torstai 22. lokakuuta 2015

Päivä jolloin tissini räjähtivät käsiini

Tekstissä asiaa tisseistä. Mikäli tätä aihetta haluat vältellä, sillä myös kuvamateriaalia on tarjolla suosittelen siirtymään eteenpäin. Sinua on varoitettu.

Olen aina ollut lähes poikkeuksetta isorintaisin nainen sekä kaverijoukkiossani, että muuallakin tuttavapiirissäni. Rintojeni suurpiirteisyyttä sattuu vielä korostamaan suhteellisen kapoinen rinnanaluseni sekä vyötäröni. Ruumiinrakenteeni on siis aikalailla tiimalasi, iso tiimalasi, mutta tiimalasi kuitenkin. Periaatteessa olen ollut iloinen framestani, koska läski on jakautunut tasaisesti lähes joka puolelle, ja sillä jonkin verran on pyöreyttä saanut anteeksi. Kuitenkin huonojakin puolia löytyy ja paljon. Raskaaksi tullessani ensimmäinen asia mikä kirjaimellisesti aiheutti päänvaivaa oli tuo rintavarustukseni, sillä suurin osa liiveistäni kävi aikalailla heti pieneksi ja se KIPU. Nännit sekä koko rinnat huusivat kasvaessaan ja tulevat huutamaankin hoosiannaa kunhan jälleen intoutuvat suurenemaan. Mahalteen/nykyään kyljelteen en ole pystynyt nukkumaan pitkään aikaan, ilman lähes tähtitieteelliseltä koordinoinnilta tuntuvaa asettelua ja ähkimistä. Pomput ja töyssyt autossakin tuntuvat joinakin päivinä lähinnä helvetin kidutuskoneilta. Nämä vaivathan eivät todellakaan kuulu ainoastaan isorintaisille, vaan raskauden myötä poikkeuksetta lähes jokaiselle naiselle. Ah mikä ihanan hehkuva ja naisellinen raskausaika.

paita päällä ihan ok edestä. Ei näy pursotusta.

Ilman paitaa huomaa paineen epäkkäiden alueella sekä liivien olevan ahtaat etten sanoisi. Pakko oli jo hieman myös sensuroida kuvaa, jotta herkimmät ei menetä yöunia.

ja sitten tullaankin kuvaan missä näkyy selkeä ylipursuaminen yläosassa, sekä sen että liivit kiristävät sekä selästä että jonkinverran kainaloista. Luovutanko? En vielä, hetken nämä kai vielä menevät.
Sivuprofiilista myös vaateet päällä huomaa pursotuksen. Ahdistaa hieman.
Laihdutetut tissini jotka siis painonpudotuksen myötä luonnollisesti pienenivät muutamalla kuppikoolla ovat tulleet takaisin, raivokkaasti ja koston kera. Liivivaihtoehtoni kaapissa ovat kuihtuneet kaksiin liiveihin jotka vetelevät viimisiään koon puolesta. Mitä siis tekisin? Kärvistelenkö vielä hetken samojen liivien kanssa ja tilaan vasta imetyksen aikaan uusia vaiko sorrunko shoppailuun jo nyt? Kokoni puolesta en Suomesta löydä liivejä, ainakaan ilman monen tunnin jahtia, joten olen luovuttanut ja tilannut aina hieman riskillä Briteistä, sillä koot niissäkin saattavat jonkin verran merkistä riippuen vaihdella. Osoitteista brastop sekä bravissimo olen tähän saakka tehnyt parhaimmat ja sopivimmat löytöni. Niitä suosittelen ilolla myös muille rintasiskoilleni.

Raskausaikani on saanut myös ajatukseni vakavampiin rinta-asioihin. Tarkoituksenani on vahvasti aina ollut mennä pienennyttämään rintani. Nyt olen iloinen etten tehnyt sitä ennen lapsen saantia ja hetken päästä pitänee myös pohtia haluammeko meille toisia lapsia. Mikäli emme tahdo, aion pienennyttää rintani imetyksen sekä lopullisen laihtumiseni myötä, kudos on venynyt ja vanunut enkä halua tuhlata leikkausta uuden raskauden tuomalla lisämateriaalilla, saati lihomalla takaisin kiloihini, eli painon pitää olla suhteellisen stabiili pidemmän hetken aikaa. Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus eikä sen asian kanssa suo kiirehtivän eikä leikkivän. Hyvin todennäköisesti edessä on samalla myös muodonkorjaus, sillä odotettavissa oleva patalappumalli ei varsinaisesti houkuttele. Rinnat roikkuvat jo nyt ja se tilanne ei tulevaisuudessa siitä parane. Tavaraa löytyy myös tällä hetkellä K-kupin verran joten voinette ehkä hieman myös niskojen jäykkyystasoa sekä siitä johtuvaa ajoittaista päänsärkyä pohtia. Tässä onkin suurin syyni leikkaukseen, kosmeettisen lisäksi.

Edestäpäin katsoen voisin vielä  harhauttaa olevani vain hieman tukeva.

Sivuprofiilista en...



Raskausaika on siis minulle ainakin volyymiä tuonut vaikken sitä pyytänytkään. Alati muuttuvan kehon kanssa järki on kovilla ja tässä kyllä pienen tytön mieli välillä ollut kummissaan. Elämänihme totisesti.

4 kommenttia:

  1. Ai moi sie pitkästä aikaa :)! Onnea odotukseen <3!

    VastaaPoista
  2. Oli surullista, kun hävisit hetkeksi blogiasi pitämästä, mutta hiphei - löysinpäs vahingossa tänne :)
    Oikein paljon onnea tulevaan perhetapahtumaan, ihanaa!
    Ja aijaijaijai... tekee oikein pahaa ja melkein saan "haamusärkyä", kun katson tuota rintavarustuksen runttaamista ja eritoten noita olkaan painuvia liivien olkaimia :( Kerroinkin edellisen blogisi kommenttiin, että puolitoistavuotta sitten kävin rintojen pienennysleikkauksessa ja vaikka itse sainkin komplikaatioita, niin voi mahoton, miten paljon ihanampaa on elämä pienten tissien kanssa! Suosittelen siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nää tekee kipeetä. Siis kirjaimelliseti todella kipeetä. Uskon olevani itsekkin kyllä onnellisempi pienempien kanssa ja heti kun on järkevää niin leikkaus on edessä :).

      Hei kiva että löysit, ihana kun edellisen blogin lukijat ottaa uudenkin vastaan vaikkakin vähän eri muodossa :). Vähän laajempaa jutunkaarta tiedossa kuitenkin :).

      Poista

Kiitos kommentista.