tiistai 29. maaliskuuta 2016

Läskiä(kö) se vaan on

Sain eilen kivan kommentin blogiin joka kuitenkin sai mut pohtimaan nykyaikaa ja lihaviin suhtautumista. Kommentissa kehuttiin että olen rohkea kun laitan aloituskuvien kaltaisia kuvia julkisesti nettiin sillä, itsehän olen lihava. Kuitenkaan en jaksaisi minnekään läskien keskitysleirille lähteä häpeämään itseäni vaan edelleen mulla on ihan perushyvä olla omassa kropassa. Oon toki tietoinen ettei tällainen keho ole 'kaunis' nykymaailman standardeilla ja olen myös tietoinen kuinka raakoja ihmiset on netissä varsinkin nimettömänä.. Olen juuri synnyttänyt viisi viikkoa sitten ja mulla tuli raskauskiloja paljon. Kehoni ei todellakaan ole myöskään yksi niistä mitkä palautuu päivässä vaan joudun tekemään varmasti tulevan vuoden tosi kovasti töitä jotta päästään edes lähelle sitä kuntoa missä olin ennen raskautta.


Kuvat on toukokuulta paino noin 87kg ja raskausviikkoja muistaakseni n.6-8
Lokakuussa otettu kuva... paino about 100kg... tai jotain sinnepäin, en tarkalleen muista.

En kuitenkaan koe että joku hämääntyisi siitä kuinka iso olen vaatteet päälläkään. En pukeudu säkkikankaisiin vaan usein mulla on ihan tyköistuva paita päällä jossa makkarat kyllä näkyy. Toki se on eri asia ottaa se kuva persauksesta jossa näkyy selluliitit ja kaikki mahdolliset makkarat ihan selkeesti. Ois kuitenkin typerää niitä koittaa piilotellakaan sillä kyllähän myös 110kg:n painokin jotain mun koosta kertoo.

Kuitenkin myös ajattelen että läskiä se vaan on ja läskistä pääsee aina eroon. Helppoa se ei ole, mutta läskistä pääsee AINA eroon mikäli on valmis tekemään töitä kovasti sen eteen. Ajattelen myös olevani muutakin kuin vain läski. Olen äiti, ystävä, vaimo ja ihan tavallinen jopa ehkä hauska ja hyväkin tyyppi jolla nyt on ylimääräistä kertymää vartalossa. Me lihavat kun niin helposti profiloidutaan pelkästään meidän rasvakerroksiksi eikä olla enää muita kuin niitä läskejä. Monet muutkin arvostelee meitä juuri tasan sen mittarin mukaan ellei tunne henkilökohtaisesti.

Mun suurin tavoitteeni ei tällä hetkellä ole edes vain näyttää hyvälle, vaan lähinnä saada mun lihaskunto (mikä oli oikeasti aika hyvä) sekä liikkuvuus ja kunto muutenkin takaisin. Ulkonäkö tulee sitten siinä sivussa. Toisaalta olin mä mielestäni aika simpsakka tapaus noissa pinkeissä pökissäni ;) vai mitä mieltä olette :D

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Aloituskuvat ja painavaa asiaa painosta

Taasen yksi hieman epätavallinen dieettiviikko takana. Pääsiäinen taas hieman sekoitti mun kerran vaan viikossa herkkuja, luonne on heikko minkäs teet. Sitähän tässä koitetaan koko ajan kovettaa eikös ;). Onneksi pääsen Sampon tiukan kurin alaisuuteen taas kohta :D. Heh. EI vaan. Mehän tosiaan myöskin sovittiin että pikkuhiljaa lähdetään liikenteeseen eikä mitään hullutuksia kun vielä pikkunen on kuitenkin puoli-imetyksellä. Herkkupäivää sillon kyllä tuskin enää vietetään kerran viikossa, mutta herkuttomuuteen en edes pyri. Fiksuihin herkkuhetkiin kylläkin ilman minkäänlaisia ylilyöntejä :).

