Sivut

torstai 19. huhtikuuta 2018

Muutos lähtee aina itsestä

Ootko yksi niistä jotka on feilannut #fitlaiffin jo ainakin kymmenen kertaa? Yksi niistä jotka aloittaa aina maanantina, koska eihän kukaan aloita keskiviikkona tai sunnuntaina. Ootko yksi niistä jotka innostuu ja kun se alkuinto lakkaa ekaan töyssyyn unohtaa koko homman ja aikoo odottaa parempaa aikaa? Mä voin kertoo oikeesti salaisuuden, sitä oikeeta aikaa ei tuu ikinä.

Oikeaa aikaa odotellessa, huomaat että odotat vielä ens vuonnakin, joko samassa painossa tai isompana. Oikeita hetkiä tulee sekä  motivaation puuskia useinkin, mutta niiden kiinniottaminen pitkäjänteiseksi työksi vaatii superpaljon töitä. Mulla ne oikeet hetket millon motivaatio on ollut suurimmillaan on aina sijoittuneet tammikuulle, en tiedä miksi mutta mun päässä tammikuu on oikea hetki laihduttaa. Kuitenkin ilman kokovuotista mentaliteettia että nyt hoidetaan homma maaliin, ois tammikuu aika lyhyt aika muutokseen. Nyt eletään huhtikuuta ja vaihdellenhan on mullakin mennyt tämä vuosi tähän saakka. Välillä ollut ihan suoraan sanoen paskoja hetkiä, päiviä ja viikkoja, mutta kun suurimmaksi osaksi on menty perusrutiineilla on painoa lähtenyt noin -10kg. Joku vois sanoa että hirveän vähän, mutta itse tiedän mikä saavutus toi mulle on.

Tästä pääsenkin pointtiin, mikäli juuri sä et ole valmis tekemään töitä, ei ykskään valmentaja, motivaattori kuva tai inspiraation lähde saa sua maaliin asti. Se mantra minkä Laura muhun on iskostanut toimii niin hyvin kaikkeen: 'luota prosessiin = trust the process' . Mikäli teet asioita vaikka pikkuaskelin mutta koko ajan niin kohta sä löydät itsesi tavoitteesta. Joillain se matka on pidempi ja kivikkoisempi, mutta maaliin pääset aina kunhan vaan ihan ensin aloitat ja vaikka kaadut niin jatkat tekemistä. Mä olen kaatunut ainakin miljoona kertaa. Lihonut kilot takaisin, tippunut raiteilta ja repsahtanut vaikka kuinka monesti ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, oon koko ajan maalia lähempänä. En ole vielä siellä mutta pääsen sinne koska mä todellakin oon tehnyt tällä kertaa muutosta juurikin näin pikkuhiljaa. Mun miksi haluan tätä on mulle vaan niin tärkeä että pikkuromahdukset ei minua kaada.

Mietin miten voisin auttaa teitä ja motivoida teitä ketkä mun blogia luette parhaiten, ja parhaiten uskon auttavani olemalla rehellinen siitä ettei tää oikeasti ole aina helppoa. Oon sitä mieltä et sun on vaan aloitettava, jostain vaikka pienestä ja jos voimavarat on vähissä ja suklaa on ainoa mikä lohduttaa, niin en ehkä siitä ekana luopuis kokonaan. Suklaalevyn sijaan vois hyvä idea syödä vaikka vaan puol levyä. IHAN MIKÄ TAHANSA pienikin muutos oikeasti lasketaan, ja sä et ole epäonnistunut vaikka et heti vetäskään pelkkää riisiä ja kanaa. Ne ajat voi tulla myöhemmin, mutta ALOITA edes jostain. Pikkuaskelia <3


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Painoasiaa

Onpas ollut hyvä viikko takana. Niin ruokailuiden kuin liikunnan kannalta. Sain mun pk tavotteen täyteen tekemällä kolme 60minuutin pk pyöräilyä. Okei innostuin lauantaina menemään omassa treenissä aivan liian kovaa ja huomasin että tää ei ollut ihan tarkoituksenmukaista. Kroppa tuntu aivan sonnalle. Lauantaihin varmaan vaikutti myös perjantain vähähiilarinen ja paljon pidempi paastoaika mihin pyrin. Käytiin perjantaina siis leffassa mun miehen kanssa ja söin siellä noin 19.30 viimisen 'ruuan' joka oli yks surkee prodepatukka. Jep, älkää tehkö perässä. Seuraavana aamuna toki puuro mutta kun eipä sillä enää ollut väliä kun energiaa ei tankata samana päivänä vaan jo edellisenä.



