perjantai 18. elokuuta 2017

Hyvä pössis

Nyt on taas hyvä pössis asioiden sujumisen suhteen. Ruokis lähti taas sujumaan sulavasti, ei ongelmia siinä. Painoa en oo teille tarkastanut, teen sen maanantaina näillä näkymin. Mä mietin sellasta et kiinnostaako teitä mielummin tarkka painonpäivitys esim joka ma tai pe tms vai sitten onko ihan sama 😊? Ite en sitä aio stressata mutta koska alotin nyt kuitenkin vähän tiukemman linjan niin on munkin sitä seurattava jotta tiiän säätää ruokista 👌.




Huomenna ois sit myös eka cheat ateria ja aattelin grillata pekoniherkkusieniä ja pihviä 😆🙈. Voiks tätä jooko silti kutsuu dieetiks? Voi voi.


Silti normaalisti enemmän näitä 💖

Mä eilen mietin tota liikunnalla itsensä vähän huijaamista. Itse käytän sykemittaria ja se antaa raa'an arvion kulutuksesta. Eilen kulutin sen mukaan n900kcal crossfitissä mutta mä itse uskon että kulutus on lähempänä 600-800kcal ja tossakin on suuri heitto. Ennen saatoin ajatella että voin nyt sitten syödä enemmän ja mikäli haluun kiloja pudottaa niin nyt se ei kyllä toimi. Varsinkaan kun noi kulutetut on ihan sattumaa mitä ne oikeasti on.

Pakko hieman olla ankarampi. Lepopäivinä mulla jää parisataa kaloria pois ruuasta jo treenijuomien vuoksi ja noitakaan en joka treenissä käytä. En enää oikein ajattele mitään lihaksenkasvatusjuttuja niin toi liian proden mättäminen tuntuu tosi hassulta itselle. Ja lihan kulutus itsellä parin dokkarin jälkeen semisti ällöttää 🙈. Ei sillä kyllä mä lihaa ja maitotuotteita käytän mutta todellakin vähemmän kun ennen. Ois ihana osata tehä maistuvia kasvisvaihtoehtoi jo poitsua aatellen mutta ajan kanssa jos alkas pitelee ihan kasvisruokapäiviä kotosalla 😊.

Tänään perstai, huomen cheatpäivä. Päivittelen varmaan fiilareita 👊

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Takasin liikenteeseen

Heipparallaa, lauantaina juhlittiin tyttöjen kanssa ja sekä siitä että flunssasta joka koitti puskea päälle johtuen oon ollut levossa nyt pari päivää. Tänään meillä oli Lauran kanssa taasen treenit ja rauhassa lähettiin liikuttelemaan kehoa. Kuumehan mulla ei noussut vaan kroppa oli tukossa, ja kurkussa asui kaktus. Kiitos kuitenkin kaverin antaman vinkin löysin tollasen kurkkuun suihkutettavan sinkkisuihkeen joka sai mut parannettua. Tästä pikku oloilusta kuitenkin johtuen mun hyvin alkanut kiristely loppui kuin seinään ja joudun nostaa kädet virheen merkiksi. Aina ei mee niinkun strömsössä ja paino on päässyt kapuamaan 99,2kg eli kilo lisää edelliseen. Noh tuohan ei meitä estä eikä edes hidasta vaan lähdetään taas höyryten eteenpäin ja nyt mä teen jotain mistä en sen kummempia paineita ota mutta haluun kuitenkin jonkun tavoitteen asettaa ja nyt ollaan tässä luvussa jo tarpeeksi kauan killuttu joten virallisesti ilmoitan että lokakuun 15päivänä painan alle 95kiloa. Se kuulostaa musta järkevälle tavoitteelle kahdelle kuukaudelle.



Eihän siitä mitään tuu että saarnaan kuinka hienoa on olla rennosti ja sit kuitenkin kyl mua häiritsee nää liikakilot. Joten niskasta kiinni ja etiäpäin. Me alotetaan muutenkin Lauran kanssa syyskuussa intensiivitreeni jakso joten on ihan hyvä jo lajin kannalta painaa vähemmän. Josko se yks leukakin sieltä joku kaunis päivä ilmaantuisi. Voin kertoa että on vähän eri edes yrittää roikkua tangossa 100kilolla kuin 80kilolla. Jos jotakuta kiinnostaa, lähden sillä liikenteeseen että kalorit pyörii 2000päälle ja joka lauantai on vapaa ateria jota en punnitse. Eliii aika isolla määrällä safkaa silti liikenteessä.