Paino oli tosiaan +-0 tällä viikolla ja täsmälleen 110,9kg jälleen näytti vaaka. En itke koska tosiaan KOLMENA päivänä syönyt suklaata ja herkkuja joten tällä liikuntamäärällä ei paljoa riekuta. Kaikenlisäksi tehtiin itse pizzaa perjantaina ja syön myös herkkupäivinä täysin normaaleja annoksia joten onko vaa'an muuttumattomuus mikään ihme. Ihme on etten plussannut.


multitasking käynnissä :D miekkonen osaa somettaa ja syöttää ;)

mökkiläinen saapui kotiin
Noniin alkukuvat on myös otettuna ja varoitus vaan kaikille ketkä ei halua järkyttyä. Oon just vaunulenkiltä myöskin tullut joten posket punottaa sen mukaisesti ja tukka on paskanen, mutta luotan että luonnollisuus rules ja kukaan ei sydäriä saa ;) :).

Hihhihiii mikä pellehrmanni töyhtö :D


Tästä sitä vartaloa sittän taas lähdetään kohentamaan :). Kattelen mitkä ois sopivia muutoskuva välejä sillä turhaan mä niitä joka viikko napsin kun ei niistä mitään näe. Ehkä parin kolmen kuukauden välein ois sovelias, jos niinkään usein.

Nyt tämä flikka lähteepi saunaan kun Topias on vielä iltapäikkäreillä ja harvinainen hetki kahdestaan suodaan ;).

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Topias 1kk

Mä en voi uskoa että meijän Topsukka pikku pulla on jo kohta viisiviikkoinen vekara :). Jäbä kasvaa sellasta vauhtia että äiskää hirvittää.

Topias on reipas hymyilevä ja erittäin kiltti poitsuli jonka raivot onkin sitten ihan mukavaa asteikkoa hirveitä ;). Hän oppi viime viikolla kääntymään jumppamatolla masulta selälteen, tosin ekan kerran kun tän teki alkoi parkumaan kun säikähti itse niin paljon ja äiskä kyllä säikähti sitten samalla. Seuraavana päivänä kääntyikin jo pro-tasolla eikä sitten oikein masulteen viihtynytkään. Niskat on vahvat ja usein sylissä saakin olla varovainen kun ne niskatkin kuitenkin väsyy eikä Topsu ikuisuuksia jaksa.



Topsu syö korviketta noin vajaa litran päivässä ja tissiä sitten sen minkä haluaa. Illalla ja aamuisin on kovimmat tissihimot ja selkeästi liittyy läheisyyteen ja lohdun hakemiseen ja se sopii äiskälle. Musta on kiva nuuskutella pikkusta samalla.

Yksi kuukautis tarkistuksessa Topias oli 58cm pitkä, pään ympärys 40,5cm ja paino komeat 5,6kg. Eli kuukaudessa Topsukka oli kasvanut 7cm pituutta sekä 1,5kg painoa. Aikamoinen miehenalku siis kaiken kaikkiaan :). Kävely ja konttausheijasteet on vielä tallella sekä korvan nipukasta mennään loppukuusta korvalääkäriin vähän katsomaan pitääkö se poistaa. Topiaksella on siis toisessa korvassa semmonen nipukka joka on aböut 5mm kokoinen ja tuskin siitä kasvaa. Se on täysin vaaraton ja esim mun kummipojalla on samanlainen (siskonpoika). Nupukka siis kulkee usein suvussa. Tuskin sitä poistetaan, mutta toki sitäkin harkitaan.


Topias nukkuu ihan kivasti ja yleensä nukkumaan mennään noin kahdeksan aikaan illalla. Ensimmäinen herätys on 23-01 välisenä aikana ja siitä sitten seuraava noin 03-05 täysin riippuen ensimmäisestä herätyksestä. Aamu koittaa sitten noin kuuden seitsemän aikaan, muttei me sängystä vielä silloin nousta. Mulle mies tuo yleensä kupin kahvia ja mä imetän sen minkä vauveli haluaa.

Olen muutenkin aika hurmaantunut meijän pullasta. Kaikenkaikkiaan aivan ihana ja hurmaava poitsu enkä tiiä mitä hyvää oon tehnyt että noin ihanan lapsen olen saanut <3.

