torstai 27. lokakuuta 2016

Sydämeen särkee

Voi että kun tietäisin miten tästä aiheesta kirjoittaisin ilman että silmät tummenee koko ajan kyynelistä.. Sisimmässäni olen tiennyt tän hetken olevan edessä ja tiennyt myös jo hetken aikaa että hetki on lähempänä kuin aiemmin olisin halunnut. Ollaan puhuttu miehen kanssa eri vaihtoehdoista ja pohdittu ja pähkäilty ja siltikin päädytään aina samaan tulokseen. Meidän on aika sanoa ensi tiistaina meidän rakkaalle koiralle viimeiset hyvästit. Melkein yhdeksän vuotta hän rikastutti elämäämme.. Sua ei korvaa kukaan eikä mikään. Parhaat muistot ja sun tassunkuvat sydämessä me yritetään kohta jatkaa eteenpäin ❤



Rakkaallamme todettiin kaulassa kasvain ja hänelle parempi ratkaisu on päästä rauhaan.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Yritetään aina vaan uudelleen

Noniin nyt onkin sitten sokerinvieroitusoireet ehkä selätetty taas hetken ajaksi. Toissa ja eilen illalla oli sellanen mukava päänsäryn poikanen koko ajan ottalohkossa että joutu ihan migreeniystävää pelkäämään. Kyllähän näin kovat fyysiset oireet ehkä kertoo että ylikäytettynä tuo sokeri aika myrkkyä on. Mä luopuisin siitä kokonaan oikeesti jos pystyisin. Mutten edes väitä että pystysin... ainakaan vielä.
Ehkä joskus...

Mä luin tuolta instasta yks päivä jonkun blogiin liittyvän kommentin että ois kiva jos jotkun bloggailijat vaan ois just sellasena tyytyväisiä itseensä. Ettei tarvis aina mennä salille varsinkin kun haluis välillä vaan nukkua. Tai ettei aina vaan laihdutettais. Mun on vähän vaikea itseni tuohon kommenttiin yhtyä. Syy on yksinkertaisesti se että oon vielä niin lihava.

Mun on vähän niinkun pakko tarkkailla ruokia ja käydä tuolla liikkumassa jotta kilot tippuis. Oon kuitenkin myös nyt ihan sinut itseni kanssa, mutta huomaan kyllä ihmisten katseet ja varmasti myös kuvista moni katsoo että onpa lihava. Se ei mua sinänsä haittaa sillä tämä on väliaikaista mutta miten muuttuis mielipiteet mikäli lopettaisinkin diettaamisen ja sanoisin et oon hyvä näin. Enkä siis edes yrittäis päästä hoikempaan kuntoon. Monet varmaan aploodeerais mutta luulen että suurin osa ois sitä mieltä ettei kannattais luovuttaa. Luulen että osa ois myös vahingoniloisia et eipä tuo sitten onnistunutkaan enää. On sekä hyötyä että haittaa siitä että on ollut hoikka vielä hetki sitten. Onneksi en siis tee tätä muiden takia 👌. Toki musta ois kiva että jengi sais musta motivaatioo omiin juttuihin. Ei ole typerää aloittaa yrittämistä vaikka sitten sadannen kerran uudelleen mikäli olomuoto ei vastaa toiveita. Tyhmää ois luovuttaa kokonaan jos ei ole tyytyväinen. Uskokaa pois mä todellakin tiedän miltä pettymys tuntuu ja tiedän miltä tuntuu aloittaa aina vaan uudelleen mutta tiiän myös miltä tuntuu kun onnistuu 💪💎.


