perjantai 29. tammikuuta 2016

Mietteitä raskauden viimeisistä viikoista

Levottomuus. Se on lähinnä sana millä kuvailisin näitä ihan vikojen viikkojen fiilareita. Ootan joka yö että alkaako synnytys. Juttelen miehen kanssa samoja asioita lähes joka ilta, että miten sitten toimmitaan, vaikka hyvin tiedän että sitten kun se h-hetki oikeesti on käsillä niin sekoilun määrää ei voi varmaan edes käsittää.. :D. Kassit on jo pakattu, ainakin noin suunnilleen ja koiran ulkoilutus sun muut ainakin alustavasti suunniteltu vaikka tosi pitkä päivä siitä Roksulle on mitä luultavimmin silti tiedossa. Tai sitten käy niinki hyvä säkä että käyn vähä pyllistämässä ja vauveli on ulkona ;) :D (niinkun ystäväiseni niin elegantisti asian ilmaisi :D).

Halusin myös koota tiettyjä juttuja kun vielä muistan mitä tän raskauden aikana onkaan tullut koettua, asioita mitä ei todellakaan etukäteen olisi ajatellut tulevan ja jos jollekin tästä listasta on hyötyä niin mahtavaa.

1. asia mitä tulee mieleen on se että luultavimmin KAIKKI mitä tunnet raskauden aikana on normaalia. Siis aikalailla kaikki. Juurikin eilen guuglettelin kuivan kurkun kun suu on vieläkin kuin sahara ja kas kummaa tämähän olikin aika yleinen ongelma raskauden loppuviikoilla.

2. Mikäli sairastut flunssaan, voit unohtaa pidätyskyvyn öisin yskän aikaan. Oon tässä kuulkaa kalsareita vaihdellu enemmän ku laki varmaan sallis viimisten viikkojen aikana, ihanaa mutta aivan totta :D. Että lantionpohjalihas harjoitukset on ihan sallittuja.

3. Alkupahoinvointi VOI kestää koko raskauden. Mulla se kesti parikytä viikkoa, mutta oon kuullut epäonnekkaista jotka on siitä läpi raskauden kärsinyt.

4. Maha-ahdistus on normaalia. Mun oli vaikea kuvailla fiiliksiä yhdessä vaiheessa kellekkään. Siis yhtään kellekkään kun en oikein itsekään tiennyt mistä on kyse. Noin puolessa välissä raskautta ja sen jälkeen sain ihan mielettömiä ahdistuksia iltaisin kun jotenkin maha ahdisti ja tuli sellainen koti-ikävä fiilis aika-ajoin. Harmittaa kun moni ei näistä puhu masennusdiagnoosin pelossa, mua ei masentanut mutta välillä ahdisti tuleva elämänmuutos ja kaikki mikä siihen kuului. Harmitti myös kun tajusin etten vaan mahda kasvavalle masulle mitään, vaan muutos on hyväksyttävä. Raskaus ei todellakaan ole ollut mulle kehonkuvallisesti mikään piece of cake.

5. Yks suuri asia mitä opin: ÄLÄ arvostele kenenkään raskaana olevan ruoka / liikuntatapoja, sulla ei ole luutavimmin hajuakaan mitä taustalla on. Mua harmitti aivan vietävästi kun kuulin että no voithan sä nyt ainakin lenkillä käydä ja eikai se sali nyt niin paha ois. Mikäli oon saanut rv 21 lähes täyden liikuntakiellon niin kyllä, se sali nyt vaan on pahasta ja kyllä lenkillä tulleet supistukset on pahoja. Ruoka oli tässä vaiheessa yksi ainoista asioista mikä muakaan lohdutti, niin typerälle kun se kuulostaakaan, mutta tykkäsin saada ajatuksia pois omasta itsestä justiin vaikka leipomalla ja tekemällä hyvää ruokaa.

