perjantai 29. huhtikuuta 2016

Pikkuhiljaa tavoitteita kohden.

Voi että välillä on ihana kyllä kirjoitella blogia samalla avaten vähän omia taisteluita painon kanssa. Sain aivan ihanaa palautetta jos sitä palautteeksi voi kutsua yhdeltä todella vanhalta tuttu-ystävältä joka kertoi että olen häntä hieman motivoinut katselemaan syömisiä :). Vähän siistiä. En edes alunperin tarkoittanut motivaattoriksi ryhtyä tai miksikään sen suuntaiseksi mutta jos joku saa musta puhtia niin voin sanoa että tuntuu aika hienolle kuulla tollasia asioita :). GO I R-E you can do it ;).

Mä oon nyt saanut Sampolta tosiaan upouudet ohjelmat ja niitten kanssa menty tässä etiäpäin. Pikkuhiljaa salimäärät aion nostaa viiteen kertaan viikossa. Pientä suunnitteluahan se vaatii sillä mies kun tulee töistä niin heitetään lähes läpyt ovella ja mä painun treenaamaan sillä aikaa siihen ei kauheasti ole. Topias kun menee iltapuuhiin jo seitsemän aikaan. Siitä voi kaikki laskea mun minuuttiaikataulun kun joskus olen treenaamassa vasta viiden aikaan. En kuitenkaan valita, sillä edes se pieni hetki auttaa. Tässä kun ei olla hevosen selässä vaan lähinnä jonkin muulin sillä kiirettä en voi pitää kilojeni kanssa. Tai voin, voinhan mä alkaa jollekin 1200kalorin dieetille mutta enpä oikein sitä hyötyä siitä itelleni näe.

Olin tossa pikkukivassa ripsassa myös alkuviikon ja oon varmaan AINOA ihminen maan päällä joka LIHOO vatsataudissa. OIKEESTI!!!!!! Joo söin puuroa hillolla ja voilla (ainoo ateria mitä sain alas) ja joo söin vähän suklaata (yhden levyn kahteen päivään), mutta kaikki kun tuli ulos niin en oikein käsitä miten paino näytti nousseen kaks kiloa. But hey thats life :D. En jaksa murehtia, se kun ei auta. Paras selitys mitä tähän keksin on se että keho keräsi nesteet tosi kovaa takasin. En nyt tiä miten sekään on mahdollista mutta kuten sanoin ei auta murehtia.

Eilen tein vähän taas kyykkyä kepin kanssa. Mä siis harjoittelen nyt tekemään vapaata kyykkyä jotta sitten joskus se sata kiloa nousee kyykyssä :D. Hihiii pitää olla jotain haaveita kuitenkin. Samoin musta ois kauheen ihana pystyä juoksemaan viis kilsaa tms.. vielä ei kuitenkaan oo juoksun aika... Täytyy kokeilla joskus matolla miten polvet kestää, kun painoa on hieman vähemmän.

Nyt me lähetään kuitenkin poitsun kanssa kuulkaa isolle kylälle ;).

Superhauskaa viikonloppua ja hei hauskaa vappua.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

maanantain perus painopäivitys ja pari mahakuvaa

Nyt nimittäin sujuu mukavasti :). Paino oli jälleen miinusmerkkinen ja olen erittäin erittäin iloinen tästä. Eli paino oli 108,9 ja -900g näytti vaaka! wuhuu. Musta mä vielä syön tällä hetkellä tosi paljon, mutta kun kaikki herkut on pannassa niin ei niitä ylimääräisiä kaloreita ihan hirveästi vissiin ehdi kertyä.

Sorry huono kännykkäkuva... asia selkinee silti :)

Sampo laitteli mulle eilen uuden saliohjelman ja huh, nyt on taas likka kovilla. Hehe ihan oman kunnon mukaan siis mennään mutta läpsyttely itekseen jää nyt taas taakse. Aivan ihana viisjakonen ohjelma tuli ja kaks päivää jalkoja. huaah. Onneksi sillä haluun mun jalat kuntoon. Ruokia me ei lähdetä muuttamaan ennen kuin painonlasku pysähtyy hetkeksi.