Joten ei anneta periksi. Aloitetaan uudelleen jo tänään jos tarvii ja jatketaan hulluina eteenpäin! Tsemppiä hurjasti kaikille, mullon vihdoin taas hyvä boogie!

maanantai 17. lokakuuta 2016

Plussaa plussaa

Ei uutta taivaan alla. Mä tiesin jo vaa'alle pompatessani tänään että plussaa on tulossa. Viime viikon 103kg on historiaa ja 105.4kg napsahti viikkotulokseksi ja sehän on +2kg verrattuna siihen viime ma vatsatauti tulokseen. Tosin sitten jos vertaa sitä edelliseen niin ollaan silti miinuksella eli otan tilanteen nollauksena ja jatkan eteenpäin 😊.


Mä mietin tota mun syömistä taas viime viikon osalta ja me kyllä miehen kanssa ruokitaan toistemme herkkuhimoja ja pahasti. Miekkonen on vaan sellanen et häneen ei juurikaan tartu mikään ja muhun taas tarttuu. On todella vaikeeta aina olla se kuka joutuu pitämään molemmat ruodussa, koska kumpikaan meistä ei yksinään herkuttele.

Mähän en viime viikolla ois ihan noin jokapäiväsesti repsahtanut jos oisin ollu terve ja vastuussa meijän ruuista. Mies joutu hoitaa kuitenkin lapsen, mut, työnsä ja kodin aikalailla yksin niin ymmärrän että ruuanlaitto ei ehkä ollu ekana mielessä ja väsyneenä on helpompi hakee mäkkärii tai tilaa kebabbia. Harmittaa vaan että itellä lähti kans ihan näpistä. Tilaisuus tekee selkeästi vieläkin varkaan. Tekosyyt oli myös kovaa huutoa... kun mä nyt olen kipeä ja meillä kun on hääpäivä ja sulla on nyt synttärit... huhhuh syitä syödä riittäis mulla ihan loputtomiin. Joskus se korkki on vaan niin sanotusti pakko laittaa visusti kiinni.

Saas nähä onko tän viikon muutoskuvissa tapahtunut mitään kun mää vaan lepsuilen. Eilen kyllä palasin kunnolla ruotuun ja rutiineihin ja uskon että tästä tää taas lentoon lähtee 👌💪. Miten teillä muilla menee? Onko mopo karannut vai ootteko ollut kiltimpiä? Kertokaa ihmeessä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Pikkuhiljaa takas elävien kirjoihin.

Noniin. Ois aika alkaa palailee takas elämään kiinni. Nimenomaan siihen laihiselämään. Hävisin karkkimaahan pariksi päiväksi vatsataudissa ja sen jälkeen ja edelleen niitä hallintaongelmia ruuan kanssa on. Tasapainoa tosi vaikea löytää ja plussaa on aika paljon. Toki nestettä pelkästään mutta silti kauhistuttaa kun paino oli jo 103kg alkunen niin nyt se oli aamulla 105kg alkunen... hävettää tuo tänne kirjoittaa mutta rehellisesti mennään eteenpäin. En haluu kiillottaa mitään kiiltokuvaa että tää ois helppoa mutta vaikka välillä räpellän niin eteenpäin meen silti 💪💎.




Toivottavasti ette pidä mua nyt ihan luuserina. En ollut liikkumaan päässy siis nyt viikkoon. Se on mulle tosi pitkä aika ja keho tuntuu kyllä löysältä ja alaselkä kipeältä. Mulla toi alaselkä selkeästi reagoi liikkumattomuuteen negatiivisesti. Alaselän ranka on myös alkanut naksumaan.. osaakohan joku kertoo mistä johtuu? Löysät niveletkö?... ehkä välilevyt, mene ja tiedä.

Tänään kuitenkin pääsin tekemään crossfit wodin. Tempausta ja valakyykkyä. Tein kepillä ja tuntui sekin ihan superrankalta ja voimat ihan kadoksissa. Uudet kengät tosin siivitti mut ekaa kertaa syväkyykkyyn josta olin superilonen.

