Sivut

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tuloksia tuloksia

Huh viikko kolme ohi, viikko neljä edessä ja nyt alkaa itsekin jo huomata että mitä tähän asti on tullut tehtyä. En voi uskoa että oon ollu oikeesti kolme viikkoa herkuttomalla. Ihan älytöntä. Nyt vaan pitää pitää huoli että jatkossa vaikka tammikuu on ohi niin homma ei lähde näpistä. Mulle on aina välillä ollut vaikeeta rypistyksen jälkeen se jatko. Kun tuloksia tulee niin on helppo pysyä ruodussa, mutta kuten yhdessä kommentissakin just jutskailtiin niin se kun jumittaa on se pahin hetki dieetillä. Silloin vaan pitää luottaa prosessiin ja jatkaa samalla radalla. En voi uskoo että siteerasin just Lauraa, sen mantra mulle on trust the process 💙😁.

No mutta kaikkia varmasti kiinnostaa ne tulokset. Elikkäs paino putosi -1,1kg viime viikolla elikkäs aika kivasti kyllä nyt tippuu. Kolmessa viikossa lähtenyt tasaseen tahtiin ja kuukausitulos tulee olemaan erittäinkin omaa makua miellyttävä 😉.


Otin tuloksen jo tänään ylös sillä huominen aamu tulee olemaan kaaos enkä usko että ehdin sitä painoa ottamaan joten nyt kuuden päivän tulos ja sillä hyvä. Kohta lähden boxille tekemään molemmat ylä, sekä alakropan treenit sillä kevyt viikko aiheutti pienimuotoisen kaaoksen myös treenisuunnittelussa ja nyt sitten jäi tälle päivälle :D. Noh onneks ei oo kun parit kyykyt kyykättävä ja muutama pikku apuliike.

Hei hyvää alkavaa viikkoa huomiseen, trust the process!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Miksi repsahdat?

Semmoinen vaihe nyt tässä menossa että vertaistuki ei olisi todellakaan kevääksi pahitteeksi. Oon puurtanut tätä hommaa enemmän ja vähemmän yksin ja suoltanut ajatuksiani tänne vähän sikinsokin ja sinnepäin. Loppujen lopuksihan sitä on tällaisissa pitkissä projekteissa aina yksin koska itsellesi sinä tällaista hommaa teet. Vähän niinkuin yrittäjät, maksat kustannukset, otat riskit ja kuitenkin myös keräät palkkiot joita toivottavasti tulee. Kuitenkin uskoisin että teistä jotka mun blogiin sattuu eksymään ja jää lukemaan on ainakin osittainen kiinnostus tähän mun projektiin ja ehkä jopa samoja kokemuksia painonvaihtelusta sekä diettaamisesta. Oon miettinyt oonko esimerkki vai ehkä jopa ahdistuksen kohde joillekin. Teenkö joitain asioita liian mustavalkoisesti niinkuin esim onko se hyvä kaikkien lukijoiden kannalta että pystynkin olemaan sokerittomalla koko tammikuun. Ottaako joku sen niinkuin olen tarkoittanut että jos tuo niin minäkin pystyn vaiko kääntyykö se niin että mä en ikinä kykene tuollaiseen, vaikka oikeasti: jos minä, niin kuka tahansa.

Mua itseäni ahdistaa seurata blogeja ja mimmejä jotka on teräskunnossa 'luonnostaan'. Niitä jotka ei ikinä puhu niistä vaikeista hetkistä ja tilanteista ettei ehkä olekaan niin helppoa elää #cleanliving. Tää pätee muuten myös valmentaja osastoon. Laura on ihana, juuri sen takia että hän ei edes yritä esittää täydellistä vaan on tehnyt itsensä kanssa töitä ihan hemmetin paljon juuri henkisellä puolella. Ei ehkä juuri laihduttamisen suhteen, mutta tietyt asiat voidaan muokata sopimaan tilanteeseen kuin tilanteeseen ja jos sulla ei oikeasti ole ollut vaikeita hetkiä, et voi tietää miltä se tuntuu. Tietynlainen romahtaminen tuo perspektiiviä. Ihmisten seuraaminen joille herkkua ovat myslipatukat ja porkkanat dipillä, kun itse vetelisit mielummin mäkkäriä ja suklaakakkua pistää mitetityttämään että miksi mun aivot ei toimi ihan noin. Miksi mä oon tässä tilantessa ylipainoisena ja miksi vieläkin joskus haikailen rehellisen mättöillan perään vaikka tiedän kuinka huonoa se tekee mun sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille. En koskaan voi varmaan tulla pitämään 'cheat'päivää niin, etteikö se aiheuttaisi edes jonkinlaista ahdistusta. Tää on karu totuus. Ruoka on ohjannut mun elämää niin kauan joko liiallisuuksiin menemisillä tai nyt opettelemalla normaalia että en edes muista mitä oli ennen.

