torstai 19. marraskuuta 2015

Raskaushepatoosi

Jos tässä maailmassa on keksitty joku oire tai ärsyttävä sairaus minä luultavasti sen olen sairastanut. Alkaa jo vähän naurattaa. Alkuraskauden pahoinvointi-järkyttävä, migreenit säilyi raskauden aikana, väsymys-kaamea, ja nyt vielä tää. Raskaushepatoosi.

En ollut ikinä edes kuullut mistään tollasesta tai tiennyt mitä se on. No onko yllätys kun se iskee yhteen prosenttiin raskaana olevista. Oireina jumalaton kutina ja mikäli sappiarvot nousee lääkitys. Mulla on nyt noussut arvot joka mittauksella ja en ole vielä viikolla 30 milloin se yleensä puhkeaa. Sitä vahditaan tälä hetkellä verikokein ja säännöllisellä vauvan liikepäiväkirjalla. Itse katson kolme kertaa päivässä kuinka paljon vauveli touhuaa. Yleensä ruuan jälkeen koska sillon Pate touhuaa ja palajon. Joten ainakaan vielä ei liikkeet ole vähentyneet.

Nyt osaan kuitenkin varautua siihen ettei poitsu masussa pysy ihan loppuun saakka, tai voi olla että pysyy, mutta se on epätodennäköistä. Tiedän siis mitä on odotettavissa joten kaikki ei tunnu ihan niin perselleen menneeltä mitä aluksi tuntui. Kyllä mua pelotti kun ekan kerran sain näitä juttuja kuulla, mutta oneksi mun neuvolatäti on kultaa ja hän vastasi kaikkiin olemassa oleviin kysymyksiin. Raskaana olevat naiset ÄLKÄÄ guuglettako!!! Teette itsenne vaan hulluiksi. Kokeiltu on.

Lisää infoa tässä linkissä:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00169

lauantai 14. marraskuuta 2015

Uniongelmat ja selkäkipuja

Hetki taas vierähtänyt tänkin naisen tylsässä elämässä. Tai no tylsässä ja tylsässä mutta aika samanlaistahan tää meno näinä päivinä on.

Uni on ongelmana tällä hetkellä enkä edes muista milloin olisin nukkunut kunnon yöunet. Herään siis keskellä yötä pariksi tunniksi kukkumaan ja sitten yritän nukkua aamuyöstä pari tuntia ja herään aamuun. Aamupäivästä vedänkin jo narkolepsian kaltaista unta välillä pari kolmekin tuntia. Vähän ahdistaa tää unirytmi, mutta näillä nyt mennään ja korjaillaan asiaa sitten joskus.

Hetki sitten kun kävi niin paljon liikkumassa ja muutenkin oli paljon aktiivisempi yöunet tuli helposti ja nukuin myös normaalisti. Olen aina ollut tosi kevyt nukkuja ja univaikeuksia on, muttei vielä ollut tässä mittakaavassa koskaan. Veikkaan äiskähormoneja. Eli Paten syy tämäkin ;).

Toinen asia mikä vähän painaa tällä hetkellä on mun kylki ja selkäkivut. Kylki mulla meni parisen vuotta sitten kuntosalilla niin pahasti etten pystynyt kunnolla edes kävelemään kuukauteen. Nyt vanha arpikudos ilmeisesti venyy masun mukana ja se luo koko ajan kivuntunnetta kylkeen.Pieniä vaivoja sinänsä mutta inhottavia. Selkää alkaa myös masu ja salittomuus painamaan. Mä oon tykännyt huoltaa kehoani samalla salilla ja mulla vaivoihin esim selkäliikkeet auttaa. Enää kolme kk jäljellä.

Pakko vielä tälleen kertoa mun hienoista unista mitä oon nähnyt, paras oli viime yönä kun seisoin pikkubikineissä viimeisillään raskaana Dina Kaspin vieressä fitnesskilpailu lavalla. Ei onneksi mitenkään paha painajainen :D. En tuota tilannetta ehkä haluaisi livenä kokea.

Terkuin valtavan masun omaava äiskäkokelas. Hauskaa viikonloppua kaikille!

maanantai 9. marraskuuta 2015

raskaana oleva nainen, eroottisin olento maailmassa

Nyt voin sanoa että uusi pohja raskaana ollessa jälleen löytynyt. Mun miehellä on oikeasti aika kestäminen näitten mun omalaatuisten juttujeni kanssa välillä ja voin kertoa että jos olet herkkähipiäinen ni tässäkin taas teksti mikä kannattanee skipata ihan suosiolla.