Laura pisti mut tekee muutenkin eilen vähän kotitehtäviä. Ensinnäkin mun piti vastata kysymykseen mikä on mun miksi... sepä olikin hieman hankalaa 🙈. Vastaushan venyi a4:sen molemmille puolin.. plus mun piti vielä laittaa tavoitteet ylös. Teki muuten tollanen harjotus aika hyvää.. Sai vastattua itselleenkin miksi sitä harrastaa ja haluaa juuri tuossa lajissa kehittyä. Varsinkin kun motivaatio ei ole alkuunkaan ulkonäkölähtöinen. Kuukaudessa mun pitäs saada miesten punnerrus ja kyykyn formi nätiksi.

Nyt syömään iltapalaa ja sit 😴😴😴


perjantai 11. elokuuta 2017

heitätkö rahoja kankkulan kaivoon

Tää aihe tuli mulle mieleen kun eilen kävin kaverilla kylässä jolla on myös ollut pt muinoin. Aloin pohtimaan miten paljon rahaa tuhlasin männävuosina oikeasti jälkikäteen ajateltuna hukkaan mulle sopimattomaan palveluun. Enkä puhu yhdestä vaan lähes kaikista menneistä ohjelmista ja ruokavalioista yms mitä mulla on ollut. En puhu muista kuin omista havainnoista ja kokemuksista sekä siitä mitä olen itse tajunnut jälkikäteen etten ole osannut pyytää tai hakea oikeasta paikasta apua. Kokemus opettaa.

Ollaan lähdetty menemään vikaan jo heti ensimmäisessä dieetissä jossa pyydetään rajoittamaan ruokaryhmiä tai on tarkkaa ohjetta että saa syödä vain kanaa ja jauhelihaa kasviksilla. Suurimmalla osalla ei ole jaksamista tai tietämystä siitä mitä kaikkea ihan normaalia keitto/pata/laatikko yms ruokaa voi tehdä kanasta ja kasviksista ja se kyllästyminen tulee aika nopeasti jos reseptiikkaa ei löydy päästä. Harva pt myöskään sulle reseptejä kirjottelee (poikkeuksena muuten Hanna joka kirjottelee sekä omaan blogiin että suoraan mulle kertoi muutamia hyviä :)).Ymmärrän että näin hahmottaa hyvin kuinka paljon kukakin voi syödä mutta on laiskuutta pt:n osalta lykätä samat kaavat vuodesta toiseen asiakkaille ja ajatella hommaa putkikatseisesti lihaskasvatuksen ja rasvaprosentin alenemisen kannalta. Usein unohdetaan mainita että esim tomaattimurskaa, ketsuppia voi aika huoletta käytellä jos vaan osaa niistäkin etsiä oikeat vaihtoehdot. Mönkään mennään myös yleensä välittömästi kun lähdetään heti dieettaamaan. Lasketaan heti kalorit älyttömän alhaalle ja halutaan tulosta vaa'alla. Ymmärrän että se motivoi hetken pysymään dieetissä sillä vaakaluku kun laskee tasaisesti se ruokkii motivaatiota ihan käsittämättömällä tavalla. Mutta siinä vaiheessa on jo melkeinpä unohdettu koko pitkäjänteisyys. Usein myös pt määrää tahdin, ei se kenen elämää ollaan muuttamassa. Samat ruoka-aineet seikkailee joka listalla lähes joka palvelussa ja toivoisinkin että ei oikeasti unohdettas ihan vaan paria pientäkin asiaa pitkällä aikavälillä muuttamalla saatais jo hyviä tuloksia, mutta mutta... tämä vie aikaa paljon enemmän.