Ne vertauskuvat edelleen ottamatta :/ ooooon niiin kakkis. :D. Edelleen YRITYS on koko ajan kova, mutta päivät menee vaan älyttömän nopeeta. Nyt en edes lupaa mutta tavoite on ne nyt maanantaihin mennessä saada otettua ja laitettua muiden laihisfiilisten kanssa blogiin :).

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Mahan tilanne raskauden jälkeen

Ensimmäisenä täytyy sanoa anteeksi kaikille ketkä odotteli alkukuvia, en nimittäin ole niitä saanut vielä otettua. Pieni kaaos täällä kotosalla ollu pari päivää niin kaikkeni yritän huomenna ne ottaa. Halusin kuitenkin jotain pientä alkumakustelua antaa ja nappasin kuvan (huonon tosin) mun mahan tilanteesta. Aika karua katseltavaahan se oli että välillä mietin tota palautumista noin muutenkin. Tosin synnytyksestä ei ole edes viittä viikkoa että ehkä mä nyt annan itselleni vielä hetken aikaa ja sitä kuuluisaa armoa ;). Silti en halua mitään kyllä se siitä kommentteja lähipiiriltäkään koska tiedän että tää vaatii aivan ÄLYTTÖMÄN määrän duunia taas. Minkäs sille voi kun ei läksyä edelliseltä kerralta kokonaan opittukaan ja raskaus löi lisää löylyä kiukaalle painon muodossa. Taistelu alkaa alusta mutta senttiäkään en periksi anna ja kuntoon aion päästä :).

Mun arvet.
Mullahan raskausarvet tuli siis tyyliin kahden päivän aikana joulun aikaan kun supistelin niin rankasti että vatsa antoi periksi. Ylävatsaan ei tullut arven arpea mutta alavatsa repesi kyllä ihan tonne alas saakka. Toi kuva vielä hieman vääristää ja näyttää ns paremmalta kuin mitä todellisuus on. Läskin määräkään ei tästä selviä mutta sitä on.

Oon nyt käynyt lähes joka päivä vaunulenkillä, ja saanutkin sen pituuden pidennettyä jo lähes tuntiin :). Polvet vähän huutaa hoosiannaa painon vuoksi mutta painoa kun saa pois, pitäisi polvien ja niveltenkin tilanteen parantua. Selkä tykkää kävelystä nimittäin niin paljon etten todellakaan aio noita polvia nyt sen enempää huolehtia, koska ne on mulla muutenkin aina olleet huonot ja niihin auttaa vaan se painonpudotus ja varovaisuus.

Ruokailut sujuu nappiin. Vähän jopa hirvittää näin sanoa, mutta oon itestäni älyttömän ylpee :). Syön noin 4-5kertaa päivässä, vähän riippuen miten oikeasti kerkeän Topiakselta. Yleensä 4. Aamulla puuroa voisilmällä ja raikkarilla, lounas ja päivällinen kotiruokaa niin että nälkä lähtee ja välipala on yleensä rahkaa, hedelmää ja leipä. Oon arvioinut että noin 2000-2500 kcal paikkeilla ollaan päivittäin. Siihen kun lisää about viikottaisen herkkupäivän joka meillä oli esim nyt maanantaina ja söin pienen 100g suklaalevyn sekä muutaman lakun niin keskiarvo on tuossa haarukassa.

Mun välipala tältä päivältä :).
Nytpä tuo Topsu tuolla heräileekin eli häntä kaitsemaan. Koitan myös Topiaksen 1kk neuvolakäynnistä saada kirjoitetuksi sillä siellä tuli vähän painoa ja pituutta mitattua :)

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Painopäivityksiä sekä asiaa vauvasta joka murisee öisin

Ja kukaan muu ei nukkunut. Siis morjens. Topias on nyt tasan neljä viikkoa vanha (huomenna kuukauden ikäinen) ja ollaan jo suht hyvin totuttu elämään hänen kanssaan. Luonteenpiirteitä on äiskälle tullut selväksi ainakin itsepäisyys sekä erittäin lyhyt pinna ruuan suhteen, sekä tissilohdutuksen. Topsu saa siis tissiä koko päivän ajan sekä iltaisin silloin, kun näyttää siltä että haluaa ja oon todennut sen olevan tosi tehokas lohdutuskeino ja nukutuspommi. Tissistä ei edelleenkään maitoa tule tarpeeksi lähes viisikiloisen pojankoltiaisen himoihin, mutta ainakin läheisyysaspekti on hallussa tässä muodossa :). Oon myös iloinen, että tosi hankalan alun jälkeen tisseistä tulee sen verran maitoa että saadaan Topsukalle edes hieman vastustuskykyä. Myös itsekkäästi ajateltuna äiskän palautuminen on varmasti imettämisellä vauhdikkaampaa :).