Noh oppia ikä kaikki. En enää tee noin. Mulla kävi tän vuoden openeissa eli vähän semmosissa kuntotsekissä ihan samaa. Pidin just vähähiilarisen edellisenä päivänä ja huonostihan siinä sitte kävi. Piiputin totaalisesti koska kroppa oli aivan paskana. Sillon en toki toteuttanu tätä aika-rajotettua syömistä mutta vhh ei vaan sovi ennen kovia treenejä toteutettavaksi, tai samana päivänä. Siksi mulla aina välillä onkin vaikeuksia organisoida mun syömispäivät ja treenipäivät sopimaan yhteen. Siihen vielä työt ja uudet koulutushommat päälle niin avot, on tän äipän kalenteri aika täynnä. Organisoinnilla kuitenkin on onnistuttu.



Sitten painoasiaa, se on pudonnut!!!! JEEEEE. Lauantaina se oli 90,4kg eli -1,7kg. Nesteet ainakin todellakin lähti. Huomenna en mene vaa'alle sillä meen jo seitsemäksi aamulla töihin niin saatte nyt lauantai painon sunnuntaina :D.  Eipä sillä yhdellä päivällä muutenkaan ole väliä.

Nyt meen vähän foodpreppaa ja jatkaa koulutehtävää. Huomenna uusi viikko 💕

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Ei paluuta entiseen

Löysin kuvia... en oikeen muuta osaa näistä sanoa 😂. Tässä on yksi suuri motivaatio mulle. Vaikka painan vieläkin paljon niin välillä on hyvä muistaa mistä sitä aikoinaan onkaan lähdetty liikkeelle. Mihin on myös päädytty. Tässä siis vuosien varrelta sekä tätä nykyä 💪




Aika nasevia muutoksia on tehty. Niin valmennuksen vaihdoksella kuin ihan oman itsenkin puolelta. Kun lopetin keskittymisen ulkonäköön löysin sen mitä halusin, ilon vaan tehdä ja kyllä siitä seuraa myös ulkoisia muutoksia 💕.



Mulla ei ollu potentiaalia tulla fitnesskissaks eikä tasan ole huippucrossfittariksikaan mutta oon onnellinen ja sujut itteni kanssa, sekä rakastan nykyään liikuntaa sen itsensä vuoksi. Se on oikeasti juuri tärkeintä. Ehkä mun tärkein neuvo onkin että NAUTTIKAA. Kaikesta, joka hetkestä. Myös niistä paskoista koska niistä ne suurimmat opit tulee 💛

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Uuteen laskuun

Uusi nousu, tai oikeemmin lasku, on alkanut ja painohan oli ton repsahduksen jälkeen huikeet 93,2kg. Kolme kiloa saa siis kerättyä tosi nopeasti mässyttelemällä kaikkee roskaa. Tää on nyt semmonen paino mistä lähden huhtikuussa tavoittelemaan uutta alinta painoa ja koska tiedän että nestettä tosta on suurin osa niin otan ihan suvereeniksi tavoitteeksi 88kg. Eli semmonen -5kg pitäis nyt tässä kuussa saada pois. Se vaatii vähän kuria, mutta juurikin koska kaikki ei ole läskiä vaan nesteitä niin ei ton nyt ihan mahdoton yhdistelmä pitäisi olla.


Mulla alkoi treeneissä peruskuntokausi. Se siis tarkoittaa että ne kaikista kovimmat treenit on vähän niinkun tauolla ja nyt rakennetaan kunnolla pohjaa palautumiselle sekä tietenkin sitä kovaa tulevaisuuden kuntoa. Poljen siis kuntopyörää 3-4kertaa viikossa tunnin ajan tiettyjen sykealueitten rajoissa. Toki tähän kaupanpäälle treenaan kyykkyä sekä yläkroppaa että sit voimistelua ja olympianostoja Lauran kanssa, mutta semmosia intensiivisiä tosi kovia treenejä teen ainoastaan kerran kahessa viikossa. Tätä nyt hetken kestää ja se ehkä on mulle kaikkein vaikeinta. On helppo paahtaa reikä päässä mutta tämmönen ns himmailu on paaaaaljon vaikeempaa.. Haluun kuitenkin kehittyä ja tää pk kausi on nyt se mitä mun kehittyminen juurikin tällä hetkellä vaatii. Kaikkee ei voi saada kerralla, vaikka kuinka haluis. Vähän sama kun laihdutuksessa ei kannata skipata perusasioota ennen kun lähtee hifistelee 😊. Perusruualla minäkin tän oon tehnyt. Nii ja niitä pahishiilareita syömällä.

Tänään tein kyykkyjä ja oon kyllä iloinen miten hyvältä tuntuu. Oon joutunut opettelee kyykyn ihan alusta sillä se mulle on opastettu aikoinaan päin persettä. Nyt se alkaa jo sujumaan. Jäin myös hikoiluwodille ja vedin kovaa 😂.

