Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Mä riitän just näin

Nyt ollaan taas vaihteeksi siinä pisteessä että kiitti laihdutus mut mulle riitti hetkeksi. Meillä on meneillään ollut ehkä kaikkien aikojen karmein kesä ja tähän päivään on menty ihan viimisillä bensahöyryillä mitä omasta tankista on löytynyt. Tähän kaikkeen kroppa on vastannut unettomuudella ja muutenkin yleisillä väsymyksen oireilla joten yks palikka on pudotettava stressikuormasta pois. Eli ylläpito, tervetuloa. Oon itseasiassa vaihteeks tosi helpottunut kun sain tänkin päätöksen vaan tehtyä.

Mulla tuli jo treenien kanssa totaaliväsymys mikä purkautu yhteen TODELLA huonoon settiin ja tajusin kun Laura vielä omalta lomaltaan otti asiaks vähän kysellä että mistäs nyt tuulee et kaikki ei oo ollu pitkään aikaan ihan fine. Mun motivaatio oli aika nollissa ja se into puuttu tekemisestä. Kaikki ns ennätykset on ollu vaan semmosta massaa ja oon vaan miettiny et tän ja tän ois pitäny tulla jo aiemmin. Olin alkanu kilpailla muitten kanssa ja unohtanu et miks mä oikeesti harrastan. Se mitä mä rakastan on vaan tekeminen, se että voin tehä uutta, oppia uutta tehä itelleni asioita paremmin. En todellakaan kilpailun vuoks vaikka haluunkin joku päivä kilpailla, mut se on vaan sitte kirsikkana tuolla odottelemassa.

Kirjotin itelleni myös konkreettisesti sen auki että mä riitän. Just tämmösenä. Olin unohtanu myös tämän. Mun EI tarvii miellyttää ketään tai näyttää kellekkään mihin pystyn koska ne kellä on väliä ovat joka tapauksessa musta ihan pirun ylpeitä ja seisoo mun kanssa onnistuin tai en. Tää on asia minkä mä luulen unohtuvan monelta. Monet haluu 'näyttää' muille. Ei tehdä asioita itselle. Mä koitan jälleen opetella että minä ja mun mielipide mulle merkkaa eniten. Ei muiden. Toi laihdutuksen edes yrittäminen on nyt liikaa joten jääköön tauolle, mitäs silläkään kiire on. Mulla joka tapauksessa se leikkauskin siirtyy ens vuodelle juurikin koska kaikki menny niin päin helvettiä kesällä, ei laihdutuksen vaan noi muut henk koht asiat.

Toi pohdinta oikeasti autto. Mä päätin lähteä tammikuun 2019 parikisaan, ja päätin että treeni menee nyt ykköseks perheajan kanssa. Kaikki muu on sit toissijaista. Tää nyt ei tarkota että unohdan muun mutta nää on nyt just ne asiat mihin keskityn.

Nyt siis alkaa uus, vähän rennompi aikakausi. Ja tiättekö mullon tästä hyvä fiilis.


sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kuinka paljon voi fixailla kroppaa?

Mä oon miettinyt ihan hirveesti nyt noita plastiikkakirurgi-juttuja. Varmaankin koska oon menossa perjantaina siihen mun konsultaatioon. Rinnat on se alkuperäinen syy miksi olen edes menossa. Ne pitää pienentää, kohottaa ja varmaan muotoilla uudelleen. Päätin jo kauan sitten etten julkiselle puolelle mene vaikka pääsisin heittämällä kriteereistä läpi sillä haluan itse vaikuttaa jonkun verran lopputulokseen ja haluun vihdoin semmoset rinnat et kehtaa olla. Sen vuoksi oon säästänyt ja maksan mielelläni vähän extraa.

Päätin myös että teen kaiken fixailun avoimesti. En aio edes esittää että en oo leikkauksessa tai muokkailussa käynyt. Oon rintojen lisäksi miettiny vatsan rasvaimua ja alavatsan nahan poistoa. Meille ei tule enempää lapsia ja oon tehny kovan määrän töitä joten haluun kysyä miten tommonen vaikuttais kroppaan. Onko mitään järkeä vai ei. Mun päässä on semmonen jännä tappelu ton vatsan muotoilun suhteen että tarviinko, mut tota ylimäärästä nahkaa on aika paljon ja mä en koskaan tuu sen kanssa tiivistä masua saamaan joten, oon tän takia pähkäillyt mitä se mulle merkitsee.