Näissä kuvissa muuten huomaa vaatteiden vaikutuksen etureppuun. Eli eihän toi yhtään niin pahan näkönen ole housut jalassa kuin jos löllötän sitä noitten houdujen päällä. Että jos tuppaa unohtumaan miltä lähes 110kg naiskauneutta näyttää niin tässä sitä silmäniloa jälleen ;). Kohta se on pois niin ei enää näy ;)




Viikonloppuna kävin tekemässä käsitreeniä. Me myöskin juostiin koko vkl erinäisissä paikoissa ja mä oon ehkä enemmän poikki viikonlopun jälkeen kuin levänny että sinänsä. Onneks tää viikko on tosi rutiinia ja rauhallista. Tosin lauantaina Topsu menee mun äidille hoitoon ja me mennään miehen kanssa elokuviin :). Wuuuuu. Vähän siisitä. Silloin ois myös sallittu herkkupäivä, mutta nähtäväksi jää käytänkö mä sen vai en ;). Toisaalta nyt sujuu sen verran hyvin etten tiedä haluunko rikkoa tätä putkea,mutta sen näkee sitten vasta :)

Hauskaa viikonalkua

torstai 21. huhtikuuta 2016

Tapasyöppö

Oon oivaltanut tässä noin 18herkuttoman päivän aikana mun yhden laukasevan tekijän herkutteluun ja hieman siihen ahmintaankin. Päivisin käy edelleen mielessä ennen lounasta että haluisin jotain hyvää ja karkkihammasta vähän kolottaa. Sitten syön oikeasti runsaan lounaan josta lähtee nälkä. Siihen yleensä katoaa hetkeksi mun herkkuhimot, mutta tuo aika ei todellakaan olekaan mulle se pahin hetki. Pahimpia on olleet aina mulle illat ja illalla teeveestä tulevat sarjat ja elokuvat.

Meillä oli miehen kanssa tapana aina nauhotella sarjoja telkasta ja sitten kattoa niitä ns putkeen. Tämä siis kaikki ennen Topiasta. Herkut säästettiin noihin hetkiin ja sitten ahmiskeltiinkin oikein olan takaa kaikennäköistä. Näitä hetkiä oli TODELLA usein varsinkin viimeisen vuoden aikana. En voi puhua että kauheasti herkuttomalla oisin ollu noin päivääkään ellei muutamia muka lupauksia itselle lasketa. Muuten meni raskaus mässytellessä.

Nyt kun Topias on ja illat menee häntä hoitaessa on herkuttomuus yllättävänkin helppoa. Tajusin että yhdistän herkut suoraan tiettyihin sarjoihin ja telkan tölläämiseen. En niinkään tunnesyömiseen kuten joskus ajattelin että yhdistäisin. Mulla toki myös väsymys hieman laukaisee muttei mitenkään ihmeellisesti ja välillä mun nytkin tekee niin paljon mieli karkkia että oikeen ahdistaa :D. Oikeesti. Mua kuitenkin myös suoraan sanoen vähän pelottaa se mässäyksen jälkeinen olotila. Alkaa väsyttää ihan kauheesti. Siis nukahdin yleensä tyyliin tuoliin ja paha olo oli mieletön. Tosin mitä kauemmin tunkee herkkuja sisään niin ei mulle enää niin paha olo edes tullu, mutta se väsymys.