Tällasta tähän elämään. Ihana kun taas tuntuu hyvälle 💕

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kun se seinä iskee, mistä kaivaa tahto jatkaa

Vähän on taas taukoa tullut blogista ja syykin on selvä: vaikea hetki iski Lontoon reissun yhteydessä. Huomasin jälleen vaihteeksi että jos mä annan liikaa löysää, mulla lähtee tosi helposti myös näpistä koko homma, eli koko viikon kestänyt mässykuuri iski. Luojan kiitos mulla oli maanantaina treenit Lauran kanssa ja olinkin hälle jo sunnuntaina laittanu viestiä että tarvisin ehkä juttelua koska motivaatio on hävinnyt dieettiä kohtaan. Mehän ei varsinaisesti mitenkään seurata mun painoa eikä ulkonäköä vaan koska 'laji' on suorituskeskeinen niin enemmänkin mennään ihan laji kehitys edellä. Kuitenkin Laura tietää mun menneisyyden ruuan kanssa ja tietää mitä mä haluan saavuttaa plus oonhan mä nainen joten kyllä nyt mulle noi ulkonäkö jututkin painaa.

Tiedän etten ole ainoa jolla välillä mopo karkaa ja oon aina kertonut rehellisesti kun on vaikea hetki. Motivaatio on semmonen mikä tulee ja menee, mutta koska mulla on isoja syitä miksi mä laihdutan niin uskon että pystyn jälleen kerran kuromaan oman pään kasaan. Siinä on syy miksi aina kun joku mulle kirjoittaa että ei pääse alkuun sanon että se syy miksi laihduttaa on pakko löytää ensin. Sen syyn on myös oltava isompi kuin herkkuhimon ja siihen on suhtauduttava oikeasti niinkuin se hetken olis tärkein asia maailmassa. Ulkonäkö ei ehkä loppuun asti riitä, koska kaikilla tulee se vaihe että ehkä oonkin ihan hyvä näin mikä on upeeta, sillä itsensä hyväksyminen koosta riippumatta on tärkeetä. Ei se ulkonäkö mulla olis kauheen pitkälle vienyt sillä oon niitä jotka tässä asiassa omaa surullisen huonon itsetunnon enkä omaa itseäni mitenkään erityisen kauniina tai seksikkäänä ole koskaan nähnyt. Ne syyt mitkä minua ajaa eteenpäin on muissa jutuissa.

Päätin että huomenna aloitan uudelleen puhtaalta pöydältä, oon tässä miettinyt että ei se haittaa vaikka kaaduinkin ja kovaa vaan sillä on väliä aloitanko uudelleen vaiko en. Minä aloitan. Piste. Maaliskuussa ei siis tule wrap uppia ollenkaan. Huhtikuu lähtee puhtaalta pöydältä. Huomenna käyn vaa'alla ja kerron instassa rehellisesti kuinka paljon damagea viikossa voi saada aikaan. Veikkaan että 92kg se vähintään on. Ei se haittaa, sillä uskon että huhtikuusta tulee hyvä. Mä olen valmis! Ootteko mun mukana 💕

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Se alkaa vihdoinkin kasilla

Tätä oon rehellisesti odotellut synnytyksestä saakka. Nimittäin sitä että mun paino vihdoin ja viimein alkais jollain muulla numerolla kuin 1:llä tai 9:llä. Tänään se sitten tapahtui. Vähän niinkun yllättäen taas, mutta kuitenkin aika ansaitusti eikös. Eli paino oli tosiaan 89,9kg. Miinusta viime viikon plussaan taas vajaa 2kg eli -1,9kg miinusta viime maanantaista. Tää kevät on mennyt kyllä oikeasti aika putkeen. Kroppa toimii ku unelma ja mikäli plussia on tullut niin ne on saanut kehosta pois yleensä viikon sisään ja siihen vielä vähän miinusta päälle. Oon kuitenkin syönyt herkkujakin, vähemmän kuin ehkä ennen mutta siltikin ihan kunnon mättöjäkin on tullut vedettyä. Noi ei kuitenkaan merkkaa pitkässä juoksussa yhtään mitään kuten hyvin ootte varmasti huomanneet.