6. Ressaaminen kuuluu asiaan... Oon ressannut lähes kaikesta :D. Se menee myöskin ohi ja stressi tulee luultavasti muuttumaan peloksi vauvelin hyvinvoinnista.. Sekin taitaa olla normaalia.

7. Neuvojia löytyy joka lähtöön. Siis ihan joka. Koska kaikki mimmit sun ympärillä jotka on raskaana olleet, tulevat jonkun neuvon sulle antamaan. Voin kertoa että se on uuvuttavaa, mutta tarkoitus yleensä hyvä. Kaikkia neuvoja ei tarvitte kuunnella ja paras onkin poimia itselle sopivat :). Neuvonhan minäkin tällä hetkellä omien kokemusten perusteella ;).

8. Morkkis tulee myöskin lähes kaikesta. Mulla oli morkkis siis jääätävä morkkis kun join noin 10cl valkoviiniä yhdellä aterialla raskauden ekan kolmanneksen jälkeen, tai kun istuin ulkona tupakoivan ystävän seurassa. Kumpikaan näistä ei tule vaikuttamaan vauveliin mitä luultavimmin mitenkään ja siltikin koen huonoa omaatuntoa tästä. Sama kun sain migreeniin lääkärin määräyksen mukaan ottaa yhden panacodin. Migreenejä on ollut monia, olen muut kärsinyt joko sairaalassa tai kotona ilman lääkitystä ja voin sanoa että vieläkin ottaapi päähän se yks panacodi vaikka sen luvallisesti otin.

9. Keho vaan muuttuu täysin. Tää on viimeinen ja ehkä tähdellisin asia. Kroppa on aivan eri tuntunen, painoa on tullut törkeesti lisää, niin läskin kuin turvotuksen muodossa. Kivut ulottuu häpyluun painamisesta, polviin ja niskojen puutumiseen. Jännityspäänsärkyä yms. Varaudu :D. Ja sitten on niitä jotka ei koko raskautta huomaa ja elää ihan samaa elämää kuin ennenkin, peukut niille naisille, olkaa ilosia :).

Oisko tossa listaa mun osalta. Tulikohan kellekään muulle vaivoja yllätyksenä? Haluisin hirveesti kuulla kokemuksia muiltakin :).







keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Imetys pohdiskelua

Oon tässä mietiskellyt jo parin kuukauden ajan jaksanko kirjoitella aiheesta josta jokaisella on mielipide ja ehkä jotain sanottavaa. Imetys-shaming on myöskin ollut aika framella joten tarkoituksella halusin selvitellä omia mietteitä ennenkuin asiaa edes jaksan omalta kannalta sen kummemmin avata.

Päätin jo raskauden alussa että kokeilen imettämistä. Siis kokeilen. Mikäli siitä tulee joku maailman suurin ongelma niin en todellakaan ala sillä itseäni stressaamaan vaan sitten vauveli saa ruokansa pullosta. Tiedän että äidinmaidosta saa kaikki mahdolliset ravintoaineet jne. mutta mun mielestä tää on niin jokaisen äiskän oma asia että ei tulisi koskaan mieleen arvostella kenenkään valintaa imettää, tai olla imettämättä. Mua on pikkusena imetetty noin 4kk ja ihan normaalilta kai vaikutan (ehkä :D ). Mun pikkusiskoa ei sammaksen takia sitten sitäkään ja ihan normaali hänestäkin tullut. Tai no niin normaaleita mitä meijän suvussa nyt voi olla ;).