Kosmeettisen haitan lisäksi on olemassa hiertymishaitta. Se nahka vähän kääntyy päällekkäin ja tossa helteillä huomasin et se snadisti hiertää. Ei nyt mitenkää ihan kauheasti mutta entä tulevaisuudessa. On vaan vaikea päästä semmosesta ennakkoluulosta tai pelosta et mut tuomitaan jotenkin tän myötä pois. Ens viikolla vähän näkee mihin tätä isoo proggista lähtee viemään.


En kyllä malta oottaa miltä kroppa tuntuu kun tuo rintamus vähän tuosta pienenee 😊

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Laihtukaa keittiössä, älkää liikunnalla

Toissapäivänä oli ihan kauhea ilta ja se jatkui vielä eiliseen pitkälle päivään. Mulla nimittäin pamahti migreeni käsiin ja alkoi niin oudoilla oireilla etten ehtinyt reagoida töissä siihen mitenkään. Eihän se lääke enää siinä vaiheessa auta kun päänsärky vaan jyrää kaiken yli ja jouduin jättämään mun työvuoronkin kesken. Inhoon jättää ketään pulaan, mutta sain asiat hoidettua siihen pisteeseen että työkaverit pärjäs vajaamiehityksellä. Migreenihän sitten mulla herättää ihan kauheat herkkuhimot (tai se lääke oikeastaan). Eilen olin valmis myymään äitini japaniin kotiorjaksi jos oisin saanu herkkuja, mutta tiesin että olo ois vaan pahentunu jos olisin koko päivän vetänyt sokeria napaan. Illalla tiesin olevani menossa elokuviin jos olo kestää ja päätinkin että siellä sitten syön jos syön.




Kävin jumppaamassa rinnallevetoa sekä kyykkyä ja ihan shittiä. Tajusin että migreenin jälkeen on ihan turha koittaa mitään tommosta vähänkään vaativampaa nostelua harrastaa. Tuntu vaan perseelle. Ei kiinnostanu yhtään. Kyykyt meni silti hyvin, mutta tuntuma oli ihan superhuono ja seuraavan kerran jätän armotta väliin. Emmä tiedä mitä mä edes ajattelin kun menin.

Illalla kävin sitten tosiaan elokuvissa kattomassa deadpool 2:sen ja siellä ihan hyvillä mielin vedin kyllä karkkia ja niitä jotain snackseja naamariin. Mun piti olla sokerittomalla 14.7 saakka mut hei, ihan sama. En mä joka päivä natusta karkkia ja elän muuten aika siivosti tällä hetkellä niin tommonen ei paljon hetkauta. Oon kyllä nykyään sitä mieltä että mikäli mä tiedän että sokerin mättäminen ei aiheuta aamulla sitä harmia niin voi syödä. Sit jos se on ihan semmonen ylimääränen ja turha ja siitä tulee paha mieli, niin mielummin silloin jättää väliin. Pystyn aika hyvin jo tunnistaa semmosen turhan ja semmosen mistä ei tuu paha mieli seuraavana päivänä. On ihn eri asia olla siitä herkusta hyvillä mielin vielä seuraavanakin päivänä kuin juuri sillä hetkellä. Mikäli se masentaa niin itseäänhän siinä vaan on pettänyt ja saanut ihan turhaa harmia itselleen aikaan.

Tänään mulla oli treenit Lauran kanssa ja tehtiin semmonen 'bench mark' treeni. Eli tossa treenissä on aina samat toistot. Tällä kertaa kyseessä oli dt. Siihen kuuluu 5 kierrosta:
12 maastavetoa
9 rinnallevetoa polven yläpuolelta ja ei saa mennä kyykkyyn
6 ylöstyöntöä
Toi tehdään aikaa vastaan niin nopeasti kun pystytään. Mun aika oli tänään 9.21 kun se viime joulukuun lopussa oli 10.29 samoilla 35kilolla molemmat tehtynä. Eli mun kunto on parantunut aika huimasti tässä puolessa vuodessa.




Loppuliike. Selkälankutus 🙄👌😁

Käyn vielä illalla tekemässä uimalassa porrastreenin. Ollaan muutaman tytsyn kanssa tehty nyt joka viikko kerran eka portaat ja sitten uimaan. Vähän siis tommonen intervalli tyyppinen treeni kai, mut me ei katota kelloo minkään palautusten kannalta. Enkä kyllä oikein sykkeitäkään noissa seuraa. Kuhan pidän hauskaa. Mulle nykyään liikunta on se mikä tuottaa niin paljon iloa. Ennen saliaikoina se oli oikeestaan vähän ahdistavaa kun seuras sen myötä koko ajan myös ulkonäköä ja painoa. Nyt kun ei ole sitä rasitetta niin voi aidosti sanoa että en liiku enää päivääkään semmosta liikuntaa mitä en halua. Haluun pitää hauskaa ja nauttia! Siksi mä jaksankin raahautua wodeille ja tekee turhia kyykkyjä migreenin jälkeen, se on kivaa vaikka välillä tuntuukin paskalta.