Topsun aikataulujen mukaan kun joutuu menemään niin niitä päikkäreitä väsyn iskiessä ei ihan tosta noin vaan otetakkaan. Tai iltaisin mennä sillon nukkumaan kun itseä väsyttää. Ei todellakaan, me mennään nukkumaan kun Topsu niin päättää. Yleensä sänkyyn meillä mennään jo puoli kahdeksan sillä eka herätys on noin 24-01 välissä. Mä nukahdan melkein aina kympin pintaan. Siinä kahdessa tunnissa tulee kuitenkin syötyä iltapala ja vähän katsottua jotain sarjoja muttei samanlailla. Tää onkin mulla auttanut ihan jäätävän paljon tohon makeenhimoihin. Ehkä se mitä yritän tällä vinkata on että mikäli huomaat himojen sijoittuvan johonkin tiettyyn juttuun esim telkan katteluun iltaisin, riko rutiinia. Keksi jotain muuta niihin iltoihin. Aikaisemmin nukkumaan, kirjan lukeminen, höpöttely vaikka netissä ihan sama kunhan kaava rikkoutuu. Musta se että tekee porkkanatikkuja dipillä makeenhimoon on lähinnä vitsi. Se porkkana kun ei suklaalle tule ikinä maistumaan, mutta mikäli saat eka tavan rikottua, voi se porkkanakin joku päivä siellä iltapala herkuilla kummitella ;)

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Fitnesskupla joka puhkesi

Oon paljon jo silloin raskauden aikana miettinyt ja pohtinut tätä asiaa. Fitnesskuplaa nimittäin. Sitä kun ajatukset on oikeastaan vain ja ainoastaan salitreenissä ja ruuan ympärillä ja jopa kotona puheenaiheet on lähinnä sitä miten treenit meni tai mitä kasviksia nassutetaan seuraavaksi, haaveillaan herkkupäivistä ja sitten kääntöpuolena taas mietitään pään sisällä ettei voi syödä kun siitä lihoo.

Näin jälkiviisaana kun aikaa taaksepäin katselee niin mulla meni aivan hemmetin överiksi kaikki dieettaamis ja salitouhut. Jotenkin mun päämäärä eli bodyfitness lavat oli liikaa mielessä, vaikka duuniakin ois sinne lavalle menoon ollu monen vuoden edestä jäljellä. Eräissä posetreeneissä mulla kaikenlisäksi keitti jotenkin aivan totaalisen kiinni ja itkin seuraavat päivät lähes kokonaan sitä kun olen vieläkin niin läski ja ruma enkä kelpaa (ja siis kuulkaa ihan itse sain nämä ajatukset iskostettua päähäni). Sampolle (eli valmentajalleni) koitin sitten sönköttää että oon ihan paska ja en osaa. Koita siinä sitten valmentajan roolissa niitä murusia sieltä lattialta keräillä, enpä kadehdi Sampon sillosta roolia ollenkaan, hän kuitenkin onnistui saamaan muhun järkeä niin paljon kuin järkeä voi muhun saada. Viikko tästä romahduksesta pissasin raskaustikkuun plussan. Plussan, joka ehkä herätti ja 'pelasti' mun oman henkisen mielenterveyden tietyiltä osin.

Oon aina ollut vähän sellanen all or nothing tyyppinen tytteli ja jos johonkin lajiin olin mukaan lähtenyt, halusin olla paras. Tää ehkä selittää vähän mun pakkomielteitä hinkata niitä painoja ja dieetata hulluna kuitenkaan ihan täysin ymmärtämättä koko lajia ja sellasta rentoutta mitä siihenkin ehkä sitten vaaditaan. Raskaus tuli mulle tosiaan aivan yllätyksenä mutta niin oikeaan aikaan. Lopetin silloin dieetin seinään ja treeneistä katosi kyllä terävyys aika täysin heti. EN todellakaan siis suosittele että muut tekee perässä ja kerää +35kg painoa raskauden aikana koska mikään ei ole typerämpää, mutta tietyllä tavalla täysi irrottautuminen teki mulle ja mun päälle hyvää.

