuksen jossa kehonpainolla on väliä. Tässä on nyt harrastuksella hieman myös semmonen vaikutus ollut että vähän siistimällä ruokavaliota, mun paino on tippunut aika itsestään. En ihan hirveesti joudu vääntää asian vuoksi mikä tietenkin helpottaa. Sallin sen cheat mealin, helpottaa jälleen vähän enemmän. Oon ite tehnyt asiat itselleni enkä ole vastuussa kellekään, helpottaa jälleen. Ne pienet päätökset ja muutokset mitä on tullut kokonaisvaltaseen elämään plus ympäristö missä kaikki ei pyöri ulkonäön ympärillä on tehnyt mulle henkisesti törkeen hyvää kuten varmaan kaikki nyt on voinutkin huomata.



Mulla on nykyään ihan sairaan kevyt olla itteni kanssa ja saan itteni rauhotettua aika kevyesti jos hermostuminen uhkaa. Koitan järkeistää miksi asioita tapahtuu ja voinko edes itse vaikuttaa niihin. Jos voin, vaikutan ja jos en yritän jättää ne taakseni enkä hermostua turhista. Mun yksi seuraava tavoite on esimerkiksi alittaa se 90kg. Asiat joihin en voi vaikuttaa on esim hormonikierto joka hidastaa. Asioihin mihin voin vaikuttaa on säännölliset rutiinit, riittävä lepo, ruokavalio, treeni yms eli suurimmat avaimet on tosiaankin mun käsissä. Joten jos oikeasti haluat muuttua, jos oikeasti oot valmis tekemään töitä tee lista miksi näin on. Tee lista suurimmista esteistä jotka on sun käsissä, tee lista esteistä jotka ei ole. Ja ole rehellinen! Vaan sillä tavalla voit ihan itse auttaa itseäs ;).

tiistai 10. lokakuuta 2017

painon vaihtelu konkreettisesti parin päivän sisään.

Noniin nyt ajattelin näyttää miltä nestevaihtelut kirjaimellisesti näyttää mun kehossa pelkissä luvuissa mitattuna. Voin rehellisesti sanoa että eilen otti ehkä eniten maailmassa päähän kun kävin ottamassa viikkopunnituksen. Meillä oli leiriviikonloppu ja treenasin kolmena päivänä kuusi kertaa joten keho oli tosi nesteinen ja tiesin sen. Viikkopunnitus tulos oli siis surkeat -100g. Paino oli eilen siis 96,6kg. Pikakelataan tähän aamuun ja lepopäivän jälkeisiin tunnelmiin. Paino on tippunut eilisestä -800g ja paino on siis 95,8kg eli -100g alempana kuin se on ikinä nyt ollut. Mulla on siis KILON sisällä nestevaihteluita 24tunnin sisään. TÄSSÄ on nyt se syy minkä takai joka päivä vaa'alla ravaaminen kääntyy jossakin vaiheessa itseään vastaan. Viikkotasolla jopa saattaa olla tosi paljon eroja ja se mihin paino tasaantuu kannattaa katsoa tosiaan siis maksimissaan kerran viikossa. Nyt otin itse tänäänkin koska mä tiesin tän mun kropasta ja halusin konkreettisesti näyttää teillekin miten homma saattaa mennä jos on nesteille herkkä.

Mun virallinen tulos nyt on ja pysyy tuolla sivupalkissa MUTTA itse tiedän ett mun tasapainoinen ns varmaan oikea paino on noin 96kg:n luokkaa.


Periaatteessa jos olisin muutama vuosi takaperin saanut tuollasen tuloksen, oisin varmaan tehnyt jotain tyhmää niinkuin joko luovuttanut ja mässännyt, TAI multa ois pudotettu kaloreita heti eikä annettu aikaa kropalle tasaantua. Voin jälleen myös kertoa että ei ollut edes ihan helppoa eilen pitäytyä suunnitelmassa kun mies tilas pizzaa päivälliseks. Mä en itse häntä aio millään lailla estää koska ei hänen tarvitte laihduttaa ja mun on tehtävä omat valinnat. ONNEKSENI hää ei usein tollasta edes tee joten kerrankos sitä. Lokakuun herkuton on siis elossa edelleen ;).

