maanantai 11. joulukuuta 2017

Iloa onnistumisista

Hei vaan ja hauskaa uutta viikonalkua. Nyt mulla ei ole vaakalukemia teille maanantaihin kertoa sillä päätin hyllyttää vaa'an joulukuun loppuun. 1.1 kaivan sen esiin ja aloitan viimeisen kilojen pudottamisrutistuksen KOSKAAN ja se on lupaus  👌👼. En aio enää laihduttaa. Enkä kyllä aio enää lihoa. Ei tää oikeasti niin kivaa ole.


Sori sotku 🙈
Eilen saavutin taas yhden tavoitteen kun kävin tekemässä semmosen treenin kuin filthy fifty boxilla. Siihen kuuluu nämä liikkeet.
50 x boxihyppy (50cm puuboxi). Jalat tasajalkaa boxille ja lantion suoristus boxin päällä ollessa.
50 x hyppyleukaa (painolevyn päältä hyppy. Leuka yli tangon)
50 x kahvakuulaheilautusta 12kgn kuula
50 x askelkyykky
50 x knees to elbows
50 x push press 15kgn tanko
50 x selän suoristus ghdlla
50 x wall ball heittoa (kyykyn standardit, polvikulman alapuolella käynti eli ass to grass.)
50 x burpee
50 x tuplahyppy narulla .



Nut mulla ois vielä pari viikkoa aikaa toteuttaa pari näistä :


Sitte ois tavotteet tän vuoden osalta täynnä ja aika suunnata katse vuoteen 2018 😊. Upee vuosi upeiden juttujen äärellä kyllä tulossa 👌

lauantai 9. joulukuuta 2017

Motivaation lähteillä

Oon jo pidempään luonnostellu tätä tekstiä motivaatiosta ja siis nimenomaan laihdutukseen. Oon nyt pojan syntymän jälkeen laihdutellut pikkuhiljaa pois raskaudessa tulleita massiivisia määriä kiloja ja niitäkin on vielä se 7kg jäljellä. Poika täyttää helmikuussa 2v. Mulla on siis mennyt piiiiiiitkä aika siihen mihin joku pystyy silmänräpäyksessä. 1,5v ollaan menty kokoajan piiiikkuhiljaa alaspäin, ja tässä onkin homman juju: KOKOAJAN alaspäin ⬇. Ei jojoteltu kesää varten, ei oltu kitukuureilla eikä varsinkaan asetettu älyttömiä -10kilon tavotteita ja unohdettu niitä heti kun on päästy lähelle. Vaan pitkäjänteisesti pudotettu kilo kerrallaan.

Tämähän onkin se mikä syö motivaatiota tässä hommassa varmaan tehokkaimmin. Aika. Kun kaiken pitäis tapahtua nyt heti. Jengistä on tullu kärsimätöntä ja hitaat aidot elämäntapamuutokset on unohdettu. Ei itelläkään oo hei sit se yks kerta kun oon aatellut että nyt lähtee. Otan kovan tahdin ja menoks. Kuitenkin oon havahtunut jostain jätskilaarin ääreltä epäonnistuneena ja ärsyyntynyt koko hommaan koska mulla on tullut heikko olo, mässyhimo tai aito nälkä. #fitnesslife sai mun aineenvaihdunnan niin jumiin että kuvittelin sen olevan normaalia kun olin 1200kcal dieetillä ja painonputoominen oli tuskaa. No ei se ole. Raskauden jälkeen meinasin hypätä samaan kelkkaan taas kerran mukaan mut onneks en. Enhän mä olis jaksanut mitenkään valvovan vauvan kanssa. Se on pelottavaa että silti tollasta mulle koitettiin tuputtaa. Kyllä on siinäkin hieman kyseenalaistamisen paikkaa ja aika katsoa myös ammattilaisten peiliin jos noita käy ehdottamaan.

Tällä hetkellä syön (nyt kun tiukempi vaihe on ohi) +2600kcal per päivä ja paino pysyy samassa. HUOM minä myös liikun todella paljon joten en tätäkään voi missään nimessä mainostaa kaikille sopivaksi. Voin myös paljastaa että hiilareita menee treenipäivänä about 250g kurkusta alas ja sen mä tarviin että jaksan. Kilot on kuitenkin tippuneet isommillakin kaloreilla oikein hyvin ja homma on toiminut ihan erilailla kuin koskaan ennen. Kroppakin toimii tosi hyvin. Tosin se myös reagoi mielenkiintoisilla vatsavaivoilla mikäli syön sontaa. Eli herkistytty on vähän sokerille, mikä nyt ei ole huono juttu mutta cheatpäivän kyllä tuntee nahoissaan.