Sitten kääntöpuolena irrottautumiselle raskauden aikaan oli hirveä kysely aina vaan siitä että missä oon ollut salilta, ja hirveä päivittely kun sinne salille menin että onpas kiva kun tulit kun niiiin pitkään aikaan et oo käyny... Tiedän ettei kukaan sitä pahalla tarkoittanut, mutta olin mä ihan olemassa muutenkin ja kyllä niitä kuulumisia voi muuallakin vaihtaa. Sieltä kuplasta putoominen kun tapahtui mun silmissä vain mulle. Muut jäi sinne sisään. Niin se vaan menee ettei se maailma pyörinytkään mun ympärillä vaan kaikilla on ne omat jutut :). Nyt sen jotenkin tajuaa. Onneksi pari saliystävää ja tuttua on ihan edelleen elämässä ja jaksoi myös raskauden aikana kysellä perään. Plus ne saliystävät joista tuli myös samoihin aikoihin äitejä, joiden kanssa nyt sitten jaksetaan kuulkaa vauvatreffailla.

Topiaksen myötä myös prioriteetit muuttu aika heittämällä sillä sekunnilla kun hän mun maailmaani tuli. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa niin äitinä oleminen tolle pikkupullalle tulee nyt vaan ykkösenä ja kaikki muu on sitten vähän sekundaa. Toki haluan pitää myös itsestäni huolta, mutta sellanen fitnesspimuilu on nyt mulle vähän taakse jäänyttä aikaa, ainakin hetkeksi. Ehkä mä sen kuuman kisulin vielä esiin (toivottavasti :D) kaivan, mutta ehkä hieman terveemmillä periaatteilla ja aikuisemmilla ja fiksummilla aivoilla varustettuna ;).




maanantai 18. huhtikuuta 2016

-1,1kg ja riemunkiljahdukset kaupan päälle

Noniiin VIHDOINKIN, taas kunnon pudotus ja uusi kymmenluku. Vielähän se luku on vahvasti aivan hirveä, mutta ainakin se tulee alaspäin koko ajan. Jotenkin uskon että tää tietty rentous myös vaikuttaa ehkä asiaan sillä mähän en vieläkään punnitse mitään. Tiedän kyllä suunnilleen aika hyvin määrät mitä syön koska noh onhan se minun ruokavalio ns 'arkinen' en sano askeettinen sillä jollekin mun ruokis on hyvinkin mieluisa, mutta samoja ruoka-aineita ja ruokia käyttäessä aineet oppii aika hyvin silmämääräisestikin 'punnitsemaan' :).

Paino oli siis 109,8kg ja tiputusta viime maanantaista oli -1,1kg. Mikäli vanhat merkit taulukossa pitää paikkaa niin ens viikolla sitte plussaa hieman, mutta ehkä rikon tän kirouksen ja meenkin kaks viikkoa putkeen alaspäin. Selkeestikään mun ei kannata muutoksia liiemmin lähteä tekemään koska hommahan toimii. Yleissuunta on alaspäin ja aikaa on.



Topias on meillä flunssassa ja ensimmäinen räkis on kyseessä. Mähän kävin hommaamassa korvakuumemittarit ja nenä-friidat sun muut heti jotta pienen olon saisi helpommaksi ja onneksi lapset onkin aika sinnikkäitä kaiffareita, sillä heti jo tänään eilen vaikeemman päivän jälkeen Topsu on selkeästi pirteämpi :). Onneksi sillä meikällä ois illalla sali, ja kauheeta ois jotenkin jättää räkänokka kuitenkin iskälle ja lähteä tisseineni pois :D. Vaikkakin mun mies pärjää enemmän kuin hienosti Topiaksen kanssa, niinkuin iskän kuuluukin. Silti äiskälle vois olla liikaa ;).




