lauantai 27. helmikuuta 2016

Samantien mutsien darkside puolelle.

Kyllä, hän on vihdoin täällä. Tai ollut jo kokonaista viisi päivää. Synnytys käynnistettiin sunnuntai aamuna lapsiveden vähyyden takia ja tuli niin yllätyksenä että tää viikko on ollut ihan yhtä mylläkkää. Tosin aivan ihanaa sellaista.

Enpä ois uskonu vaan olevani samantien aivan lumoutunut. Mun vauveli on täydellinen ja maailman suloisin olento, en oikeen tajua miten musta tollanen tuli ulos mutta onneksi tuli :). Synnytyskertomuksen kirjoitan vähän myöhemmin sillä sen verran rankasta kokemuksesta oli kyse. Eikä edes mitenkään vitsillä vaan oli ihan vihoviimeinen alatiesynnytys minkä mä haluan kokea AINAKAAN jos käynnistys on enää ikinä uhkakuvana.

Nyt haluun vaan hetken nauttia meijän mahti pikkuprinssistä joka muuten paskoo aivan järkyttävästi ja vielä kehtaa hymyillä heti jälkikäteen ;) :D iskän poika, ei voi muuta sanoa :D.




eat, sleep, poop and repeat

lauantai 20. helmikuuta 2016

Jos joku sanoo nauti vielä kun voit, one more time ni mä kyllä....

Saan raivokohtauksen... OIKEESTI :D.. Tiedän että lähiomaiset odottaa innolla, kyselyitä tulee siis joka suunnasta KOKO ajan, ja tiedän että joillakin ihmisillä tulee raskauttaan ikävä, mutta nyt alkaa mennä meikällä maku koko hommaan jo ihan täysin. Lasketusta ajasta ollaan 11pv myöhässä, huomenna yliaikaiskontrolli ja pinna on todella kireellä. Miehelle sanoin etten tiedä mitä mä teen jos en käynnistysaikaa saa tiistaille vaan ne pistää mut vielä venaamaan, vaikken käynnistyksestä niin kauhean innoissani olekkaan niin huoli vauvasta ja esim istukan toiminnasta on kyllä kasvanut.


Joka aamu on jotenki jo nyt paska fiilis naisena kun tuntuu että oma kroppa on pettänyt mut ihan täysin, kun ei tää vaan tule täältä. Joka yö supistaa muttei mitenkää vakavasti, mutta kuitenkin silleen että se häirittee unia. Vessassa ravaamisen ihanuus myös tosi jees... En oikeesti tiedä mitä mä sille lekurille itken että saisin varmistuksen että ens viikolla mulla on nyytti sylissä. Onneksi vauva vielä liikkuu ihan järjestelmällisesti ja varsinkin iltajumpat on tyypin käsialaa. Joka aamu mulla on kuitenkin pelko persiissä että liikahda jo ja tönin niin kauan että saan vastauksen.

Sitten nää ihmiset jotka on sillee että nuku ja ole nyt kun vielä voit niin voin sanoo että en halua. Haluan sen vauvan NYT heti ja äkkiä mun syliin. Lupaan että en valita yövalvomisista (enpä) kuhan nyt tulis jo.

Teinkö jo selväks että haluan sen synnytyksen NYT, heti ja nopeesti. KIITOS olen puhunut.


tiistai 16. helmikuuta 2016

Koira + vauveli - sujuva yhtälö?

Tiättekö mäkin alan kohta epäilemään että onko tuolla masussa ketään :D. Kun toinen niin paljon laittaa vastaan tätä syntymistä. Mites se sanonta menikään, pojat tykkää hillua äiskän helmoissa pidempään. Pätee ainakin meijän pikku-Lusseen joka tälläkin hetkellä vetelee sellasta venyttelyjumppaa tuolla masussa että oksat pois. Mikään kiire hänellä ei todellakaan tunnu olevan.

Viime yönä näin jo unta että pikkunen synty, mutta eiiii... Tosin siinä samaisessa unessa jostain syystä meijän Roksupoksu oli sairaalassa perhehuoneessa mukana josta se pääs karkaamaan hoitajien kahvihuoneen jääkaapille (btw pystyn näkemään tämän tilanteen sieluni silmin :D :D). Heh, mun käsityksen mukaan koiria ei saa sairaalaan mukaan vaikka kuinka haluiskin ;). Mitenhän muuten muut hoitaa koirulit synnytyksen partaalla?... Meillä on jo sovittu että jos alkaa aamuyöstä niin mies käyttää koiran ennen sairaalaan lähtöä ja sopivan tilaisuuden tullen uudestaan sitten ravaa sairaalasta kotiin pissattamaan ja takasin sairaalaan ennen h-hetkeä. Mikäli käy tosi huono säkä niin sitten käy ja missaa syntymisen mutta on meijän seniorirakkaastakin huolehdittava :)<3.

Miekkonen on jo ihan huolissaan miten sen bestis suhtautuu kun taloon tulee joku ketä vie kaiken huomion siltä hetkeksi, ite aattelen niin että kaikki sutviutuu kyllä. Roksulla on totuttelemista sen tiedän ja varovainen pitää olla, mutta tässäkin tilanteessa aattelen niin että kaikki lutviutuu. Enemmän musta tuntuu että ulkopuoliset on huolissaan, mutta toisaalta kellään ei oikeesti oo mitään käsitystä siitä millanen meijän hauveli on sillon kun vaan me ollaan kotona. Kisua taas en halua vauvan lähelle päästää sillä se voi ängetä helposti samaan sänkyyn päälle nukkumaan. Tosin meijän kisukin on sellanen että hänhän ei sitten tule vieraiden lähelle ollenkaan... Eikä ole sylikissa, että voipi olla kun vauva taloon saapuu niin kissa väistelee henkensä edestä ettei olisi samassa tilassa, senkin näkee vasta kun vauva tulee (TULE JO!!!!).