Luin yhden kaverin blogista jälleen kivan anonyymin kommentin jossa oli todella arvosteleva sävy juurikin koskien imetystä, siis ystäväni on imettänyt jo yli puoli vuotta mikä on musta törkeen hienoa :). Sitten tullaan kertomaan kuinka typerää on siirtyä jo ns. eteenpäin. Jaa... Voitasko kaikki äiskät vihdoinkin koittaa olla arvostelematta toisten äitien valintoja ja vaikka tukea toisiamme? Olis ihanaa jos kaikki ääripäät omista mielipiteistä huolimatta voisi olla samalla puolella, koska ei toi lapsen kasvatus (ainakaan vielä sivustakatsojan perspektiivistä) ole mitään lastenleikkiä :D. Mulle on oikeesti ihan sama kenen lapsi on syötetty luomulla ja kenen kaupan piltillä... Kuhan lapsista pidetään huolta ja se saa sitä ruokaa.

Imetys on siis meikäläisestä tosi pop, mutten ikinä kehtaisi arvostella yhtäkään äitiä ketä ei sitä harrasta. Simppelisti siitä syystä että koskaan ei voi tietää mitä siellä taustalla on ja toisekseen asia kun ei vois mulle vähempää kuulua.

Siinä mun mietteitä tuohon asiaan :). Nyt toisiin juttuihin. Mä olen siis VIELÄKIN flunssassa ja kohta oiskin aika mennä lääkäriin uudelleen. Oikeestaan noin tunnin päästä tästä. En ole siis nukkunut noin kahteen viikkoon ja nyt alkaa likka olemaan aika poikki ja murtumispisteessä. Laskettuun aikaan on alle kaks viikkoa, ja jos mää tässä kuosissa sitä mukulaa joudun ulos puskemaan niin hei halleluja. Päätä särkee jo niistäminen ja kurkku on ku sahara vieläki, ite epäilen myös jonkunasteista korvatulehdusta koska oikee korva on alkanu paukkumaan kipeesti siihen tahtiin ja on aivan tukossa. Eli parempi nyt vaan käydä näyttäytymässä ja siitä sitten eteenpäin.

PS: En oo saanu kuvattua juuri mitään tällä hetkellä koska oon kirjaimellisesti ollu vähän niinkun kotini vanki. Heti kun pääsen täältä pois niin alan taas kuvailemaan jotta saatais blogista kivamman oloinen :).

-Oikeen hauskaa viikon jatkumoa kaikille :)

perjantai 15. tammikuuta 2016

Oisko kohta jo lähellä?

Me ollaan vähän miekkosen kanssa nyt flunssassa. Tai mä enemmänkin kuin ihan vähän. Kiitän tosin onneani että mun neuvolantäti oli fiksu ja kehotti mua elämäni ensimmäisen kerran ottamaan influenssarokotteen näin kun raskaana olen. En siis yleensä niitä ota koska harvemmin mun flunssat on mitään ihan järkyttäviä, niin en ole kokenut tarpeelliseksi. Nyt kuitenkin asian ratkaisi vauveli ja se ettei kuume tosiaan saisi nousta ees korkealle ennen kuin sairaala ois kutsunut. Noh se siitä flunssa-asiasta, flunssassa ollaan muttei missään onneksi järkyttävässä kuumeessa.

Lääkärinaika oli viime viikolla, ja katseltiin vähän kokoa ja mahtuuko vauveli normisti tulemaan. Olen kuulemma kröhöm leveälantioinen (no daa) joten isompikin vauva mahtuu oikein hyvin ja kuulemma me hieman isommat (kiitti) ihmiset saadaan vähän kookkaampia vauvoja. :D. Mulla oli vaan ihan tajuttoman hauskaa kun lääkäri koitti löytää poliittisesti korrekteja sanoja kuvaamaan tilannetta.. Sama kun meet hierojalle valittamaan niskakivuista ja huomaat niiden kiertelyn ja kaartelun miten voisi esittää rintavalle naiselle niskakipujen johtuvan usein niiden isommista rinnoista :D, kokenut tänkin aika monta kertaa... Eli siis aika isohko vauva on tiedossa, mutta hyvin mahtuu tulemaan..