Oon niin tyytyväinen että mun pää nykyään kestää näitä juttuja ja se on suurimmaksi osaksi tiedostamisen sekä ihan tiedon ansiota. Mitä enemmän opin tuntee omaa kehoani sitä helpompaa on tajuta miksi jotain käy. Tästä syystä pt:t jotka tekee ruokavaliot niin että niitä noudatetaan sokeasti on sekä hyvä että huono juttu. Hyvä siksi että sen alkutiedonmurusen saa heistä ja huono silloin jos on monta vuotta jo ollut jonkun ohjattavana eikä koskaan itse opiskellut miten olla omillaan tulevaisuudessa sillä siihen hyvä pt pyrkii, ohjaamaan asiakkaan oikealle polulle, muttei pitää kädestä kiinni koko elämää. Rantalan Hanna korosti tätä musta hyvin aina kun jutskailtiin... pitää myös itse opetella samalla, hän tekee vain rungon. ELi opetelkaa myös itse tuntemaan kehojanne. Tietäkää miksi jotain tapahtuu niin se helpottaa nupin selviämistä noina päivinä :).






torstai 5. lokakuuta 2017

Kuinka päästä alkuun laihdutuksessa

Aattelin tehdä tällasen torstain pikkubuustia antavan kirjoituksen niille jotka kamppailee alkuun pääsemisen kanssa. Alku on AINA hankalinta ja tärkeintä onkin tehdä itselleen selväksi syy MIKSI haluat pudottaa kiloja. Onko syy ja ulkoinen vai onko se sisäinen voima joka tulee ajamaan aloituksen tällä kertaa maaliin saakka. Prosessi on pitkä ja sitä prosessia kannattaa aloitella ihan alkuun mielikuvilla siitä millainen haluaisit olla. Muista kuitenkin olla vertaamatta itseäsi kehenkään sillä kellään muulla ei ole samanlainen taival kuljettavana kuin sinulla. Eikä kukaan ole samanlainen kuin sinä.

Tee päätös. Mieti miten aiot pitäytyä päätöksessä myös niinä hankalina hetkinä. Parasta on kun myöntää ne heikkoudet heti alkuunsa jotta sudenkuopat tiellä on selvät. Kun ne on selvät on niiden kiertäminen ja välttäminen tuhat kertaa helpompaa. Toimi niinkun toimisit jo maalissa ollessa. Ei se pelkän salaatin mussutusta tarkoita, mutta jos haluat pitää tulevaisuudessa karkkipäivän kerran viikossa, aloita sen pitäminen kerran viikossa jo nyt. Ei enää jokailtaista päätöstä huomisesta. Teet tänään niinkun meinaat tehdä myös silloin kun olet tavoitteessa. Ne kilot kyllä sulaa, vaikka siinä menisi hetki aikaa.

Suunnittele. Itse teen parinkin päivän ruuat valmiiksi ja keittelen uudet riisit tms kylkeen. Käytän pakastevihanneksia jotka lämmittää nopeasti eikä pilkkomiseen mene aikaa. Kyllä laiskuuttani mutta myös helppoutta. Suunnittelen ja lasken innokkaasti seuraavan päivän makrot jo edellisenä iltana jotta mun ei tarvitse yhtään miettiä mitä syön huomenna. Stressi ruuasta poistuu heti tällä tavoin. Katon vaan kelloa ja teen safkat. Ei tarvitte aamulla miettiä mitä tänään söis kun olet tehnyt jo iltasella päätöksen 😊.

Liikunta. Oikeasti, ihan mikä tahansa liikunta. Mieluiten mahdollisimman monipuolisesti. Se on ihan perseestä aluksi, mutta auta armias sitä oloa kun on tehnyt kovan treenin. Ei kukaan kadu tehtyä treeniä, mutta niitä tekemättömiä kyllä. Mikäli ei pysty kovaan kuntoiluun niin hei lenkkeily, kävely ihan mikä vaan kelpaa. Vaikka löntystellen alkuun ja vähän tahtia koventaen seuraavan kerran. Kunto alkaa kohoamaan ja liikkuminen ruokkii yllättävällä tavalla halua syödä terveellisesti.