Kenkien piti olla palkinto mut fuck it, mä nuo aloin tartteemaan jo nyt niin hommasin ne nyt sit etukäteen. Aloitin tänään myös ihan uuden karkkilakon ja päivän sijaan alle 103kilon on mentävä ennen kuin vapaasyöntipäivää pidän. Huomenna sit taas liikkumaan salille ja josko tää ruletti alkais taas pyöriä normisti eteenpäin.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Kipeenä ei oo kivaa

No onhan ollu taas viime viikko aikamoinen. Topiaksen korvatulehdus onneksi parani ab kuurilla ja poitsu on sama ihana hymyilevä oma itsensä. Viikko meni siis aina perjantaihin saakka mainiosti.

Perjantaina kävin crossfitissä tekemässä suht kovan tankotreenin. Oli rinnallevetoa, etukyykkyä ja olkapunnerrusta sarjassa ja se meni ihan ok. Ihmettelin kun jotenkin oli sellanen vähän heikko olo. Tän jälkeen kävin vielä salilla tekemässä hiitin ja sitte kotiin. Kotiin kun pääsin niin kuumeinen olo iski ihan tosissaan päälle. Lauantaina olo jatkui ja maha turpos kuin pallo ja himmee närästys, sanoin jo miehelle et on niin outo olo että en yhtään osaa selittää mistä on kyse. No eilen se oli sit hanat auki. Eli kova vatsatauti.

Viime yönä kuume piikkas 39.. eli olo ei mitenkään hehkee. Kävin kuitenkin vaa'alla tänää  ja eihän tää nyt vertauskelponen oo mutta paino pudonnu viime ma -2,2kg ollen 103.4kg.

En eilen oikeen pystyny syömään mitään muuta ku puuroa ja hedelmäaakkosia. Kyllä. Mun karkkilakko sortui eilen. En vaan jaksanu sen enempää miettiä kun noita aakkosia sain alas menemään.


Eipä toi tänkään aamunen kuume mitenkään hyvältä näytä. Ehkä tästä kuitenkin parissa päivässä olis taas kunnossa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Saisinksmä jooko muuttaa mun punnituksen

Kaikki ketkä veikkas lihakseen painunutta nestettä syyksi mun hitaalle tulokselle.. nii arvatkaa vaan oliko se vaaka eilisen lepopäivän ansiosta kilon alempana maanantaista. No oli. Se oli 104,5kg eli oikeestaan -1.1kg miinusta virallisesta. Ainakin nyt tiedän et ei mun keho pakolla kyllä jumita vaan se kerää nestettä herkemmin kuin ehkä ennen. Nyt oiskin sitten ideaa pitää se lepopäivä ennen punnitusta, mutta sitten taas toisaalta ihan kai sama. Samassa tahdissa mä laihdun vaikka vaaka sanois mitä ✌. Näyttäs vaan täällä hienommalle 😉.


Olin kyl tosi iloinen tosta painosta sillä eka painoetappi on saavutettu kun 105kg painu unholaan. Bye bye, ei tuu ikävä. Nyt kävinkin lunastamassa tänään mun ekan palkinnon. Niken narureppu piti lähtee mukaan MUTTA löysin fred perryn mageet kengät alesta. Mitäpä sitä miettimään, ne läks mukaan mielummin👌. Mullon nää ekat palkinnot aika pieniä, mut oon kyl ihan ylpee et ekat parikyt raskauskiloa on nyt taaksejäänyttä elämää. Enää parikyt jälellä mut pikkuhiljaa 😊.



Käytiin Sampon kans leipoo mun jalat aamupäivästä taikinaks... kolme liikettä. Sumomaastaveto, katottiin vähän tekniikkaa ja sit sarjaa 50kilolla. Jalat ois jaksanu hiukan pidempään mut ote ei. Ei ollu versat mukana ja mankkua ei saa käyttää tuolla salilla joten nou can do. Tosin kyykyt smithissä ja takareiden koukistus kyllä viimeisteli treenin. Tein myös hiitin 15min. Liikuntaurut tältä viikolta taas auki ❤💪.