Anna tissiiiiii

Palautumisesta puheenollen mun viikkopudotus oli siis -1,4kg!!!!!!! Itsehän tähtäsin varovaisesti puoleenkiloon mutta kiitos kelpaa :). Oon niin ilonen että mun tekniikka herkkujen ja ruuan suhteen toimiin ja tää rentous. Myös varmasti vaunulenkit jotka aloitettiin kunnolla viime viikolla vaikuttanee jonkin verran asiaan. Mut siis melki pualtoistkiloa kelatkaa sitä ;).

näitten kahen kanssa en kyllä enää samaan aikaan lähe lenkille :D

Huomenna ajattelin että laittaisin blogiin vähän ns aloituskuvia vaikka ne nyt ihan aloituskuvia olekkaan mutta onpahan sitten ainakin jotain mitä verrata tulevina kuukausina keskenään. Mun vatsa on kauhea, ja hävettää jo nyt se laittaa julkisuuteen, mutta toisaalta enpä taida olla myöskään ensimmäinen nainen jonka maha repesi raskaudessa ja nyt sitä reppua on tossa edessä vaikka muille jakaa... Onneksi mulla tänään on yhden aikaan treffit Sampon kanssa ja päästään vähän tulevaa suunnittelemaan kuntoilun ja kehonmuokkauksen osalta :). Mun ihan ensimmäinen uusi tavoite on saada selkä kuntoon ja liikkuvuus takaisin.

Nyt siis tohon vauvan murinaan, Topias on ihan jäätävä ördaamaan ja murisemaan öisin (sekä jostain syystä oikealle tissille :D, vasemmalle se laulaa :D OIKEESTI). Se alottaa murinan siis joskus puoli neljän aikaan yöllä ja oon melko varma että kyse on nyt masuongelmista koska välillä se päästelee sellasia ängripaukkuja että morjens... Ihan kunnon vatsaongelmia hällä ei ole, sillä puklauksia ei oikeestaan tule ja röyhtyt tulee aina ruuan jälkeen oikein komeasti. Myöskin kakka juoksee edelleen noin kerran päivässä ja se tulee helposti eikä joudu sitä päivätolkulla puskemaan. Jos jollain on siis hyviä neuvoja vauvojen örisemiseen niin kiitos kertokaa :D.

päiväunilta moro


Oikein hauskaa alkuviikkoa kaikille:).




maanantai 14. maaliskuuta 2016

Jeesus tää äiteys on rankka laji :D

Hei apua. Yks päivä takana YHDEN lapsen äitinä oloa kun mies on töissä ja mä oon aivan kusessa. Siis kirjaimellisesti myöskin kusessa... Sillä meijän Topsu se on kova poika pissimään kaikkien päälle.

Onneks kiitos kaikenmaailman apuvälineistä ni sain jopa aamiaisen syötyä. Meijän sitteri on tollanen tinylove babybouncer mikä tärisee. ONNEKSI mä päätin ostaa sen koska ei tästä kauheesti muuten mitään tulis. Topsu jaksaa just ja just kolmeviikkoisena istua sen noin 5-10minaa 'yksin' ja sitten pitää jo kyllä tulla seuraa... ja syliä. Ihan oma syy kun ekat kolme viikkoa häntä on kanniskeltu ympäriinsä.



Ekaa kertaa käytiin myös itseksemme lenkillä. Ei hirveen pitkää lenkkiä tehty, sillä mua vähän jännitti oman selän kunto ja tuo pyrstön kunto myöskin, mutta ihan hyvin meni ja hiljakseen mentiin puoli tuntia raikkaassa ilmassa. Huomenna ehkä pitempi lenkki :). Topsu viihtyy vaunuissa onneksi aivan törkeen hyvin. Heti kun liikkeelle lähtee niin hän on taju kankaalla, ainakin tähän asti ollut.