Eräs kysyi multa joskus miksi julkaisin instassa kuvan omarmunkeista, mitä ihmettä hyödyin siitä kun kuitenkin repsahdan niihin, niin mulla ei ollut antaa mitään järkevää vastausta. Kyseinen ihminen ei vaan koskaan tule tajuamaan mikä se on mikä ajaa sen suklaakakun maailmaan kun ei semmoista ole kokenut. Kysymys MIKSI on samalla ehkä typerin. Jos tietäisin miksi, en olisi tässä. Voin vaan etsiä itselleni uuden syyn kysyä miksi. Miksi terveellinen elämä. Miksi harvemmin makeita, miksi crossfit, miksi näin on hyvä olla. Noihin mä osaan vastata. Ehkä mä siis vältän aihetta miksi repsahdat, sillä aidosti en vieläkään tiedä mikä se intohimo on syömiseen. Sitä seuraa yleensä aina itseinho ja SILTIKIN se ruoka välillä voittaa. Kuten ehkä huomaatte mun syömishäiriö edelleen elää. Se on tuolla sisällä, enkä rehellisesti tiedä tulenko koskaan siitä täysin eroon pääsemään, mutta olen opetellut elämään sen kanssa ja se ei saa enää valtaa mun yli. Siitä oon pirun ylpeä. 

Onko teillä ihmisiä jotka ymmärtää projektianne elämässä? Ehkä voitas olla sitä toisillemme :)

Viikko 3. Alkaa

Nyt oltais jo tammikuun puolessa välissä. Hui kun se aika menee ihan oikeasti tosi nopeeta eteenpäin. Mulla alkoi kevennetty viikko treenissä ja tarkoitus olisi antaa kehon levätä. Paljon. Tosin työt haittaa tätä huvia sillä mulla on ainoastaan vkl vapaa joten täydet työtunnit tiedossa. Tähän yhdistettynä pieni lapsi ja muutamat treenit niin saa jo aidosti organisoida missä välissä mitäkin. Kuitenkin oon onnistunut joten jei for me. Ainoo kovempi treeni viikolle tulee olemaan tänään ja se onkin sitten ihan tarpeeksi.

Paino putosi tälle viikolle -800grammaa eli oikein mukiinmenevä tulos. Se on oikeastaan juuri sitä mitä mä odotinkin. Vielä nestepöhöä vähän jäljellä ja sitten vähän varmaan sitä itsetavaraakin mukana.


Mitenhän muiden herkuttomat sujuu? Itsellä alkoi helpottaa, enää ihan koko aikaa ei mieti vaikka toki välillä. Huomaan jälleen kuinka huonoa sokerin ja rasvan yhdistelmä tekee mun vatsalle ja yöunille sillä meikä on nukkunut tosi hyvin nyt pari viikkoa ja vatsa ei tunnu oudolle. Mättämiseenkin kyllä tottuu, tietyn ajan jälkeen noita oireita ei tule jos tasasesti joka päivä herkuttelee mutta heti kun pitää vähän taukoa ja syö uudelleen niin voi pojat kun kipristää.

Pari viikkoa vielä. Jaksaa jaksaa 😍

perjantai 12. tammikuuta 2018

Pinnan alla tapahtuu

Sain tänään melkein semmosen ihan snadin ahdistuskohtauksen kun tajusin etten oo muka edistynyt vuodessa ollenkaan. Painollisesti siis. Tai oikeastaan mitenkään muutenkaan. Mun oli oikeasti pakko alkaa miettiä että alanko kiristämään ruuista jo nyt, vaikka oon suunnitellut käyttäväni ton kortin vasta pahimman jumin kohdalla vai mitä ihmettä mä keksin. Kunnes aloin selailemaan vuoden takasia kuvia. Siis oikeesti, sokeutuuko ne omat silmät niiin pahasti muutokselle ettei sitä tajua miten paljon voi keho muokkautua jo kymmenenkin kilon pudotessa. Se mitä pinnan alla tapahtuu on aika iso juttu jos asioita tekee maltilla ja muistaa sen että pitää syödä niitä oikeita juttuja. Ja nukkua, ja myöskin liikkua.