Viikonloppuna puhuttiin kahden ystävän kanssa hieman näistä projekteista painon kanssa ja muutenkin esim salikehityksen suhteen. Mulla meni joskus muinoin siihen että vertasin kauheasti itseäni muihin. Ärsytti jos en ollut 'yhtä' hyvä ja päinvastoin olin vähän turhankin iloinen jos olin parempi. ONNEKSI se on taaksejäänyttä aikaa sillä totuushan on se että ihan tasantarkkaan se duuni siellä salilla ja kotona puurretaan yksin. Vertailu muihin ei tee itsestä parempaa eikä paskempaa. Kenestäkään ei tule hoikempaa tai lihavampaa sillä että 'haukkuu' muita tai vertaa muihin joten miksei sitä keskittyisi ihan vaan omaan suoritukseen ja hyvään oloon :).




Oonkin vakaasti päättänyt tän mun raskauden jälkeisen projektini kanssa keskittyä tasan itseeni ja olla siinä mielessä hyvinkin itsekäs. Teen niinkuin omasta mielestä hyvältä tuntuu. Muut kun eivät voi mun kehossa tai ajatuksissa asua. Kisahaaveet on vähän ehkä taaksejäänyttä aikaa sillä oon todennut etten varmaan koskaan ehkä pärjäisi bodyf:ssä. Maha kun repesi tosi pahasti ja iho on venynyt ja vanunut joka suuntaan niin duunilasti on ainakin vielä aivan liian suuri edes ajateltavaksi. Kuitenkin oon siitä iloinen ettei harrastus ja rakkaus salia kohtaan tän oivalluksen myötä kadonnut mihinkään, päinvastoin. Rentoutta ehkä kaipasinkin sillä se fitnesskupla on aikamoinen kun siihen ajautuu.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Viikko yhteenvetoa

Miten se viikko sujuikaan laihiksen osalta. No äärettömän hyvin mun mielestä :).

Salilla kävin 4kertaa ja vaunulenkeillä. Toi sali oli aivan ihana lisä mun viikkoon ja kyllä pää lepäsi kuulkaa oikein mainiosti. Mikäs sen ihanampaa oli kun olla hetki yksin ihan omien ajatusten kanssa ja sitten palata pikku kullannuppusen luo. Kyllä äitienkin pitää hetkiä omaa aikaa saada. Jaksaa aina vaan paremmin. Kaksi kertaa alakroppaa ja kaksi yläkropan treeniä :). Ah mä vaan rakastan salia. Ei sille voi mitään.

Mullakin kun tuo selkä on todella huono ja kotona makoilu ja löhöily kipeyttää sitä potenssiin kymmenen. Polvet huutaapi hoosiannaa tästä painosta ja nyt mulla on kyllä kova luotto että huomenna sitä miinusta on taulussa :). Salilla tein jalkapäivinä myös kyykkyä omalla painolla kepin kanssa ja hyvin huomasi kuinka surkea mun keskivartalon pito on. Eli syviä vatsoja paljon paljon ja vielä kerran paljon. Pakko saada tuo selkä nyt kuntoon.

Ilokseni voin myös kertoa että nyt on 14pv sokeritonta taulussa ja meno jatkuu hyvänä. Yllättäen aamusin mun tekee mieli mässäillä ja lounasaikaan, mutta heti kun syö hyvät annokset himot vaipuu taka-alalle. Iltasin ei ehdi miettiä :D. Vaikeita päiviä on edessä, mutta josko niistäkin selviäisi kunnialla.

Mua kauheasti ärsyttää kun päästin painon nousemaan niin kauhean ylös raskauden takia. Tai no minkään raskauden takia vaan ihan itse söin raskaana. Liikuntakielto joudutti asiaa mutta se viiminen pari raskauden kuukautta kyllä oli aikamoista mässäämistä. Mutta kyllä tämä tästä.

Nyt lähden meidän pikkukarhunpoikaa lohduttamaan kun hän on pikkuisen flunssassa.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

treeni ja ruokapäivittelyä

Tällasia nää äitien yöt vissiin monilla on. Blogin päivittämiseen nykyään tuntuu olevan aikaa just tasan aamuyöstä kun ite en saa enää jostin syystä unta, mutta poitsu ja mies kyllä vetelee hirsiä oikeen komeesti. Topias tosin nukkuu aika levottomasti ja heräilee taas useammin öisin syömään, mutta nää on näitä vauvakausien ihanuuksia. Aina kun tottuu johonkin ni jo se muuttuu hetkessä.