Muistkaa siis löytää se aito ilo ja nautinto liikunnasta. Älkää tehkö sitä vaan laihtumisen toivossa, laihtukaa keittiössä ja liikkukaa nautinnolla.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Elämän rytmi

Mietin että en varmaan blogissa ole avannu kauheasti sitä faktaa että mäkin tosiaan oon nykyään työssäkäyvä äiskä jolla on kaksivuorotyö. Teen sekaisin aamu- ja iltavuoroa kaupan alalla ja oon töissä siis s-marketissa. Meillä työhön kuuluu kaikki myymälätyö ja näillä näkymin mun vastuu sen kuin tulevaisuudessa vaan tulee lisääntymään. Itselläni on hoitoalan koulutus mutta niihin töihin en ole palaamassa. Syksyllä aloitan myös työn ohessa oppisopimuksella merkonomialan tutkinnon jotta mun 'eteneminen' ei tyssää kouluttamattomuuteen. Oon suhteellisen kunnianhimoinen ja tykkään tehdä asiat kuitenkin kunnolla ja haluan vastuuta omaan elämään. Eli mun elämä tosiaan on organisointia työn, perheen ja treenien sekä sosiaalisen elämän välillä. Paletti on täysi ja tähän vielä tämmönen pikku painonpudotusprojekti sivuun niin avot, välillä mietin että miten hemmetissä oon päässyt tähän asti.

Monella hajois varmaan pää kun kattois mun kalenterimerkintöjä, itelläkin välillä. Mulle on tärkeää viettää perheenkin kanssa aikaa mutta oon aika itsekäs myös siinä mielessä että esim treeneistä en luovu. Mun lapsella on niin hyvä isä joka haluaa myös viettää pojan kanssa aikaa joten miksi ihmeessä tuntisin huonoa-omaa tuntoa että teen myös niitä asioita joihin mun lapsi taas ei kuulu, ainakaan vielä. Topsullakin tosin alkaa satujumppa telinevoimistelu tossa syksyllä että yks palikka lisää torniin. Mun mies on tosissaan ollut poitsun kanssa heti vauvasta saakka yksin ja mä oon saanut myös omaa aikaa. Tottakai mullakin se huono-omatunto välillä tulee kylään ja mietin että oonko maailman paskin mutsi ja että vein vielä lapseni hoitoon pariksi päiväksi viikossa myös ulkopuoliselle jo 1,5vuoden iässä mutta mä en voi elää vaan lastani varten. Mä en vaan oo semmonen. Haluan tuoda myös lohtua niille muille äiskille ketkä reenaa paljon, työskentelee ja näkee vielä ystäviäänkin ja sanoa että on oikeasti tosi ok tehdä myös itsensä onnelliseksi eikä elää ihan vain lapsia varten, mikä jos se on sun juttu on myös ok. En kuitenkaan ikinä myöskään uhrais mun pojan hyvinvointia, jos hän tarvii äiskää, niin äiskä tulee paikalle.

Mun viikkorytmit menee tosiaan aikalailla työvuorojen ehdoilla. Tällä viikolla kun on enemmän iltaa, vien pojan hoitoon noin 8.30 käyn treenaamassa heti sen jälkeen (tosin tänään treenasin Lauran kanssa vasta klo 11). Oon kotona about 12.30 ja alan tekemään päivän ruokia. Eväät töihin ja itelle lounaan. Sitten koska työvuoro alkaa useimmiten klo 15 lähden töihin noin 14.45 (asun tosi lähellä mun työpaikkaa). Töissä syön välipalan ja lounaan (meillä on kaksi kahvitaukoa iltavuoroissa) ja kotiin kun pääsen syön iltapalaa ja nukkumaan koitan päästä aina viimeistään 22. Välillä toi aika toki venyy mutta yritän pitää huolta myös unesta koska mä oon muutenkin superhuono nukkuja ja uni on niin tärkee juttu. Aamuvuoroviikkoina kun se kello pärähtää 5.30 soimaan on uni vielä tärkeempää. Aamuvuoroviikkoina treenaan muuten heti sitten taas töiden jälkeen eli oon yleensä klo 16 jo tekemässä treeniä, pakkaan siis aina illalla kamat valmiiksi ja otan ne töihin mukaan. Syön välipalan yleensä heti kun pääsen töistä ja siitä suoraan salille. Päivällinen treenin jälkeen, ja iltapala ennen unta. Aamuvuoroissa ollaan sovittu että mies hoitaa nukutuksen jollon mä pääsen sänkyyn jo 21 (poika nukahtaa yleensä 21.20-21.30). Mun mies treenaa aina aamusin, paitsi jos mulla on hurrrjasti aamuvuoroja niin hän treenaa sit iltasin, mutta useimmiten lähtee kotoota jo noin 6.30 reeneihin. Eli meillä tosiaan molemmat saa harrastaa vaikka on kokopäivätyöt ja lapsi. Eikä todellakaan olla mikään superperhe vaan erittäin organisoitu sellainen.