Mun motivaatio taas tulee ja menee. Niinkun varmaan kaikilla elämä on niin paljon muutakin kuin laihdutus. Niin sen pitääkin olla. Hyvä tavoite auttaa kuitenkin jatkamaan ja oikea asenne. Oon Lauran kanssa kehittynyt enemmän henkisesti kuin muiden ja siinä on toinen avain. Ajattelen asioita eritavalla. Vaikutan niihin asioihin mihin voin itse vaikuttaa ja muiden koitan antaa olla. Ei ne valot risteyksessä vihreäksi karjumalla vaihdu. Tammikuussa iskee aina motivaatiopiikki ja sillon höyrytään taas vähän erilailla eteenpäin mutta just tällä hetkellä on hyvä näinkin. 😊👌.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Päivitys tauon jälkeen

Oisko aika päivitellä mitä kuuluu kun viimeisestä tekstistä on vierähtänyt hurrrrrrjasti aikaa. Lopetin dieetin tohon lokakuun loppuun ja sille on ihan syynsä miksi jäi lyhyeen. Sain hyvää tulosta eli paino on suunnilleen nyt siellä 94kilon tuntumassa ja näin on hyvä hetken. Isoin syy on kuitenkin se että Meikä lähti takaisin työelämään ja se onkin nyt tuonut tässä ihan uudenlaista totuttautumista mukanaan. En pysty antaa 'kaikkeani' dieetille joten tauko tekee jälleen terää ja tammikuussa kun rutiinit on taas vähän enemmän tuttuja on hyvä aloitella toivottavasti se viimeinen rutistus 👍. Jälleenkään tämä ei tarkoita minkään muun kuin siitä tiukimmasta asenteesta luopumista. Muuten paino saa nyt tasaantua taas tähän kohtaan. Muutenkin oon miettinyt samalla vaa' atonta joululuuta ja vaan keskittyä treeniin ja tietty töihin ja perheeseen 😉.

Kuitenkin viiminen rutistus on edessä ja se viiminen kuuluisa kymppi pitäs nyt ainakin saada pois keväällä ja sitten kuulostella miltä kropassa tuntuu. Oon kuitenkin mielestäni hoitanut tän koko homman nyt himaan ihan toisella tavalla kuin aiemmin ja pääkoppa on tullu aikasta hyvin mukana. Töihin meno meinas vähän pelottaa, mutta kun organisoi oikein niin hyvin on löytynyt sekä treenille että perheelle aikaa mutta vähän sitä vaivaa kyllä joutuu näkemään. Niin se kuitenkin menee että niille itselle tärkeille asioille se aika tuppaa löytymään mutta se vaatii sen että osaa sanoa joillekin jutuille ei, eikä potea siitä huonoa omaatuntoa, mikä on tällaselle people pleaser ihmiselle ollut joskus vaikeaa.

Mites. Haluisitteko tammikuussa jälleen tommosen maanantaisin päivittyvän painosivupalkin? Vai onko turha. Mä oon miettinyt pelkkään instaan (hannamv85) siirtymistä, mutta toistaiseksi vielä päivitän kyllä tännekin. Ens vuosi tuo kuitenkin noita kisavalmisteluita mukanaan ja sinne treenailua joten kirjoitettavaa varmasti löytyy. Kisoihin mennään jos se tuntuu hyvälle. Se ei ole kiveen kirjoitettu sillä haluun pystyä kilpailee itselle soveliaalla tasolla ja siihen vaaditaan vielä paaaaaaaljon oppimista 😁.

Nyt aamupalalle ja kohta ekoihin treeneihin viikkoon kun flunssa vähän hellittänyt otetta 😍

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

3kk:n muutoskuvat

Oisko aika esitellä taas tuloksia hieman konkreettisemmalla tasolla 😊. Elikkäs muutoskuvien aika.

Välissä on 3kuukautta eli vasemmalla heinäkuun lopussa, oikealla tänään aamulla. Enjoy.




Siinä sitä ois. Muutosta on ja hyvä niin. Kuvat on mustavalkosia sillä niissä näkyy selkeiten eikä esim eri valotus huijaa. Itseäni ei mikään ärsytä muutoskuvissa enempää kuin eri valotus, kuvakulma tai jos esim alusvaatteet tai bikinit on ihan eri mallisia sillä tollasilla jutuilla saa helposti itsensä näyttämään hoikemmalta.

Yksi asia mistä oon superilonen on mun mahan 'nousu' se ei musta roiku enää läheskään niin pahasti kuin ennen kun katsoo ylintä kuvaa. Eli ehkä mulla on toivoa sileestä masusta 💕🤙.