Jep tätä sitten koitamme koulia pois tuolta vauvan tavaroista :D

Ihan todellinen mahdollisuus bondata... Kakka :D

lauantai 13. helmikuuta 2016

40+5 eikä vauvelia näy

No huhhuh... Kukapa ois taas arvannu että meikälle käy justiinsa niin että kun uhkaillaan ennenaikaisuudella niin minähän sitten menen toiseen ääripäähän ja yliaikaiseksi. Kyllä tiedän että normaalin raskauden kesto on 38-42 viikkoa, mutta kun mulle LUVATTIIN vauva 9.2 niin sitten tämä Lucifer ei pidä omasta lupauksestaan kiinni :D ;). Raivo.

'Oireet' on hävinny, aamusin supistelee muttei mitenkään järisyttävästi ja eilen oltiin vielä elokuvissa ja oikeen hyvin meni. Kävin myös kaverin luona kahvittelemassa ja ens viikoksi on jo parit treffit sovittu sillä mitään ei näköjään oo tapahtumassa. Siskoni sanoikin jo, että voin myöntää itteni lihottaneeni roskaruualla kun mitään vauvaa ei kuulu :D. Kiitti hei.

Mä en niiko jaksa ees enää oikeen odotella, kaikki neuvoo että no nyt nautit ja nukut ja sen sellasta, mutta kun tuntuu ettei ihmiset oikeen hiffaa että enemmän mä siitä vauvasta nauttisin. Siis ihan aidosti nauttisin jopa yövalvomisista ja sosiaalisen elämän menetyksestä tällä hetkellä enemmän kuin sitten tästä raskaudesta :D. Muistakaa vaan että olen nainen ja mulla on oikeus myös mielipiteen vaihtamiseen sitten kun sen aika on ;). Sitäpaitsi oon ehkä tyhmä ja naiivi mutta kun mulla tuo ukkeli on luvannu myös osallistua niin uskon että saan nukkua myös tulevaisuudessa vaikka sitten vähän pätkissä mutta kuitenkin :).

Tekis mieli jo tehdä joku arvonta että minä päivänä tää pulpahtaa täältä ulos ihan vaan mielenkiinnon säilyttämiseksi, mutta mulla ei taida olla mitään kivaa arvottavaa :D. Ite veikkaan että ei oo tulossa vielä ens viikolla ja käynnistykseen mennään. Mielummin haluisin luonnollisen käynnistyksen, mutta sille ei sitten mitään voi.



perjantai 5. helmikuuta 2016

Ensin sitä ollaan jalat ristissä ja nyt sitä mietitään kaikin keinoin miten sais tän pikku-alienin jo ulos

Huaaaah, nyt ollaan jo täysiaikaisuudessa vauvelin kanssa ja ne jotka muistaa niin ihan selviö ei ollu tänne asti pääsy. Ennenaikasuudella uhkailtiin jo vk 21 lähtien kun supistustoiminta ja hepatoosi iski päälle ja olinkin liikuntakiellossa reippaasti viikolle 34 saakka. Pieni ihme siis että mennään jo 39+2 ja lopullinen laskettu aika olis ens tiistaina. Ärsyttää kun nythän sitten on niin, että turha haaveilla että se sieltä sillon tulee :D. Supistelua on ollut muttei mitään merkkejä siitä että tää täältä haluis vielä ulos oikeesti. Kakarat :D mikään ei koskaan ole hyvin ;).

Vauva on neuvolan mukaan jo lähtökantimissa eli pää kuulemma johonkin yläaukeaan? kiinnittynyt eikä kauheasti liikuskele sieltä ja laskeutunut myöskin mukavasti. Neuvolan täti sanoi äitiyskorttia katsottaessa että kohta loppuu tila kesken eli nyt on hyvä hetki vauvalle tulla ;). Mun neuvolantäti on kyllä aivan ihana, luonteva ja ymmärtää jopa vitsin päälle. Koitettiin yhdessä jopa komentaa että nyt pikku-Lusse (lucifer :D) voisit evakuoitua jo.

Selkä on tosi koetuksella ja häpyluuhun painaa kun vauva on jo alhaalla. Oon turvoksissa ku litran pullataikina, mikä ei siis mitenkään varmasti liity tähän mässäilun määrään eihän?... Ja olo on sellanen ketutus maximus mutta jaksan silti hymyillä :). Valitan lähinnä siitä ilosta että on varaa valittaa... Auton ajaminen ei kauheen hyvin enää sitten luonnistukkaan ja eilen kun kävin ihanan ystävän luona kahvittelemassa niin herranjestas että olikin kotiin vaikeeta päästä ajamaan. Supistus keskellä motaria, kaikki raskaana olleet voi kuvitella... Kävely on tyyliltään pingviini mille mun miekkonen jaksaa joka päivä nauraa ja jaksaa se sitä myös imitoida, kiitti kulta noita muistoja me sit vaalitaan ;).

Kaipa tää täältä vielä joku kaunis päivä :D. Mutta ei kannata istua koneen ääressä oottamassa hienoja vauvauutisia, niitä tuskin vielä kuuluu vaikka itse niin toivoisinkin ;)