Nyt jos tietäisin mitä tiedän, en lähtis salille varmaan ollenkaan. Vaikka se välistä ihan muksaa puuhaa onkin sekä tosi matalan kynnyksen paikka luoda hyvää pohjaa. Toisekseen jos on vaivoja kehossa, hommaisin avuksi fysioterapeutin tai jonkun kellä on pidempi koulutus kuin vkl tai elämänkoulu. Valitettavasti edes monenlaisia ihmisiä valmentamalla ei voi millään saada sama koulutusta ja liikepankkia aikaiseksi kuin monen vuoden koulut käynyt henkilö jolla myös on kokemus asiakkaista. Sekä monipuolinen näkemys urheilusta. Mikäli osaa auttaa vain kuntosalilla on aika pieni otanta kaikkeen hienoon mitä urheilu voi tarjota. Harva pt kääntää asiakasta pois edes siinä vaiheessa kun on edes epäilys että ei pakosti osaa aidosti auttaa.. raha puhuu, valitettavasti. Mä oon miettinyt paljon sitä että raskauden jälkeen mun ois heti pitänyt tajuta hakea apua joltain joka ymmärtää myös synnytyksen jälkeisiä vaurioita kehossa. Kroppa ei mulla ainakaan toiminut yhtään samalla tavalla oli kiloja tai ei. Lähes kaikki oli toisin ja voin kertoa että housuun kuseminen aivastaessa oli tuollon ehkä se pienin ongelma, miettikääpä tossa olotilassa jos joku laittaa sut kyykkäämään ja sanoo että kyllä se sieltä tulee... No kiitos, ei tuu...Oisko vaikka niiden syvien lihasten umpeen kurominen ja vahvistaminen ollut kuitenkin se parempi ehdotus.

Mä kuvittelin oikeasti joskus olevani hyvässä kunnossa pelkällä saliliikunnalla. Olin surullisen väärässä. En todellakaan ollut. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö joku voisi olla, itse en vain saanut sitten muuta tehtyä kuin salia, ja se nyt ei kyllä ihan kauheasti sitten muuten kehitä. Onneksi opin läksyni ja tiedän mitä osaan nykyään vaatia myös valmentajan suunnalta. Laura on ollut upea. Mä en koskaan ole ollut aidosti niin mun hyvinvoinnista välittävissä käsissä.. On pikkasen eri asia olla opiskelleen fyssarin käsissä, joutuu niin paljon keskittymään nimenomaan syvien lihasten toimintaan varsinkin raskauden runteleman kehon kanssa ja siihen miten esim selkä pidetään kasassa. Tiiän nyt että mun polvikivut osittain johtuu täysin toimimattomista pakaralihaksista. Monipuoliset treenit myös on ollut upeita. Hannan kanssa taas opin kuinka oikeasti pitää syödä paljon jotta jaksaa liikkua paljon. Ei niin että nipistetään sieltä ruuasta. Keho menee lukkoon, se on varma. Nyt koitankin vähän vielä säästää rahaa ja ehkä josko budjetti sallisi pyytäisin Hannalta myöhemmin tänä vuonna vielä hetken vinkkejä kunnes olisin täysin 'valmis' yksinään jatkamaan. Oon oppinut kaikilta jotain. Enkä vähiten niiltä mulle sopimattomimmilta. Oon myös oppinut pitkäjänteisyyttä, sitä ettei muutos tule yhdessä yössä vaan se vaatii eniten töitä mieleltä. Muuttaa asioita hitaasti. Pala kerrallaan. Senkin tiedän etten koskaan enää kyseenalaistamatta suostu mihinkään mikä vähänkin epäilyttää. Sitä oon tehnyt jo tarpeeksi. Valitettavasti olin niin tyhmä etten joskus edes tajunnut kyseenalaistaa. Myös itse kokeilemalla ja virheiden kautta on oppinut vaatimaan enemmän. Tiedän myös että mun tavoite on olla ravinto-ongelma vapaa ensi vuoden syksyyn mennessä. Niin että ollaan tasapainossa täysin rennolla otteella :)

Pitäkää kaikki hei ihan superupea ja mahtavan rento viikonloppu. Nautitaan auringosta vielä kun voidaan :)


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesän yhteenveto

Moikka kaikille. Kesä oli ja kesä meni. Viime tekstissä kerroinkin että tauotin sopparin Hannan kanssa enkä noudattanut mitään ruokavaliota pilkulleen koko kesänä vaan halusin että paino olisi ylläpidossa eli ei liiku ylös eikä alas. Arvatkaas mitä, siinä onnistuin ja ekaa kertaa kävin tänään vaa'alla about kuukauteen ja se näytti 98.2kg. Oikeastaan se on 100g vähemmän kuin ollessaan alimmillaan.