En kestä kun mun pikkupulla on jo ihan liian iso :) ja vaikka äiskä oonkin niin ehkä maailman suloisin vauva ;).

Reenit on nyt siis aloitettu ja ihanaa on ollut. Kaksi kertaa oon päässyt nyt salilla käymään ja nautin kyllä joka hetkestä.

Ekan treenin kulutuksia :)
Tein ihan ekaksi treeniksi jalat ja selkää ja vähän typerä kun olen ni alotin aika kovaa :D. Eli jalathan nyt oli vähän tuusannuuskana sitten eilen ja tänäänkin näköjään vielä. Olkapäivänä tein aikalailla saman virheen ja olat on aika kipiät, mutta hei tästä se taas lähtee :). Oon vaan ihan fiiliksissä että oon päässyt liikkumaan. Mulla myöskin ihana Nettaseni auttoi mua katsomalla onko mulla vielä vatsaerkaumaa jäljellä ja paljoa sitä ei ainakaan ollut. Siltikään turha lähteä repimään vaan syvät vatsat ja lantionpohja kunnolla kuntoon, eli ainakin pari kk hyvin hissukseen vatsalihasten kanssa, ja jos tarve vaatii niin kauemminkin.

Ruuat on menneet jo toista viikkoa aivan nappiin. Yhtään lipsumista ei oo tullut eikä nyt kyllä ihan heti tulekaan. En tiedä minkä vaihteen oon saanut päälle, mutta yleensä mun tekee iltaisin mieli makeeta tms muttakun meillä aletaan jo seitsemältä valmistautua iltaunille niin ei siinä paljoa kerkeä mitään herkkuja miettiä, että onni onnettomuudessa :).






Siinä vähän ruokia tältä viikolta. Aika samaa settiä menee joka päivä ja mä tykkäänkin kovasti ruuan kanssa rutiineista :). Tykkään syödä samoja safkoja koska niiden määrät ja maku on tosi helppo pitää hyvänä. Kaloreita menee edelleen noin 2500kcal per päivä ja nyt ainakin näyttäisi siltä että paino olisi mahdollisesti tulossa alaspäin joten homma pelittää ainakin vielä :). Mikäli paino taas nousee niin sitten on jotain muutoksia jo tehtävä, mutta sen näkee maanantaina.

Tänään olisi taas salipäivä kun eilen oli lepo ja lenkkipäivä :). Mitenkähän muiden viikot on sujuneet.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Maanantai agret

Aaaargh, miksi. Plussaviikot siis edessä ja nyt täytyy sanoa, että ottaa ihan vähän päähän sillä musta mä oisin ansainnu pudotusta sillä en syönyt herkkuja koko viime viikkona ollenkaan vaan söin viisi perusateriaa joka päivä :D että heti ne tulokset tiskiin kiitos ;). Tällä viikolla päätin että nyt kuvaan ruokani kiltisti, eli dokumentoin ruokia mitä syön. Viime viikon olin kiltisti ja sain siitä palkaksi +700g ja paino on nyt 110,9kg. Herkkää hommaa tää painonpudotus sillä lauantaina kävin vaa'alla se vähän oli jo painumassa 109kilon puolelle mutta mitä sitä itkemään. Tänään on punnituspäivä ja sillä selvä :).