Oman kunnon palautumisen kannalta ois todella kiva aina hieman pystyä pidentämään lenkkiä aina sinne tuntiin saakka. Sais pikkuhiljaa tota omaa kondista takasin ja aineenvaihduntaa käynnistettyä. Tänään aamullahan vaaka näytti plussaa +800g mikä tietenkin tuntuu hienolta näin ekan viikon jälkeen, mutta eilisten syömisten jälkeen en ihmettele yhtään :D. Että ihan omaa mokaa. Tää viikko sitte taas paremmin ja tavotteena varovainen puoli kiloa miinusta. Musta se saattais olla ihan tehtävissä :).

Hauskaa viikonalkua kaikille :)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Nimiäiset pikkupullalle :)

Tänään meillä olikin sitten nimenantojuhlat pojalle. Eli mun dieetti meni tänään aikalailla juhlahumun unohduksissa, mutta se on päivä elämästä ja vaaka näyttäköön mitä näyttäköön huomenna, tiukasti sitten siitä lähtien ;). No stress.

Poitsu sai nimekseen Topias Emil ja olen nimestä hyvin ylpeä sillä se on mieheni keksimä nimi ja mä rakastuin nimeen samantien. Ollaankin päätetty nimi jo noin neljännellä kuukaudella ja siitä lähtien kotona kutsuttu masukkia Topsukaksi, mistä johtui PIENET ongelmat pitää nimi salassa kun mä sen vahingossa ehdin lärppäämään omalle äidilleni joka EI todellakaan osaa salaisuuksia pitää :D. Onneksi iloinen asia kyseessä niin mitäs siitä jos nyt muutama (lähes kaikki) nimen jo tiesikin meijän suvusta etukäteen. Tuli se joillekin yllätyksenä ja ainakin kavereille :D.

Me oltiin niinkin hyviä kuvaamaan että ei taidettu kuin pari kuvaa saada itse tapahtumasta kuvattua :D. Hups. Mä niin LUPAAN tsempata tän kuvauksen kanssa ihan blogia ajatellen, koska itse tykkään lukea blogeja missä kuvia on.

Dieetti ei ihan lähtenyt niin yksinkertaisesti sujumaan mitä aattelin. Siis karkkia tms en niinkään syönyt viime viikolla mutta kyllä mä puolikkaan pizzan söin yksi päivä ja suklaata levyllisen verran mikä oli leivontaan ostettu, mutta huonosti valvotun yön jälkeen mun makeanhimo vei leivontasuklaasta voiton. Hyi minua ja tekosyitä kaikki tyynni, nyt vaan kävi näin ja ens viikko kiltimmin eikös niin :). Kaiken muun kivan lisäksi mun alaselkä sanoi itsensä irti perjantaina ja tällä kertaa mun onnekseni mä vain osa imetän / toimin lohdukkeena ja tuttina välillä Topsulle koska mun oli pakko vetästä todella vahvat kipulääkkeet selkään kun en päässyt sängystä ylös ilman itkua.

Lääkkeet ei juuri auttanu ja totesinkin että tyydyn buranaan, lepoon ja kävelyllä rentouttamiseen niin kauan kuin mahdollista. Ensinnäkin vaikka pidin yli yhdeksän tuntia väliä imetyksellä ja lääkkeen ottamisella, mä pelkäsin ihan hirveesti koko ajan että Topsulle käy niistä 'jäämistä' jotain ja valvoin KOKO yön tökkimässä ja varmistamassa että hän hengittää, vaikka tasan tiedän että lääkeaineet oli jo kauan sitten poistunu mun kehosta ja maidosta sillä pumppasin ja dumppasin yhen satsin ennen kuin edes imetin. Plus loppuyöstä Topsu oli jo sitten kainalossa nukkumassa, kun olin ihan varma että hälle jotain käy jos en koko aikaa unta valvo niin ei ehkä oo se mun hetken helpotus nyt tässä vaiheessa sen arvosta. Äiteys on hei <3 :D. Samantien loputonta huolta ja vainoharhaa.