Ei oo edes hiittiä näis kaloreis mukana...


Kävin myös kirjastossa hakees kirjan illoiksi. Tai no kaksi. Toinen scifi ja toinen trilleri. En ehkä oo niin mun pikkunörtti puoltani täällä tuonut esiin, mutta rakastan lukea scifiä ja fantasiaa sekä kyllä paljon muutakin. Sarjakuvat uppoo kans bueno. Ihan heti ei ehkä vältsis uskois 😉😨. Nyt ekan kirjan kimppuun.


tiistai 4. lokakuuta 2016

Kahden maailman välissä

Mun on pakko kirjottaa tästä koska se minua häiritsee. En mene sanoja tai mielipiteitä laittamaan kenenkään suuhun, nää on vaan mun yleisiä havaintoja mitkä tuntuu hassulta. Kahdella maailmalla tarkoitan crossfittiä sekä kehonmuokkausta jota kutsun nyt fitnekseksi tässä yhteydessä. 💪

Oon tässä parin kuukauden aikana huomannut sellasen pienen molempi puolisen kuilun näiden kahden harrastuksen välillä. Varsinkin kun molemmat on 'pinnalla' ja musta molemmat käsitetään elämäntapana ja tyylinä. Välillä oon huomannut sellasta pikkuruista piikittelyä esim mun crossfit harrastusta kohtaan tai jos ei piikittelyä niin ainakaan fitness tyypeillä ei oo hajuakaan mistä on ihan aidosti kyse ja siksi ei myöskään kauheasti arvostusta lajia kohtaan.


Samoin tapahtui myös crossfit salilla. Kuulin näitä kommentteja vain sivukorvalla ja ne ei liittyneet muhun siis mitenkään mutta sivuheittoina kuulin esim että tuo bikinifitness turhake liike. Ei mitään hyötyä jne. Kyseessä oli vain heitto mutta se sai mut miettimään mistä tollanen asenne molemminpuolin johtuu. Mun paras veikkaus on se ettei yleensä tosissaan jompaa kumpaa lajia harrastavat tunne juurikaan sitä toista lajia. Harvoinpa bodareita näkee crossfitissä ja yhtä harvoin uskoisin crossfittareiden käyvän salilla jotain pikkuliikettä pumppaamassa koska siitä ei heille ole välttämättä mitään hyötyä.




Kehonmuokkauksessa on kyse usein pilkuntarkoista ruokavalioista sekä hyvin suunnitellusta saliohjelmasta joka tukee juuri sun kehitystä. Jos tarvitaan pakaraa sitä hiotaan maailman loppuun saakka. Kovaa hommaa. Crossfitissä on pakko olla monipuolinen ja treenata lähes joka päivä eri asioita, painottuen välillä omiin heikkouksiin. Voimannostoa, aerobista ja voimisteluliikkeitä tasaisesti. Liikkuvuutta unohtamatta. Ruokaa syödään lajia tukien ja harvoin ollaan kovilla dieeteillä.

Mua henkilökohtaisesti viehättää ihan hirveästi molemmat lajit. Mä rakastan kuntosalia vaikka se välillä käy aivoon kun pitää just hinkata ja oon kyllä aivan rakastunut myös crossfittiin. Juuri siinä vaihtelu on parasta. Väitän myös että mun kunto fyysisesti tulee olemaan hemmetin paljon kovempi crossfitin ansiosta. Tosin voisin ilman niitä voimisteluharjotteita elää koska oon ihan kakka niissä 💩. Oon myös todennut että koska en kummassakaan koskaan tule olemaan huippu, saan harrastaa molempia just niin paljon tai vähän kuin tykkään. Toivoisin vain että molempien lajien edustajat joutuis kokemaan kummankin lajin hienouden. Ymmärrys kasvais exponentaalisesti sillä sielussaan nuo lajit peilaa tpisiaan niiden harrastajien intohimon takia ❤.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Pieni painoärsytys

No hei terve. Voiks ihminen liikkuu painonsa hitaaseen pudotukseen. Laskin tossa nimittäin äkkiseltään että viime viikolla tuli se 10treeniä tehtyä... Siltikin paino pudonnut vain vaivaset -200g. Saako nyt ruveta jo kiukuttelee?? Tällä hetkellä haluisin kadota johonki suklaamaahan, sulkea blogin, lopettaa laihdutuksen ja antaa vaan olla kun turhauttaa ihan hemmetisti.


