Sivut

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Urheiluongelmat 10kk synnytyksestä

Kohta on kulunut 10kk synnytyksestä. Eli noin sama aika mitä olin raskaana ja muussaamassa entistä kehoani. Eroa on vieläkin aika huimasti ja raskauskiloja jäänyt sorjaan varteeni kyllä aivan liikaa. Suurin muutos on kuitenkin palautumisessa ja lantionpohjassa.

Palautuminen nykyään treenistä on mulla aivan jäätävän hidasta. Tää johtuu puhtaasti erään herran ihan uusista unileikeistä. Tuo pikkunen opettelee kovasti kävelemään, eli kerää enää rohkeutta ottaa ne ensimmäiset tuettomat askeleet. Tämä on ilmeisesti siirtynyt uniin ja meillä möyhätään sängyssä aivan miten sattuu. Parit yölliset kauhukohtauksetkin on jo koettu ja me ollaan herätty miehen kanssa sellaseen kiekumiskonserttoon että oksat pois. Ennen kun tajuttiin mistä on kyse niin koitettiin saada hereille ja tää sitten pidensi kohtausta. Eli korvista kun selvittiin tuli ihan uudet kuviot... aina jotain uutta pienten kanssa. Harmi että koskaan se ei ole et jee kiva nukkuu 12h putkeen... 🤔.

Väsynyt äiskä

Sitten tohon lantionpohjajuttuun. Mulla alkaa pikkuhiljaa selkä, liikkuvuus ja vatsapito kestämään esim syvät kyykyt. Kuitenkin kunnon vatsarutistukset ja esim hyppynarun hyppiminen tuottaa aika tenantarvitsevia hetkiä. Myös raskaat maastavedot ja boxihypyt aiheuttaa tiettyjä ongelmia. Tää on pyllystä. Näissä jutuissa ei auta oikeen muu kun vieläkin antaa kehon palautua ja tarpeen mukaan vähän kokeilla muita liikkeitä. Harjoitella lantionpohjalihaksia ja yrittää uudelleen hetken päästä.

Kuitenkin saan liikunnasta niin paljon iloa elämään etten halua mokomien pikkuseikkojen estää. Itse jouduin raskaana ollessa todella huonoon kuntoon ja tälläsen en halua tapahtuvan enää ikinä. Jos vielä lapsia tulee (ja tämä on iiiiiiso jos) niin olon mukaan meinaan tehdä kyllä kaikkeni ettei toi edellinen raskaushömpötys uusiudu. Kiitti ei enää +30raskauskiloa tai liikkumattomuutta mulle. Ihan hullun tyhmää oli kyllä ns luovuttaa ja syödä vaan kaikki mitä eteen laitettiin.

Jep. Kiva masu

Mulla jumittaa paino. Ja paljon. Ärsyttää kun heti tulee näissä tapauksissa mieleen kaks ajatusta. Ajatus 1: no ihan sama mitä syön kun ei se putoo (kärsivällisyys kunniaan ja silleen). Ajatus 2: noniin, jätän kaikki hiilarit pois ja lasken kalorit 1200 ni johan tapahtuu.. ihan yhtä typerää. Nyt koitan vaan mennä päivä kerrallaan ja ajatella että keho tarvittee aikaa käynnistyäkseen. Ei saa luovuttaa. Jumi on aina parempi kuin lisäkilot ja plussailu. Joten eteenpäin sanoi mummo lumessa, kyllä se kesä koittaa ja lumikin sulaa 👌☺

2 kommenttia:

  1. Laihdutus on vähän niinku hiustenkasvatus. Tuntuu että mitään ei tapahdu ja puolen vuoden päästä huomaa että oho. Onpas hiukset kasvanu :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.