Nauti matkasta! Tää on ollut mulle tärkein huomio. Älä valita koko ajan dieetistä, älä mieti kuinka raskasta se on. Nauti kun saat syödä terveellisesti ja nauti kun olo kohenee hetki hetkeltä. Joku saattaa hetken päästä kehaista kun olet hoikistunut, nauti siis kaikista niistä hetkistä. Nauti että sulla on mahdollisuus laihtua ja tehdä itsellesi hyvää ❤. Pysy positiivisena niin ne negatiiviset hetket ei ole yhtään niin kamalia.


tiistai 3. lokakuuta 2017

takana kisaviikonloppu

Hopshoijakkaa, takana eka parikilpailu johon oon osallistunut crossfitin parissa. Kyseessä oli siis meijän boxin omat kisat ja minä ja mun pari oltiin kevyessä sarjassa. Niina on aloittanut lajin vasta kuukausi sitten ja oma kunto ei oo mitenkää päätä huimaava vieläkään joten me lähettiin vaan pitää hauskaa. Ja hauskaa oli.

Ekana lajina oli lauantai aamusta heti Hennalan entisen armeija-alueen apinarata. Itsellänihän on jäätävä korkeenpaikan kammo joten tää tuotti etukäteen pikku paniikin. Paniikki iski myös korkeimman esteen ylhäällä josta mun pari kirjaimellisesti joutu tyyliin ottaa kopin et uskalsin sieltä tulla alas.


Oltiin ekan lajin tokahitaimpia ja syy oli kyllä mun kun tosiaan riehuin noissa yläilmoissa ollessa että en tuu :D.

Toka laji oli semmonen thruster-ladder 40kiloon saakka ja se mentiin vauhdilla läpi. Helpoin laji koko päivänä ja oltais voitettu mikäli jälleen allekirjoittanut ois vaan pitäny lenkkarit jalassa enkä alkanut painonnostokenkien kanssa sekoilee. Sijoitus 2.

Kolmas laji kuulosti aika jäätävälle heti kun sen kuuli ja sitä se oliki. Tuomarit kutsu tätä lajin jälkeen desperate row kun kilpailijat alko näyttää enemmän ja enemmän meritähdiltä :D. Laji meni siis näin:
ykköshenkilö soutaa ensin parin odotellessa 1km
tämän jälkeen 3 kierrosta
10 x parimaastaveto 70kg
10x bar over burpee syncrossa... (rinta samaan aikaan lattiaan)
Kolmen kierroksen jälkeen 2. hlö soutaa vielä 1km.


tuska on todellinen.
Tää oli todella desperate row. Niinalla alko olee vikalla soutuosuudella jo aika kuoleman naamio kasvoilla ja mulla sitä ennen noissa burpeissa. Mä siis soudin ensin ja sain kilsan suht hyvää tahtia alta pois. Tää oli meijän sen päivän ehdottomasti kovin treeni.

4laji oli sit kun mulle tehty. 9-15-21 rinnallevetoa ja shoulder to overheadia.
Painona oli vaan 25kg, mikä on mulle kevyt paino liikuutta... alkuun :D. Viimisellä kierroksella unohdin tangosta peukkulukon ja mun forkut ei ehkä koskaan ole ollu niin tulessa kun jouduin puristaa henkeni edestä että sain tankoa liikutettua.

Lisää kuvateksti

Niina vikojen kimpussa

Kokonaisuudessaan, meil oli törkeen hauskaa ja niin siisti päivä että uudestaan kyllä todellakin aion osallistua :).

Nyt koitan toipua ja kuten tarkkasilmäset varmaan huomaskin, paino oli tullut takasinpäin mutta uskosin johtuvan nesteistä. Oon aivan turvoksissa viikonlopusta. Toi päivä oli kokonaisuudessaan aikasta rankka ja kroppa kyllä kertoo että on poikki. Tänään meen treenaa mut aika puolteholla täytyy edelleen vetää...

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ekan syys-dieettikuukauden yhteenvetoa

Voinko sanoa dieetti, vaikka tää on ollut ihan hauskaa? Ehkä se on se asenne mikä ratkaisee, tän homman. Ois siis aika paketoida syyskuu taas kauniisti narulla pakettiin ja kertailla mistä lähdettiin ja mihin päästiin yhden kuukauden aikana.

Syyskuun lopun posettelua

Paino tippui yhteensä kuukaudessa 99,2kilosta -> 95,9kiloon elikkäs 3.3-kg ois nyt taas takana päin. Hyvä tulos vaikka itse sanonkin. Tähtäsin vähintään kahteen kiloon jotenka vauhdissa ollaan. Ens kuulle otan varmaan saman -2kiloa tavoitteeksi ja katson sitten mihin pääsen.

tästä lähdettiin
tähän päädyttiin

Liikuttuja tunteja olikin sitten aikasta paljon. Karkeasti laskettuna yhteensä n32tuntia liikuntaa. Joinakin päivinä tuli tehtyä nimittäin tuplat ja liikuin viitenä päivänä viikossa vähintään sen tunnin verran. Kahtena päivänä viikossa pidin lepopäivän. Koitin ottaa rennosti ja antaa keholle lepoa.