Kaikenlisäks meijän pikkunen on ollut jo viikon kipeä. Sellasta kuumeilua ja hammasoireita. Kuitenkin mun äidinvaisto sanoi että nyt lääkäriin ja ONNEKS mentiin sillä korvatulehdus löytyi molemmista korvista. Nyt tunnen huonoo omaatuntoa koska 'velvollisuudesta' raahasin tuota muksua hyvinkäälläkin pariin eri paikkaan. Seuraavan kerran viis veisaan sovitusta menosta ja teen todellakin niinkun parhaaksi näen. Onneksi nyt saatiin tropit kuntoon ja pikkumies pääsee parantumaan.



Onneks kaiffari on sitkee. Ei paljon menoa taas hidastanu.

Viime viikolla tosiaan treenasin sen 10kertaa. 4x sali, 5xcrossfit ja 1 lenkki. Salien päälle tein 3x 15min hiitin. Eli ihan jees liikuntaviikko. Onneks en liiku vaan että laihdun koska oisin lopettanu ajat sitte. Nuo lajit on vaan niin siistejä. Tulee hyvä mieli ja pää lepää 👌💪.




Hauskaa viikkoa kaikille. Mä täällä yritän nyt kaikkeni pysyä kovana 👌

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kypärän kestosta se on kiinni

Eilen juhlittiin mun pikkusiskon kihloja. Juhlat. Ruokaa. Kakkua. Käääääk. Miks aina mulle käy niin, että kun olen karkkilakosta sopinut niin jonkunsortin koetinkivi mun eteen tönätään. Mähän en lakkoile kenenkään muun kuin itseni takia ja päätin että juhlissa ei tarvitte herkkuja syödä. Kahvi riittää ja arvatkaa mitä. Se RIITTI. En sortunut. MIHINKÄÄN. Oon niin pirun iloinen etten vaan länkytä lakosta ja dieetistä vaan nyt mun selkäranka kestää. Oon ihan varma siitä että ennen 22.10 mun suuhun ei eksy mitään sinne tällä hetkellä kuulumatonta! 💪🐴. Ai että ois ollu inhottava tulla tunnustaa et hei emmä kestänykkään.

Nyt ei tarvi. Mä söin ennen kun lähdettiin ja sujautin prodedrinkin ja pähkinöitä hoitolaukkuun mukaan. Kukaan ei kysellyt eikä tuputtanut, paitsi just ne pikkusiskot 😅😂😂😂 mut heille suon, kun he oikeesti kannustaa mua koko sydämmestään tilanteessa kuin tilanteessa. Kukaan ei varmaan ees huomannut että join vaan kahvin. Eli turhaan märehdin. Proden join pois lähtiessä eli sitäkään ei kukaan huomannu. Joo mä sillon sanoin etten raahaa mitään eväitä yms juhliin mutta karkkilakkoon kun päädyin niin tää nyt oli poikkeustila. Omaan tekemiseen kun pystyy olemaan tyytyväinen niin mitäs muiden mielipiteillä on väliä näissä jutuissa.

Ei ehkä kyl ollu mun juttu tää nocco... 