Myös mun ruokarytmi menee siis työaikojen puitteiden mukaan. Joskus sen ruuan hengittää alas jotta saa syötyä ja joskus siitä pääsee nautiskelemaan. Se mikä taas on auttanut mun painoprojektin etenemiseen on tosissaan fakta että mulla on ne eväät AINA. En syö eineksiä tai lounasta muualla joten pääsen vaikuttamaan kaikkeen mitä syön. Oon sitä mieltä että jaksamistahan tää vaatii mutta on se sen arvosta plus talouskin säästyy paremmin.

Onhan tässä kieltämättä tekeminen, mutta emmä tiiä. Jotenkin sujuu oikeesti tosi omalla painollaan ja nytkun on jo tottunut niin mä tykkään tällasesta kiiremenosta. Meillä kuitenkin on niitäkin hetkiä kun vaan lösötetään illalla karkkipussi kädessä ja katotaan jotain sarjaa / leffaa. Poika kulkee mukana ja jaksaa myös itsenäisesti tehdä leikkejä ja sitten kun haluaa leikkiä yhdessä niin leikitään. Mä vähän diggaan mun elämästä ja oon kyllä tällä hetkellä onnellinen ihmislapsi.

Muistakaa siis nauttia myös niistä ruuhkavuosista, ei nääkään iäti kestä ja elämä on kovin lyhyt loppujen lopuksi.


lauantai 30. kesäkuuta 2018

Laihdutusblogi jossa ei laihduteta 🤔

Kyllä, emojit ovat siirtyneet myös otsikkoon. Kiitos paljon kaikille ketkä jaksoitte kommentoida edelliseen kirjoitukseen. On jokseenkin helpottavaa huomata että kirjoitukset kiinnostavat vaikka tulokset ovat laihdutuksen suhteen jääneet, noh laihaksi. Oon ehkä tietyllä tavalla pelännyt kirjottaa mitään koska oon aatellut että ei ketään kiinnosta ellen laihdu koko ajan. Aliarvioin siis teidät lukijatkin siinä mielessä. Mun elämä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin laihdutus.




Eli nyt sit avaan teille varmaan enemmän kaikesta muustakin. Laihdutus pysyy mukana ja varmaan sit kun on asiaa niin kerron siitäkin että miten menee ja teen edelleen hauskoja kollaaseja ja vertailukuvia 😉. Treenistä tuun kirjottaa paljon sillä se nyt on iso osa mulla arkea ja mä tykkään niin paljon vielkin tosta mitä teen. Tänään mulla oli yläkropan treeni. Tein paljon leukoihin avustavia liikkeitä sekä ttb apuliikkeitä. Lopuksi vetäsin omat enkat renkailla ja sain 7x 3 semmosta toes to ringsiä tehtyä. Tää on iso etappi! Ihan loppuun vielä juoksutreeni ja 5x 1min on 2min off juoksua, tavoitteena sama matka kaikilla kierroksilla.




Tänään meillä ois myös edessä kotosalla pihan laittoa, sillä mein takapiha on ihan järkyssä kunnossa. Mä varmaan saan jonku sydärin ennen ku kaikki on redi. En oo mikään puutarhuri, mutta silti haluisin että ois nätti piha. Ihan hyvä yhtälö 🤣. Oon saanu yhden osan siitä kuntoon ja vielä miljoona jäljellä, maybe next year...

Hei oikein hubaa viikonloppua kaikille. Mä nautin mun lauantaivapaasta sillä huomenna on työpäivä 12-20 joten sillon ei kauheesti ylimäärästä kerkee puuhaa...

