Sivut

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Ajan loppu ja jonkin uuden alku

Ihan ensiksi kiitos kaikista viesteistä yms. En pysty niihin vastaamaan mitään, mutta kiitän. Aika parantaa, mutta Rockyn menetys on mulle niin kova pala etten tiedä kauan tässä menee. Henkisesti olen aika loppu. Onneksi mun pikku rakas Topias möllykkä jaksaa kolmen viikon (kyllä) korvatulehduksesta huolimatta kikatella ja hölmöillä. Hän on se ilo mistä me saadaan miehen kanssa voimat tällä hetkellä 😘.

Tää on ehkä henkilökohtaisin teksti ja avaan meidän elämää varmaan enemmän kuin pitäis mutta pakko saada jonnekin purkaa ja näin tekstin muodossa se vaan on helpointa. Tää vuosi on ollut Topsun syntymää lukuunottamatta kauhein mun aikuis-iässä. Miehen toinen firma meni konkurssiin ja elettiin aikamoisen stressin alla monta kuukautta... stressi melkein kaatoi meidän muuten oikeasti todella vahvan avioliiton. Onneksi taisteltiin sieltä kuopasta takaisin siihen mitä meidän kuuluukin olla. Kukaan muu kuin mun äiti ja Sampo ei edes tiedä tosta kuinka vaikeeta meillä oli. Luopuminen koirasta joka on ollut meidän jo 8,5vuotta on vaan surkeiden sattumien sarjaan yksi natsa lisää ja pikkuhiljaa vois se aurinko tännekin ihan aidosti oikeasti paistaa. En halua murehtia liikoja mutta kyllä tässä on hetkiä jolloin seinät on tuntuneet kaatuvan päälle. On myös hyviä hetkiä ja onneksi meijän Roksu oli legenda jo syntyessään. Muistoja jäi niin paljon.

Paljon on tänä vuonna sattunut ja aina ne omat ongelmat tuntuu niiltä suurimmilta. Kuitenkin jaksan uskoa että ens vuosi tulee sitten olemaan paljon parempi. Voin sanoa että laihdutus on ehkä tällä hetkellä se pienin murhe, mutta eiköhän täältä nousta. Paino ei laskenut mutta ei kyllä noussutkaan joten ihan hyvillä fiiliksillä sen suhteen.

Edelleen kiitos osanotoista ja kauniista sanoista Roksu juoksentelee nyt vapaana sateenkaarisillan toisella puolen. Hän myös lähti hyvin rauhallisesti matkaan, ei jännittänyt ja rapsujen kera nukahti ❤. Ikävä jää. Tää on uuden ajan alku.

6 kommenttia:

  1. Moikka! Miten oot jaksellut? Onko kaikista pahin helpottanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi. Kiitos kysymästä. On sinänsä pahin helpottanut. Oudon hiljaista on kotona mutta kovin suru on poissa. Kaipaus tottakai jäänyt, mutta kyllä mä uskon että pikkuhiljaa jälleen jaksaa hymy huulilla aamullakin jo nousta :) <3

      Poista
  2. Kovasti voimia! Ensi vuosi olkoon parempi ja paistaa se aurinko risukasaankin, vaikka tällä hetkellä ei siltä varmastikaan tunnu. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.