Tänään sitten oli kuukauden eka sunnuntai ja herowod. Huh. Crossfit lahdessa järkätään joka kuukauden eka sunde herowod joka on siis omistettu jollekin, mun käsityksen mukaan työssään kuolleelle palomiehelle/poliisille/sotilaalle ja nää nimetään heidän mukaan. Nyt joku viisaampi saa korjata jos olen väärässä. Tällä kertaa vuorossa Randy. Omistettu siis Randy Simmonsille-poliisi kuollut työvuorossaan. 75tempausta aikaa vastaan. Mulla tangossa 15kg. Raju setti. 9minuuttia meni vääntäessä ja oisin voinu hieman nipistää tahtia mutta mielummin tekniikka edellä.


Sen jälkeen vielä vähän selkätreeniä ja hiitti 15min salilla. Alkaa olee likalla reenattu olo 😅. Tää viikko onkin treenien osalta paras sitten raskaustauon. Törkeen hyviä treenejä ja puhdasta ruokaa, ehkä tää mun mentaalinen kovuus alkaa pikkuhiljaa löytää tiensä takaisin oikeeseen paikkaan. Ehkä mulla on vielä toivoa. Eikä mitään ehkä vaan mä tuun saamaan just sen vartalon minkä oon halunnut ja nyt vaan nautin matkasta siihen. Nyt sanon että törkeen hauskaa sunnuntai illan loppua. Enjoy the journey my friends 👍😎.





lauantai 1. lokakuuta 2016

Unelmavartaloni

Aloin pohtimaan kaikkia niitä vaiheita ja kokoja mitkä munkin keho on tässä kahden vuoden aikana käynyt läpi. Edellistä blogia jos luit niin tiedät että lähdin liikkeelle Sampon kanssa painosta 105.8kg elikkäs tästä missä nyt oon ja pudotettiin alhaisimmillaan kilot 80kilon tuntumiin. Se vaati törkeen paljon töitä ja arvatkaa mitä. Silloinkin koin itseni tosi isoksi. Pää ei pysynyt perässä ja ruodin mun 'läskejä' ehkä jopa enemmän kuin nyt.

Ehkä en enää ollut niin lihava
Tää kuva on otettu vuonna 2015 maaliskuussa jos en aivan väärin muista. Dieetti oli valmis ja piti lähteä lihasta kasvattamaan. Luonto päätti toisin ja pari kuukautta tästä aloin odottamaan maailman suloisinta pikkupoikaa. Jo raskauteen lähtiessä olin saanut varteeni lisää noin 6kg eli painoin jo 86-87kg. Kaikki tietää miten mulle kävi ja keräsin 42viikon aikana painon kiloihin 125kg. Että hupsista.. en ehkä suosittele.

Paino about 123kg ja 41viikkoa täynnä
Tsiiiiisus tota mahaa... no pointti tekstissä on että joo kummassakaan noista kehoista ei mulla ollut 'hyvä' olla. Toki kevyempänä oli kevyempi olo muttei niinkään parempi. Tällä hetkellä opettelen rakastamaan mun kehoa tilanteessa kuin tilanteessa. Opettelen etten mollaa itseäni. Opettelen etten joka päivä rutistele mahaa ja reisiäni etsien virheitä.


This is me now and i love it

Mun on pakko opetella sillä muuten en taaskaan tule olemaan mihinkään tyytyväinen. Olin tollon kasikyt kiloisena elämäni kunnossa enkä siltikään tyytyväinen. Mitä järkeä on tehdä duunia eikä koskaan nauttia tuloksista? No ei mitään. Siksi mä olen päättänyt elää unelmavartalossani just nyt. Makkaroineen kaikkineen. Oon päättänyt että mun vartalo on kaunis ja toimiva just nyt, niinkuin se tulee olemaan myös pienempänä. Pukeudun jopa tällä hetkellä muihinkin kuin huppariin ja verkkareihin ja meikkaan sillon tällön. Pieniä juttuja mutta olossa huomaa heti. Ei sitä tälleen isompanakaan tarvitse hävetä. Bodypositive ajattelua ja painokin varmaan tippuu kivemmin positiivisella ajattelulla 😊.