Tää yö mun pitäs selvitä sitten omin avuin, sillä mies lähtee töihin aamulla. MIHIN tää isyysloma hävisi?. Aika menee liian nopeesti eteenpäin, kohta tolla Topsullakin on reppu selässä ja mä nyyhkin koulun pihalla kun mun pulla lähtee kouluun ;).

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Painonpudotus alkakoon

Huiiih nyt on sitten se maanantai kun minä aloitan 'dieetin' ja sanon dieetin sanana hyvin löyhästi sillä en todellakaan mitenkään kauhean kireästi aio lähteä liikenteeseen. Joka ikinen lauantai AION pitää herkkupäivän. Ainakin vielä. Muuten mennään ilman herkkuja ja ilman mitään sen kummempia roskaruokaseikkailuita. Lauantai sen takia etten halua ottaa vielä mitään paineita yhden herkkupäivän suhteen ja en kuitenkaan aio mitenkään grammantarkasti punnita mun ruokia. Ihan jo sen takia että elättelen toiveita hurjemmasta maidon tuotannosta. En aloita millään hiilarittomalla tms vaan normaalia kotiruokaa aion vedellä :).

Puntari hurahtaa vieläkin 110kg:n luokassa tarkemmin: se oli aamulla 111,5kg ja siitä voi kaikki laskea että yli 30kiloa pamahti raskaudessa meikälle joista laitokselle ei ihan järkyttävästi jäänyt VAIKKA poika painoi 4,3kg ja olin turvoksissa kuin pullataikina. Lähtöpaino neuvolassa oli kirjattu 87kiloon. Joten kuukaudessa olin ottanut aikalailla viisi kiloa ennen ekaa neuvolaa, kun aloin kireän dieetin jälkeen syömään ihan mitä sattui. Loppuraskaudessa luovutin ihan totaalisesti ja leivoin oikeastaan joka päivä ja söin ihan mitä halusin joten onko se nyt ihme kun paino nousi. Eli aivan täysin omaa syytä. Nyt vaan pikkuhiljaa kilojen kimppuun :).

Liikkuminen on mulle vielä valitettavan hankalaa ja huomenna varmaan alotetaan vaunulenkit vauvelin kanssa HYVIN pienin askelin ja kortteli on eka tavoite. Pikkuhiljaa kohti sitä kuntoa missä olin ennen raskautta. Suunnitelmissa olisi huhtikuussa salille ja varmaan kesää kohden aloitan treenit taas Sampon kanssa ja hän saa sitten piestä mut seuraavaan kondikseen. Motivaatio on tapissa ja fiilis kohdillaan tätä varten. Päivitän painon joka maanantai, mutten sen kummempia tavoitteita vielä asettele itselleni sillä haluan ihan katsoa rauhassa miten tää lähtee nyt onnistumaan miniliikunnalla ja hyvällä ruokavaliolla :). Turhia paineita en siis itselleni luo. Kuitenkin niin että rentous ruokaan säilyy ja hyvä fiilis ja jaksaminen vauvankin kanssa.

Eli meitsin laihisproggis (ikuinen) jatkukoon :).

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Synnytyskertomukseni

Noniin, oiskohan aikaa traumoista edes sen verran, että saan tänne ilman liioitteluja kirjoitettua mun kokemukset synnytyksestä. Kaikki kokee tän asian niin henkilökohtaisesti että turha lähteä 'vertaamaan', mutta mun kipukynnykselle toi oli lähes infernaalisen kamala kokemus ja jälkihoito on ollut myöskin kyllä ihan omaa luokkaansa...

Meillä käynnistettiin synnytys sunnuntaina 21.2 noin klo 11 lapsiveden vähyyden takia ballonkien avulla. Eli alkuun aika luonnollinen tapa kuitenkin. Tosin se kun sisuksiin törkätään kaks mandariinin kokosta mötkylää ja jätetään letkut jalkaa pitkin roikkumaan, on se luonnollisuus siitä jokseenkin kaukana. Tää kuitenkin sai välittömästi mun kehon reagoimaan ja supistuksia alko tulla aika säännöllisesti 7-14minuutin välein kotona. Me siis tosiaan päästiin niiden kanssa vielä kotio olemaan ja koitettiin nukkua sekä syödä ja ottaa relasti. Neuvona annettiin että mikäli mandariinit ei tipu 24tunnin kuluessa oli äitipolille lähdettävä seuraavana aamuna ja mikäli lumpsahtaa ulos, niin yhteyttä äitipoliin. Mulla ne lumpsahti ulos noin klo 19 ja lähtökäsky tuli kätilöltä.