En olekkaan varmasti tehnyt kauhean selväksi, että me ollaan siis mieheni kanssa oltu lähes kahdeksan vuotta yhdessä ja tuo yksi jästi on nähnyt meikäläisestä niin monet puolet että mikään ei varmaan oo enää meidän välillä salaista. Vessan oven lukitsen nykyään, koska hänestä on ihan fine tulla juttelemaan kesken kaiken, tai pelästyttää. En arvosta, mutta joka kerta jaksaa naurattaa että MIKSI? Wc on pyhä paikka.

Noh eilen sitten sattui insidentti (mikä toki sitten pitää jakaa kaikille muillekkin :D ), mistä voin sanoa että saatiin makeimmat naurut pitkään aikaan. Mulla oli ihan sairaan huono olo koko päivän, siis ihan kuin raskauspahoinvointia koko päivän taas. Illalla jouduin käydä oksentamassa. Valitettavasti tämä pikkuoksu tuli kuitenkin vähän paineella ja jouduin tossa yskäsemään pari kertaa niin kusin samalla housuun. Siis kirjaimelliseti kusin housuun. Eipä ole tämmöstäkään sitten hei ihan hetkeen sattunut.

Sen jälkeen pissatti lisää kun kerroin ja tuo yks tuolla räjähti kirjaimellisesti nauruun ja kertoi että en mä ainakaan seksikkäämmäksi ole raskaana muuttunu, hei jeez thänks. Okei kaikkee ei varmaan parisuhteessa tarvittis jakaa, mutta jos ei suhteessa ole huumoria niin mä en kyllä mieheni kanssa pärjäis, eikä hän minun. Tiedän että monilla naisilla on varmasti joku hehku raskaana ja on vaan niin helvetin ihanaa aikaa, mutta camoon jos näitä juttuja kaikki kiertelee niin eihän ekaa kertaa raskaana olevat voi tietää mitä kaikkea voikaan sitten tapahtua :D. Katotaan mitä taas seuraavaksi ;).


perjantai 6. marraskuuta 2015

10minuutin jumppa joka ei loppunut koskaan

Hei morjens ja terve. Pikkasen toi kunto laskenut kuin lehmän häntä. Tänään päätin että kokeilen raskaana oleville suunnattua sellasta perusjumppaa jonka tarkotus mulle oli vaan saada kehoon liikettä. Se että jumppa kesti vaan noin 12minuuttia kaikkineen oli sivuseikka sillä halusin kokeilla ja kattoo miten kroppa vastaa tähän. NO EI HYVIN.

Kuuntelin kun nainen selosti jotain lämmittelystä ja ite olin jo noissa kyykyissä ja marssissa kuolla lattialle kippuraan, ei enää. Jatkoin. Askelkyykyt voihan venäjä. Kolme jalanvaihtoa ja tässä vaiheessa aattelin että selevä, siirrän vaan koipea toisen eteen ni kyllä se siitä, no niinhän sitä luulis. Kuukauden pötköttely on tehnyt tehtävänsä ja vauva joka painaa keuhkoja vielä enemmän.

Lupasin itelleni että lopetan jos supistukset alkaa tai jos alkaa tuntua oikeasti todella pahalle jossain muualla kuin peruskunnossa. Ei tuntunut mutta se harmitti kuinka törkeen huonoon kuosiin voi ihminen päästä raskaana ollessa. TODELLA. Aion jatkaa jumppailua ja kevyttä kävelyä niin kauan kunhan ei supistele eikä satu. Tekosyyt nurkkaan ja tekemään perskule :). Laitan vielä youtube linkin kyseiseen videoon jos joku muukin mamma sattuu kiinnostumaan kyseisestä videosta. Kyseessä on siis viimeiselle kolmannekselle tarkoitettu jumppa :).