Toki joku voi ajatella että ylläpito tässä vaiheessa on tyhmää, mutta olin niin kauan dieetillä ja ruokavalioilla ja kaikenmaailman hömpötys yrityksillä että tauko tuli oikeaan paikkaan. En myöskään halua jojota tai olla kesäksi miinus kymppi laihduttaja ja sitten grillata ja juhlia kilot kesällä lähes kokonaan takasin vaan haluan että pikkuhiljaa saan kilot siihen määrään missä sitten pysytään 😊. Eli edelleen olen ei pikadieettien ja kituilun kannalla. Oon nauttinut kesästä, syönyt fiksusti välillä herkutellen ja liikkunut koko kesän samaan tahtiin ellen enemmänkin kuin talvella. Nauttinut poitsun kanssa peuhaamisesta ja selkeästi levännyt. Ootan syksyä siis innolla ja huomisesta alan hieman jälleen tarkkailemaan syömisiä, mutta edelleen kalorit korkealla.



Lähtötilanne

Laura on super! Ollaan kesällä tehty paljon pohjatyötä ja harjoteltu vaikeitakin olympianostoja pala kerrallaan ja jos joku on tullut selväksi niin se että mun selkä kaipaa vahvistusta ja nimenomaan kannatteluun eikä mitään turhia pumppiliikkeita vaan niin että selkä jaksaa myöskin kannatella mun raskasta yläkroppaa.




Laura teki mulle sekä työntäviä että vetäviä liikkeitä varten 8viikon tukiohjelman ja sitä tässä nyt viikko tahkottu.

Nyt siis alkaa hieman tiukemmat linjat, ja blogi päivittynee useammin kun alan mittoja ja vaakaa hieman enemmän seuraamaan 👍. Nyt oottaa treenit ja sinne siis 😁

torstai 6. heinäkuuta 2017

Välillä pitää stopata jotta jaksaa mennä eteenpäin

Vähän on aikaa vierähtänyt edellisestä. Mun piti jatkaa Hannan kanssa putkeen koko kesä mutta huomasin ajattelevani vähän liian usein että olis kiva pitää vähän taukoa. Ja tauolla en tarkoita niinkään ruokavaliolla olosta koska koen edelleen tuon safkiksen helpoksi mutta raportoinnista ja oman pään asettamista paineista tarviin taukoa.

Huomasin sellasta että mulle tuli paineita kertoa Hannalle esim juhannuksen reissun jälkeen ettei paino ollut tippunut vaan vähän jopa nousi reissun päällä. Tuli ajatuksia että haluisin ns miellyttää häntä tuloksilla ja juuri näin sen ei pitänyt mennä vaan tulokset ovat vain minua itseäni varten. Päätinkin suoraan että nyt on aika hengähtää ja keskittyä taas kertaamaan mitä minä haluan. Oon ollut jo tosi kauan tietyssä laihdutusmoodissa ja nyt siirryn n. 1.5kuukaudeksi ylläpitoon eli en edes yritä saada painoa alaspäin. Se ei tarkoita mässyfestareita vaan ylläpidän painoa nyt tässä 98kilon tuntumassa tän ajan. Tuskin tuun käymään edes vaa'alla tän aikana vaan nyt nautin liikunnasta ja fiiliksistä muuten vaan. Crossfit ei jää mihinkään. Tosin treenit pariksi viikoksi kevenee koska olin onnistunut tietämättäni hankkimaan säären yläosaan rasitusmurtuman joka nyt on paranemassa. Ihmettelin pikkupattia polven alapuolella ja sen kipeytymistä niin onneksi kävin näyttämässä 👍😂.