Mä aattelin ton lähtemisen sairaalaan olevan sellasta kaaosta, mutta mitä vielä. Tein meille miehen kanssa eväät ja mies käytti koiran ulkona pitemmällä lenkillä ja sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin kohti sairaalaa. Mieskin sano ettei nyt ihan tällasta helppoa lähtöä venannu :D.

Sairaalassa puettiin maailman seksimmäit kuteet niskaan (maybe not) ja siirryttiinkin saliin aikalailla suoraan. Mulla kävi ihan törkeän hyvä säkä kätilöiden ja lääkärin suhteen sillä eka kätilö oli salituttu, ja toinen oli muuten vaan aivan ihana tyyppi. Lääkäri oli jotain aivan omaa luokkaansa. EN voi heitä tarpeeksi kehua. Kalvot puhkaistiin lähes samantien salissa ja kello oli tässä vaiheessa noin klo 20.30 tästä lasken synnytyksen alkaneen sillä kivuliaat supistukset alkoivat tällöin. Lapsivettä multa ei tosiaan tullut puhkaisunkaan aikana ollenkaan. Klo 23 mulle laitettiin aquarakkuloita 5kpl selkään sillä kipua oli sekä selän että vatsan puolella ja tää oli KIVULIAIN yksittäinen kokemus koko reissussa. Sattu aivan järjettömästi mutta se kesti ehkä 20sek ja selän kivut loppu ku seinään. Eli suosittelen, vaikka sattui siis oikeasti aivan jäätävän paljon.

Klo 24 laitettiin oksitosiinitippa tippumaan ja siitä se helvetti sitten repesikin. Mulla ei edes mennyt mitenkään kovilla annoksilla vaan satun kuulemma olemaan erittäin oksitosiini herkkä ihminen, no hei kiva tietää. En suosutunu epiduraalia ottamaan ennen kuin kivut oli aivan kaameat sillä en todellakaan halunnut keskeyttää alkanutta synnytystä. Eli ilokaasulla (mikä alko olemaan ihan turha väline) ja huutamalla vittusaatanaa, sekä puristelemalla mahdollisimman kovaa miekkosen kättä ;) mentiin.

Noin klo 01.30 laitettiin sitten epiduraali ja luojan kiitos ne kivut alko vähän helpottaa. Tässä vaiheessa vauvan syke vaan alko laskemaan ja mä huolestuin ja kätilö siinä vaiheessa alkoi mua käännellä ja väännellä ja tunkea aparaattia sinne sun tänne jotta sykkeet saatiin ylös. Onneksi saatiinkiin ja mä pääsin makuuasentoon takasin. Olin onneksi myöskin ehtinyt ilmaista toiveen kylkiponnistusasennosta tässä vaiheessa. Oksitosiini laitettiin tauolle hetkeksi, kunnes lääkäri tarkisti vauvan ja mun tilanteen. Todettuaan sen hyväksi se laitettiin takaisin kovemmalla teholla ja mä aloin olemaan aika valmis jonkunnäköseen sarjamurhaan, mikäli oisin kyenny..

Epiduraalia laitettiin kovemmalle. Klo 4.10 alkoi aktiivinen ponnistusvaihe mikä oli mulle helppo. Koin että pystyin noudattamaan ohjeita ja asento oli hyvä. Poitsu piti vauhtia ja tuli supermies asennossa käsi poskella (mistä johtui myös aikamoiset repeämät) ja 16minuutissa tää oli ulkona. Istukka synty siitä kymmenen minuutin sisään ja miekkonen paineli kattomaan :D. EN OIS USKONU. Itehän en halunnu nähä. Vauveli oli täydet 8/8 pistettä ja pontevä olikin. <3. Paino 4335g ja pituus 51cm. Eli ei se pienin poitsu ;).