Edelleenkään en aio ruuasta lähteä tinkimään vaan uskon että ensin katson tällä herkuttomuudella korttini. Sen jälkeen kun tää ei toimi sitten millään niin kattelen esim leivästä luopumista hetkeksi tms. Jotain pientä. Saatan kuitenkin syödä parikin palaa sitä leipää per päivä joten esim rajoittamalla vain yhteen saadaan jo heti pientä aikaiseksi :). Tai sitten katson ihan vähän annoskokoja. Jompikumpi. Muttei mitään turhan radikaalia vielä. Sillä salit on vielä aloittamatta ja tosiaan viikko vasta mennyt täyttä herkuttomuutta joten ehkä taas se kuuluisa aika ja hermot :).

Mulla on jalat kuulkaa aivan sairaan kipeet. Olin lauantaina venyttelytunnilla syvävenyttelemässä ja ette usko kuinka kankee mimmi täällä istuu. Hei oikeesti. Nauroin itseni oikeesti myös lähes kipeeksi kun lämmittelyksi oli 20askelkyykkyä per jalka joka ennen vanhaan ois ollu mulle erittäin helppo nakki. Tein yhden ja hyvä että pääsin ylös :D. Oli pakko helpottaa enkä iskenyt polvea lattiaan saakka vaan tein erittäin pienen kyykyn, riitti tuottamaan hien pintaan. Tosi surullista. Liikkumattomuus ei ehkä kannata. Ihana ystäväiseni salin puolella totesikin että joskus se ykskin kyykky nyt vaan on liikaa mutta jostain on lähdettävä. Näinhän se on :).

Tässä tulee juuri esiin se että ulkonäkö on mulle kyllä nyt sivuseikka. Mä todellakin haluan pystyä istumaan lattialle Topiaksen kanssa ilman ähisemistä ja puhisemista ja leikkimään ton vekaran kanssa. On kauheeta miten surullisen huonossa kunnossa olen. Onneksi lihasmuisti taitaa olla vielä jollain tavalla tallella ja se kunto sieltä alkaa kohenemaan kunhan vaan tekee. Huomenna mulla on eka salitreeni edessä. Sillä jälkitarkastus on tosiaan huomenna ja kunhan vaan vihreetä korttia näytetään niin mä lähen kevyttä treeniä tekemään. Topiaskin täytti sen seittemän viikkoa tänään joten jo on mamin aika päästä hei vähän liikkumaan ;).

Oikein ihanaa alkuviikkoa kaikille :)

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Ruoka-arvostelijat

Nyt täytyy sanoa että ylipäänsä en ihan hiffaa ihmisiä kellä on kova tarve päteä. Ainakaan silloin kun ei ole hajuakaan miten joku toinen elää tai ylipäänsä haluaa elää elämäänsä.

Ruoka-arvostelijat on yksi ryhmä mikä aina välillä mua kauheasti huvittaa. Ihmisillä on kova tarve kertoa miten kannattaa tehdä ja miten he itse EIVÄT koskaan tekisi. Yleensä oletusarvo on että heidän ruokavalionsa on paras mahdollinen vaihtoehto. Minkä monet kuitenkin ehkä unohtaa on se että kaikki ovat yksilöitä. Se mikä sopii sulle, ei välttämättä todellakaan sovi mulle. On tilanteita joissa ruokaa voi ajatella polttoaineena ja tilanteita joissa se on nautinto.

Mulla on tällä hetkellä tasan yksi kriteeri: Helppous. Makukin alkaa olemaan ihan sama kun ruokaa täytyy joka tapauksessa lapata suuhun vauhtia valonnopeus. Siinä on nautinto aika kaukana :D. Siltikin syön mielestäni oikeinkin hyvin. Aamiaiseksi puuroa proteiinilla, marjoilla ja rasvalla, yleensä raejuustolla joskus kananmunanvalkuaisilla ja sitten esim prodedrinksu on musta oikeen hyvä vaihtoehto silloin tällöin, rasvana käytän voita koska se nyt sattuu maistumaan parhaimmalle :). Tää on tapa mitä oon toteuttanut jo vaikka kuinka ja kauan. Pitää nälkää ja on helppo tehdä. Teen puuroni myös aina mikrossa :D joten mitenniin mukavuuden ja nopeuden haluinen ;).