Sit viel kuvat joka aloitti kaiken.. ihkaeka synnytyksestä 2kuukauden jälkeen otettu, älä katso jos et haluu järkyttyä: ready..


APUA!!!




Jos minä pystyn niin tekin pystytte..

lauantai 28. lokakuuta 2017

dieettifiiliksiä

Hellurei. Tää viikko on vaan menny ohitse. Painohan teki maanantaina jälleen kurvin alaspäin mistä oon tosi iloinen. Hankalan tästä kivasta mutkasta tekee kun pitäis kirjottaa fiiliksiä blogiin mut jos ne on koko ajan HYVIÄ, niin kiinnostaako kettään :D.

Oon pidellyt kevennettyä viikkoa ja tehny treeneissä lähinnä kaikkee mitä huvittaa. Antanu kropan levätä ja itseasiassa huomenna sunnuntaina alotan uuden kyykky ja yläkroppa progression jonka ois tarkotus tosiaan tukea mun kehitystä leukoja ja kovempia kyykkyjä varten. En millään malttas ootella.

Yks syy minkä takia aloitan huomenna jo on koska mä alotan työt tiistaina ja mun treenirytmi tulee pakostakin jollain tavalla vähän muuttumaan. Eli mä siis palasin takaisin työelämään. Tosin nyt siis menen ainakin alkuun ihan osa-aikaisena ja poika on vielä suurimman osan ajastaan kotona hoidossa. Oon vaan niin ilonen duunista. Se ei nykypäivänä oo ihan itsestäänselvyys että äippälomalta mennään töihin näinkin helposti. Mähän olin omista töistäni irtisanoutunut ennen (oikeestaan just ennen) kun tiesin olevani raskaana ja vähän niinkun tyhjän päällä, kun opiskeleen piti lähteä mutta tää vaikuttaa just tällä hetkellä niin oikeelta ratkasulta.

Treenit täytyy vaan rytmittää nyt duunien mukaan ja niin että jää aikaa perheellä ja muille. Organisointia tiedossa siis ;). Ei haittaa kyllä itselleen tärkeille asioille löytää aikaa kun halua on tarpeeksi. Mulle treenit nyt vaan on yks henkireikä näissä ruuhkavuosissa :D.

Tää oli tämmönen nopee tsekkaus mitä kuuluu. Mä lähen nimittäin koht lenkille, kelatkaa sitä :D

perjantai 20. lokakuuta 2017

suunnitelmia

Eikse niin oo että jos jotain sanoo ääneen niin se on sit melkein toteutettava. No nyt mä sitten voin sanoa sen ääneen sillä sanoin sen oikeastaan jo Lauralle tossa hetki sitten. Nimittäin toiveissa ois skabata pikkukisoissa crossfitin saralla, ja sellaset järjestetään näillä näkymin ensi heinäkuussa eli 7/2018 ois mun kisadebyytti tulossa. Ainakin mikäli saan paikan lunastettua. Tähän vaikuttaa nyt muutama asia ja ne on leuat ja toes to barit. Ilman noita kahta liikettä on jopa tonne matalan kynnyksen kisoihin ihan turha lähteä sillä noi liikkeet siellä tulee tasavarmasti esiintymään, mutta mutta mulla ois nyt 8kuukautta aikaa saada ne tässä haltuun. Leuat tulee myös sillä onnistumaan että paino putoaa. Yksi syy lisää motivoitua ;).

Eli blogi muuttuu vähän nyt sitten laihdutusblogin lisäksi-> road to kuntokarkelot 2018 blogiksi. Kyllähän elämässä pitää tavotteita olla ja ihan aidosti mä oon kilpailuhenkinen ja teen asioita koko ajan tavoitteellisesti menin kisoihin tai en mutta se että mulla on sidottu suunnitelma tekee tästä vaan semmosen kirsikka kakun päälle jutun. Lauran kanssa treenaus ei sen kummemmin muutu kun se nyt on jo ollut juurikin noita heikkouksia kehittävää, mutta mun ei enää tarvi opetella niitä aivan basic juttuja vaan ollaan päästy jo vähän etenemään sinne oikealle treenauspuolelle. Nyt aletaan kohta semmost kyykkyprogressioo toteuttaa missä haetaan voimaa ja selkä-sekä vatsalihas kuurille että core tulee kuntoo.. Mä joudun myöskin peruskuntokuurille :D. Ihan oikein. Että talveksi juoksu ja kävelykamoja ettimään, kertokaa mitä tartten :D.