Hannan kanssa jatketaan sitten elokuun puolessa välissä. Oon oikeastaan iloinen että uskalsin tän siirron tehdä sillä mun pää tarvitsee taukoa ruuan tuomista tunteista. Ruoka ei saisi herättää tunteita suuntaan eikä toiseen vaan sen pitäisi jokaisen elämässä olla neutraali asia 😊🍽. Eilen huomasin koska oli raskas päivä henkisesti että pää huusi heti sokeria ja herkkuja. Ja kyllä niitä herkkuja vähän menikin. Tänään jälleen liikutaan eteenpäin ja unohdetaan eilinen pikkumoka 😊👍. Turha sitä on murehtia.

Heinäkuussa ollaan ja lämmintä toivotaan 😊.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

paras tulevaisuuden menestymisen mittari on oma menneisyys

Oon niitä ihmisiä ketkä lyö päänsä seinään about kolme kertaa ennen kuin tajuaa lopettaa ja kokeilla jotain muuta. Vaikka olen aika kärsimätön, olen kuitenkin siinä mielessä pitkäjänteinen että tälleen laihdutuksen saralla oon palannut just niihin ei toimiviin ratkaisuihin aivan liian monta kertaa. Aina kun olen dieettiä aloittanut olen tehnyt asioita heti alkuun samalla kaavalla. Oon pikkuhiljaa tajunnut miten lyhytnäköinen olenkaan aiemmin oikeasti ollut. Ei se silloin ole tuntunut lyhytnäköiseltä koska ne keinot on juuri sillä hetkellä toimineet. Kuitenkin joka kerta kilot on tulleet takaisin. Voisin oikeasti sanoa että oon onnistunut laihduttamaan varmaan 100kiloa yhteensä aikuis elämäni aikana ja jokaisen myös saamaan takaisin. Vielä kertaakaan muutos ei ole ollut pysyvä joten mikä neuvoksi? No ehkä se että katson menneisyyteeni mitä olen tehnyt ja teen tietoisesti nyt asiat hyvin eri tavalla.

Ihan ensimmäisenä kirjaimellisesti lopetin dieettaamis ajattelun. Joo syön ruokavaliolla, ja joo tottakai mä katson paljonko sinne suuhun noita herkullisia asioita menööpi, mutta toisaalta niin tekee kyllä varmaan aikamoisen moni muukin. En mä kauheen montaa perusperttiä tiedä jotka syö joka päivä mäkkiä ja karkkia ja pysyy kuosissa, ainakaan jos ei satu olee 19vee kundi jolla on jäätävä aineenvaihdunta 😁. Toisekseen toi painon stressaaminen ja 'oman kehon muokkaaminen' on mulla nykyään kyllä so last season... En vaan enää jaksa. Haluun olla vahvempi ja haluun tottakai olla nopeempi, ja parempi kuntosempi mutta en kyllä enää pumppaa mitään enää sen takia että haluun pyöreemmän perseen. Se tulkoon sivutuotteena jos on tullakseen. Oonko sitten kuitenkin vaan laiskistunut ja katkeroitunut kun en päässykkään siihen bodykuntoon josta joskus haaveilin, noh joku varmaan niinkin vois sanoa mutta itse koen itseni kyllä paljon tasapainosemmaksi kuin ennen. Plus en tiedä mikä vaihe se mun elämässä oli, mutta aidosti oon niin onnellinen että se on ohi. Tätä en voi tarpeeksi painottaa: ONNELLINEN ettei mun tarvitse stressata kokoajan jokaista ylimäärästä rasvakiloa, koska se on todella rankkaa henkisesti. Kolmas muutos on se etten todellakaan juuri tee tätä ketään muuta varten. Okei, haluun mä mun miehen silmissä olla se kissa minkä se joskus baarista pokas mutta kymmenen vuoden jälkeen luulen että se jaksaa viel hetken odottaa sen kissan paluuta 😉. Enkä ole kyllä koskaan ajatellut etten hänelle kelpaa just sellasena kuin oon.