Emmä tiedä näättekö te saman kuin minä mutta onhan tossa nyt valtaisa ero. Vuosi. Sairaan lyhyt aika oikeasti mutta jööses mä muistan kuinka vaikee se alku oli. Muistan miettineeni miltä näytän sitten kun oon 'valmis'. No nyt en oo valmis mutta jo pirun ylpee. Ei toi ekan kuvan ilmekkään kauheen onnellinen ole. Nyt mä olen. Aidosti onnellinen. Musta tuntuu et oon niin oikeessa kohdassa elämääni ja oikeiden ihmisten ympäröimä. Haluankin jokaista joka on mua tsempannut niin kiittä. Aidosti KIITOS.


Tänä vuonna tuun rokkaa vieläkin kovempaa. Pysy kuulolla!

torstai 11. tammikuuta 2018

Helpottaa

11 päivä sokerittomuutta alkaa ja nyt vasta alkaa helpottaa pahimmat. Enää 20päivää jäljellä.. tai ehkä vähän päälle jos lauantai on virallinen cheat ateria-päivä. Ei tää nyt ihan helpoin alku ole ollut mutta kyllä tämä tästä vielä suttaantuu.

Ensimmäiset päivät oli selkeästi kaikista vaikeimmat mutta niistä kun puski ohi pakolla niin helpotti. Jostain oon joskus lukenut että kestää 21päivää oikeasti päästä sokerikoukusta eroon. Se on himmeen pitkä aika. 😭. Mut siitäkin selviää. Kysymys kuuluukin miten voi sitten ottaa sen cheat-aterian mukaan mikäli kuukauden jälkeen on selvillä vesillä. Me miehen kanssa podittiin miten me sitten jatketaan. Tähän mennessä paras idea on tehdä niin että molemmat saa valita sitten yhden 'herkun' mitä syö lauantaisin, esim tönä ben and jerrysiä tai vaikka karkkipussi, mut ei niin että sipsei, karkkia ja suklaata.. Koska sitten se lähtee ihan käsistä.


Ruuat eilen noudatteli samaa kaavaa kuin ennenkin. Iltapalaksi meni munakas ja leipää mutta niitä en kuvannut.

Puuro aamiaiseksi
Perunaa, kanaa ja kasviksia lounaaksi
Tällainen uusi löytö välipalaksi
Sit salaattia päivälliseksi. Jauhelihalla 😁

Eilen pohdittiin kyllä yhden kaverin kanssa että miten saisin esim kierrettyä makeanhimoa jollain korvikkeella, mutta täytyy sanoa että en mitenkään. Mulle suklaata ei korvaa mikään ja mielummin sitten pysyn täysin erossa kuin edes yritän. Mä en esim voi syödä liikaa mitään noita prodepatukoita enkä muitakaan tollasia sillä mulla menee maha aivan sekasin niistä lisäaineista ja varsinkin polyoleista. Sitten siitä taas kärsii kaikki kanssa-asujat sekä treenaajat...

Pakko kertoa myös vähän liikunnoista tähän kun tuntuu että niitä en ookkaan availlut hetkeen. Aamulla kävin tekemässä mun kyykkytreenin ja ai jessus, nyt alkaa helpottaa jo asennonkin kanssa. Mua ei ole todellakaan luotu kyykkämään. Mittasuhteet on aivan väärät ja mun lonkkareisi pituus on ihan älytön verrattuna muuhun kroppaan (enter tekosyy). Mä en vaan ole oikeasti osannut koko hommaa. Nyt VIHDOIN kyykyt tuntui hyvälle. Meen tässä syklissä nyt viimistä viikkoa ennen kun kevenee ja ens viikko mulla on höntsäilyä tiedossa. Pelkkää peruskuntoa, enkä tee mitään ihmeellistä tai raskasta. Toki kyykkäilen mutta 4 kakkosta 80% maksimista. Koko ton kyykkyprogression idea on siis pikkuhiljaa hilata sekä kyykky että rinnalleveto maksimia ylöspäin, eli saada voimaa.



Illalla wodilla oli peruskuntotreeni. Meillä boxilla on tällä viikolla sitten taas tekniikkaviikko meneillään mikä osittain keventää myös kuormaa kun ei ole mitään keuhkotuuletuksia edes tiedossa. Lauantaina taitaa olla jonkinnäkönen paritreeni missä pitäs mennä kovempaa mutta silloin mä olen töissä niin en pääse osallistumaan.