Mua ommeltiin noin 1,5h kasaan episotomian ja repeämien takia ja sain jonkun lääketamponin sisuksiin vielä kaikenlisäks. Mikä oli kauheen mukava kokemus sekin... Plus se kun sulla on lääkärin toinen sormi persauksessa ja toinen emättimessa niin voin sanoa että ilokaasua tarvittiin. Olin tässä vaiheessa vaan niin 'kännissä' että olin ainoastaan huolestunut siitä kuka voitti mäkiviikot... ÖÖÖÖÖ... en seuraa mäkihyppyä eikä mulla ole edes mitään käsitystä ketä siellä nykypäivänä hyppää, mut okei :D. Meidät siirrettiin osastolle aikalailla heti sillä salit alkoi täyttyä. Ja mies lähti kotio koiran kanssa. 

Siitä se seuraava etappi sitten alkokin ja se päivä kun pääsen istualteni vessaan ilman että sattuu niin perkeleesti lähes joka paikkaan ja se päivä kun tuntuu ettei perse enää tipu kävellessä ulos niin olen onnellinen tyttö :) :D. Voin kertoa ja aikalailla vannoa että synnytystä en tule enää ikinä kokemaan ellen saa jonkunnäköistä muistinmenetystä ja unohda KOKO tän kokemuksen. Poitsun takia sen kärsin en muitten. Kiitos olen puhunut ;).

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Myydään yksi Lucifer

Kyllä muistan elävästi kirjoittaneeni pari viikkoa sitten että kuhan tää syntyy niin en valita yövalvomisista, mutta laitoin siihen porsaanreiän. Nimittäin naisella on aina oikeus vaihtaa mielipidettä. Huaaaaah, yks erittäin huonosti nukuttu yö takana ja kaikki tässä vaiheessa vaan hihityttää :D. Kirjaimellisesti keskittymiskyky on banaanikärpäsen luokkaa ja vauvelin päivä/unirytmi on ainakin ihan päin prinkkalaa.

Meillä nimittäin nukutaan päivät ja sitten on kiva kitistä ja ragee öisin. Paskominen ja piereminen on viety jo ihan uudelle levelille. MITEN ihmeessä korvike muuttuukin sellaseks ryyniks housuihin, en tajua :D. Meillä mennään siis lähes yksinomaan korvikkeilla. Kirjoittelen myöhemmin juttua miksi näin, ja kyse ei ole omasta 'valinnasta'. Lucifer aka Pulla on kyllä kamalan suloinen vauva, mutten muistaakseni tilannut ihan kaikkia näitä saatuja ominaisuuksia, kuten: Aina ja vain aamuyöstä paskominen puoleen päivään saakka, valvominen öisin noin klo 4-11, järkyttävä raivoominen jos pullo ei ole samantien suussa... Mihin saikaan valittaa? Ainiin oon äiti, en mihinkään ;).

Roksukin meinas jo luovuttaa... Mutta vielä jaksaa valvoa vauvaa <3
Tiiättekö sen tunteen kun vauva nukkuu ja se alkaa änistä että oh crap don't wake up yet :D. Mulla vähän sellanen nyt kun Pulla on päikkäreillä. Oikeesti huumori huumorina, toi on ihana vauva ja kaikki vauvat on lähestulkoon hankalia. Väitän että me ollaan silti aika helpolla vielä päästy sillä Pulla on kuitenkin hyvin syövä, silloin tällöin nukkuva ja koko ajan paskova vaavi ;) <3.

Täytyy muuten kohta myös kirjoitella mun painonpudotusproggista alkavaksi... EN tiedä mihin mun makeenhimo on kadonnut, mutta näin vaan on käyny ja aikalailla mennään sokerittomalla jo toista viikkoa... en tajua :D. Mutta ihan hyvä näin.

pupujussikan pupusukat <3

syy miksi hänen lempinimensä on Pulla, mites nää bulkkiposket ;) :D
Oikein hauskaa äiteyttä kuulkaa kaikille äideille ja kaikille muillekin, jos näätte väsyneen mutsin silmäpusseineen kaupassa. Älkää miettikö mielessänne että vois tuokin pitää huolta ihtestään.. Se äiskä meinaan koittaa vaan selviytyä ;)