Mua ei oikeestaan ahdista omassa kehossa enää mikään. Vaikka haluunkin laihtua niin haluan sitä toimivuuden kannalta enemmän kuin ulkoisten seikkojen jos tästä hiffaa mitä meinaan. Ja siis tottakai haluun olla ulkonäkööni tyytyväinen, mut ulkonäkö ei johda tätä hommaa enää. Haluun tätä vain itseni takia, en muiden. Ehkä se miellyttämisenhalu jotenkin ulottui myös noihin ulkonäköjuttuihin ja ennen kuin sain vähän tätä itseluottamusta takasin niin olin muiden mielipiteiden varassa. Enää en. Jos mulla jonkun mielestä on liikaa ylimäärästä niin ymmärrän, se on ihan totta mutta miksi se oikeastaan häiritsee sitten kuitenkin muita enemmän kuin mua? Tässäkin on yksi mitä tietoisesti muutan. Se etten elä muiden mielikuvien varassa musta. Läski on läskiä ja läskin saa aina pois, töitä se vaatii mut enpä mä oo sitä työntekoa koskaan pelännyt.

Tulevaisuus näyttänee mihin tässä mennään mutta se on varma että menneisyys ei tällä kertaa tule mun tekemistä määrittämään.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Lauran kanssa treenailu

Noniin. Aattelin availla muutaman sanasen miten meillä treenit sujuu Lauran kanssa. Oon paljon availlu Hannan kanssa opittua ja nyt haluun avata vähän toisen puolen toimintaa eli urheilupuolta 😊. Lauran kanssa ollaan nyt muutama kuukausi treenailtu ja voin sanoa olevani oikein tyytyväinen.

Ihan ensiksikin uutta oli että mä kun meen treeniin niin mun ei tarvitse muuta kuin ilmaantua paikalle ja Laura on joka kerta koostanut mulle jo etukäteen ihan oman treenin alkulämppineen ja myöskin loppurullailujen kera. Liikkuvuus ja aktivointi on olleet tärkeessä roolissa ja tässä tosiaan on tullut huomattua että joku on koulutettu fyssari. Taisin ohimennen kerran mainita että nilkka vihoittelee ja jo kuulkaa oltiin tekemässä nilkkajuttuja samalla sekunnilla 😊☝️💛. Musta myös tuntuu että mua pusketaan joka kerran eteenpäin just yksilönä, ja treenit on todellakin mun tavoitteita arvioiden suunniteltu.


Huomaan myös että Laura haluaa mun kehittyvän varsinkin heikkouksien kanssa ja goblet squattia on tullut tehtyä useemmin kuin kerran. Tuo liike on siis kahvakuulalla tehtävä ja vahvistaa kyykyn asentoa. Myöskin lapa aktivaatioharjoituksia tehdään paljon sekä otteen pitävyys harjoituksia. Näiden vaikutuksen oon myöskin huomannut kyllä vaikuttavan suoraan kehitykseen. En esim ennen jaksanut roikkua ollenkaan omalla painolla ja aina piti varpaat pitää maassa. Nykyään pysyn jo lyhyitä aikoja hyvässä pidossa ja toivoa sopii että se eka oman kehon leukakin sieltä joskus tulee. Siihen kyllä vaikuttaa jo aika moni muukin asia 🙈😆.

Tää on ehkä hirvein selkäliike minkä täl hetkel tiedän.. tai noh on yks kauheempi ja siihen liittyy jumppapallo mut se jääköön salaisuudeksi 🙈😉

Ihmisenä tuo tytteli on aivan ihana. Todella tiukka mutta ehkä yksi empaattisimmista tyypeistä ketä oon tavannut. Siis oikeasti. Ainoa hankaluus on välillä ollut aikatauluttaminen sillä äiti-ihmisenä hoitajaa on välillä hankala löytää ja Laura itse myöskin treenaa hurjan kovasti ja valmentaa niin yksityisesti kuin meillä boxillakin joten kiirettä pukkaa molempiin suuntiin. Kuitenkin aina ollaan aika löydetty mikä on aikamoista 💖👌.. Lauran voi bongailla instasta @laurahoooo ja blogista: http://themomentsoflaura.blogspot.fi/?m=1 .


Muistakaahan treenailla kovaa ja käydä myöskin mun insta stalkkaamassa @hannamv85 😘