Kohdunkaula on lyhentynyt reippaasti ja pehmennyt eli ainakin tältä osin vauhdissa kohti synnytystä ollaan. Tokiinsa tuo pakosti kerro yhtään mitään, mutta voi kertoakkin :). Oikeasti mun lääkäri sanoikin että sen lasketun ajan pitäisi olla joku laskettu aika +-pari viikkoa sillä harvemmin se päivälleen on koskaan se.

Itsellä alkaa olemaan vaan jo aika tukala olo. Vauveli kaivelee varpaillaan tai jollain osallaan mun vanhaa kylkivammaa ja sekös tekee kutaa, ja hän myöskin on aika iso mun oi niin pieneen (jep) mahaan joten kaikki liikkeet VARSINKIN autossa tekee jo vähän kipeää. Tossa yksi yö jo heräsin ja olin ihan varma että nyt muuten lähetään synnyttää, mutta ei vielä. Sen verran oli kivuliaita suppareita.

Mähän siis oisin jo ihan valmis äidiksi. Oikeesti raskaus alkaa riittää ja hinku on jo kova nähdä tyyppi ja saada oma keho takasin ihan ikiomaan käyttöön. Toki vauva tulee kun on tullakseen ja sitä on turha edes yrittää kiirehtiä, se kun ei auta.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Lupauksia ja päivittelyä

Oon kyllä tällä hetkellä ehkä yksi surkeimmista bloggailijoista sillä ei ole mitään uutta taivahan alla kirjoiteltavaksi. Edelleen voidaa paksusti (n 5vk jäljellä) ja vauveli vie tilaa jo ihan tarpeeksi. Täytyy todeta että odotan hetkeä jolloin asustan omassa kehossani yksin. Raskausaika on ollut mulle oikeasti aika rankka. Ihana saada nyytti, mutta en todellakaan ole hehkunut enkä ns päässyt nauttimaan tästä ajasta niinkuin ehkä 'pitäisi'. Toisaalta kaikki ovat erilaisia joten turhapa näitäkään kokemuksia on pistää samaan muottiin vaan kaikilla kokemus on täysin yksilöllinen ja niin pitääkin olla.

Joulu meni juostessa ja en kyllä joulustakaan hirveästi nauttinut. Lähinnä mua ottaa vähän päähän kun ikinä se joulu ei vaan mene putkeen vaan aina tapahtuu jotakin mikä sitten harmittaa. Viimeinen pikkusiskokin pääsi kuitenkin naisen ikään eli täytti joulupäivänä 18v ja ne kahvittelut oman äiskän luona on aina vaan niin ihania. Rentoa menoa eikä tarvi jännittää eikä pingottaa.. Samalla reissulla tajusin että joulupäivän juhlinnat on mun osalta aikalailla sitten taputeltu. Se on ollut mun ystävillä aika perinteenä, mutten usko että mami-ihmisenä enää tulee lähdettyä dokaamaan jouluna :D. Ois aika hassua...

Uusivuosi me oltiin kotosalla koirulin takia. Hän kun on paukkuarka ja pinnasänky saikin ensimmäisen käyttötarkoituksensa kun koiruli vietti aaton sen alla. Mua niin käy eläimet sääliksi tuona päivänä, kun et edes voi selittää että ei se kestä kauaa. Onneksi tuo päivä on vaan kerran vuodessa. Lupauksia mietin, mutten lupaa mitään muuta kuin koittaa olla paras mahdollinen äiskä omalla tavallani tulokkaalle. Lupaan leikkiä ja viedä häntä kerhoon ja vauvatapahtumiin ja lupaan pitää myös itsestäni huolta. Painonpudotus on silloin tällöin mielessä, mutta sitä mietin vasta kun sen aika on, yksi asia on kuitenki varma: grammadieetteihin en lähde. Uskon että saan itseni muutenkin fiksulla tavalla kuntoon :).. Nyt on kuitenkin aika nauttia parhaan mukaan tulevaisuudesta ja kaikista muutoksista mitä on tiedossa :).