Ruuan suhteen tuli pidettyä itseasiassa tiukempaa linjaa kuin edes olin kaavaillut. Söin kerran viikossa cheat mealin joka oli lauantaille suunniteltu, pois lukien viime lauantaita sillä silloin en pitänyt herkkuhetkeä.. Useimmiten kyllä makea maistui. Kaksi kertaa viikossa sitten taas söin vähemmän kaloreita ja hiilareita kuin normipäivinä. Noinakaan päivinä ei kalorit älyttömän alas laskeneet. Vähäkaloriset päivät oli torstai ja sunnuntai kun pidin lepopäiväni. Mikäli liikun, todellakin tankkaan koneet täyteen että jaksan. Ei tulis mitään koittaa noina vähempienergia päivinä tehä kovaa treeniä.

Mä vähän leikittelen ajastusta herkuttomalla lokakuulla... Mietin että onko siinä taas mittää järkeä vetää itteä liian tiukalle. Toisaalta ei. Toisaalta taas marraskuussa ois sit boxin pikkujoulut oottelemassa ja mulla ois sinne aika killerimekko mihin pitäs kyllä omaan makuun ihan pikkuisen vielä kutistua vaikka se sopiva jo nytkin on tai no siis menee päälle ihan hyvin. Äh, joudun ehkä vielä pari päivää tätä pohtimaan. Onkohan kukaan muu aloittamassa herkutonta lokakuuta, noin niinkun vaikka vertaistueks : ) Mä luulen et mää koklaan :)


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Sitten kun se on kestänyt vuosia, se on uusi elämäntapa

Oon miettiny kovasti miksi syyskuu on mennyt näinkin helposti rullaten eteenpäin. Ei oo tehny yhtään tiukkaa ja suurin osa johtuu varmaankin omasta suhtautumisesta asiaan. Jotenkin tieto että oon itse vastuussa itselleni näistä jutuista ottaa paineita suorittamisesta pois. Oon ennenkin just miettinyt sitä että mikäli mulle tulee hirveitä suorituspaineita niin on jotenkin helpompi murtua niiden alla. Nyt kun teen tätä vaan itelleni niin ei tule suorituspaineita. Okei joo kyllä mä haluan motivoida blogin lukijoita ja instaseuraajia, mutta nää kaks asiaa ei mulle sen kummempia paineita luo.

En ala hehkuttaa vieläkään että tää on niin mun uusi elämäntapa ja näin mennään, koska oikeasti mä en tiedä. En voi tietää kun oon vasta niin lyhyen aikaa harrastanut crosfittiä ja oon niin vähän aikaa ihan oikeasti ollut tällasella ruokavaliolla. Vieläkin välillä mietin niitä hetkiä kun tekee sikana mieli karkkia, kuin helposti ne vanhat tavat nostaa päätään. On aivan liian helppoa jäädä kiinni suklaamaailmaan ja roskaruokaan koska ne maistuu niiiin hyvälle. Niitä on helppo saada ja niistä on tosi helppo saada huonoina hetkinä mielihyvää.

Ei ihan tuore kuva minusta juhlimassa.
Raskaana

Ihan pieniä ei olla oltu...

Välillä mietin miten kävisi jos tulisin uudelleen raskaaksi. Mietin lihoisinko samoihin mittoihin sillä en voisi laihduttaa ja paino nousisi joka tapauksessa tekisin mitä tahansa sillä raskaudessa painon kuuluu nousta. Olenko kiinni vaan vaakalukemassa silloin kun se menee alaspäin. Pysynkö vielä kahden vuoden päästä olemaan samassa painossa tasapainoisesti? Noi on aika isoja kysymyksiä mihin vaan aika näyttää vastauksen. Siitä syystäkin koitan nyt tehdä tätä vähän hitaammin, koko ajan ollen edes jonkinnäköisessä tasapainossa. Vaikeina hetkinä koitan kovasti työstää niitä ajatuksia positiiviseen. Esim mulla hormonitoiminnan käynnistyessä tulee aina vähintään kaks kiloa lisää painoa ja ne kaksi kiloa tasan pysyy siihen saakka kun menkat loppuu. Noina päivinä on suoraan sanoen ihan perseestä olla laihiksella sillä jotenkin sitä päässään ajattelee lihoneensa vaikka mistään tuollasesta ei ole kyse.