Emmä tiiä miks mua niin jännittää tälleen julkisesti tää sanoa, mutta jännittää kuitenki. Ehkä oon vähän hullu näitten juttujeni kanssa, mut toisaalta en mä siinä mitään menetä. Musta on nyt vaan just siistiä vähän purkaa näit juttui osiin, kattoo mun w.h.o.o.p.i.e kaavaa ja pistää hihat tuleen ja töitä tekee.

Nyt itseasiassa kaikki mitä mä teen ravinnon suhteen pitää periaatteessa olla vielä tarkempaa että saan ton painon myös järkeviin uomiin mutta jaksan vetää viel vähän kovempaa.   Tässä tapauksessa mä siis nostin mun kaloreita vähän koska treenikertoja tulee näillä näkymin pari enemmän viikkoon ja ilman ruokaa ei jaksa treenaa. Karkkilakko sujuu mutten hyvin ja välillä on kyllä heikkojakin kohtia ollut, mut onneks sain innostettua mun kaverin mukaan <3. Just eilen hän puhu mut kuilun partaalta pois.

Ihanaa viikonloppua ystävät. Mulla se menee lepäillessä.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Oikeat tavoitteet

Tänään mun päässä tapahtu jälleen käänne minkä olin tuntenut jo aika kauan mutten tässä mittakaavassa laisinkaan. Muutos on jälleen ehdottoman positiivinen ja todellakin mentaalisen työnteon tulos jossa jotenkin tää oikein kulminoitui mun mieleen kirkkaaksi. Jos en ole Lauraa vielä hehkuttanut tän aspektin tuonnista mun elämään ihan järjettömän upealla tavalla niin nyt kyllä hehkutan. Mulle toi koko mentaalinen puoli on tullut ihan hemmetin tärkeeksi ja uskon että tää mun koko homma on muuttunut nyt ihan täysin.

Tajusin niin kirkkaasti tänään että aiemmin mun tavoitteet jotka on sitoutuneet kaikki ulkonäköön tai vaakaan on olleet oikeasti mulle vääriä ja aika merkityksettömiä sillä aidosti olenhan joka kerta vähän niinkun epäonnistunut niiden saavutuksessa. Oon ottanut älyttömiä kilo viikossa miinusta, oikeasti jo alussa tietäen että epäonnistun. Koska haloo. Aika harva vetää kilo miinusta jatkuvalla syötöllö ja jo alkuun koko homma on tuhoon tuomittu.En oo oikeeastaan koskaan ajatellut sitä loppufiilistä mikä tulisi kun saavutan tavotteen enkä makustellu ja miettiny onko se niin siistiä kuin ajattelen. Kelpaisko mulle ne kehut? Uskoisinko edes niitä?

Tänään tää kaikki kulminoitu treenatessa. Mä en ole KOSKAAN tuntenu noin puhdasta riemua ja iloa yhden tavoitteen saavuttamisesta kuin mitä tänään tunsin kun tein rinnallevedon maksimi ennätyksen. Ykskään kehu minkä oon ulkonäöstäni saanut ei ole tuntunut noin hyvälle, ei vaikka nekin ihania on. Mut toi riemu että se oli jotain käsin kosketeltavaa, jotain mitä jahtasin kuukausia ja jotain minkä tein täysin itse eikä kukaan voi multa sitä pois ottaa oli jotain törkeen hienoa. Olin valmis tekemään töitä, enkä ajatellut hetkeäkään ettenkö siinä onnistuisi sillä mä oon treenannut sitä varten. Oon tehnyt osaharjotteita ja arvasin että ton kun saavutan on se jotain upeeta, mut jumankekka mikä buusti. Sama eilisen kahen kilsan soudun suhteen. Olin vaan suoraan sanoen perkeleen onnellinen. Noi on niitä kiksejä mitä varten mä asioita nykyään teen. Ei se vaaka tai ulkonäkö.

Mulla todellakin on se painotavoite tuolla takaraivossa, mutta se ei ole mulle enää ulkonällisesti niinkään tärkeä vaan juurikin terveyden ja sen fiiliksen vuoksi sekä siksi että saan esim leukoja vedettyä. Teen asioita mielelläni myös tuota tavoitetta kohden ja esim ruokavaliolla pysyminen ei todellakaan tunnu pahalle. Tää on HELPPOA. Uskoisin että oon nyt niin oikeilla jäljillä että mun on vaikea epäonnistua kuhan pysyn mulle oikeissa tavotteissa. Niissä mistä pystyn kuvittelemaan juuri ton riemun ja onnistumisen tunteen. Voin kertoa että kun riemu on tuota luokkaa mitä mulla oli niin tavotteen asettaminen seuraavaan kertaan on lastenleikkiä, tota tunnetta mä todellakin haluan jahdata.