sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Nimiäiset pikkupullalle :)

Tänään meillä olikin sitten nimenantojuhlat pojalle. Eli mun dieetti meni tänään aikalailla juhlahumun unohduksissa, mutta se on päivä elämästä ja vaaka näyttäköön mitä näyttäköön huomenna, tiukasti sitten siitä lähtien ;). No stress.

Poitsu sai nimekseen Topias Emil ja olen nimestä hyvin ylpeä sillä se on mieheni keksimä nimi ja mä rakastuin nimeen samantien. Ollaankin päätetty nimi jo noin neljännellä kuukaudella ja siitä lähtien kotona kutsuttu masukkia Topsukaksi, mistä johtui PIENET ongelmat pitää nimi salassa kun mä sen vahingossa ehdin lärppäämään omalle äidilleni joka EI todellakaan osaa salaisuuksia pitää :D. Onneksi iloinen asia kyseessä niin mitäs siitä jos nyt muutama (lähes kaikki) nimen jo tiesikin meijän suvusta etukäteen. Tuli se joillekin yllätyksenä ja ainakin kavereille :D.

Me oltiin niinkin hyviä kuvaamaan että ei taidettu kuin pari kuvaa saada itse tapahtumasta kuvattua :D. Hups. Mä niin LUPAAN tsempata tän kuvauksen kanssa ihan blogia ajatellen, koska itse tykkään lukea blogeja missä kuvia on.

Dieetti ei ihan lähtenyt niin yksinkertaisesti sujumaan mitä aattelin. Siis karkkia tms en niinkään syönyt viime viikolla mutta kyllä mä puolikkaan pizzan söin yksi päivä ja suklaata levyllisen verran mikä oli leivontaan ostettu, mutta huonosti valvotun yön jälkeen mun makeanhimo vei leivontasuklaasta voiton. Hyi minua ja tekosyitä kaikki tyynni, nyt vaan kävi näin ja ens viikko kiltimmin eikös niin :). Kaiken muun kivan lisäksi mun alaselkä sanoi itsensä irti perjantaina ja tällä kertaa mun onnekseni mä vain osa imetän / toimin lohdukkeena ja tuttina välillä Topsulle koska mun oli pakko vetästä todella vahvat kipulääkkeet selkään kun en päässyt sängystä ylös ilman itkua.

Lääkkeet ei juuri auttanu ja totesinkin että tyydyn buranaan, lepoon ja kävelyllä rentouttamiseen niin kauan kuin mahdollista. Ensinnäkin vaikka pidin yli yhdeksän tuntia väliä imetyksellä ja lääkkeen ottamisella, mä pelkäsin ihan hirveesti koko ajan että Topsulle käy niistä 'jäämistä' jotain ja valvoin KOKO yön tökkimässä ja varmistamassa että hän hengittää, vaikka tasan tiedän että lääkeaineet oli jo kauan sitten poistunu mun kehosta ja maidosta sillä pumppasin ja dumppasin yhen satsin ennen kuin edes imetin. Plus loppuyöstä Topsu oli jo sitten kainalossa nukkumassa, kun olin ihan varma että hälle jotain käy jos en koko aikaa unta valvo niin ei ehkä oo se mun hetken helpotus nyt tässä vaiheessa sen arvosta. Äiteys on hei <3 :D. Samantien loputonta huolta ja vainoharhaa.

Tää yö mun pitäs selvitä sitten omin avuin, sillä mies lähtee töihin aamulla. MIHIN tää isyysloma hävisi?. Aika menee liian nopeesti eteenpäin, kohta tolla Topsullakin on reppu selässä ja mä nyyhkin koulun pihalla kun mun pulla lähtee kouluun ;).

2 kommenttia:

  1. Miehekäs, hieno niemi vauvalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä ihastuin heti kun mies ehdotti :) ja sopii pullalle ku nenä päähän :) <3

      Poista

Kiitos kommentista.