Tammikuussa
Se on se hetkellinen mielikuva siitä lihavasta herkkuja nautiskelevasta Hannasta joka noina hetkinä palaa mieleen ja mietin oonko mä muttunut? Ei mulla ole mitään rautasra itsekuria jolla voin kehuskella vaan jotenkin haluan uskoa että nyt kun vaan elän niinkun haluan elää vielä kahdenkin vuoden päästä ja siitäkin eteenpäin niin sitten se toteutuu. Mut oonko sittenkin vaan hyväuskonen hölmö?  Niin monta kertaa kuitenkin oon laihduttanut. Aina muiden ohjeilla enkä koskaan miettinyt mitä itse tekisin. Ehkä, tai sitten olen aidosti oppinut jotain matkan varrella.


Matka on pitkä mutta haloo mikä matka on jo tultu. En sano elämäntapa, mutta sanon että pirun lähellä ollaan jo aitoa muutosta myös syvällä sisässä.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Päivän ruuat kuvina

Ajattelin huvikseni kuvata teille mun tän päiväiset ruuat. Enjoy <3.



Aamupala puuro of course sekä kuppi kahvia ja vielä vettä kylkeen.



Lounas kanaa, perunoita ja kasviksia öljyllä.



Treenijuomat suoraan shakerista.



Välipala prodelättyjä omenasoseella ja vähäkalori-suklaasiirapilla Kuppi kahvia kylkeen.
Prodeletut tehdään näin: 2x kananmuna, 1 banaani ja n. 30g valitsemaasi proteiinijauhetta. Blenderissä sekaisin, ja paista pienessä määrässä voita. So easy!


 
Käytiin myös ihanien tylleröisten kanssa suunnittelemassa Lontoon reissua. Itse pysyin kokis zero linjalla, eikä haitannut.

Oisko tää nyt huono outfit of the day tyyppinen kuva ;)


Päivällinen bulguria sekä kanaa ja kasviksia. Loraus öljyä ja vähän natu-jugurttia kastikkeeksi.



Iltapala rahkaa, natu-jugurttia, mansikka öljyä sekä granolaa. LOVE!


Bonuksena vielä magnesium, mitä otan joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Lepopäivät on aina vähän vaikeempia

Hippistä. Oma samsung sanoi itsensä irti eilen, pudottuaan ja oon ihan pihalla miten elän ilman omalla puhelimella somettamista taas vähän aikaa. Onneksi on olemassa ihania auttavia ihmisiä ja kiitos M kun ihan pyyteettömästi lainasit omaa varapuhelintasi hetkeksi. Tuli tarpeeseen.
Hassua miettiä että vasta vuosi sitten sain edes puhelimen jolla pystyi menemään facebuukkiin tai instagramiin. Heh, nopeestippa jää koukkuun tollasiin elämän pieniin helppouksiin.

Eilen oli lepopäivä ja kauppapäivä. Sain uppoo kauppaan vaihteeks 120e kun haettiin viikoks ruuat ja noista oli ns ylimääräsiin joku 15e (yks jaffapipari-paketti, 2x kinuskisuklaa levy, ja yks joululahja poitsulle). Ja ei en syöny jaffapipareita (mieli teki) enkä edes tota kinuskisuklaata (oli tarjous euron kpl) vaan ne oli piparit oli lähinnä mun isää varten joka kävi eilen kylässä kahvilla. Hän asuu kuopion suunnalla ja pääsee harvemmin käymään poitsuu kattomassa. Suklaat ostin, koska tarjous :D. Meillä on yleensä aina satasen luokkaa noi kauppakassit... Toki jos menee kaikki pesuaineet kerralla ostaa ni on kyllä parikymppiä aina enemmän.