Lounaaksi ja päivälliseksi kotiruokaa. Ihan perus itsetehtyä alusta asti olevaa kotiruokaa ja kasviksia. Mä rakastan noita atrian pakaste puutarhurin kasviksia. Vähän suolaa ja oliiviöljyä ni avot nams ja naamaan :). Välipalaksi menee useimmiten rahkaa, leipää ja banaania. Iltapalaksi jotain proteiinipitoista, esim munakas.

Eli aika perusrunko. Herkkuja silloin tällöin, tosin nyt ollaan hetki lakossa miehen kanssa. En aio lopettaa maitotuotteiden käyttöä enkä viljojen enkä sulje mitään muutakaan ruokaryhmää pois. Mulla on ongelmia tasan vehnän kanssa ja iho alkaa kutisemaan ja menee huonoon kuntoon joten koitan esim olla makaronia kauheasti syömättä tai leipää mussuttamatta, mutta syön kyllä ihan reissariakin että itse sitten kärsin. Monet on sitä mieltä että viljaton sun muut aiheuttaa painon putoamista vaikka oikeasti YLEENSÄ kyseessä on vaan jonkun tietyn ruokaryhmän pois sulkeminen ja näin ollen kalorivaje josta se painon putoaminen johtuu.

Mä joskus olin täysin karppaaja ja mullahan lähti hetken päästä esim polvivaivat helpottamaan. Ajattelin tämän tietenkin johtuvan ehdottomasti tästä karppauksesta, en siitä että paino putosi hemmetisti jolloinka nivelten päällä ei ollutkaan samaa rasitusta. Eli ihan itsekkin olen kaikennäköistä kokeillut ja sillä myöskin ruuan kanssa ongelman itselleni saanut.

Tykkään siis nyt syödä ihan kaikennäköistä ja kaikella tavalla valmistettuna (en nyt ehkä suosi niitä upporasvassa paistettuja mäkin ranuja, mut hei joskus nekin on paikallaan ;)). Vitsi oon myöskin iloinen tajuttuani että pikkuhiljaa, siis TODELLA pikkuhiljaa mä ehkä olen saanut palettia taas kasaan ruuan suhteen ja suhtaudun siihen mukavammin kuin ennen enkä nää enää sitä vihollisena. Tämä tahti siis jatkukoon ;).

PS: mua voi seurailla instassa myöskin nimellä hannamv85 :)

torstai 7. huhtikuuta 2016

Peruspäivitys

No morjens mikä viikko. Vauveliarki on ollut sellasta haipakkaa että hirvittää. Kaikenlisäks mulla ei autoa ollu käytössä joten oltiin kodin vankeja hetki. Noh nyt on mutta eilen oli sitten vähän flunssanen olokin joka sekin nyt onneksi meni ohi. Tsiisus :D.

Topias on tosin mainiossa vireessä ja alkuviikosta tapahtu jotain maagista. Topias nimittäin nukkui 20-05 wuuuuuuuu, olin kuin uudestisyntynyt. Tosin salama ei iskekkään sitten kahta kertaa samaan paikkaan ja yks yö heräiltiin koko ajan. Tätä tää vauva-arki vaan on. Koko ajan vaihtuu ja rutiineja vasta kevyesti harjoitellaan.

Sampon kanssa ekojen treenien ajankohta on sovittu heti toukokuun alkuun ja tässä tulee pieni twisti nimittäin alan muutaman tunnin myös treenaamaan Johannan kanssa. Sampo tosin päävastuussa meikäläisestä niinkuin aina ennenkin, mutta ihan mielenkiintoista päästä kokeilemaan hieman erilaista tyyliä.. Heidäthän edelleen löytää tuolta team fitin sivuilta. Ah en malta odottaa..

Päivitän tälleen nopeesti sillä arvatkaa kuka karjuu äiskää jo buubseineen paikalle :D