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Pitkästä aikaa ystävät

Ehtoota. I'm back. Heti alkuun anteeksi hurrrrrrrrrrjan pitkä väli päivitykselle. Lupaan aktivoitua myös täällä. Siihen tarvitsen kuitenkin vähön teidän apua. Oon nimittäin vähän semmosessa risteyksessä etten tiedä mitä teen. Siitä lisää tekstin lopussa ja toivon että kerrotte oman mielipiteenne 😊.

Viime kuukaudet on menty enemmän ja vähemmän samassa kaavassa. Mulla lisääntyi työt, aloitin eräässä koulutuksessa ja treenit lisääntyivät joten mikäli olen halunnut viettää jonkinnäköistä perhe-elämää oon joutunut karsimaan aika paljon sitten ns ylimääräistä pois ja blogi sillä hetkellä kuului siihen kategoriaan. Aikaa ei vaan ole ollut vaikka aiheita ehkä oiskin.

Mitäs kroppa ja paino sitten? Samoissa mennään. Edelleen 90kg on lasissa ja oon nyt jälleen tiukemmalla linjalla ja SILTI jumittanut jo iät ja ajat. Tästä pääsenkin kysymykseeni: kiinnostaako teitä lukijoina lukea blogiani vaikka en aina painoa päivittele. Mikäli kertoilisin niitä näitä, esim ihan mun normipäivän päivityksiä, ruokia, treenijuttuja ja kouluasioita niin lukisitko? Silloin tällöin toki laihisjutuilla maustettuna. On vaan hankala kertoa kun laihtuu, jos paino ei liiku 🤣.

Sen paljastuksen voin tehdä että plastiikkakirurgin vastaanotto odottaa heinäkuun puolessa välissä ja voin siitäkin kirjoitella miten toi edistyy, mikäli aihe kiinnostaa. Muistakaahan laittaa insta seuraukseen hannamv85 siellä nimittäin olen ollut hyvinkin aktiivinen 😁👌.

Jättäkäähän kommenttia ja mielipiteitä niin tiedän mitä blogin suhteen teen.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Valinnanvapaus

Yksi parhaita puolia siinä kun laihtuu on ihan suorilta sanoen se että saat valita itse mitä laitat päälle. Ei aina tarvitte mennä isojen tyttöjen osastolle ja esim urheiluvaatteet mahtuu päälle ilman oivariinia liukasteena. Mulla oli ennen tasan kahdet urheiluhousut jotka meni mun päälle ja näytti siltä että niihin ei ois yritetty tunkea makkaraa nakinkuoreen. En väitä vieläkään olevani jossain mallin mitoissa mutta perusniken kuteet menee mulle jo aika iisisti koossa L, mikä on mukavaa. Mulla oli työvaatteet esim semmoset mitkä oli alkujaan kokoa 48 ja nyt housut ja paita on sitä 44 kokoa. Eli pari numeroa on ihan sheivattu alkuvuonna vaatekoosta veke. Ja en todellakaan tule blogiini laittamaan kuvaa itsestäni mun työvaatteissa :D.

Instassa (hannamv85) pyysin hetki sitten mielipidekyselyllä kertomaan pidänkö uudet vaatteet vai oliko ne väärä valinta. Kahta ihmistä lukuunottamatta 78ihmisestä muut sanoi että pidä. Mitäs blogilukijat on mieltä uusista retkuista ;). Mä siis kyllä pidin ne, mutta olen avoin kritiikille ja ruusuille :D

Paita Nike L, Housut Nike L

Paita Nike L, Housut xu2 kompressio xl. Kuva napattu ihanasti KESKEN treenin kun oon kauneimmillani :D
samat vaatteet kuin yllä, mutta sivulta.
Oon nyt jopa tykännyt ostaa uusia vaatteita, koska löydän itseäni miellyttäviä. Ennen kun oon joutunut menemään vähän sillä tatsilla että okei mihis asti nää koot menee, se ei oikeesti oo kauheen kiva tunne kun löydät maailman kivoimman topin ja koot ei vaan mee ylös. Tossa on syy miksi mä vielä esimerksiksi kammoan mennä kauppoihin hikoilemaan ja ettimään kuteita jotka ei sitten mene päälle. Helpompi nolata ittensä kotona kun reisi menee housujen puoleen väliin, joten nettikaupat is my jam. Ne saa nykyään niin helposti lähetettyä takasinkin.

Oon välillä miettiny miksi kurvikkaammille tytöille ei ole olemassa semmost omaa linjaa? siis semmosille jotka ei ehkä kuulu enää siihen katekoriaan joille usein on xl-mallistoja eikä ihan vielä niihin jotka voivat mennä perus vero modaan ostaa farkut. Siis tämmösille joilla on persettä ja tissit..  MARKKINARAKO!!! :D