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kuinka kääntää mieliteko terveellisemmäksi vaihtoehdoksi


Kuka sanoi että sokerikoukku helpottaa, kun vaan aloittaa, ehei. Tai en tiedä miten muilla raskaana olevilla, mutta tuntuu et Patekin on karjunut munkkeja samantien kun aloitin herkkulakon, eli kirjaimellisesti aamusta, sillä eilen meni kyllä vielä suuhun sellaista mitä ei pitänyt. Mites se menikään kaadu 100 kertaa, nouse ylös 101 kertaa. Pate on ihan sillee: nainen missä mun mäkki ja munkit on häh? Pate joutuu nyt odottelemaan ;).

No joo leikki sikseen. Oon kaikenlaisia keinoja miettiny miten saisin mielihaluja käännettyä ja löysin yhden keinon suolaisen himoon ja vähän makeankin. Tein välipalaksi nimittäin munakkaan jääkaapin jämämeetvursteista sekä 4-valkuaisesta ja 1-keltuaisesta. Lisäksi join laittilimukkaa. Yllättäen toi rainbown festival limppari, toisinsanoen laitti-pommakki, maistu aikasta makeelle. Eli toimi noin niinkun ainakin hetkellisesti himojen taittoon.



Ei ehkä se kaunein annos mutta hyvälle maistui :)

Ei ollu sama asia kuin sipsit ja munkki, mutta ajoi asiansa ja mielihalut hellitti.Tänään oon siis laskenut kalorini ja makrot aika hyvin, koittanut syödä proteiinia, hiilaria ja hyviä rasvoja tarpeeks mutten liikaa. Onnistunut hyvin tässä ja ilolla jatkan tätä linjaa huomiseen. Kävin myös lenkillä jos sitä lenkiksi voi kutsua. Lähinnä haisteltiin Roksun kanssa kukkasia ja ilmaa ja nautittiin kauniista säästä ulkona. Teki hyvää liikuttaa kehoa, ja ei tuntunut pahalle kun vaan meni tarpeeksi rauhassa. Hikeähän pintaan en saanut, mutta ei tarvii. Hyvä olo tuli silti ja veikkaan että myös aineenvaihdunnallisesti tuntui hyvälle.

Lenkillä mukana: under armor paita, brasil sul housut, pipo micmac


masukki mukana menossa :)

Täytyy nyt koittaa joka päivälle keksiä jotain pientä ettei tänne kotiin homehdu ihan täysin. Ois periaatteessa todella helppoa vaan luovuttaa ja jumiutua sohvalle, mut se mikä duunimäärä siitä sitten koittais ois kyllä aika päätä huumaava... Mä kuitenkin lihon suht helposti. Enkä silti halua olla raskauden jälkeen ihan surkukunnossa vaikka sen suhteen onneks voi heti tehdä vaunulenkeillä jotain ni onhan se ikävä alottaa kaikki täysin alusta. Uskon silti itteeni, täytyy kattoo mihin se kantaa, viimeksi kun olin näin päättäväinen se kantoi -27kiloon ;).


tiistai 3. marraskuuta 2015

Masuhuolia

Pallomaha, se mulla on. Se kasvaa silmissä, ja hyvä niin kertoo tulokkaan olevan kasvavassa vauhdissa myös. Sain eilen kuitenkin hieman pelästyksen aihetta, kun vessassa käydessäni huomasin rusehtavaa vuotoa. Kaikki oli kuitenkin ok ja lääkäri epäili kuivia limakalvoja. Sitä tuli vain kerran käydessä ja ei ollut kirkasta joten lähinnä lääkäri kovasti rauhoitteli stressaantunutta äippää. Ei myöskään tulehduksesta merkkiä.Vaavilla kaikki hyvin.

Pelästyn nykyään paljon helpommin kun tiedän raskausmyrkytyksen voivan johtaa ennenaikaiseen synnytykseen, istukan irtoamiseen yms. ja vaikka marisenkin niin mielelläni pidän Paten kyllä mahdollisimman pitkään masussa kasvamassa. Toki ollaan jo sinänsä turvallisella puolella, että mitä todennäköisemmin vaikka nyt synnyttämään aikaisemmin joutuisinkin Patella olisi hyvät mahdollisuudet olla kunnossa, mutta silti. Mielummin masussa, kuin ulkopuolella kasvamassa valmiiksi.