Pitkäjänteisyys ja päämäärätietoisuus tässä asiassa on olleet kultaa. Mä en siis parempia neuvoja voi antaa muita kuin olkaa armollisia, ei liikaa kieltoja elämään ja antakaa aikaa mikäli on enemmän kiloja pudotettavana kuin jotkut pari hassua. Älkää palkatko ihmisiä ympärille jotka ei edusta teidän omia periaatteita ruuan suhteen ja luottakaa vaistoihinne. Olkaa rehellisiä myös itselle. Rehellisiä missä kohden ootte ja mihin voimavarat sillä hetkellä riittää. Mikäli mulle ois heti synnytyksen jälkeen (niinkun vähän yritettiin) lyöty kiellot kaikkiin herkkuihin, hiilareihin ja ylipäänsä ruokiin niin ei ois tullut kyllä mitään. En mä ois mitään jaksanu noudattaa. Siinä mielessä oon superiloinen että kuuntelin vaistojani ja vaihdoin omaa suuntaa tän projektin suhteen. Harvoinpa ne ketkä ei oo koskaan kokenu mitään ylipainoa oikeasti osaa aidosti ymmärtää tai auttaa. Valitettavasti, ja he ovat usein ensimmäisinä sanomassa kuinka se on vaan tahdosta kiinni.

Ens maanantaille en kyllä pudotusta odottele sillä LONTOO BABY. Me siis lähdetään Lontooseen tossa torstaina ja pistäkääs insta hannamv85 seurantaan mikäli haluutte nautiskella vähän lontoo kuvista. Muutenkin oon siellä paljon aktviisisempi niin saat kaikkia uusia päivityksiä helpommin sieltä käsiin. Tili on julkinen joten seurata ja tykkäillä voi kuka vaan.




maanantai 26. helmikuuta 2018

3kk:n muutoskuvat sekä helmikuun wrap up

Noniin aika vetää helmikuu tiukkaan pakettiin. Tavoitehan oli saada kaksi kiloa poijes ja kuinkas sitten kävikään? Reiluuden nimissä otan tuon yhden plussapunnituksen tuolta laskuista pois ja lähden laskemaan tulosta tammikuun viimeisestä tuloksesta eli 93,8kilosta. Helmikuun ekalla viikollahan otin kilon plussaa. Musta ois vaan hölmöä siitä laskea, niin nyt näin. Eli tänään paino oli 91,1kg. Aikas hyvin. Viime viikkoon tuli jälleen -1kg (joo emmäkään tajuu) ja kuukauden kokonaistulos oli näin ollen -2,7kiloa. Eli 700grammaa yli tavoitteen.

Suuntahan on ollut koko ajan laskemaan joten oon erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen. Maaliskuu tulee taas olemaan vähän hankalampi kuukausi tiettyjen juttujen osalta sillä mä lähden likkaporukalla lontooseen kolmeksi päiväksi ja varmaa on että en siellä treenaa enkä syö tän ruokavalion mukaan joten otan jälleen varovaisen -2kg tavoitteeksi maaliskuulle. Huhtikuun voinkin vetää sit tiukkaa linjaa. Ajattelin huhtikuun ottaa sokerittomana muutenkin, mut hoidetaan nyt toi maaliskuu taas ensin alta pois. Kokonaistavoitteeseen on siis kuitenkin vielä matkaa se 8kiloa plus kaikki mitä irtoo ja kolme kuukautta aikaa. Mä kyllä tiesin että pakosti en onnistu mut nyt kun on mennyt ihan hyvin niin kyllähän se nälkä kasvaa syödessä. Bonuksena, nyt oon bmin mukaan enää lievästi lihava, ihan jees 😉. Oon oikeesti aika ylpee miten oon saanut tän nyt toimimaan. Tuntuu että tää ns helpottuu päivä päivältä enemmän ja enemmän. Eli hampaita ei tarvii kiristellä.

Otin myös jälleen kolmen kuukauden muutoksesta kuvia. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut mutta jälleen pientä sulamista sieltä sun täältä. Eniten selän puolelta, ja pakara on noussut vähän. Mua on alkanut jännittää mun mahan vetäytyminen, nahkaa meinaan nyt tuntuu olevan aika paljon. Oon miettinyt eri vaihtoehtoja mutta vielä mennään rasvaamalla ja maltilla. Ennen raskautta en ois ollut huolissaan, mutta kun paisuu niin isoksi kuin minä niin onhan tuo vatsanahka ollut tosi kovilla.




Sitten vielä jälleen kerran bonarikuvat 😄. Otin huvikseni syyskuussa kuvan mun tuulihousut jalassa ja ne kiristi ihan per%$#£sti. Tänään otin kuvan samat hiusut jalassa. Tässähän ei kilomäärissä sit ihan hirveetä eroa ole! Mähän keskeytin sen syysdietin heti alkuunsa.. et ehkä joku 5-6kiloa eroa. Tässä taas naiset, älkää riehuko sitä vaakaa, pinnan alla tapahtuu myös 😁💪.



Noniin mitäs lukijat on mieltä? Joko alkaa muutosta huomaamaan 😁