Lepopäivät on kyllä selkeästi vaikeimpia olla diettimoodissa. Mulla ne on aina just ne vähäkalorisemmat päivät. Jotenkin myös liikunta lisää semmosta halua pysyä kaidalla tiellä ja haluunkin syödä hyvin. En halua tosiaan esittää et kaikki ois aina ihan ruusuilla tanssimista, mutta kyllä nyt on vaan ollut jotenkin ihan tosi helppoa koko dieetti. Toki ollaan vasta syyskuun loppupuolella ja kaks ja puol kuukautta vielä edessä että heleppo se on aina alussa sanoa. Ylläolevissa kuvissa on myös suuuuuuri helpotus makean himoon sillä prodeletut on uusi rakkaus ja niihin kun riipasin bonnen omenaa päälle ja tota kastiketta sekä ripauksen kanelia niin hei moro! HYVÄÄ.

Tänään oli semisti löysä olo ja meinasin jo jättää oman tukiohjelman sikseen kun treenit meni seiskaan illalla. Mä oon ihan selvästi ennemin viideltä kuin seiskalta treenaaja mutta koska ei ollut mitään sykettä nostattavaa niin päätin mennä. Ja oi kun teki hyväää... Hei kun mies kuitenkin vahtii niin miksi en livahtas hetkeks boxille. Toi on mun ikiomaa irtiottoa ja aikaa ja I love it.



Nyt on siistiä alottaa taas viikonloppu. Tällä viikolla mä en näillä näkymin pidä cheatpäivää vaan kiristän ens viikonloppuun sillä sillon menee ehkä juhlinnan puolelle joten nyt oon kiltisti siihen saakka ;).

torstai 21. syyskuuta 2017

Onko toi juoksu nyt ihan oikeesti ihmisten laji?

Äh juoksua crossfit-tunnilla. Mun ehkä suurin heikkous koko hiton lajissa on juoksu. Tai no joo heikkous sellasista mitkä on edes mahdollisesti tehtävissä, en todellakaan osaa mitään muscle uppeja tehdä että en laske niitä mukaan. Mua vaan ärsyttää kun ei se tossu oikeesti tunnu kauheen kevyeltä. Eilen oli tällainen alla oleva treeni jossa siis aikaa vastaan tehtiin niin nopesti kuin voitiin niin kolme kierrosta joihin kuului:
400m juoksu
21 kahvakuula heilautusta (mulla 12kg kuula joka oli kyl aika kevyt)
12 Leuanvetoa (itse tein istuen tangon alta)




Eli koko treenissä oli siis yhteensä 1,2km juoksua plus noi sörsselit päälle. Tuntu kun oisin koko ajan siellä juoksemassa ollut. Mulla nousee syke heti tyliin ekan askeleen jälkeen yli 180. Voitte kuvitella mikä olo tollasella sykkeellä on juosta. Mulla meni 14minuuttia koko ton väsäämiseen ja olin selkeästi hitain. Niin ärsyttävää. Toki oon ylpee että sain juostua (tai siis köpötettyä slow motionilla) lähes kaikki kierrokset ja jouduin pikakävelee vaan pienen osan, mutta milloin koittaa se päivä kun vaan juoksen?

Elopaino on tässäkin mun mielestä iso tekijä, luulis tossun nousevan vähän helpommin siinä vaiheessa kun ois se 20kg vähemmän painoa. Siltikään en todellakaan ala välttelemään juoksutreenejä sillä pakko mun vaan on joskus tuokin oppia. Piste. Harmittaa vaan välillä. Loppuun meillä oli vielä semmonen vatsahapotus mitä en edes pystyny kunnol tekee. Makasin omassa hiessäni ja mietin elämää meijän boxin lattialla. Kirjaimellisesti. Nää on niitä hetkiä kun treeni ei aina oo sitä upeinta maailmassa.





Onneks illalla olikin sitten toka treeni Lauran äässihermotuksen parissa. Plus jos päivän coretreeni oli paha niin hei hellou. Harmi että unohdin kuvata koska waaaauuu mitä liikkeitä tuo neitonen laitto mut taas yrittää. Sanon yrittää, koska en ainakaan kauhean viehkeälle näyttänyt niitä tehdessäni. Pahin on ehdottomasti sellainen kierros missä ensin keikuttiin penkin reunalla vatsat tiukkana alaselästä kupissa ja nostettiin yhtä jalkaa kerrallaan. Sen jälkeen siirryttiin heti 'hollow hold'-pitoon josta suoraan roikkumaan polvet nostettuna ysikymppiin masun niin korkealle kun pystyy ja siinä sit killuttiin. Tekee mun uinuville vatsalihaksille aika todella hyvää. Tosin nyt oon niin juntturassa että lepopäivä tulee enemmän kuin tarpeen.