On tää aika duuni kasvattaa ihminen sisässä. En ennen raskautta koskaan ajatellut että ihan oikeasti, raskaana ollessa sitä kasvattaa ihmistä. So weird. Mulla oli heti alkuraskaudesta sellainen olo että se tapahtuu mitä on tapahtuakseen ja uskalsin kertoa lähes heti julkisesti esim somessa että odotan vauvaa. Monet äidit odoittaa sen 12viikon rajapyykin yli mutta jotenkin itse en kokenut tarvetta siihen. Jälkikäteen ajateltuna ei se salaaminen helposti olisi multa onnistunutkaan sillä pahaolo ja väsymys kesti niin kauan ja niin jatkuvalla syötöllä. Luulen että aika moni ois arvannu ja nopeesti. Plus mullahan läskien seasta kyllä maha pullahti todella nopeeta esiin. Kohdun edessäololla tais olla kans jotain osuutta asiaan. Mahan nyt olisi voinut vielä kyllä toisaalta lihoamisella selittääkin.

Kyllä tämä tästä :).


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Ahminta, tuo petollinen ystävä

Haluun vähän valottaa mun ikuisilta tuntuvia ongelmia ruuan kanssa. Sanon otsikossa petollinen ystävä, koska se on kuin se yks kuspää tyyppi josta koitat päästä eroon ja silti se jaksaa raapia itsensä aina sun luottamuksen piiriin. Sampon kanssa vuoden aikana treenatessa se oli taka-alalla, koko ajan jossain nurkissa silti vaanimassa, mutten sortunut oikeasti ahmintaan kuin hassun kourallisen kertoja. Lähinnä nautin vapaasyöntipäivistä puhtaiden hiilareiden muodossa, missä se Hanna nyt on? No siellä munkkihyllyjen lumoissa.

Luulin jo itsekkin olevani parantunut. Tai no niin parantunut kuin tällaisesta voi olla. Joudun silti jälleen tekemään pään kanssa paljon töitä tunnemyllerryksien keskellä varsinkin kun mulla urheilu ja hyvinsyöminen on aina kulkenut käsikädessä keskenään. On vaikeampi syödä hyvin ja terveellisesti kun muuten olen vähän 'kotini vanki'. En tiedä mistä tänkin ajatusmallin oon päähäni saanut, mutta tiukassa se on. Sanotaan että raskaus ei ole sairaus, mutta mulla se on urheilua hankaloittanut jo niin paljon että sairaudelta tää tuntuu. Okei oishan sitä uinti, mutten ole mikään uimarityyppiä joten sen jätän muille.

Olen kuitenkin matkalla oppinut tavallaan hyväksymään itseni ja ongelmani sellaisena kuin se on. Elän  repsahduksesta repsahdukseen, ja olen tämän kokenut ainoaksi toimivaksi keinoksi. Sitä ylpeämpi olen mitä pitempiä välejä saan aikaiseksi. Raskaana ollessani mietin kyllä paljon enemmän mitä teen lapselleni kohdussa jos vetelen surutta herkkuja, joten pakotan välejä pidemmäksi kuin muuten olisin ehkä edes kykenevä. Paskamutsi olo silti on usein herkuttelun jälkeen taattu. Kyllä sitä osaakin kovasti jo nyt syyllistää itseään, siltikin käsi käy piparipurkissa salamannopeasti niin sanoakseni.

En ole koskaan ollut niitä ihmisiä jotka voi syödä vaan yhden suklaapatukan, vähän sipsejä tai yhden kakunpalan, edes nuorena. Ei. Herkutellessani syön munkkeja monikossa, suklaata levyn, sipsejä pussin, karkkia sen kilon ja usein samana päivänä vielä roskaruokaa. Mikäli en saa kuin yhden suklaapatukan olen mielummin syömättä, koska en saa siitä silloin mitään iloa. Kuinka kieroutunutta?

Enkä todellakaan halua tätä ruokapelleilyä siirtää lapseeni joten aika on nyt opetella jotain uusia tapoja. Sinänsä olen poitsulista kiitollinen, tytön kanssa kokisin joutuvani olemaan kahta kauheammin tarkka jottei hän opi tapojani. Koitan näiden syömishäröjen kanssa taistella kovaa, ja edelleen yritän pitää piiiitkiä välejä herkkujen mässyttämisessä. Nyt onnistuin neljä päivää, ja ehkä onnistun mässyttömän marraskuun kanssa paremmin :). Toivon ainakin niin.