Nyt aamupalahommiin 👌😊. Mitähän sitä söis 😉😂🤔


maanantai 8. tammikuuta 2018

Eka tulos -900g

Mä nyt kuitenkin teen niin että joka maanantai sen verran tsekkaan vaakaa että katon aamupainon 👌. Tänään se näytti 96,4kg eli nesteet lähteneet hyvin liikkeelle. Mun aluksi piti mennä sokeriton tammikuu myös vaa'attomana mutta musta tuntuu että jos en nää yhtään suuntaa niin en voi muokata mitään. Esim jos paino vaikka nousisi niin en pystyisi reagoimaan 🤔.


Viime Maanantai aamusta mulla ei ole itseasiassa kuvaa mutta kunhan suunta on oikea niin eikai se niin justiinsa.

Eilen kävin aamupäivästä tekemässä oman yläkroppa treenin mihin kuuluu vähän hyppynarua, ski ergiä alkulämmöks. Sitten sarjoja leuanvetoa jalat penkillä, vaakasaoutua, hollow pull downeja (tää on vähä erikoisempi vatsa/latsiliike) sekä sit 'superina' jalan nostoja roikkuen kippitahtiin että punnerruksia. Sit vielä loppuun turkish get uppia. Oli ihan sairaan hyväntuntunen treeni ja sain itestäni paljon irti.

Tein myös vähän huoltoa mun lonkankoukistajillle ja etureisille.. sit jäin vielä ihan ohjatulle wodille tekee oikee kunnon hikijumpan ja keuhkotuuletuksen. 15minuuttia mentiin siitä aika täysiä 😨.



Tänään oiskin työilta edessä mut sitä ennen tekniikkatuntia 😊. Ja aamupalaa.


Oikein ihanaa viikonalkua kaikille. 

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vaikeuksista voittoon

Eilen oli ihan sairaan vaikea päivä herkuttoman suhteen. Olin töissä ja yleensä en kiinnitä minkäänmaan huomiota siihen mitä ihmiset sieltä kaupasta kotiinsa roudaa, mutta eilen huomasin jokaisen pätkispatukan ja joka ikisen pienenkin sipsipussin.. Huaah. Noh ei siinä, onneksi olin loppuun saakka töissä joten herkkujen ostomahdollisuuteni olivat kyllä eliminoidut. Tosin onhan tossa toi abc... Mutta ei. En sortunut ja nyt oon ihan pirun ylpeä itsestäni. Mulla ei todellakaan ole mitenkään rautanen selkäranka näissä jutuissa ollut ikinä, mutta tätä nykyä oon kyllä useammin kuin kerran onnistunut pysymään päätöksessäni ja puhumaan itseni pois herkkujen ääreltä ihan järkevillä syillä.


Vähänkään kun on taas tullut oltua unettomuuden kanssa tekemisissä niin heikkoudet alkaa näkyä. Mulla väsymys sekä hormonitoiminta saa mielen hieman joustamaan, mutta kyllä mä muistan ne kaikki syyt miksi mä nyt teen tän tällasessa rutistuksessa. Koitan pitää tuoreena mielessä koko ajan miksi teen tän nyt tällaisessa rutistuksessa. Se helpottaa. Normaalistihan sallin itselleni joka viikon lauantai tai sunnuntai sen yhden cheatmealin ja se on ollut toimiva taktiikka mulla. Haluan vaan vähän antaa sysäyksen taas keveyemmälle itselleni olemalla sokerittomalla tän tammikuun. Sitten helmikuussa sen verran palataan että kerran viikossa cheatmeal on paikallaan. Plus kyllä mä ihan vähän haluan todistaa itselleni että pystyn olemaan yhden kuukauden ilman herkkuja, ja se olisi tosi iso voitto pitkästä aikaa tän laihduttelun osalta. Oon ottanut vähän takkiini tossa loppuvuonna.


Siltikin oon ollut sillä kannalla että vaikkei aina mennä tukka putkella ja rasiaeväillä niin voi onnistua. Ei laihdutus tarkoita kaikesta luopumista ja ikuista kiukuttelua kaikille. Miehen kanssahan tehtiin kiukuttelupurkki. Laitan sinne kaksi euroa aina kun kuulemma valitan turhasta, sillä ihan itse olen päättänyt olla sokerilakossa sekä dieetata vähän vauhdikkaammin eikä se ole millään tavalla mun miehen syy tai kenenkään muunkaan läheisen. Ei dieetti oikeuta olemaan hirviö ja jos ei oo varovainen niin kohta sun tukiverkko on niin v***uuntunut sun toimintaan ettei ne jaksa enää edes tukea. Itse en vielä ole euroakaan kiukkupurkkiin laittanut, HYVÄ MINÄ.

Tästäkin eteenpäin menen siis iloisena eteenpäin ja muistan että minä teen työt ja vain minä itse myös voitan tästä hommasta ne palkinnot ;).